Muusikoiden.net
02.12.2016
 

Tanssimusiikki »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Se oli silloin kun isoisä Hammondin osti
1
KanttoriPiiparinen
30.10.2013 08:43:16 (muokattu 03.11.2013 08:59:38)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Aloittelin 60-luvun puolivälissä Philicorda sähköuruilla. Äänet oli kuin riihessä, mutta se oli uutta ja kiehtovaa. Philicordaa seurasi Farfisa ja kitinät, mikäli mahdollista vielä kamalammat. Hankittuani Yamahan kaksimanuaalisen BR nelosen, tultiin ihmettä katselemaan oikein ympäri kylää. -No nyt se on ostanu Hammontin.
 
Kun muutamaa sähköurun hirvitystä ja vuosia myöhemmin sain viimein hankittua aidon Hammondin, eivät kyläläiset osanneet pitää asiaa minkäälaisena ihmettelyn aiheena:
 
-Hammontiiha sie oot soittant ain.
 
Kirjoittelen näitä muistoja lähinnä siksi, että vielä pystyn yleensä jotain muistelemaan. Se on hupaisaa puuhaa.
 
Kuinka on oman dementiasi laita? Muistatko ensimmäisen soittimesi ja tunnelmat jotka siihen liittyivät? Mikäli muistat, niin kerro meille muillekin.
 
Nuotin vieressä on aina tilaa...
nisumaka
30.10.2013 10:09:21
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kuinka on oman dementiasi laita? Muistatko ensimmäisen soittimesi ja fiilikset jotka siihen liittyivät? Mikäli muistat, niin kerro meille muillekin.
 
Mä halusin alkaa soittaa sähköurkuja, ja muistaakseni vuosi oli 1968. Eli olin silloin 10 v vanha. Menimme katsomaan Yamahan urkuja Fazulle, mutta laitteiden hinnat olivat niin kovat, että äitini joutui toteamaan, ettemme mitenkään voi hankkia urkuja.
 
Pettyneenä ajattelin alkaa soittaa puhaltimia, ja sain lainaksi klarinetin. Siitä ei tullut mitään. Siirryin kitaraan, ja sellainen akustinen Landola sitten pystyttiin hankkimaan.
 
Meni pari vuotta, ja innostuin sähköbassosta. Minulle hankittiin silloiselta Soitin Huttuselta Arian lyhytkaulainen basso. Olin muistaakseni 12 v vanha, ja aloitin opiskella musiikkia Oulunkylän POP-Jazz opistossa. Siinä meikäläisen alkuajat.
 
Ja nuo tapahtumat johtivat siis siihen, että vielä tänäänkin pääsoittimeni on sähköbassokitara, sivusoittimia ovat kitara, laulu ja piano.
 
hoomollinen
30.10.2013 10:14:32
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

No ekat rahakeikat tuli tehtyä bändissä ,missä oli kanssa Philicordat käytössä kiipparistilla. Eiku säröpedaali Cordan perään niivot jo oli saundit.
 
haitari
30.10.2013 10:26:50
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Meikäläinen oli about 7v, kun isä osti kaksitasoiset Kawai-urut kotiin ja lähdettiin yhdessä Oiva Vasaran urkutunneille. Nyt, 30 vuotta myöhemmin nuo samat urut ovat samassa paikassa olkkarin nurkassa ja toimii etupäässä kukkatelineenä. Omaa tytärtä kiusaan mummilassa käydessä urkujen kauheilla soundeilla ja vähintään hupaisalla komppikoneella. Isä ei tuskin ole niihin koskenut sitten vuoden 1989.
 
Haitari käytiin puolestaan ostamassa Savon Musiikista kahta tuntia ennen kansalaisopiston soittotunnin alkua.
 
Muut soittimet on tullutkin hankittua enemmän tai vähemmän omilla soittopalkoilla.
 
www.patevamies.fi
KanttoriPiiparinen
30.10.2013 11:16:35
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

hoomollinen: No ekat rahakeikat tuli tehtyä bändissä ,missä oli kanssa Philicordat käytössä kiipparistilla. Eiku säröpedaali Cordan perään niivot jo oli saundit.
 
Anteeksi että hieman ääneen-hymyilen: Säröbedaali Cordan perään... No. Se oli sitä sen ajan heviä.
 
Nuotin vieressä on aina tilaa...
Qsine
30.10.2013 11:40:26
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Yamahan yksitasouruilla käytännössä aloitin, 1986! Lainattiin laite sukulaisilta. Mutta sitten urkuopettaja, joka tietenkin myös myi urkuja, sanoi, että ehei, sulla pitää olla kaksitasourut. Ei muuta kuin Kawai nurkkaan. Se musta Technics olisi ollut kaikkein siistein, mutku se maksoi 20 000 markkaa. Kun opettaja soitti sillä "Haaveissa vainko oot mun", oli se siisteintä koskaan, kun eri rytmikone-fillimahdollisuuksiakin oli olikoniitänyt peräti kaksi vai neljä! Alkusoiton äiä veti saksofonisaundilla, mutta sen tahtien 3-5 aikana olevan triolivälikkeen ajaksi ehti vaihtaa pianoon, ja hetikohta taas takaisin foniin! Jumalauta se mies oli magic hand, kädet todella tiesivät, mitä milloinkin tekivät!
 
No, mehän muistamme, että kaksitasovaihe oli verraten lyhyt. Eräänä päivänä kaksitasouruista tulikin sitten ongelmajätettä. Olin ollut kiipparien oppimisen kannalta liikkeellä huonoimpaan mahdolliseen aikaan. Luojan kiitos, että Technics oli ollut ulottumattomissamme!
 
Hammondiin on yhä pyrky. Liukutankomaailmaa hipaisin jo Nord Electro 2:en kanssa, mutta joudun myymään punapirun poie perseen auettua coloniin saakka. Ja niinpä olen taantunut monien kollegoideni tavoin odottelemaan niitä firmakeikkoja tai Björn Wahlroosin pippalokeikkaa, niin sitten voi olla varaa oikeaankin Hammondiin.
 
http://www.jannekuusinen.net http://jannekuusinen.blogspot.fi http://shitegeistcomics.blogspot.fi https://twitter.com/janne6nen https://plus.google.com/111152890229847814584
baron
30.10.2013 12:55:24 (muokattu 30.10.2013 13:01:29)
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Mä pienenä himassa ruinasin aina pianoa mutta en saanut.
Isona kun menin duuniin ostin sata vuotta vanhan Blüthnerin ja Aaron ykkösen. Kun Blüthneristä aika jätti ostin akustisen pikkujammun, oisko ollut C-109 tai jotain sinnepäin.
Asun kerrostalossa ja mulle sattui aina vittumaisia naapureita ja sen takia vaihdoin akustisen pianon digitaaliseen Yamaha GT2:seen , siihen Bumtsibum "flyygeliin".
Haaveena olisi akustinen flyygeli mutta vaatisi asunnonvaihtoa.
 
Keikkasoittimet sitten erikseen, kun aloitin tärkeimpänä pointsina oli että mahdollisimman kevyt mutta vähitellen aloin kaivata painotettuja koskettimia ja täyttä pituutta ja muutaman välivaiheen jälkeen (Yamaha, Roland, Casio) Yamaha P90.
 
You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine)
KoskPaavo
30.10.2013 16:14:26
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

1968 Vox Continental Nikulaisen musiikkikaupasta, sitten pari vuotta myöhemmin piti saada 2-lavuaariset, tuli Farfisa Compact Duo, 1974 WLM Trip ja leslie, 1976 Hammond A-100, sitten jo 1978 Fender Rhodes ym viulukone, Roland SH-1000. Urkukausi kesti siis kymmenen vuotta.
Nyt on taas WLM Hit ja omatekoinen puuleslie, tuohon integroin vielä B-2 skannerivibratoa.
 
"Quidquid Latine dictum sit, altum videtur."
andrei
30.10.2013 17:32:38
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

60-luvun lopulla jotkut pienet yksisormioiset Elka-urut kotisoittoon. Seiskytluvun alkupuolella Yamahan kaksimanuaaliset keikkaurut, joiden äänet oli kyllä aika ohuet verrattuna WLM-urkuihin joiden yhteydessä hankin Leon leslien. 80-luvun puolessa välissa hankin Rhodesin, jonka päällä ensin viulukone ja myöhemmin Yamahan DX-sarjan syntikka. Rhodes meni vaihtoon 80-luvun lopulla. Sen tilalle AKAIn sämpleri koskettimilla ja muutaman vuoden päästä AKAIn kaveriksi Korg X3. Kolme vuotta sitten soittimeksi Kurzweilin PC3 ja kohta sen jälkeen Korg X3 meni hyllyyn. Eli nyt on vaan se Kurre käytössä.
 
Piano on viitseliään ihmisen soitin!
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

» Kirjaudu sisään

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti