Muusikoiden.net
11.12.2016
 

Tanssimusiikki »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Soittimia ja niiden irvikuvia..
1 2 3
KanttoriPiiparinen
27.09.2016 13:35:19 (muokattu 27.09.2016 13:43:46)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Soitinmarkkinoilla on ollut, on ja tulee olemaankin kaikenlaisia vimpaimia joita niiden myyjät kutsuvat musiikki-instrumenteiksi. Ja oikein laajasti ottaen pimpparautakin on aivan oikea klasaribändiin kuuluva instrumentti. Näkyyhän sille kirjoitettu rivi partituurissakin.
 
Itse en kuitenkaan ajattele ihan näin laajasti. Kellopelit, leikkihaitarit, yksiääniset torvet ja kaikenlaiset tavaratalojen jouluruuhkassa myytävät "pikku hammond urut" sijoittuvat kentässäni lelujen kategoriaan.
 
Koskettimissa on käsittääkseni laajin valikoima hieman soittimen näköisiä laitteita, joita en suosittele kellekään. Hommaan lapsenlapsilleni mieluummin toimivia soittimia, kuin kolmenkympin hirvityksiä jostain sokoksen alemyynnistä. Näiden "soittimien" käytön seurauksena saattaa sammua se vähäinenkin musikaallisuus, joka nuorella harjoittelijalla ehkä voisi olla, mikäli sitä ei pilattaisi näillä automaattisesti pimpelipompelia soittavilla kummajaisilla.
 
Tein ensimmäiset ammattimaiset keikkani Yamahan 4BR uruilla. Oikein Göteborgissa saakka piti moisella käydä ruotsalaisia pelottelemassa. Nykyisin nostaisin tämän keksinnön roskalavalle ja kieltäisin Päivi Räsäsmäisittäin koko romppeen myynnin pois viattomien ihmisten saatavilta. Uutenakin sen tunkkainen saudi oli luotaantyöntävä. Samalle lavalle heittäisin hyvin mielelläni Philicordan kalloporan. Oli sekin.. Varsinainen antikristuksen huuhaakone.
 
Kukapa meistä ei tässä yhteydessä muistaisi Italiasta meille tuotuja iki-ihania sähkö-säröurkuja. Merkkipaljoutta miettiessä tulee väkisinkin mieleen se että kaikilla italialaisilla perheillä oli jonkinlainen paja, jossa näitä laitteita väsättiin olemattomalla palkalla sekä vielä vähäisemmällä ammattitaidolla. Toinen toistansa hirveämpiä olivat ne. Kuuroja olivat niiden nyrkkipajojen koesoittajat ja onnettomia tuotantolinjojen kolvaajat. Palakoot ne pärekorit tuhkaksi ikuisessa tulessa ja nähkööt niiden suunnittelijat painajaisia lopun ikänsä.
 
Kysynkin nyt arvoisan raadin mielipiteitä. Minkä laitteen valmistuksen ja maahantuonnin kieltäisit, mikäli olisit suomen suuridiktaattorikunkku?
 
Nuotin vieressä on aina tilaa...
EP
27.09.2016 16:22:53
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

KanttoriPiiparinen: Soitinmarkkinoilla on ollut, on ja tulee olemaankin kaikenlaisia vimpaimia joita niiden myyjät kutsuvat musiikki-instrumenteiksi. Ja oikein laajasti ottaen pimpparautakin on aivan oikea klasaribändiin kuuluva instrumentti. Näkyyhän sille kirjoitettu rivi partituurissakin.
 
Itse en kuitenkaan ajattele ihan näin laajasti. Kellopelit, leikkihaitarit, yksiääniset torvet ja kaikenlaiset tavaratalojen jouluruuhkassa myytävät "pikku hammond urut" sijoittuvat kentässäni lelujen kategoriaan.
 
