Muusikoiden.net
05.12.2016
 

Tanssimusiikki »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Bilebändit tulevat
1 2 3 4
Anonymous-jazz
13.03.2014 07:29:46
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

En ole tätä itse kirjoittanut, mutta pakko pistää tännekin tämä hulvaton teksti :)
 
Teksti/alkuperäinen linkki: http://synthimmeanteeksi.blogspot.fi/2014/03/bilebandit-tulevat.html
 
Onko teillä bileet? Oisko kiva saada elävää musaa sinne? Tilataanpa siis paikalle bilebändi. Sellainen ammattitaitoisen ratkiriemukas ja pilke silmäkulmassa juuri SINUA viihdyttävä muusikkopoppoo. Lupsakkaat jantterit ja giltsit taikovat arsenaalistaan ilmoille listatuoreet hitit ja tutut klassikot vuorenvarmasti. Näitä juhlia ei mikään pilaa! Me tehdään se!
 
Paskan liekit. Opetellun hymyn alta raaputtamalla paljastuu ahavoitunut totuus. Lavalla soittaa rutiinilla kyllästetty ja sekametelisopassa uitettu kopla taitavia, joskin leipääntyneitä muusikoita. He soittavat sinulle bilemusiikkia, koska sinä maksat heille siitä. He saattavat jopa vihata jokaista sointua. Toivomasi Moves Like Jagger saattaa todellisuudessa nostattaa yrjön laulajan kurkkuun. Heidän kunnianhimonsa on tuupattu alas yhä kauemmas lipuvaan muistojen laivaan ja he joutuvat selittelemään työnsä tärkeyden itselleen. Kitaristilla oli joskus oma bändi, jonka logon hän piirsi pulpettiin. Siitä piti tulla kovempi kuin Anthrax, mutta lama ehti ensin. Laulaja on kirjoitellut tukuttain sanoja, jotka odottavat yhä vihkossa turhaan kuulijaansa. Rumpali ja basisti ovat tunteneet toisensa jo vuosia. Silmät sulkiessa he skulaavat stadionilla uutta hittiään. Aivan kuten lapsuuden unelmissa. Silmät avattuaan he rämpyttävät Hurriganesia Pälkäneellä tutun tutun tutun tutun firman koiran ristiäisissä. He tekevät niin, koska se kannattaa taloudellisesti paremmin. Jos edes sitäkään. Omien biisien vetäminen ei kannata enää yhtään.
 
Yhä useampi muusikko siirtyy soittamaan bilebändeihin. Se on moderni ja nätimpi ilmaisu coverbändistä. Niitä syntyy kuin sieniä sateella. "Täytyyhän muusikon leipänsä tienata." Niinpä. "Mene nyt sitten arvostelemaan toisten työtä saatana". Menenpäs saatana. Ihan paskaa touhua mielestäni vetää covereita. En arvosta tippaakaan. Olen samaa mieltä siitä, että muusikon on leipänsä jollain tienattava, mutta tällä tavallako se sitten tapahtuu? Huorat huoraa kilpaa ja lapset ompelee Indonesiassa meille paitaa. Muusikot soittakoot paskaa. Selvä.
 
Aikoinaan bile- eli coverbändeistä tuli ensimmäisenä mieleen jokin laivalla soittava kiiltotakkinen kusinen trio. Urut, basso ja sähkörummut. Mmmmm. Trio Forrester. Trio Sabotage. Trio Tekohauska. Mieleen hiipii epämääräisistä muusikoista koottu brylcreemillä sliipattu kyhäelmä, joka veivaa humalaiselle yleisölle tasan sen verta tasabiittiä, että he voivat nojailla toisiinsa hetken ennen sammumistaan. Ja mikäs siinä. Tuskin kaupassa on ollut häviäjiä. Kukaan ei ole kuitenkaan muistanut aamulla mitään. Vastaavasti jos järjestettiin jotkin varteenotettavat bileet tai tapahtuma, joissa oli oma maine pelissä niin sinne haluttiin soittamaan jokin oikea bändi. Sellainen saattoi olla vaikkapa Popeda. Ehkä Miljoonasade tai jopa Eput. Mitä nyt rahalla sai sinne. Parasta piti saada. Tai edes toiseksi parasta. Jotain mistä jengi tykkää. Eikä sen väliä. Kaikki ei kuitenkaan tykkää. Kunhan ei vaan mitään kamalaa cover-bändiä..
 
