| Aihe: Miksi monet muusikot eivät halua olla tekemisissä humpan kanssa | |
|---|
|
Humppahan on periaatteessa vanhaa jatsia joka tuli Suomeen Saksan kautta saksalaisittain soitettuna.
You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) |  EP
02.03.2019 07:31:26 | |
|
Rämppy: Humppa juu. Sehän on parhaimmillaan hienoa toimintaa. Teijo Joutsela ja Humppaveikot on aivan parhautta. Humpan soitto on sitäpaitsi hauskaa silloin kun saadaan kunnon stimmunki päälle. Jos soitetaan humpat kunnolla eikä oikoen, niin niissähän on välillä yllättävänkin paljon soitettavaa, tiukkoja sointuvaihdoksia ynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Mutta tylsäähän se soittaminen on jos se tehdään puolivillaisesti evvk-pohjalta.
Kyllä, just näin. Hieno soiittaa kun homma toimii, mutta jos "siitä vaan" niin vît*ttaa. | EP
02.03.2019 07:32:20 | |
|
baron: Humppahan on periaatteessa vanhaa jatsia joka tuli Suomeen Saksan kautta saksalaisittain soitettuna.
...ja plus + | EP
02.03.2019 07:33:37 | |
|
artope: Aivan, esim Nykänen soittaa mitä ja missä vaan ja ei kyllä oo leimautunut humppapieruksi vaikka soittaakin Dallape-orkesterissa.
kuten myäs + | |
aslak: Kommenttisi vastasi otsikon kysymykseesi erittäin osuvasti ja henkiin sitä mitä on syytä välttää.
Eli?
En provosoidu kilpasille keikkamäärillä ja liksoilla kun ne ei sinulle kuulu pätkän vertaa.
Kaikki alaa tuntevat tietävät mitä tanssigenressa keikkamäärät/paikat ja liksojen taso on tänä päivänä ja miten vaikeaa keikkoja on saada, miksi se on jotenkin salattavaa coverpuolella? Hahmota hiukan vaikkapa vaan keikkatilannetta vs siihen kun aloitit coverhommat 16 vuotta sitten. Esim Treella ei ole montaa mestaa jos lainkaan mistä saisi järjellisen summan rahaa tekemällä rock/coverkeikkaa, näin olen ymmärtänyt, miten lie asiat yleisellä tasolla.
Mutta mukavia keikkoja sinne Marttakerhon tanssi-iltamiin.
Kuin myös sinne pimeyden ytimeen pizzerioiden nurkkiin ja baarien älämölöön.
Ollaan hiljaa saadaan kalaa...ei sovi mulle eli perseitä ei nuolla! | |
Oma näkemys humppakeikan vastenmielisyydestä kiteytyy kolmeen asiaan:
Musikaalisen pohjan erkaantuminen, soittajan asema ja vanhat humppajyrät.
Musikaalisen pohjan erkaantumisella meinaan, että esim. minulla (80-luvulla syntyneenä) on vielä jonkinlainen kosketus tanssimusiikkiin. Minua nuoremmilla ei sitä välttämättä enää ole, ellei sitten ole kasvanut jossakin peräkylässä jossa on säilynyt tanssilava-asiat.
Tosi moni nuorempi soittaja ei ole välttämättä soittanut yhtään mitään tanssimusiikin tapaista omalla soittourallaan. Sen takia se kynnys lähteä soittamaan jotakin min. 48 biisin uppo-outoa keikkaa on todella korkea. Primavista ehkä on monella hallussa, mutta tavat ja etiketti sen soveltamiseen "pystymettästä keikalle"-henkisillä keikoilla ei välttämättä ole.
Soittajan asema on sitten vähän kaksipiippuinen tapaus. Toisaalta se on perustelematonta pelkoa tarinoihin/legendoihin perustuen ja toisaalta ihan perusteltua pelkoa juurikin näihin "ei kokolihaa" -kokemuksiin perustuen.
Vaikka muuallakin on asiat välillä aina pikkasen kehnohkosti keikkapaikkojen/järjestäjien/yleisön suhtautumisen suhteen, niin kyllä silti väittäisin tanssikeikkojen olevan se pahin loukko joutua. Kohtelu ei toki kaikille ole sama ja standardit vaihtelee kovasti perusbändin ja artistiosaston kesken.
Aika iso ero on siltikin kiertää esim. bilebändinä vs. tanssibändinä, vaikka olisikin samat paikat/lavat kyseessä aina välillä. Tunnen montakin tapausta, jotka on lähteneet tanssigenrestä muualle ja kaikki on olleet aina ihmeissään miten "hyvin" asiat siellä muualla on, vaikkakin kyseessä on ihan normaalit asiat. Myöskin vastaavasti näiden muiden genren edustajat kun astuu tanssimaailmaan (vaikkapa bilebändi keikalla normaalisti tansseja pitävässä instanssissa), niin aika nopeasti ollaan laittamassa paikan nimeä siihen "ikinä ei enää myydä tänne"-listaan. Sen tiedän, että humppabändeilläkin olisi mahdollisuus parantaa asioitaan. Se vaatisi pikkasen riderien rakentamisia ja vaatimuksien listaamista ohjelmatoimistojen suuntaan. Sen jälkeen on tosin vielä se rankin osuus, että niistä vaatimuksista pitäisi pitää kiinni. Tämä on toki myös muidenkin bändien "vika", mutta humppapuolella minusta ollaan ehdottomasti pisimmällä kuusessa näiden kanssa.
Ja tosiaan siis kaikki paikat ei ole toki paskoja, mutta syvimmät kuopat on huomattavasti syvempiä.
Vanhoilla humppajyrillä meinaan sitten sitä kärttyisää kansanosaa, joka: pelkää kaikkea uutta, olettaa kaiken menevän aika heidän tapaan (tai "kuten se on aina mennyt"), olettaa uuden soittajan hanskaavan kaiken kerrasta, jne, jne.
Tanssimusapuolella on tullut vastaan aika monta "kärttystä pappaa" ja "Tapsa Kansaa", joiden kanssa työskenteleminen ei välttämättä ole palkkaa vastaavaa työtä. Enemmänkin liittyy tietenkin artistiosastoon ja osaltaan myös "joskus semikuuluisiin paikallisstaroihin".
Kun eniten äänessä oleva äijä vetelee hirveä kyrpä ottassa keikkojen ajan, niin ei siitä kovin positiivista kuvaa pääse jäämään. Samoten siitä miellyttävästä bändiliideristä, joka sitten paljastuukin keikkojen jälkeen täydeksi huijariksi bändin ulkopuolisille.
Huijareita nyt löytyy toki humpan ulkopuoleltakin, mutta enemmänkin paino tuossa uudistumista pelkäävissä ja paikallaan junnaavissa tyypeissä. Jos minulta kysytään, niin nämä tyypit on se asia joka on raahannut tanssimusiikin alas mukanaan.
Itsellä ei tosiaan ole varsinaisesti mitään tanssimusakeikkoja vastaan, mutta nämä mielipiteet on muodostettu muita kuuntelemalla ja asioista puhumalla nuorempien ammattimuusikoiden kanssa.
"Sanovat että osaisin miksata, mutta kyllä se viina mahtaa olla minun juttu" -Tuntematon miksaaja | |
WanhaWetäjä: Eli?
Kuin myös sinne pimeyden ytimeen pizzerioiden nurkkiin ja baarien älämölöön.
HEHEE!
Hyvä heitto! :D | |
Tämä onkin mielenkiintoinen pohdinta, tämä humppa- vs. rockimpi covermusa. Omalla kohdallani tämä meni niin, että kun coverpumppu oli jo olemassa, sain kutsun humpattelemaan. Kävin ensin tarkkailemassa tilannetta pyynnöstä yleisön puolelta ja oli pakko ihan itse todeta, että ammattitaito ei riitä. Liian monipuolista toimintaa, liikaa eri tyylejä hallittavaksi, liian sujuvaa lapun tarkkailua jne.
Valitsin sujuvasti bilehommat ja niitä ehditty tehdä +1500 keikan verran. Edelleenkään ei taittuisi yllämaintuista syistä humppahommat. Arvostan vilpittömästi ao. lajin taitajia, vaatii sellaista mitä minulla ei ole tarjota. | |
Antsa Lipsanen sai humppaukolta plussan. :) |  artope
02.03.2019 22:00:58 (muokattu 03.03.2019 10:12:39) | |
|
Eläkeläissoittaja: Antsa Lipsanen sai humppaukolta plussan. :)
Painoin kanssa lussan. Itse en ole ammatikseni koskaan humppaa turskuttanut. Mutta kyllähän sitä tässä mun harrastuspelimanniorkesterissakin laulajabasistiroudariautonkuskiliiderimyyntimiesym ominaisuudessa tekemistä on ihan riittämiin. Oli mullakin parikymppisenä unelma ammattimuusikoksi tanssilavoille, mutta onneksi se jäi unelmaksi kun rahkeet ei riittäneet. Tai olis ehkä, mutta sitten tuli intti, opiskelut ja vakituinen työ ja järki.
"Siwa-stemma - yllättävän lähellä" | |
Noh, soittajan työ on soittaa. Näin minulle totesi Mestari Orikannon basisti aikoinaan kun aloittelin tätä humppaa kaupallisessa mielessä tekemään. Sitä ohjetta ja oljenkortta olen aina muistellut kun alkaa välillä kehtuuttamaan ne rytmitboleronkaikumiset jne eri solistien tulkintoina (tansiessas kanssain, tanssiessas kanssass, tanssiessain kanssas ym.) Kirvesmies tekee puusta milloin mitäkin, esim. välillä taloa, välillä kesämökkiä, kattoremonttia, joskus jopa parkettilattiaa, ei kai siinä sen kummempaa. Soittaja soittaa mitä kulloinkin pitää, milloin mitäkin genreä. Bassosta matalia ääniä. Rumpali purkaa agressioitaan lyömäsoittimiin, mitä nyt aina biisien välissä kopauttaa varmuuden vuoksi tomeja pari kertaa ja säätää viritystä. Haitaristi pahimmillaan vastaa kolmea soittajaa kaikkien improvisoitujen nitunatutilujensa kanssa. Kitaristi säätää soitintaan ja pedaalihässäkän potikoita soolon lähestyessä. Kosketinsoittaja miettii hienoja ristisointuja ja juuri ja juuri harmoniaan sopivaa kymmensormi Rhodesia. Solisti sitten liivipuvussaan kurkunpäätä niin alhaalle pakottaen, ettei K-kirjainta saa kunnolla sanottua, tulkitsee välillä omaa tuotantoa ja ikivihreitä. Menee seuraavaksi milloin millekkin"osastolle". Ja sitten on nämä ihanat viluiset, kurkkukipuiset, ääni on pois, laitanko mekon vai housut pirtsakat ensivuonnakisoihin Valkoinenruusukloonisaijatuupaset... Eiköhän tässä tullutkin jo riittävästi syitä minkä takia minä tykkään tästä alasta ja keikanteosta ja humpasta yli kaiken, ja toiset ei tykkää.... Eihän missään elokuvissakaan tapahdu niin paljon hauskaa kuin humppakeikoilla!? Ja jos tämä olisi tuottavaa ja hyvin palkattua, muuttuisi soittaminen herrojen ja yleensäkkin "eliitin" tekemäksi, tavallisen rahvaan ulottumattomiin. -heh-
Ps. Onhan niitä tosiaan sellaisiakin orkestereita, joilla on sovitetut nuotit ja sovitut roolit, eikä hatustavedetään sekamelska. No, soittajan työ on soitaa kaikesta huolimatta, eikä miettiä joutavia. |  WanhaWetäjä
03.03.2019 12:52:29 (muokattu 03.03.2019 12:54:13) | |
|
artope:Tai olis ehkä, mutta sitten tuli intti, opiskelut ja vakituinen työ ja järki.
Tästä plussaa... jälkiviisas voi aina olla mutta ns oikean ammatin (jos sitä ei ole) hankkiminen olisi pitänyt alkaa viimestään kun mittarissa on 45v, kuitenkin vielä 20 vuotta työuraa jäljellä. Mutta kun keikkaa oli 15-17/kk läpi vuoden niin ei tullut mieleen että miten mahtaa olla kymmenen tai viidentoista vuoden päästä. Näin meikäläisen kohdalla 90-luvun puolivälissä.
