| Aihe: Häävalssi | 1 |
|---|
|
Tämä kertomus saattaa kuulostaa vitsiltä, mutta on totisinta totta ja elettyä elämää.
Olin yli 20-vuotisen muusikon urallani loppuvaiheessa 1980-luvun alussa (tämän urani aikana toimin lukuisissa eri tanssiorkestereissa minua edeltäneiden harmonikkamestareiden sijaisena opiskellessani samaan aikaan Sibekius-Akatemiassa musiikinteorian opettajaksi) erään suositun orkesterin hanuristina joka oli tilattu soittamaan häämusiikkia länsi-suomalaisen pankinjohtajan häätilaisuuteen.
Häävalssista ei oltu etukäteen sovittu ilmeisesti siitä syystä että bändin markkinoija oli tietoinen siitä, että kyseinen muusikkoryhmä koostui minun lisäkseni tuolloin maamme eturivin kokeneista studiomuusikoista, joilta irtosi tarvittaessa lähes kaikki mahdolliset häävalssit ilman nuotteja.
Yllätys oli melkoinen kun tämä pankinjohtaja ilmoitti toivomuksekseen kappaleen nimeltä "Kohtalovalssi". Rautainen ryhmämme kyllä tunsi kappaleen ja sen sanat, joita oli monet kerrat joutunut erinäisillä keikoilla soittamaan solistiamme säestäen.
Kokeneina muusikoina olimme yksimielisiä siitä, että tämä kappale ei missään tapauksessa sanoituksestaan johtuen sovellu häävalssiksi, koska se ensinnäkin alkaa sanoilla "Miks kohtalo mulle niin katkera on" ja päättyy säepariin "Kun päättyvi elo tää, ei mua täällä enää nää, en kiroa kohtaloain".
Jouduimme ennen tilaisuuden alkua pitämään pikaisen neuvottelutauon pankinjohtajasulhasen kanssa häävalssista. Hän oli luultavasti kuullut kappaleen ainoastaan soitettuna ihastuen sen otsikkoon ja kieltämättä kauniiseen kansanomaiseen melodiaan. Laulusolistimme, jonka nimellä orkesteria markkinoitiin, osasi vetää oikeasta narusta; "Kyllä noin merkittävän finanssimiehen häävalssiksi varmaan sopisi paremmin "Jalometallivalssi" eli Kultaa ja Hopeaa, joka on yksi suosituimmista häävalsseista. Ja se naula veti.
Muusikon hommissa on kokemuksen lisäksi etua myös psykologisista taidoista. |  EP
12.02.2018 04:16:11 | |
|
Vakituinen sijainen: Tämä kertomus saattaa kuulostaa vitsiltä, mutta on totisinta totta ja elettyä elämää.
Olin yli 20-vuotisen muusikon urallani loppuvaiheessa 1980-luvun alussa (tämän urani aikana toimin lukuisissa eri tanssiorkestereissa minua edeltäneiden harmonikkamestareiden sijaisena opiskellessani samaan aikaan Sibekius-Akatemiassa musiikinteorian opettajaksi) erään suositun orkesterin hanuristina joka oli tilattu soittamaan häämusiikkia länsi-suomalaisen pankinjohtajan häätilaisuuteen.
Häävalssista ei oltu etukäteen sovittu ilmeisesti siitä syystä että bändin markkinoija oli tietoinen siitä, että kyseinen muusikkoryhmä koostui minun lisäkseni tuolloin maamme eturivin kokeneista studiomuusikoista, joilta irtosi tarvittaessa lähes kaikki mahdolliset häävalssit ilman nuotteja.
Yllätys oli melkoinen kun tämä pankinjohtaja ilmoitti toivomuksekseen kappaleen nimeltä "Kohtalovalssi". Rautainen ryhmämme kyllä tunsi kappaleen ja sen sanat, joita oli monet kerrat joutunut erinäisillä keikoilla soittamaan solistiamme säestäen.
Kokeneina muusikoina olimme yksimielisiä siitä, että tämä kappale ei missään tapauksessa sanoituksestaan johtuen sovellu häävalssiksi, koska se ensinnäkin alkaa sanoilla "Miks kohtalo mulle niin katkera on" ja päättyy säepariin "Kun päättyvi elo tää, ei mua täällä enää nää, en kiroa kohtaloain".
Jouduimme ennen tilaisuuden alkua pitämään pikaisen neuvottelutauon pankinjohtajasulhasen kanssa häävalssista. Hän oli luultavasti kuullut kappaleen ainoastaan soitettuna ihastuen sen otsikkoon ja kieltämättä kauniiseen kansanomaiseen melodiaan. Laulusolistimme, jonka nimellä orkesteria markkinoitiin, osasi vetää oikeasta narusta; "Kyllä noin merkittävän finanssimiehen häävalssiksi varmaan sopisi paremmin "Jalometallivalssi" eli Kultaa ja Hopeaa, joka on yksi suosituimmista häävalsseista. Ja se naula veti.
Muusikon hommissa on kokemuksen lisäksi etua myös psykologisista taidoista.
Jep, laitoin plussan! | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