Toista on nyt. Arvostus ja asenteet ovat muuttuneet. Edellisessä blogitekstissänikin mainitsemani tulkinnan arvostus ja teknisen suorittamisen ihannointi ovat tehneet bändeistä yhä enemmän jukeboxeja. Cover-bändejä halutaan paikalle vetämään jotain tuttua ja turvallista. Ikään kuin varmistamaan riskitön lopputulos. On ihan okei vetää covereita. Jopa suotavaa. Yleisökin voi näin ollen keskittyä bailaamiseen eikä tarvitse keskittyä kuuntelemaan mitään.
 
Homma toimii ja se myös näkyy. Firman bileistä, laivoista ja häistä ollaan levittäydytty jo baari- ja pub-osastolle. Jos luon katseeni tuoreimpaan paikallislehti Tamperelaiseen niin kaupunkimme ohjelmatarjonta pop-musiikin ystävälle on surullista katsottavaa. Rock-mestaksi itseään mainostava Jack The Rooster tarjoilee tuttuun tyyliinsä tribuuttia ja cover-musaa koko viikonlopun. On vierailevaa laulajaa, mutta hittejä vedetään. Viihdebändejä ja kalliita nollakolmosia. Itämeren risteily on noussut maihin sisämaata myöten. Jengihän pitää saada baareihin jokatapauksessa viinaa juomaan, joten bändin tehtävä on ilmeisesti olla häiritsemättä tätä pyhää toimitusta.
 
Livekulttuurin suhteen olemme palaamassa monin paikoin 50-luvulle ja 60-luvun alkuun. Bändit veivasivat kuulemma silloinkin listahittejä. Näin olen lukenut. Velvet Underground (vaarallinen huumebändi) sai keikan vain jos länkytteli setillisen listapoppia. Omista biiseistä saattoi heilahtaa jopa porttikielto. Sävellystyö ei ollut mikään helppo juttu. Kappaleita valmistivat levy-yhtiöiden mystiset hittitehtaat. Valkotakkiset miehet häärivät studioissa ja tavallinen kuolevainen saattoi vain ihmetellä tuota salaperäistä ja salaista prosessia. Maailman paras yhtye The Beatleskin tunnettiin Liverpoolin ja Hampurin kovimpana cover-bändinä vuoteen 1962 kunnes sai lopulta tuottajansa vakuutettua oman materiaalinsa hyvyydestä. Mainittakoon, että ennen tätä he olivat kapinoineet vetämällä heille tarjotun "varman listaykkösen" täysin läskiksi. Tarve toteuttaa omaa juttua oli kova. Riski vetää läskiksi lopulta kannatti. Mielestäni se onkin historian ehkä tärkeimpiä läskiksivetoja. Kamala biisi.
 
Lopulta oman materiaalin kirjoittamisesta muodostui itsestäänselvyys ja pätevä mittari niin yleisön kuin kriitikoiden silmissä. Artistit turvautuivat covereihin vain jos oma matsku ei ollut riittävän hyvää. Elvis romahti lähmäiseksi iskelmälaulajaksi ja saman kohtalon kokivat monet muut tunteiden tulkit. Artistit, jotka eivät kirjoittaneet omaa materiaaliaan, eivät nauttineet samaa arvostusta kuin siihen kykeneväiset taitonikkarit. Kysyntä ja kunnioitus omalle materiaalille poiki myös tuloksia. Suurin osa tänä päivänä veivattavista cover-valinnoista on näiden vanhojen bändien itsensä kirjoittamaa originaalia materiaalia. Arvostan heitä. Arvostan kaikkia artisteja, jotka tekivät ja tekevät omat biisinsä. Niitäkin, joista en pidä.
 
Monet kollegani ja ystäväni soittavat nykyisin bilebändeissä. Useilla heistä on yhä omakin bändi tai proggis siinä sivussa. En arvostele heitä, sillä heillä ei ole vaihtoehtoja. Välillä toivon, että osaisin itsekin vetää covereita rahasta. En vaan pysty. Liha pistää vastaan. Olen vain ja ainoastaan surullinen siitä, että yhä useamman muusikon lahjakkuus valuu hukkaan. Omalle tyylille ja ilmaisulle ei tunnu löytyvän arvostusta ja ymmärrystä. Tarve ja mahdollisuus toteuttaa itseään ja saada äänensä kuuluville ovat tärkeitä asioita. Se on onnellisuuden perusta. Viihdeteollisuuden palveleminen ja kulttuurin monipuolisuuden paitsioon jättäminen ovat paluuta konservatiiviseen ja ahdistavaan maailmaan, jota vastaan rock syntyi kapinoimaan. Taistelkaamme taiteen ja sen vapauden vuoksi. Soittakaa siis mitä haluatte.
 
"In a time of universal deceit, telling the truth becomes a revolutionary act" - George Orwell
MatRa
13.03.2014 09:24:30 (muokattu 13.03.2014 09:50:00)
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Anonymous-jazz: En ole tätä itse kirjoittanut, mutta pakko pistää tännekin tämä hulvaton teksti :)
 
Teksti/alkuperäinen linkki: http://synthimmeanteeksi.blogspot.fi/2014/03/bilebandit-tulevat.html
 
Onko teillä bileet? Oisko kiva saada elävää musaa sinne? Tilataanpa siis paikalle bilebändi. Sellainen ammattitaitoisen ratkiriemukas ja pilke silmäkulmassa juuri SINUA viihdyttävä muusikkopoppoo. Lupsakkaat jantterit ja giltsit taikovat arsenaalistaan ilmoille listatuoreet hitit ja tutut klassikot vuorenvarmasti. Näitä juhlia ei mikään pilaa! Me tehdään se!
 
Paskan liekit. Opetellun hymyn alta raaputtamalla paljastuu ahavoitunut totuus. Lavalla soittaa rutiinilla kyllästetty ja sekametelisopassa uitettu kopla taitavia, joskin leipääntyneitä muusikoita. He soittavat sinulle bilemusiikkia, koska sinä maksat heille siitä. He saattavat jopa vihata jokaista sointua. Toivomasi Moves Like Jagger saattaa todellisuudessa nostattaa yrjön laulajan kurkkuun. Heidän kunnianhimonsa on tuupattu alas yhä kauemmas lipuvaan muistojen laivaan ja he joutuvat selittelemään työnsä tärkeyden itselleen. Kitaristilla oli joskus oma bändi, jonka logon hän piirsi pulpettiin. Siitä piti tulla kovempi kuin Anthrax, mutta lama ehti ensin. Laulaja on kirjoitellut tukuttain sanoja, jotka odottavat yhä vihkossa turhaan kuulijaansa. Rumpali ja basisti ovat tunteneet toisensa jo vuosia. Silmät sulkiessa he skulaavat stadionilla uutta hittiään. Aivan kuten lapsuuden unelmissa. Silmät avattuaan he rämpyttävät Hurriganesia Pälkäneellä tutun tutun tutun tutun firman koiran ristiäisissä. He tekevät niin, koska se kannattaa taloudellisesti paremmin. Jos edes sitäkään. Omien biisien vetäminen ei kannata enää yhtään.
 
Yhä useampi muusikko siirtyy soittamaan bilebändeihin. Se on moderni ja nätimpi ilmaisu coverbändistä. Niitä syntyy kuin sieniä sateella. "Täytyyhän muusikon leipänsä tienata." Niinpä. "Mene nyt sitten arvostelemaan toisten työtä saatana". Menenpäs saatana. Ihan paskaa touhua mielestäni vetää covereita. En arvosta tippaakaan. Olen samaa mieltä siitä, että muusikon on leipänsä jollain tienattava, mutta tällä tavallako se sitten tapahtuu? Huorat huoraa kilpaa ja lapset ompelee Indonesiassa meille paitaa. Muusikot soittakoot paskaa. Selvä.
 
Aikoinaan bile- eli coverbändeistä tuli ensimmäisenä mieleen jokin laivalla soittava kiiltotakkinen kusinen trio. Urut, basso ja sähkörummut. Mmmmm. Trio Forrester. Trio Sabotage. Trio Tekohauska. Mieleen hiipii epämääräisistä muusikoista koottu brylcreemillä sliipattu kyhäelmä, joka veivaa humalaiselle yleisölle tasan sen verta tasabiittiä, että he voivat nojailla toisiinsa hetken ennen sammumistaan. Ja mikäs siinä. Tuskin kaupassa on ollut häviäjiä. Kukaan ei ole kuitenkaan muistanut aamulla mitään. Vastaavasti jos järjestettiin jotkin varteenotettavat bileet tai tapahtuma, joissa oli oma maine pelissä niin sinne haluttiin soittamaan jokin oikea bändi. Sellainen saattoi olla vaikkapa Popeda. Ehkä Miljoonasade tai jopa Eput. Mitä nyt rahalla sai sinne. Parasta piti saada. Tai edes toiseksi parasta. Jotain mistä jengi tykkää. Eikä sen väliä. Kaikki ei kuitenkaan tykkää. Kunhan ei vaan mitään kamalaa cover-bändiä..
 