Nyt + 55 vuotiaita hyviä(kin) soittajia on työttömänä, osa on toki kouluttautunut muihin hommiin ajoissa kun keikat alkoivat hiipua lähes nolliin ja ikä ei ole vielä ollut esteenä.
Osasyynä tämän päivän työttömyyteen on myös se että joihinkin viikonloppukeikkaa tekeviin bandeihin ei oteta kuin sivutoimisia soittajia koska ei pystytä työllistämään kokoaikaisesti. Tämän seurauksena on sitten lähes jokaviikkoinen turaajabaletti kun päivätyöläiset eivät pääse irtautumaan duuneistaan esim laivakeikoille viikolla tai pe-la keikoille Lapissa. Toki on duuneja joista voi ottaa palkatonta että pääsee laivalle lomailemaan tai Lappiin hiihtämään ;-)
Tätä on joskus vaikea ymmärtää varsinkin jos kyse on laulutadottomista soittajista bandeissa joissa vain yksi muusikoista laulaa ja vapaana vailla mitään keikkaa on osaavia muusikoita joilta myös laulu taittuu.
Sama tuuraajakuvio on/oli myös jollain bilebandeilla laivoilla, muistan yhden hesalaisen bandin jonka miehitys muuttui säännöllisesti, tuli sanomista laivayhtiön puolesta kun koskaan ei tiennyt ketä bandissa on vaikka runkomiehistö oli sama. Lisää duunia purserille kuin myös ohjelmatoimistolle. Hyvä, iso bandi jossa soitti mm muutama kovan tason tv/studiomuusikko.
Mikä mahtaa olla tämän päivän tilanne, ainakin yksi purtilo välillä Hki-Tallinna käyttää suomalaisia bilebandeja viikonloppuisin, ulkolaiset saivat lähteä.
Jos bilebandin soittaja saa 150-200€ keikasta ja keikkaa on vaikkapa ka 8/kk painottuen viikonlopuille niin eihän sillä elä mutta esim opiskelijalle mukava raha, miksei myös päiväduunnissa oleville, sikäli ymmärrän miksi humpavääntö jossain Törnävän Raittiusseuran Talolla pistona ei nappaa. Näitä on tehty ja monet tekevät edelleen kun muutakaan ei ole. Keikat vähenee ja matkat pitenee.
Ollaan hiljaa saadaan kalaa...ei sovi mulle eli perseitä ei nuolla! | EP
03.03.2019 13:18:50 | |
|
Kohta kaikki tykkää humpasta, Suomessa tullaan aina vähän jälkijunassa,
muualla jo kansallinen identiteetti ja oma musiikki nousussa! | |
Mutta jos jonnekin Inariin on naulattu 200 € puuhun ja siellä pitäisi vielä soittaakin 5-settiä humpaa, niin moniko teistä lähtisi Helsingistä sinne ?
"In a time of universal deceit, telling the truth becomes a revolutionary act"
- George Orwell | |
Anonymous-jazz: Mutta jos jonnekin Inariin on naulattu 200 € puuhun ja siellä pitäisi vielä soittaakin 5-settiä humpaa, niin moniko teistä lähtisi Helsingistä sinne ?
Kuka sitä nyt Helsingin kautta menis?
Se on jotenkin niin syrjässä kaikesta,se Helssinki.
Soundi painaa,mutta haitari vain painaa. |  half
03.03.2019 18:44:54 | |
|
Anonymous-jazz: Mutta jos jonnekin Inariin on naulattu 200 € puuhun ja siellä pitäisi vielä soittaakin 5-settiä humpaa, niin moniko teistä lähtisi Helsingistä sinne ?
Hep .........
http://www.youtube.com/watch?v=20pCwQC6pWw | |
No eipä tämä bile/cover-hässäkkä, mitä itse suurimmilta osin puuhastelen, ole mitään taidetta. Suurin osa tuurajistakin muistaa aina todeta, että tämä tyylilaji "ei oikeastaan anna heille mitään". Hehe, mitäs vittua, taas heidän taskuunsa lehahti muutama saturainen, jotta jotain antaa kuitenkin. Perimmiltään kuitenkin ymmärrän heitä, suurin osa popista ja rockista on melodialtaan, harmonialtaan ja rytmiikaltaan varsin yksinkertaista. Eikä siinä mitään, hyvä musiikkikin voi olla yksinkertaista ja varmaan suurimmalta osin onkin. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, että josku ollaan erittäin tiukkapipoisia, ei pysty/voi soittaa esim. vanhempaa tanssimusiikkia tai jotain muuta joka on erittäin kaukana siitä omasta musiikkimaustaan.
