Klassinen ›

kaikki musiikki on lähtökohtaisesti turhaa ja uuvuttavaa paskaa

megatherium: ... Kajanusta siba syytti siitä että hän oli sakalaisen koulukunnan vesana etnograafiseti liittänyt kansanmusiikkiaineksia sävellyksiinsä luomata aidosi kansallista svelkieltä itkuvirsien rymeine ja kirkkosävalajeineen. ...
 
Juuri niin. Kaikkein kamalinta ja ikävintähän tässä tietenkin on, että vaikka fennomaani-Suomen, jota ilman suomi olisi liivin kaltainen kuoleva kieli jota kymmenen mummoa puhuisi Lieksassa, sivistys on täysin saksalaista tuontitavaraa ja mestarillisesti sovellettuna vieläpä, pääsäveltäjäksi valikoitui kaikkein VENÄLÄISIN tarjolla ollut vaihtoehto! Sanonpa vaan, että niistä itkuvirsistäkin olisi jotain vähäistä iloa jos ne olisi istutettu esim. ranskalaiseen sävypalettiin, mutta ei.
 
Ei suomalainen osaa olla venäläinen, ei suomalainen hallitse sitä hiuksenhienoa rajaa jonka takana paatos kääntyy tunkkaiseksi äitelyydeksi.
 
Suomalainen helposti myös kuvittelee että asia muuttuu paremmaksi toistamalla, vähän niin kuin että hullun horina muuttuu järkipuheeksi kunhan sen vaan annetaan puhua tarpeeksi kauan. Sitten se on varsinainen tietäjä.

velipesonen:
Ei minua haittaa yhtään että Sibeliuksen sävellykset kulkevat enimmäkseen duurissa eli mollissa. Haittaavat muut asiat, kuten soinnin tunkkaisuus ja ajatuksen etenemättömyys. Joskus sitä ajatusta ei edes ole, jolloin kyseinen kappale onkin sitten enemmän modernista pitävien lemppareita.
 
Miten tuo tunkkaisuus ja ajatuksen etenemättömyys käytännössä ilmenevät? Voisiko ilmiön taustalla olla yksittäisen vastaanottajan kykenemättömyys kuulla asioita siten kuin säveltäjä on ne itse kuullut tai on tarkoittanut kuultavaksi?

Riksteri: Miten tuo tunkkaisuus ja ajatuksen etenemättömyys käytännössä ilmenevät? Voisiko ilmiön taustalla olla yksittäisen vastaanottajan kykenemättömyys kuulla asioita siten kuin säveltäjä on ne itse kuullut tai on tarkoittanut kuultavaksi?
 
En jaksa selittää. Tunkkaisuudesta puheen ollen vertaa vaikka R. Straussiin.

minäkään en pidä erittäin suositusta säveltäjästä X, vaan olen niin ylivoimaisen älykäs ja aiheeseen läpikotaisin perehtynyt, että pidänkin jostain useimpien unohtamasta säveltäjästä Y. Eikös minulla näin ollen olekin fiksu maku ja enkö olekin teitä muita parempi?

velipesonen: En jaksa selittää. Tunkkaisuudesta puheen ollen vertaa vaikka R. Straussiin.
 
Ok, nou need to stress. Jos joku mu kokee Siben musan tunkkaiseksi, niin voisitteko nähdä vaivaa ja selittää pls? Ja mikä häiritsee R. Straussissa?

velipesonen: pääsäveltäjäksi valikoitui kaikkein VENÄLÄISIN tarjolla ollut vaihtoehto!
 
Toisaalta Venäjän klassinen musiikki on velkaa (Ruotsin) Suomen Crusellille (1775-1838). Mihail Glinka (1804-1857), jota pidetään venäläisen klassisen musiikin isähahmona, innostui musiikista kuultuaan Crusellin klarinettikvinteton kymmenvuotiaana. Hyvä, Suomi!
 
Suomalainen helposti myös kuvittelee että asia muuttuu paremmaksi toistamalla, vähän niin kuin että hullun horina muuttuu järkipuheeksi kunhan sen vaan annetaan puhua tarpeeksi kauan. Sitten se on varsinainen tietäjä.
 