Toista on nyt. Arvostus ja asenteet ovat muuttuneet. Edellisessä blogitekstissänikin mainitsemani tulkinnan arvostus ja teknisen suorittamisen ihannointi ovat tehneet bändeistä yhä enemmän jukeboxeja. Cover-bändejä halutaan paikalle vetämään jotain tuttua ja turvallista. Ikään kuin varmistamaan riskitön lopputulos. On ihan okei vetää covereita. Jopa suotavaa. Yleisökin voi näin ollen keskittyä bailaamiseen eikä tarvitse keskittyä kuuntelemaan mitään.
 
Homma toimii ja se myös näkyy. Firman bileistä, laivoista ja häistä ollaan levittäydytty jo baari- ja pub-osastolle. Jos luon katseeni tuoreimpaan paikallislehti Tamperelaiseen niin kaupunkimme ohjelmatarjonta pop-musiikin ystävälle on surullista katsottavaa. Rock-mestaksi itseään mainostava Jack The Rooster tarjoilee tuttuun tyyliinsä tribuuttia ja cover-musaa koko viikonlopun. On vierailevaa laulajaa, mutta hittejä vedetään. Viihdebändejä ja kalliita nollakolmosia. Itämeren risteily on noussut maihin sisämaata myöten. Jengihän pitää saada baareihin jokatapauksessa viinaa juomaan, joten bändin tehtävä on ilmeisesti olla häiritsemättä tätä pyhää toimitusta.
 
Livekulttuurin suhteen olemme palaamassa monin paikoin 50-luvulle ja 60-luvun alkuun. Bändit veivasivat kuulemma silloinkin listahittejä. Näin olen lukenut. Velvet Underground (vaarallinen huumebändi) sai keikan vain jos länkytteli setillisen listapoppia. Omista biiseistä saattoi heilahtaa jopa porttikielto. Sävellystyö ei ollut mikään helppo juttu. Kappaleita valmistivat levy-yhtiöiden mystiset hittitehtaat. Valkotakkiset miehet häärivät studioissa ja tavallinen kuolevainen saattoi vain ihmetellä tuota salaperäistä ja salaista prosessia. Maailman paras yhtye The Beatleskin tunnettiin Liverpoolin ja Hampurin kovimpana cover-bändinä vuoteen 1962 kunnes sai lopulta tuottajansa vakuutettua oman materiaalinsa hyvyydestä. Mainittakoon, että ennen tätä he olivat kapinoineet vetämällä heille tarjotun "varman listaykkösen" täysin läskiksi. Tarve toteuttaa omaa juttua oli kova. Riski vetää läskiksi lopulta kannatti. Mielestäni se onkin historian ehkä tärkeimpiä läskiksivetoja. Kamala biisi.
 
Lopulta oman materiaalin kirjoittamisesta muodostui itsestäänselvyys ja pätevä mittari niin yleisön kuin kriitikoiden silmissä. Artistit turvautuivat covereihin vain jos oma matsku ei ollut riittävän hyvää. Elvis romahti lähmäiseksi iskelmälaulajaksi ja saman kohtalon kokivat monet muut tunteiden tulkit. Artistit, jotka eivät kirjoittaneet omaa materiaaliaan, eivät nauttineet samaa arvostusta kuin siihen kykeneväiset taitonikkarit. Kysyntä ja kunnioitus omalle materiaalille poiki myös tuloksia. Suurin osa tänä päivänä veivattavista cover-valinnoista on näiden vanhojen bändien itsensä kirjoittamaa originaalia materiaalia. Arvostan heitä. Arvostan kaikkia artisteja, jotka tekivät ja tekevät omat biisinsä. Niitäkin, joista en pidä.
 