Perinteisemmässä tanssimusiikissa pidän varsinkin jostain tangoista, siellä on oikeasti joskus hienoja juttuja musiikillisestikin ja niitä on hauska soitella.
Suomen Hiihtoliiton luvalla. Kaikki tekstissä mainitut henkilöt ovat fiktiivisiä ja kaikki yhtäläisyydet eläviin tai kuolleisiin henkilöihin ovat puhtaasti sattumanvaraisia. Laaditun tekstin valmistuksessa ei ole vahingoitettu eläimiä. |  Epämuusikko
05.03.2019 12:33:02 (muokattu 05.03.2019 12:33:37) | |
|
Anonymous-jazz: Mutta jos jonnekin Inariin on naulattu 200 € puuhun ja siellä pitäisi vielä soittaakin 5-settiä humpaa, niin moniko teistä lähtisi Helsingistä sinne ?
-Lapissa sentään vielä on useamman päivän kiinnityksiä
-Niitä lappusia pitää olla useammassa puussa, sekä logistisesti mielellään vierekkäisissä (lue: maks. 250 km etäisyys, sen yli alkaa vituttaa. Toki ensimmäinen matkustuspäivä erikseen, senhän voi suorittaa vaikka edellisenä päivänä) puissa
-Minä lähtisin jos musiikki motivoi. Viimeksi kun olin tanssimusiikin kanssa tekemisissä, niin oli sen verran kovatasoinen bändi että olin itse armotta nööseimmästä päästä, eikä lapuissa/sovituksissa/yhtyeen toiminnassa ollut minkäänlaista valittamista. Liksakin oli parempi kuin perus-coverkeikoilla(ni).
-Milloin aiot päivittää väsyneet soittaja-analogiasi _edes_ 90-luvulle?
uliuli | |
Mitä nyt tuurauskeikoja olen soittanut, yksi ongelma voi olla tuntematon biisilista. Kappaleet perustuivat takavuosina useammalle soinnulle kuin nyt ja koukkuja riittää. Tulkinnat vaihtelevat tutuissakin jutuissa ja rakenteissa voi olla ihmeellisyyksiä. Kohdallani taustatyö ja treenit vievät aikaa, kun uusissa jutuissa menee toinen hetki opetellessa - siis olen juuri niin hidas, kuin basisti voi olla.
Sanotaan, mitä sanotaan, keikoilla on oikeastaan aina kivaa. Vaikea on jättää menemättä, koska ihmiset ovat panneet parempaa päälle ja ovat tyypillisesti hyvällä tuulella, jopa iloisia. Kun vielä osoittavat suosiotaan, mikäs on lavalla ollessa.
Ettei se toinen puoli unohtuisi: Roudaus kello kolme on syvältä, kun kaunis nainen huokailee korvaan tai muuten vain pitää kantaa kamoja saaresta veneeseen ja laiturilta autoon - sateessa. Joku lähtee kesken roudauksen röökille ja ainoan kerran, kun juhlijat muistavat viinipullolla, olet autolla. Ja aamulla pitää puskea päiväduuniin.
Lyhyesti: Ilman musiikkia ja keikkoja arjesta puuttuisi juhlaa ja varsin hassuja käänteitä. | |
ituvirtanen kirjoitti varsinkin ensimmäisessä osiossa tiukkaa asiaa, se että esim suomalaisen tangon saa kuulostamaan oikealta, pitää lukea sitä nuottia jakojen osalta, sen ovat vuosikymmenien saatossa kuulijat mieleensä painaneet. Tämä koskee koko bändiä , kitaraa bassoa rumpalia yms. Semmoinen 4/4 -tökötys on amatöörihommaa täysin.
"Quidquid Latine dictum sit, altum videtur." | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