Koskettimissa on käsittääkseni laajin valikoima hieman soittimen näköisiä laitteita, joita en suosittele kellekään. Hommaan lapsenlapsilleni mieluummin toimivia soittimia, kuin kolmenkympin hirvityksiä jostain sokoksen alemyynnistä. Näiden "soittimien" käytön seurauksena saattaa sammua se vähäinenkin musikaallisuus, joka nuorella harjoittelijalla ehkä voisi olla, mikäli sitä ei pilattaisi näillä automaattisesti pimpelipompelia soittavilla kummajaisilla.
 
Tein ensimmäiset ammattimaiset keikkani Yamahan 4BR uruilla. Oikein Göteborgissa saakka piti moisella käydä ruotsalaisia pelottelemassa. Nykyisin nostaisin tämän keksinnön roskalavalle ja kieltäisin Päivi Räsäsmäisittäin koko romppeen myynnin pois viattomien ihmisten saatavilta. Uutenakin sen tunkkainen saudi oli luotaantyöntävä. Samalle lavalle heittäisin hyvin mielelläni Philicordan kalloporan. Oli sekin.. Varsinainen antikristuksen huuhaakone.
 
Kukapa meistä ei tässä yhteydessä muistaisi Italiasta meille tuotuja iki-ihania sähkö-säröurkuja. Merkkipaljoutta miettiessä tulee väkisinkin mieleen se että kaikilla italialaisilla perheillä oli jonkinlainen paja, jossa näitä laitteita väsättiin olemattomalla palkalla sekä vielä vähäisemmällä ammattitaidolla. Toinen toistansa hirveämpiä olivat ne. Kuuroja olivat niiden nyrkkipajojen koesoittajat ja onnettomia tuotantolinjojen kolvaajat. Palakoot ne pärekorit tuhkaksi ikuisessa tulessa ja nähkööt niiden suunnittelijat painajaisia lopun ikänsä.
 
Kysynkin nyt arvoisan raadin mielipiteitä. Minkä laitteen valmistuksen ja maahantuonnin kieltäisit, mikäli olisit suomen suuridiktaattorikunkku?

 
Tunnustan, mä ostin lapsenlapselle Brion ksylofonin. Oliko synti?
 
On vain yksi genre: Musiikki!
Sax-pappa
27.09.2016 16:49:02
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Tähän kategoriaan kuuluvat ehdottomasti kaikki halvat akustiset kitarat joiden rakenne ja säädöt ovat sellaiset ettei ammattilainenkaan saa F-barresointua puhtaasti soimaan.
 
Veksi
27.09.2016 17:06:43 (muokattu 27.09.2016 17:18:16)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Stagg rummut , Trax rummut, Gentyry rummut, kaikki on ollut mulla!? nykyään on vintage rummut Premier! PS.saman soittopalkkion sai myös noilla em. mainituilla seteillä!
 
Kyllä näillä humpat hoituu!
jukkajylli
27.09.2016 18:05:26
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Sax-pappa: Tähän kategoriaan kuuluvat ehdottomasti kaikki halvat akustiset kitarat joiden rakenne ja säädöt ovat sellaiset ettei ammattilainenkaan saa F-barresointua puhtaasti soimaan.
 
Toisaalta suuri osa esim. venäläisestä laulelmamusiikista on kompatti juuri tällaisilla jouskareilla, ja ne lienevät osa sitä soundia. Tosin mitä tekee venäläisellä laulelmamusiikilla?
 
Stidi alla.
KanttoriPiiparinen
27.09.2016 18:08:03
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Työskennellessäni Turussa Hellas-Pianon merkkiliikkeessä tuli hieman murheita toimenkuvaan. Eräs kunnioitettu musiikkialan julkaisu määritteli Hellaksen kuvauksella: Suomalainen pianon näköinen soimaton esine. Siinä oli meillä
nielemistä. Ja lisäksi omasta mielestäni varsin oikean suuntainen päätelmä. Mattaahan se Hellaksen kotipianon ääni silloin oli.
 