Monet kollegani ja ystäväni soittavat nykyisin bilebändeissä. Useilla heistä on yhä omakin bändi tai proggis siinä sivussa. En arvostele heitä, sillä heillä ei ole vaihtoehtoja. Välillä toivon, että osaisin itsekin vetää covereita rahasta. En vaan pysty. Liha pistää vastaan. Olen vain ja ainoastaan surullinen siitä, että yhä useamman muusikon lahjakkuus valuu hukkaan. Omalle tyylille ja ilmaisulle ei tunnu löytyvän arvostusta ja ymmärrystä. Tarve ja mahdollisuus toteuttaa itseään ja saada äänensä kuuluville ovat tärkeitä asioita. Se on onnellisuuden perusta. Viihdeteollisuuden palveleminen ja kulttuurin monipuolisuuden paitsioon jättäminen ovat paluuta konservatiiviseen ja ahdistavaan maailmaan, jota vastaan rock syntyi kapinoimaan. Taistelkaamme taiteen ja sen vapauden vuoksi. Soittakaa siis mitä haluatte.

 
Kyllähän niitäkin on jotka soittavat omaa materiaalia. Mutta en näkisi tuota niin raadollisena, kautta aikojenhan tansseissa on pääsääntöisesti covereita soitettu, poislukien ihan oikeasti "levyttäneet" artistit, niinkuin tähtiä tituleerattiin aikoinaan.
Nykyajan tanssit nyt vaan on monesti bileitä, raja-aidat kaatuu, ja toisella puolella paritanssilavoilla särökitarat ja viulumatot ovat tätäpäivää olleet jo monta vuotta.
 
Eli loppuviimeksi ammattitaitoa, ja HYVIÄ omia biisejä,lavakarismaa, niin homma potkii eteenpäin. Se esiintymispaikka sitten varmaan järjestyy ja valikoituu ihan itsestään. Toki homman oikein organisoidessaan saattaisia( OMIA biisejä soittaville bändeille) rock-klubeille olla oikeasti tilaus, mutta en ole mikään asiantuntija tuossa.
 
Tietysti nykyään on rock- soul-disco-rap-pohjaiselle kamalle tarjontaa paljon, koska koneet tarvittaessa jyystävät ilmoille semmoisen grooven, joka perushumppabändiltä oli märkä päiväuni kolmekymmentävuotta sitten. Laulukamat autotuneineen helpottavat kynnystä kaikenkarvaisille solisteille esiintymään, ja ainahan voi kovalevyltä vaikeat kohdat korvata livevedossa.
 
En muista itse että olisin vihannut ikänä esittämiäni biisejä, ehkä johtuu siitä, että useimmiten komenkymmenen vuoden aikana on saanut itse valita esitettävän materiaalin. Jos ei, niin sitten sovitus on pelastavana enkelinä motivoidessaan soittamaan vaatimatontakaan hengentuotetta.
Vielä tuosta sovituksesta. Mielestäni biisin ei tarvi kuulosta alkuperäiseltä, vaan on jopa toivottavaa, että bändi ottaa rohkeasti kantaa oman näköiseen tekemiseen ammattitaidon ja teknisen osaamisen puitteissa. Pääasia että seisoo esittämänsä homman takana, silloin yleisökin sen aistii ja lähtee paremmin mukaan.
 
Yksi näkökulma vielä: Sinfoniaorkesterit ovat lähes yksinomaan coverbändejä. Josku sekaan saattaa osua kahelimestarin oma tuote, mutta ne ovat vähemmistönä. Ja suht arvostettuja nuokin orkat on omassa genressään. Coverissa ei ole mitään pahaa, on vain hyviä ja vielä parempia sovituksia;)
 
yykaakookaakaatadada mmzatsaa ymzaztaa...
Lennu
13.03.2014 11:22:24
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

En mä ymmärrä miksi pitäis yrittää kötöstellä jotain omia (paskoja) biisejä, kun maailma on jo täynnä paljon parempia.
 
"Se on hiukan surullinen sirkus semmoinen, jossa voimamiehet pieksevät klovnit tajuttomiksi." -Qsine
uusiipe
13.03.2014 11:55:56
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Vaikka en nyt itseäni bilebändisoittajaksi mielläkkään, on se mielestäni rikkautta saada soittaa monenlaista musiikkia. Homman juju on siinä, että viitsii nähdä vaivan tehdä noista coverklassikoista oman näköisiä sovituksia, niin saa siitä itsekin musiikillista tyydytystä. Tanssikappaleissa sitten joutuukin pysymään aika tiukasti muotissa.
 