Joskus Sibeliusta kuunnellessani olen tosiaan ajatellut, että aivan mitäänsanomaton melodia toistuu ja soitinten määrän kasvaessa yllättävästi kerää tärkeyttä. Olen pitänyt sitä persoonallisena ja toimivana tekniikkana. Osittain sitä kautta rupesin kauan sitten yhä enemmän ajattelemaan, ettei melodioissa ole mitään pyhää jne.
 
Eikös Suomen tilanne Sibbeineen ole vähintään yhtä hyvä kuin Ruotsilla Alfvéneineen? Norjan Griegiäkään en nostaisi Sibeliuksen yli.

Ei Sibeliuksen merkitys olekaan siinä että hän olisi mikään orkestraation mestari tai kuolemattomien melodioiden luoja. Sibelius oli aikaansa edellä sinfonisessa muotoajattelussa ja motiivien kehittelytekniikassa, siellä piilevät hänen todelliset lahjansa. Ei voi puhua samana päivänä jostain pikkusievistä, sinänsä viehättävistä pianominiatyyreistä ja 7. sinfoniasta tai Tapiola-sävelrunosta. Sinfonikkona hän on todella juuri niin merkittävä kuin on annettu ymmärtää, mutta löytyyhän jokaisen säveltäjän tuotannosta vähemmänkin tärkeää tavaraa.

Viisi suosikkiani (eivät ole järjestyksessä, enkä koskaan kykenisi heitä tarkkaan järjestykseen laittamaankaan):
 
1. Bach
2. Beethoven
3. Chopin
4. Mozart
5. Schubert
 
Olisin halunnut lisätä listaan vielä Mendelssohnin, Straussin ja ehkä Sibeliuksenkin, mutta näyttäköön lista nyt tuolta. :)

Riksteri: Ja mikä häiritsee R. Straussissa?
 
En tiedä mikä häiritsee mutta tarkoitan että Strauss ei ole tunkkainen.

levesinet: Eikös Suomen tilanne Sibbeineen ole vähintään yhtä hyvä kuin Ruotsilla Alfvéneineen? Norjan Griegiäkään en nostaisi Sibeliuksen yli.
 
Kyllä Sibelius nähdäkseni antaa meille enemmän ilmaista kilpailuetua globaaleilla markkinoilla kuin Grieg norjalaisille tai edes Nielsen tanskalaisille (vaikka Nielsen onkin täysin eri kaliiperin mies). Niiden, jotka Suomesta jotain tietävät, mielissä Sibelius ja pohjoinen luonto kytkeytyvät auttamatta toisiinsa. Mutta onhan se myös melkoinen stigma otsassa: Jos menet suomalaisena soittamaan Keski-Eurooppaan, etkä jostain syystä vastaakaan heidän käsitystään alkuvoimaisuudesta, absurdista mystisestä kosmoksesta tai luonnottaresta, olet yhtä tyhjän kanssa. Kriitikot joko kehuvat sinut Metsänhengeksi tai vaikenevat kuoliaaksi. Näin hiukan kärjistäen.
 
Varsinkin sakemanneilla on erittäin voimakkaana piintynyt kaipuu luontoon ja jonkinlaiseen yksinkertaisempaan elämään. Eivät he siihen yleensä edes pystyisi, mutta meille suomalaisille tämä haaveilu on taiteessa imagovoitto ja tulonlähde. Luonnonhaikailijoiden ja muiden ikihippien maailmoissa Sibelius on todella kova sana ellei peräti ykkönen. He myös ihailevat meitä kansallisuutemme tähden, mikä tietysti lohduttaa paljon neljänkympin pakkasessa kun lähin Alkokin on sadan kilometrin päässä.
 
P.S. Ei Ruotsi oikeasti tarvitse Alfvénia kun heillä on messias Palme.
P.P.S. Kerran yhden keikan jälkeen Berliinissä eräs saksalaisnainen tuli kehumaan että olimme kuulostaneet "suomalaiselta Edvard Griegiltä".

velipesonen: Nielsen
 
Mitäs teoksia suosittelet kuuntelemaan?
 
Kerran yhden keikan jälkeen Berliinissä eräs saksalaisnainen tuli kehumaan että olimme kuulostaneet "suomalaiselta Edvard Griegiltä".
 
"Finns and fjords!" -floridalainen puutarhuri innoissaan

levesinet: Mitäs teoksia suosittelet kuuntelemaan?
 
Oma suosikkini on ehkä Viides sinfonia, jossa Nielsen mielestäni löytää jonkinlaisen uuden näkökulman musiikin pohjimmaisiin elementteihin eli tempoon, aika-arvoon ja intervalliin. Tekisi mieli sanoa että dynamiikkaan myös, niin suurella luontevuudella teos kaikkinensa hengittää sisään ja ulos.
 
Moni kapellimestari johtaa kappaleen sotilasmestarimaisesti (Vänskä) tai turhia kikkaillen (Salonen), mutta juju on saada rytmi kaikissa mitoissaan etenemään rullaten. Minun mielestäni kappale ei ole lainkaan sotilaallinen, vaikka onkin kauttaaltaan jäntevä. Jos löytyy Thomas Jensenin monofoninen esitys 50-luvulta, se on edelleenkin mahdollisesti paras.
 
Sinfonioista neljäs lienee suosituin, eikä sekään huono ole, mutta sanoisin sitä vähän hermostuneeksi. Kakkonen on myös oikein hyvä. Kuutonen on sangen merkillinen.

levesinet: "Finns and fjords!" -floridalainen puutarhuri innoissaan
 
Onko finn jokin amerikanenglannin yleisnimisana? Täsmennän vielä, että se nainen siis luuli Griegiä suomalaiseksi. Niin että usein sitä yliarvioi ihmisten yleistietoa.

velipesonen: Onko finn jokin amerikanenglannin yleisnimisana? Täsmennän vielä, että se nainen siis luuli Griegiä suomalaiseksi. Niin että usein sitä yliarvioi ihmisten yleistietoa.
 
Onhan se. Finns, Swedes, Danes. Floridalaisella tyypillä taisi olla Norjan vuonot mielessä, koska Suomen vuonot ovat aika vaatimattomia, jos niitä nyt vuonoiksi voi edes sanoa. Joten Norja ja Suomi on yksi ja sama asia Floridassakin.
 
Nelosen ja vitosen kuuntelinkin jo. Vielä kakkonen ja kutonen.

sellisti: Ei Sibeliuksen merkitys olekaan siinä että hän olisi mikään orkestraation mestari tai kuolemattomien melodioiden luoja. Sibelius oli aikaansa edellä sinfonisessa muotoajattelussa ja motiivien kehittelytekniikassa, siellä piilevät hänen todelliset lahjansa. Ei voi puhua samana päivänä jostain pikkusievistä, sinänsä viehättävistä pianominiatyyreistä ja 7. sinfoniasta tai Tapiola-sävelrunosta. Sinfonikkona hän on todella juuri niin merkittävä kuin on annettu ymmärtää, mutta löytyyhän jokaisen säveltäjän tuotannosta vähemmänkin tärkeää tavaraa.
 
Kuinka niin aikaansa edellä, pikemminkin jäljessä, sillä hänen sinfoninen ajattelunsa ja motiivityöskentelyyn perustuva muotoiluperiaatteensa seuraa beethovenin ja brahmsin luomaa kehityslijaa ja perinteitä vastakohtana ohjelmasinfoniselle liztille, mahlerille ja shostakovitsille eikä vähiten siksi että sinfonia sävellysmuotona oli hänen aikanaan jo vanhentunut puhumattakaan hänen itsepintaisesti käyttämästään duuri-molli-tonaalisesta säveljärjestelmästä ollessaan likimain kuuro aikansa edistyksellisille musiikillisille valtavirtauksille mutta kykenemättä toisaalta estetiikassaan hyväksymään ihanteenaan liukuvaan soinnunkäyttöön johtanutta muunneharmoniikkaa ja tristan.kromatiikkaa kuten kajanus ainossa ja kullervo surumarssissaan, mutta joka ytapauksessa sinfonikkona kuin orkesterisäestyksellisissä vokaaliteoksissa kuten luonnotar aivan liian yliarvostettu mutta kotimaisen säveltaiteen arvostustaso onkin ollut kovin alhainen jo vuosikymmeniä hänen hegemoniansa aikakaudelta lähtien.
 
tunkkaisuus ilmenee sibben musiikissa myös sikäli ettei hänen musiikkinsa voi sanoa saaneen vaikutteita ranskalaisten soitintajataitureiden läpikuultavan hienostuneesta sointiväripaletista kuten niin monien muiden suomalaisten teokset sentään kertovat ja on siksi vähemmän jos lainkaan nautittavaa kunneltavaa saati syviä tuntoja koskettavaa joka saattaa johtua myös musiikin staattisuudesta ja kromaattisen värityksen poissaolosta ja teemojen mitättömyydestä kuten tapiolassa.
 
Miksei Leonid Bashmakovin, tampereen konservatorion rehtori, uusklassiseen perinteeseen liittyviä teoksia ja kuutta sinfoniaa juuri kuule missään vaikka hän tutkiskeli poikkeuksellisia sointiväriyhdistelmiä ainakin kamarimusiikissaan conserto da camera.

megatherium: Kuinka niin aikaansa edellä, pikemminkin jäljessä...
 
No, esim. Tapani Länsiö kirjoittaa näin: "Viimeistään 1900-luvun loppupuolella Sibelius on teemojen ja tekstuurien transformaatioon perustuvan muotokielensä ansiosta ymmärretty yhdeksi vuosisadan edistyksellisimmistä ja omaleimaisimmista säveltäjistä."
 
Enhän minä mitään tiedä, kunhan olen mennyt uskomaan viisaampiani. Mutta ole ihmeessä eri mieltä.
 
tunkkaisuus ilmenee sibben musiikissa myös sikäli ettei hänen musiikkinsa voi sanoa saaneen vaikutteita ranskalaisten soitintajataitureiden läpikuultavan hienostuneesta sointiväripaletista kuten niin monien muiden suomalaisten teokset sentään kertovat ja on siksi vähemmän jos lainkaan nautittavaa kunneltavaa saati syviä tuntoja koskettavaa joka saattaa johtua myös musiikin staattisuudesta ja kromaattisen värityksen poissaolosta ja teemojen mitättömyydestä kuten tapiolassa.
 
Eiköhän ennen kaikkea ole kyse vaan ihan kuulijan korvasta ja sen omista ihanteista. Jos niitä ovat sulle mm. Mozart, Schubert ja Delius niin en ihmettele jos koet Sibeliuksen raskaana ja paksuna.
 
Miksei Leonid Bashmakovin, tampereen konservatorion rehtori, uusklassiseen perinteeseen liittyviä teoksia ja kuutta sinfoniaa juuri kuule missään vaikka hän tutkiskeli poikkeuksellisia sointiväriyhdistelmiä ainakin kamarimusiikissaan conserto da camera.
 
Kysy jostain muualta. Täältä käsin asialle lienee vaikea tehdä mitään.

megatherium: hänen sinfoninen ajattelunsa ja motiivityöskentelyyn perustuva muotoiluperiaatteensa seuraa beethovenin ja brahmsin luomaa kehityslijaa ja perinteitä vastakohtana ohjelmasinfoniselle liztille, mahlerille ja shostakovitsille
 
Kohta meissä kaikissa asuu pieni Thomas Beecham, joka on erityisen kiinnostunut Deliuksesta ja Sibeliuksesta. Thomas ja Sibbe kuuntelivat Sibben 90-vuotissynttäreillä Sibelius-äänityksiä niin hirveällä äänenvoimakkuudella, että Royal Philharmonicin soittajat pakenivat paikalta!

sellisti: No, esim. Tapani Länsiö kirjoittaa näin: "Viimeistään 1900-luvun loppupuolella Sibelius on teemojen ja tekstuurien transformaatioon perustuvan muotokielensä ansiosta ymmärretty yhdeksi vuosisadan edistyksellisimmistä ja omaleimaisimmista säveltäjistä."
 
Enhän minä mitään tiedä, kunhan olen mennyt uskomaan viisaampiani.
 
Kuule, propagandaakin on olemassa. Mistäs tämä Länsiö leipänsä tienaa ellei Sibelius-Akatemiasta? Miehen lehtikirjoituksia lukiessa tämä viisauskin asettuu vaakalaudalle. Koko esittämäsi lainaus on sisällöltään kliseinen.

velipesonen: Kuule, propagandaakin on olemassa. Mistäs tämä Länsiö leipänsä tienaa ellei Sibelius-Akatemiasta? Miehen lehtikirjoituksia lukiessa tämä viisauskin asettuu vaakalaudalle. Koko esittämäsi lainaus on sisällöltään kliseinen.
 
Niin meinaatko että Sibelius-Akatemiassa töissä oleminen tarkoittaa sitä että Sibeliusta ei saa kritisoida säveltäjänä? Täh..?
 
Miten perustelet että tuo lausahdus olisi propagandaa eikä totta? Oletko tutkinut Sibeliusta?