Väitimme tietenkin haukkujen koskeneen vain ja ainoastaan Saiton koneistolla varustettuja malleja. -Ja kuten voitte, arvoisat asiakkaamme itse todeta, meidän myymissämme soittimissa on Saksassa, käsin tarkkuustyönä valmistetut Rennerin takuukoneistot. (Saitot pidettiin tässä vaiheessa piilossa)
 
Kaikkea sitä joutuu työkseen tekemään... Ikään kuin pianon koneisto olisi kovinkin ratkaisevassa roolissa sen sointiin.
 
Nuotin vieressä on aina tilaa...
Kefiiri
28.09.2016 14:30:10
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

jukkajylli: Toisaalta suuri osa esim. venäläisestä laulelmamusiikista on kompatti juuri tällaisilla jouskareilla, ja ne lienevät osa sitä soundia. Tosin mitä tekee venäläisellä laulelmamusiikilla?
 
Kirppareilla pyörii välillä niitä paksukaulaisia venäläisiä kitaroita, joissa 9. nauhavälin piste on 10. nauhavälin kohdalla. Kaulakulman säätö ruuvilla on oikeasti ihan välkky keksintö, mutta intonaatio on perusteellisesti pielessä. Teräskielillä tallan pitäisi olla ihan eri kohdassa. Alkuperäiset teräskielethän niissä aina on paikallaan.
 
En ole musiikin asiantuntija.
mondo
28.09.2016 14:40:34
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Matkalaukku urut,jonkin sorttisella ilma moottori syysteemillä aika hurja peli.
 
KanttoriPiiparinen
28.09.2016 16:49:26
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

mondo: Matkalaukku urut,jonkin sorttisella ilma moottori syysteemillä aika hurja peli.
 
Tällaisella moottoriurulla tein syvältä luotaavia musiikki-ilmaisuja punaisen ristin vanhusten palvelulle yhden kesäisen iltapäivän ajan. Siinä se tuhisi ja äänet oli jokseenkin turvotetun huuliharpun ja vuotavan ryssäläisen haitarin välimailta. Sain palkaksi pullakahvit. Se päivä meni kirjaimellisesti punaiselle ristille.
 
Nuotin vieressä on aina tilaa...
JoKo
28.09.2016 17:52:57
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Nuo moottoriurut ovat kyllä kieltämättä vähän kummallisia koska saman soundin (mutta paremman ja ilman moottorin häiriöääntä) saa poljettavasta urkuharmoonista, melodicasta, haitarista tai huuliharpusta. Muuten olen sitä mieltä että usein "huonot" soittimet toimivat oikein hyvin jos niitä käyttää oikeassa paikassa ja oikeassa roolissa. Aloitusviestissä mainittu Philicorda on todella hyvä urku lajissaan: ei se B3:sta korvaa mutta ei B3:nenkaan sovi välttämättä niihin missä Philicorda on just se oikea soundi.
 
Eläkeläissoittaja
28.09.2016 18:38:01
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Jotkut Farfisa-urut olivat aikoinaan aika kalloporia soundeiltaan.
 
Lippu korkealla, rinta rottingilla sekä tanko liukkaana vain kohti uusia nöyryytyksiä musiikintekosarallani ;-)
Epämuusikko
28.09.2016 19:18:42 (muokattu 28.09.2016 19:20:24)
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Farfisoista ja Philicordista pidän.
 
Mutta joo, on tiettyjä merkkejä ja malleja joita ei ikimaailmassa saisi päästää lähellekään soittokämppiä. mm. Rytmikoneilla ja "piano"-soundeilla varustetut Hammondit jaksavat ihmetyttää. Myöskin 99% modernimmista keyboardeista joissa on sisäänrakennetut kaiuttimet. Näin lausun siis toki pienellä otannalla ja poikkeuksia löytyy, mm. Yamahan P-140.
 
ps. ostin kesällä 300 euron edestä triangeleita sekä triangelin pinnoja. Niitä on moneen lähtöön.
 
"Thank you for the music, white boy". 6-stroke troll #1
Euphonium
29.09.2016 09:45:12
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Sitä nyt ei voi parhaalla tahdollakaan sanoa soittimeksi, mutta minä aloitin musiikin harrastamisen 7-8 vuotiaana lasten leikkipianolla, jossa oli vain valkoiset koskettimet. Opettelin sen kanssa jopa nuottien lukemisen alkeet. Tästä pimputtelusta varmaan johtui, että vanhempani ostivat minulle sitten oikeita soittimia. Ensin haitarin ja myöhemmin akustisen kitaran (Landola)
 
Kyllikki
29.09.2016 19:03:00 (muokattu 29.09.2016 19:17:40)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Joskus 70-luvulla kaveri tilasi Hymy-lehdessä olleen mainoksen innoittamana "Lycky 7" -orkesterikitaran. Mainoksen mukaan joku ruotsalainen huippukitaristikin käytti samanlaista, joten hyvähän sen pitäisi olla...
 
No, kitara saapui ja huh... Aivan karmea ilmestys! Vaikka en itse siihen aikaan vielä kitaraa pääasiallisesti soitellutkaan, osasin silti jo erottaa toisistaan oikean soittimen ja täyden p@skan, joista jälkimmäistä lahkoa tuo "Lykky seiska" edusti.
 
Kaula oli kiero kuin lentokoneen propelli, kaulakulma aivan päin helvettiä joka suunnassa, talla liimattu kanteen - väärään kohtaan tietenkin, kielet olivat niin korkealla, ettei niitä saanut tuumaa lähemmäs otelautaa vaikka olisi kaksin käsin puusepän puristimilla yrittänyt painaa, eikä säätövaraa ei enää ollut. Ja kaiken kruunasi mikki, joka ei päästänyt pihaustakaan ääntä vahvistimeen...
 
Ymmärrettävistä syistä kitarasta tuli seinäkoriste, sillä siihen aikaan tuotteiden palautusoikeus oli vähän mitä oli. Ikävä juttu tuolloin kaverin kannalta, mutta hieman hymyilyttää vieläkin se, kuinka täydellistä romua voidaan kaupitella "kitarana", jopa sellaisena, jota "ruotsalainen huippukitaristikin" käyttää.
 
Tästäkin kirjoituksesta saa antaa plussan... Ei oo pakko.
musamies
30.09.2016 00:49:09 (muokattu 30.09.2016 00:56:49)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Hölmö juttu todella, että voimavaroja tuhlaavissa kosketinsoittimissa on niin paljon surkeita soittimia. Sähköuruissa on joitain harvinaislaatuisia malleja, joilla olisi kiva soittaa.
 
Yksi on Conn - vähän vaikea pysyä kärryillä mitkä mallit oli hyvän kuuloisia:
https://youtu.be/e4aBvrV3gcU
https://youtu.be/UWhL_dSojno
 
Baldwin kanssa yllättää taiturin käsittelyssä:
https://youtu.be/xzb0PWZ47bo
 
Nykyisin on kuitenkin hankala hyödyntää muita kuin oikein käteviä soittimia roudausnäkökulmasta ja konserttitalossa voi olla omat soittimensa.
 
Näistä mun diggailemista soittimista ei kuitenkaan ihan jokainen nykymusan ystävä pitäis.
 
Työskennellessäni Turussa Hellas-Pianon merkkiliikkeessä tuli hieman murheita toimenkuvaan. Eräs kunnioitettu musiikkialan julkaisu määritteli Hellaksen kuvauksella: Suomalainen pianon näköinen soimaton esine. Siinä oli meillä
nielemistä. Ja lisäksi omasta mielestäni varsin oikean suuntainen päätelmä. Mattaahan se Hellaksen kotipianon ääni silloin oli.

 
Tämä huonojen pianojen suosio ihmetyttää kovasti koska luulis ettei tarvi olla mikään hirveä guru erottaakseen huonot pianot. Nuorempana luulin melkein kaikkien Hellaksien olevan paskaa.
 
EP
30.09.2016 11:53:58 (muokattu 30.09.2016 11:59:15)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

KanttoriPiiparinen: Työskennellessäni Turussa Hellas-Pianon merkkiliikkeessä tuli hieman murheita toimenkuvaan. Eräs kunnioitettu musiikkialan julkaisu määritteli Hellaksen kuvauksella: Suomalainen pianon näköinen soimaton esine. Siinä oli meillä
nielemistä. Ja lisäksi omasta mielestäni varsin oikean suuntainen päätelmä. Mattaahan se Hellaksen kotipianon ääni silloin oli..

 
Et muista mikä julkaisu oli, mielenkiintoista olis tietää?
 
Olikohan niissä paremminkin soivia soittimia?
Mutta Hellaksen (ja Fazerin) edullisimmat pianot oppilaitoksille ja opiskelijoille
varmaan ajoi asiansa kun akustisille soittimille (piano!) ei ollu oikein vaihtoehtoa jos halusi nimenomaan pianoa opiskella, vai?
 
musamies: Tämä huonojen pianojen suosio ihmetyttää kovasti koska luulis ettei tarvi olla mikään hirveä guru erottaakseen huonot pianot..
 
Eiköhän se ollu monelle hintakysymys.
 
E: Siihen aikaa.. oli vielä kehnompia "pianoja" kaupan, joita ei saanu pysyyn edes vireessä. Siten koneistokin kyllä vaikuttaa soundiin :)
 
On vain yksi genre: Musiikki!
musamies
30.09.2016 12:14:13
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

EP: Olikohan niissä paremminkin soivia soittimia?
Mutta Hellaksen (ja Fazerin) edullisimmat pianot oppilaitoksille ja opiskelijoille
varmaan ajoi asiansa kun akustisille soittimille (piano!) ei ollu oikein vaihtoehtoa jos halusi nimenomaan pianoa opiskella, vai?
 
Eiköhän se ollu monelle hintakysymys.
 
E: Siihen aikaa.. oli vielä kehnompia "pianoja" kaupan, joita ei saanu pysyyn edes vireessä. Siten koneistokin kyllä vaikuttaa soundiin :)

 
Mä olen saanut ymmärtää, että ennen oli jotenkin "hienoa" jos olohuoneessa on piano.
 
Muusikkonäkökulmasta ei tunnu mielekkäältä valita sellaista instrumenttia, johon ei ole varaa. Nythän tilanne on kääntynyt niin, että akustiseen pianoon on Suomessa varaa melkein kaikilla niillä, joilla on sille sopiva tila.
 
Kefiiri
30.09.2016 19:29:00
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

musamies: Nythän tilanne on kääntynyt niin, että akustiseen pianoon on Suomessa varaa melkein kaikilla niillä, joilla on sille sopiva tila.
 
Niinpä, kaikilla ei nyt ole varaa tilaan. Pianoja saa ilmaiseksi kun vaan hakee pois.
 
En ole musiikin asiantuntija.
okabass
30.09.2016 20:18:03
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

KanttoriPiiparinen: Soitinmarkkinoilla on ollut, on ja tulee olemaankin kaikenlaisia vimpaimia joita niiden myyjät kutsuvat musiikki-instrumenteiksi.
 
Muistan sellaisen kuin Kouvolan Kusetto. Ehkä joku muukin muistaa.
 
Eläkeläissoittaja
30.09.2016 20:20:05
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

okabass: Muistan sellaisen kuin Kouvolan Kusetto. Ehkä joku muukin muistaa.
 
Ettei vain ollut Kouvolan Risotto? No samapa tuo.
 
Lippu korkealla, rinta rottingilla sekä tanko liukkaana vain kohti uusia nöyryytyksiä musiikintekosarallan.i Musanäytteitäni löytyy netistä, jos osaa vain niitä hakea. ;-)
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1 2 3

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

» Kirjaudu sisään

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti