| Aihe: Mistä näitä rämpyttäjiä oikein tulee? | |
|---|
|
Kävipä tuossa muuan mies luonani kyläilemässä. Mukanaan hän toi sähkiksen ja pienen vahvarin. Yllätyin positiivisesti, koska en ollut kuullut aiemmin hänen soittoharrasteestaan. Ehkäpä pian päästäisiin jammailemaan.
Intoni laantui kuitenkin melko pian hänen säveltaiteensa osoittautuessa särösaundien vingutukseksi vailla mitään tolkkua. Ei rytmiä. Ei melodiaa. Ei harmoniaa. Pelkkää kakofoniaa ilman ainuttakaan järjellistä ääntä. Itseensä tämä kitaravirtuoosi vaikutti varsin tyytyväiseltä vaikka me kuuntelijat suorasanaisesti kehotimme häntä lopettamaan moisen ihmisrääkkäyksen.
-Jätkät. Te ette tajuu mun idiksiä, oli tämän virtuoosin palaute kritiikkiimme.
Kyseessä ei kuitenkaan ollut intoa täynnä oleva koulupoika, joilta olin vastaavia esityksiä kuullut opettajavuosinani, vaan aikuinen jokseenkin tolkuissaan oleva mies.
Kaikki meistä ovat varmaan kuulleet näitä kahden soinnun kitaristeja sekä kolmen soinnun haitaristeja. Olisi mukava kuulla arvoisan raadin vastaavista kokemuksia ja pohdiskella syntyjä syviä. Löytyykö korvattomuuteen muuta lääkettä kuin n.s. luonnollinen poistuma?
Nuotin vieressä on aina tilaa... |
|
Sitten on niitä, jotka lähinnä leikkii erilaisilla soundeilla ja efekteillä. Musiikin soittamisesta ei ole tietoakaan...
En sitten malttanut olla sanomatta. |
 Epämuusikko
12.08.2013 10:52:24 (muokattu 16.08.2013 01:16:14) | |
|
Laittakaa myös omaa soittonäytettä kehiin.
Eijjuma, jo neljä plussaa plakkarissa tämän kommentin takia!
"Thank you for the music, white boy". 6-stroke troll #1 |
|
Mun luona kävi n.neljä vuotta sitten eräs vähän yli kuuskymppinen mies joka oli hankkinut haitarin jossa oli midijutut asennettuna . Hän sanoi mulle että kun mulla on mikseri ja vahvistin ,voisinko asettaa hänen haitariinsa kaiun. Tää mies siis luuli että midillä saa haitarin akustiseen, siis suoraan korviin tulevaan ääneen kaiun. Pakko oli ukolle yrittää selittää että sä tarvitset itse kaikulaitteen sen midityksen perään. Pikkusen aikaa mullakin oli haavi auki tuolloin.
"Quidquid Latine dictum sit, altum videtur." |
|
Ensimmäisenä mulle tuli ristiriitainen olo tuosta kirjoituksesta. Kun kahden-kolmen soinnun rämpyttäminen ja täysin epämääräinen soittelu niputetaan noin yhteen.
Mutta mä olin nuorena varmaan juuri niitä jotka aiheutti tämmöisiä reaktioita. Jotkut on luonnostaan musikaalisia. Muiden täytyy oppia ajan ja tekemisen kautta. Alussa musiikki oli mulle vain melodiaa. Rytmin opin vasta viimeisenä, paljon myöhemmin. Jotkut hommat toimi silloinkin, näin jälkikäteen kuultuna, mutta kun yritti vaikka bluesia, niin tulos oli aika onnetonta.
Jos olisi ollut soittokavereita, joiden kanssa olisi oppinut saamaan soiton kaikki elementit kasaan. Tai jos olisi ollut tämän päivän värkit joilla saa yksinsoittajakin tasoonsa ja tarpeisiinsa sopivaa harjoitusmatskua. Levyjen kanssa soittelukin kun meni aina siihen että yritti soittaa jotain sooloa siihen mukaan. Kun se ei ollut ollenkaan se oleellisin juttu mikä olisi silloin pitänyt oppia.
Mä arvelisin että tänäkin päivänä voi käydä just noin, jos soittelee itsekseen, ei ota tunteja eikä ole oikein hahmoa mistä sen soitto lopulta pitäisi koostua.
Mutta kolmen soinnun rämpyttäminen on mun mielestä sillä oikealla tiellä. Siinä sitten rytmi kuntoon ja siitä sitten eteenpäin.
huomasin tässä että mun klarinetinsoitto kuulostaa aika luonnonmukaiselta... lähinnä niinkuin sorsalta.. siksi siirryinkin haitariin |
|
KoskPaavo: Mun luona kävi n.neljä vuotta sitten eräs vähän yli kuuskymppinen mies joka oli hankkinut haitarin jossa oli midijutut asennettuna . Hän sanoi mulle että kun mulla on mikseri ja vahvistin ,voisinko asettaa hänen haitariinsa kaiun. Tää mies siis luuli että midillä saa haitarin akustiseen, siis suoraan korviin tulevaan ääneen kaiun. Pakko oli ukolle yrittää selittää että sä tarvitset itse kaikulaitteen sen midityksen perään. Pikkusen aikaa mullakin oli haavi auki tuolloin.
No, se ettei käsitä mitä midi on, taitaa olla yleisimpiä sekaannusten ja harhaluulojen syitä tämän päivän musahommissa. Täällä mnetissä ei mene monta päivää niin joku on taas kyselemässä että otin soiton midinä talteen, millä mä saan siitä mp3:n. Ja vastaavia. Tämmöisiltä on säästynyt kun on tutustunut midiin 80-luvulla, jolloin ei ollut mp3:ia eikä tietokoneilla muutenkaan käsitelty ääntä kotioloissa.
huomasin tässä että mun klarinetinsoitto kuulostaa aika luonnonmukaiselta... lähinnä niinkuin sorsalta.. siksi siirryinkin haitariin |
|
Epämuusikko: Laittakaa myös omaa soittonäytettä kehiin.
Plussa plopsahti..
aasinhattu päähän ja selkä suorana kohti uusia nöyryytyksiä. |
 Feline
12.08.2013 12:15:22 (muokattu 12.08.2013 12:15:44) | |
|
Onneksi me saman tasoiset pimputtajat olemme pääsääntöisesti sen verran arviointikykyisiä, että tajuamme rajoittaa surkeutemme harjoittamisen pimeisiin ja yksinäisiin kellareihin emmekä näin järkytä asiantuntevia ihmisiä :D
Mut hei, pääasiahan on se että on kivaa ;) |
|
KanttoriPiiparinen:Kaikki meistä ovat varmaan kuulleet näitä kahden soinnun kitaristeja sekä kolmen soinnun haitaristeja.
Sointujen määrän käyttäminen musiikin laadun mittana on laiskaa ja huolimatonta siinä kuin epärytminen soittokin ;)
En ole musiikin asiantuntija. |
|
Epämuusikko: Laittakaa myös omaa soittonäytettä kehiin.
Mistä näitä plussia oikein tulee. |
 Prophet
12.08.2013 16:22:30 (muokattu 12.08.2013 16:23:15) | |
|
KanttoriPiiparinen: Intoni laantui kuitenkin melko pian hänen säveltaiteensa osoittautuessa särösaundien vingutukseksi vailla mitään tolkkua. Ei rytmiä. Ei melodiaa. Ei harmoniaa. Pelkkää kakofoniaa ilman ainuttakaan järjellistä ääntä. Itseensä tämä kitaravirtuoosi vaikutti varsin tyytyväiseltä vaikka me kuuntelijat suorasanaisesti kehotimme häntä lopettamaan moisen ihmisrääkkäyksen.
Yritti soittaa kappaleita Smoke on the Water ja Stairway to Heaven? |
|
Kyllä se jotain kertoo jos jossain on sellainen harrastusbändi, joka veivaa 15 v. putkeen samoja ikivihreitä kolmensoinnun biisejä ja lyö ne edelleen bänditreeneissä katki, kun joku mättää.
Jos osaa soittaa vain korkeintaan 2 sointua, niin ongelmia tulee yhtyesoitossa aina.
Raskaamman hevinmusiikin suhteen se mitä tulee monien harrastelijoiden harmoniakäsitykseen, niin niiden raskaasti kompressoitujen särökitaroiden taustalta on vaikea edes kuulla puhdasta kolmisointua.
"In a time of universal deceit, telling the truth becomes a revolutionary act"
- George Orwell |
|
KanttoriPiiparinen: Kaikki meistä ovat varmaan kuulleet näitä kahden soinnun kitaristeja sekä kolmen soinnun haitaristeja. Olisi mukava kuulla arvoisan raadin vastaavista kokemuksia ja pohdiskella syntyjä syviä. Löytyykö korvattomuuteen muuta lääkettä kuin n.s. luonnollinen poistuma?
Ei se kaikkien sointujen erityisasiantuntija-ammattilaistenkaan kanssa soittaminen automaattisesti mitään la dolce vitaa ole... Korvattomuutta on niin monenlaista. |
|
Feline: Onneksi me saman tasoiset pimputtajat olemme pääsääntöisesti sen verran arviointikykyisiä, että tajuamme rajoittaa surkeutemme harjoittamisen pimeisiin ja yksinäisiin kellareihin emmekä näin järkytä asiantuntevia ihmisiä :D
Mut hei, pääasiahan on se että on kivaa ;)
Tämä lienee ero räähkääjän ja soittajan välillä. Oikea Soittaja aiheuttaa harvemmin inhatunteita kanssaihmisilleen.
Nuotin vieressä on aina tilaa... |
|
Kefiiri: Sointujen määrän käyttäminen musiikin laadun mittana on laiskaa ja huolimatonta siinä kuin epärytminen soittokin ;)
Että mitä? Musiikissa on kolme perustetta. Melodia, rytmi ja harmonia. On laiskaa mikäli näitä peruskomponentteja ei halua opiskella.
Nuotin vieressä on aina tilaa... |
|
Epämuusikko: Laittakaa myös omaa soittonäytettä kehiin.
Sinä se aina jaksat kysellä soittonäytteitä. Niitä on tullut annettua viimeiset viiskytä vuotta ja eiköhän tämänkin nimimerkin takaa jotain löydy.
Nuotin vieressä on aina tilaa... |
 Kefiiri
12.08.2013 20:43:46 (muokattu 12.08.2013 20:48:22) | |
|
KanttoriPiiparinen: Että mitä? Musiikissa on kolme perustetta. Melodia, rytmi ja harmonia. On laiskaa mikäli näitä peruskomponentteja ei halua opiskella.
Jos olisit oitis kirjoittanut noin asiallisesti, en olisi valittanutkaan. Yhdellä tai kahdella soinnulla on tehty paljon etevää musaa, kolmesta nyt puhumattakaan.
En ole musiikin asiantuntija. |
|
Kefiiri: Jos olisit oitis kirjoittanut noin asiallisesti, en olisi valittanutkaan. Yhdellä tai kahdella soinnulla on tehty paljon etevää musaa, kolmesta nyt puhumattakaan.
Kiitos kannustuksesta. Yambalaya toimii kahdella soinnulla ja rokki kolmella. Kritiikkini kohdistuukin näihin kolmen soinnun kaikkitietäviin taiteilijoihin. Niistäkin kolmesta soinnusta yksi on haettu dimi-riviltä. Kitaristit taas puolestaan kuvittelevat mahdolisimman suuren Volumen parantavan soiton glamoriaa ja omaa sädekehäänsä.
Nuotin vieressä on aina tilaa... |
|
Anonymous-jazz: Kyllä se jotain kertoo jos jossain on sellainen harrastusbändi, joka veivaa 15 v. putkeen samoja ikivihreitä kolmensoinnun biisejä ja lyö ne edelleen bänditreeneissä katki, kun joku mättää.
Niin kertoo, se kertoo siitä tykkäävät harrastuksestaan.
Jos osaa soittaa vain korkeintaan 2 sointua, niin ongelmia tulee yhtyesoitossa aina.
Lady in Black lähtee jo kahdella, eikös Bo Diddley hoidu yhdellä?
Raskaamman hevinmusiikin suhteen se mitä tulee monien harrastelijoiden harmoniakäsitykseen, niin niiden raskaasti kompressoitujen särökitaroiden taustalta on vaikea edes kuulla puhdasta kolmisointua.
"Raskaasti kompressoitujen särökitaroiden..." Eikö ne 70-luvulla jo puhuneet mekaanisesta äänensärkijästä Sex Pistolsin kohdalla? Ja mitä kolmisointua sä haet? samat sointutehot siellä on kuin muuallakin, mut heavyssa käytetään pääosin kuitenkin vitossointuja (tiätsä priimi-kvintti-oktaavi... powerchordeja), se on riffivetoista musiikkia. |
 Sir Henry
12.08.2013 21:30:59 (muokattu 13.08.2013 12:48:38) | |
|
Päivitetään. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