Lauluääni kuin perskarva - ohut ja epäpuhdas.
EP
13.03.2014 12:36:29
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Ei tuu! Yleensä ne soittaa vaan sitä "bilee" apinanraivolla, muuta ei vissiin osata, haluta, uskalleta ettei vaan tulla arvostelemaan.
 
Musiikissa nimenomaan laatu ratkaisee, eikä määrä. (Lasse Mårtenson)
markus16
13.03.2014 12:45:28
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

uusiipe: Vaikka en nyt itseäni bilebändisoittajaksi mielläkkään, on se mielestäni rikkautta saada soittaa monenlaista musiikkia. Homman juju on siinä, että viitsii nähdä vaivan tehdä noista coverklassikoista oman näköisiä sovituksia, niin saa siitä itsekin musiikillista tyydytystä. Tanssikappaleissa sitten joutuukin pysymään aika tiukasti muotissa.
 
Minkähän ihmeen takia 95% bilebändeistä kuulostaa ihan identtiseltä soittaessaan "omannäköistään" versiota Jumpista tai Levottomasta tuhkimosta?
 
Meadow: söi immersiota aika pahasti ku ainoat vaihtoehdot on olla jeesus kristus tai pieksämäen mukavin mies
isojussi
13.03.2014 13:22:21
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Lennu: En mä ymmärrä miksi pitäis yrittää kötöstellä jotain omia (paskoja) biisejä, kun maailma on jo täynnä paljon parempia.
 
Nimenomaan näin.
 
Minkähän tason tulkitsija mahtaa kirjoittaja itse olla, kun on varaa Elvistäkin noin arvostella.
 
Olis mielenkiintoista kuulla kirjoittajaa keikalla - jos hänellä nyt keikkoja edes on...
 
Humpan suurin sooloakti ja armoitettu artisti - pätevä kuin pänti, ylevä kuin yhtye, oiva kuin orkesteri ja taimissa kuin tanssimuusikko. Lisäksi lämmin käsi, suuri sydän ja iso pää.
Jamz
13.03.2014 13:48:37
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

markus16: Minkähän ihmeen takia 95% bilebändeistä kuulostaa ihan identtiseltä soittaessaan "omannäköistään" versiota Jumpista tai Levottomasta tuhkimosta?
 
Tämä! Minusta nuo pakolliset bilesetit ja biisit on kusisempia, kuin jätkänhumppa.
 
Raja se on raittiudellakin.
ferodoz
13.03.2014 14:12:35
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

EP: Ei tuu! Yleensä ne soittaa vaan sitä "bilee" apinanraivolla, muuta ei vissiin osata, haluta, uskalleta ettei vaan tulla arvostelemaan.
 
Kaikki huttu-/tanssibändit on ihan paskoja kun ykskään ei oo soittanu heviä vaikka oon pyytäny!
 
ferodoz
13.03.2014 14:14:34
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Jamz: Tämä! Minusta nuo pakolliset bilesetit ja biisit on kusisempia, kuin jätkänhumppa.
 
Edelleenkään ei ole keksitty niin hyvää ja hyvintoimivaa bilebiisiä kuin levoton tuhkimo. Puhun yleisön reaktioista. Eihän sitä mikään nautinto oo soittaa, mutta pakkohan se on vetää näitä jos meinaa että keikkoja riittää edelleen bilepuolella.
 
Epämuusikko
13.03.2014 14:52:51
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

ferodoz: että keikkoja riittää edelleen bilepuolella.
 
Onko bilekeikka ja niiden riittäminen ympäri Suomenmaan itseisarvo? Koko skeneä ei reilut kymmenen vuotta sitten ollut ollenkaan, joissain maissa (Luojan kiitos) ei ole edelleenkään.
 
"Thank you for the music, white boy". 6-stroke troll #1
ferodoz
13.03.2014 15:46:00
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Epämuusikko: Onko bilekeikka ja niiden riittäminen ympäri Suomenmaan itseisarvo? .
 
On niille jotka sitä työkseen tekee. Ymmärrän näkökulman jos pitää bilekeikkoja täysin paskana hommana.
 
Tankero
13.03.2014 15:51:48
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

isojussi: Nimenomaan näin.
 
Minkähän tason tulkitsija mahtaa kirjoittaja itse olla, kun on varaa Elvistäkin noin arvostella.
 
Olis mielenkiintoista kuulla kirjoittajaa keikalla - jos hänellä nyt keikkoja edes on...

 
Miten niin varaa?
 
Humppajyrä
Tankero
13.03.2014 15:53:02
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

EP: Ei tuu! Yleensä ne soittaa vaan sitä "bilee" apinanraivolla, muuta ei vissiin osata, haluta, uskalleta ettei vaan tulla arvostelemaan.
 
Jaa että yleensä? Kuinkahan laajalla otannalla arvostelet?
 
Humppajyrä
Einherjar
13.03.2014 15:53:38
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Itse en pidä bilebändejä mitenkään pahana asiana. On tietyt paikat joissa ne uivat sujuvasti virran mukana.
Se on tosin huolestuttavaa, ettei bändin omaa musiikkia enää osata arvostaa. Osaltaan ei edes osata enää mennä kuuntelemaan niitä omaa musiikkia soittavia bändejä. Välillä jopa tuntuu, että ainoastaan metallipuolella porukat pitää arvossaan bändin omaa tuotantoa.
 
"Sanovat että osaisin miksata, mutta kyllä se viina mahtaa olla minun juttu" -Tuntematon miksaaja
baron
13.03.2014 16:53:55
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Jos mä itse istun salin puolella niin mieluummin mä kuuntelen tuttuja kovereita kuin joitan tekotaiteellisia omia luomuksia.
Enkä oo ainoa:
Kun joku nimetön rokkibändi pääsee pub-keikalle soittamaan omia piisejään niin tekee sen kalja-pitsapalkalla ja kun mä lähden kavereiden kanssa soittamaan vanhaa kover-rokkia niin liksa vähintään 800!!
Ja pubin omistaja ei tee hyväntekeväisyyttä!!!
 
You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine)
EP
13.03.2014 17:03:28 (muokattu 13.03.2014 17:05:44)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

baron: Jos mä itse istun salin puolella niin mieluummin mä kuuntelen tuttuja kovereita kuin joitan tekotaiteellisia omia luomuksia.
 
Aika raju vastakkainasettelu?
 
Mä kuuntelen kyllä bilemusaa muutaman biisin, mutta en koko iltaa todellakaan.
Samoin rockcovereita ja omia biisejä.
 
E: Omia biisejä soittavaa bändiä kyllä kuuntelee, mutta sellaisia hyviä syntyy aika harvakseltaan..
 
Musiikissa nimenomaan laatu ratkaisee, eikä määrä. (Lasse Mårtenson)
baron
13.03.2014 17:34:15 (muokattu 13.03.2014 17:34:28)
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

EP: Omia biisejä soittavaa bändiä kyllä kuuntelee, mutta sellaisia hyviä syntyy aika harvakseltaan..
 
Joo, joku Beatles tai Rolling Stones, kotimaisista Eput, Popeda, J. Karjalainen ja muutama muu omia piisejä kyllä kuuntelee.
Mutta joku kellaribändi joka osaa vähän soittaa mutta ei osaa säveltää elämää suurempia ei kiitos.
Mä tiedän että joillekin on itseisarvo soittaa omaa musaa mutta mulle ei ole itseisarvo kuunnella sitä!
 
You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine)
EP
13.03.2014 17:52:08
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

baron: Joo, joku Beatles tai Rolling Stones, kotimaisista Leevi & Leavings, Kaseva, J. Karjalainen ja muutama muu omia piisejä kyllä kuuntelee.
 
Piti hieman korjata! : )
 
Musiikissa nimenomaan laatu ratkaisee, eikä määrä. (Lasse Mårtenson)
Janus
13.03.2014 17:53:18
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

isojussi: Minkähän tason tulkitsija mahtaa kirjoittaja itse olla, kun on varaa Elvistäkin noin arvostella.
 
Olis mielenkiintoista kuulla kirjoittajaa keikalla - jos hänellä nyt keikkoja edes on...

 
Kirjoittajahan seisoo tuon tekstin takana hyvin suoraselkäisesti omalla nimellään. Kyllä keikkakilsojakin jonkun verran viim. 10 vuoden takaa on (ne tehty tosin pseudonyymillä), mm. Euroviisujen Suomen karsintojen finaalista.
 
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1 2 3 4

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

» Kirjaudu sisään

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti