Tanssimusiikki ›

Otsikosta huolimatta tää on tarkoitettu myös muusikoille, pelimanneille, maestroille, artisteille ja soitintaiteilijoille.
 
Miten onnistutte yhdistämään siviili/päivätyön, soittamisen ja sosiaalisen elämän??
 
Minä en ainakaan. Aika ei riitä.
Varmaan vaikea arvata, mikä kärsii.
 
Joskus on houkutellut tuo Popan ratkaisu, jonka hän on jossain aikaisemmassa säikeessä kertonut, että on läheisissä tekemisissä bändinsä soittajan (vai oliko se laulaja?) kanssa.
 
Mulla se kuitenkin vaatisi bändin uudelleenjärjestelyjä, koska kukaan niistä jätkistä ei tässä suhteessa houkuttele.
 
Kuitenkin elämää on myös soittamisen ulkopuolella (ihan totta, näin mulle on kerrottu)

Otsikosta huolimatta tää on tarkoitettu myös muusikoille, pelimanneille, maestroille, artisteille ja soitintaiteilijoille.
 
Miten onnistutte yhdistämään siviili/päivätyön, soittamisen ja sosiaalisen elämän??
 
Hyvin, vaimo tienaa ja minä en niin paljon.
 
Minä en ainakaan. Aika ei riitä.
Varmaan vaikea arvata, mikä kärsii.
 
Soitto kärsii, joten lopeta siviilityöt.
 
Joskus on houkutellut tuo Popan ratkaisu, jonka hän on jossain aikaisemmassa säikeessä kertonut, että on läheisissä tekemisissä bändinsä soittajan (vai oliko se laulaja?) kanssa.
 
No, se ei toimi. 99 % ei toimi, ehkä jollain jossain Aasiassa
 
Mulla se kuitenkin vaatisi bändin uudelleenjärjestelyjä, koska kukaan niistä jätkistä ei tässä suhteessa houkuttele.
 
Kuitenkin elämää on myös soittamisen ulkopuolella (ihan totta, näin mulle on kerrottu)
 
Joo, on täällä muutakin elämää...

Miten onnistutte yhdistämään siviili/päivätyön, soittamisen ja sosiaalisen elämän??
 
Mulla alkoi eilen taasen duuni ja pitäs talvi tässä raataa. Se tarkoittaa sitä, että bänditreenien järkkääminen menee taas aika hankalaksi. Kesällä ei treenejä pidetäkkään kuin korkeintaan jotain häävalssipalavereja. Syksyllä yleensä uusitaan aika paljon ohjelmistoa mutta treenien järkkääminen ainakin viikolla on hankalaa. Monesti sunnuntaina sitten käydään solistin autotallissa muutama tunti istumassa, transponoimassa ja vähä siinä uusia juttuja soitellaankin.
 
Soiton treenaamiseen ei sit aikaa kyllä liikaa jää. Kiippareita en viiti ees omalle kämpille keikkojen välillä syksyllä roudailla, haitari on helppo kantaa repussa kämpille ja sitä sit voikin jossain välissä vaikka hiukan repiäkin naapureiden iloksi. Toisaalta ajan järjestäminenhän on monesti järjestelykysymys. Sosiaalielämässä iso osa on kyllä soittajakavereita ja jos viikonloppuna satutaan iltaa istumaan niin silloin monesti jonkinlaiset jamit pystyyn pistetään parin olusen voimalla.

Miten onnistutte yhdistämään siviili/päivätyön, soittamisen ja sosiaalisen elämän??
 
Mulla ainakin tuntuu jäävän kaikelle paljon aikaa.. Ehkä se tosiasia että päivätöissä en käykään vaikuttaa tuohon--> mutta siis kerkeän tehdä työtä, harrastaa ja sosiaalinen elämä on todella vilkasta. + tää perkuleen m-net ;)

Miten onnistutte yhdistämään siviili/päivätyön, soittamisen ja sosiaalisen elämän??
 
Lasken itseni melko epäsosiaaliseen kastiin. Päivätöissä joutuu tekemisiin niin paljon erilaisten ihmisten kanssa, että vapaa-aikana välttelen tilaisuuksia joissa on paljon väkeä. Tällä meinaan siis sitä, että erilaiset kansanjuhlat jne. jäävät kyllä väliin. (Siis yleisön joukossa oleminen)
Sukulaisten kanssa en juurikaan ole tekemisissä (ei tee yhtään kipeetä)
 
Bändistämme on 4/5 samassa ammatissa ja keikkamatkoilla tulee hiukan puhuttua noita duunijuttuja, mutta oikeestaan se on sellasta "höpinää" ja sinänsä helppoa, kun kaikki tietää toistensa duunit ja niihin liittyvät kuviot.
 
Päivätyön ohessa pystyn hoitelemaan keikkamyynnin ja tarvittaessa huoltamaan kaluston jne.
 
Joskus on houkutellut tuo Popan ratkaisu, jonka hän on jossain aikaisemmassa säikeessä kertonut, että on läheisissä tekemisissä bändinsä soittajan (vai oliko se laulaja?) kanssa.
 
Itselläni on samanlainen "järjestely" kuin Poppamiehellä ja ehkä sitten kuulutaan siihen 1% (vrt. Bassomies) porukkaan, jolla homma pelaa.
 
Yhteisten treenien ja keikkareissujen lisäksi tulee keikkojen jälkeen yöllä vielä puitua illan keikan kuvioita ja fiiliksiä, vapaa-aikana bongaillaan muita bändejä ja haeskellaan uusia biisejä, suunnitellaan laitteistopäivityksiä jne.
 
Ja ei ole tältä kumppanilta tullut yhtään poikkipuolista sanaa noihin omiin laitehankintoihin liittyen, päinvastoin. Ja se lämmittää mieltä!
 
Meillä kummallakin on musiikki ollut tärkeä asia jo nuoruudesta alkaen ja helpottaa toistemme ymmärtämistä. Ei ole "hellasärön" vaaraa, vaikka itse soittelen toisessakin bändissä ja keikkailemme senkin kanssa melko paljon.
 
Kuitenkin elämää on myös soittamisen ulkopuolella (ihan totta, näin mulle on kerrottu)
 
Vaikka musiikki täyttää suuren osan vapaa-ajasta niin nuo kaksi perheen Labbista pitävät huolen siitä että ulkoiltuakin tulee säännöllisesti.

No joo, asia on niin kuin Parooni totesi että olen naimisissa laulaja/kitaristittaren kanssa "hace muchos años". Tarkemmin ajatellen olen ehkä onnellisemmassa asemassa kuin moni muu. Soittohommia varten en tarvitse minkäänlaista lisenssiä. Olemme soittaneet yhdessä kahdessa eri bändissä vuosien varrella ja ainakin omalta osaltani voin sanoa että homma toimii myös pohjolassa. Muusikon/soittajan elämän ja sosiaalisen elämän välillä ei ole ristiriitoja. Mulla on oman bändin kanssa harkat kerran viikossa ja yhteisen bändin kanssa samoin kerran viikossa. Keikkoja ei ole liikaa. Korkeintaan parikymmentä vuodessa. Kyllä aikaa löytyy kun on tarpeeksi kiinnostusta. Kyse on vain yksinkertaisesti priorisoinnista.
En löydä näin äkkiä ajateltuna mitään negatiivista tällaisesta suhteesta missä molemmat on "muusikkoja".

En löydä näin äkkiä ajateltuna mitään negatiivista tällaisesta suhteesta missä molemmat on "muusikkoja".
 
Mä sain aiheen tän threadin aloittamiseen, kun mulla sekä siviilihommat että soittaminen ovat tällä hetkellä kovin aktiivisessa vaiheessa ja yksinkertaisesti ei ole aikaa ylläpitää omasta mielestänikään riittävästi suhteita läheisiin ilman, että jotain muuta sitten merkittävästi laiminlöisi.
 
Ainahan kysymys on priorisoinnista, tärkeisiin on aina aikaa.
 
Mikähän se oikea tärkeysjärjestys olisi?

Mikähän se oikea tärkeysjärjestys olisi?
 
...sukulaiset on hyvä unohtaa :) ...ainakin ANOPPI :)

Mulla alkoi eilen taasen duuni ja pitäs talvi tässä raataa.
 
Oot siekii Hiltsi ope kun duunit alkoi eilen?
 
Miten onnistutte yhdistämään siviili/päivätyön, soittamisen ja sosiaalisen elämän??
 
Tällä hetkellä, kun on kaks päivää "uraputkea" takana, niin tuntuu ettei aikaa/energiaa riitä kyllä yhtään mihinkään muuhun, on toi vaan aika uuvuttavaa puuhaa.. Keikalle kuitenkin viikonloppuna tarkoitus suunnata.
 
Ja mitenkäs se sosiaalinen elämä sitten? No, on kärsinyt, täytyy myöntää! Kahden viikon kuluttua oon jo varmaan paljon viisaampi ja ehkä tää lakkaa helpottamasta. Toivon ainakin niin.

Kun on kolme lasta (12, 9, 3v), joista vanhin pelaa talvisin lätkää ja kesäisin jalkapalloa, keskimmäinen vaan jalkapalloa ja sitten nuorin -likka- säätää muuten vaan ,ei sellasia kun vapaa-ajan ongelmia ole. Tämä lätkänpelaaja poika on lajinsa kanssa vakavissaan ja on päättänyt isona pelata liigassa. Niinpä sitä itsekin aikanaan päätin elättää itseni soittajana. Haaveesta tuli totta. Eli aikalailla lasten harrastuksiinkuskausten kanssa on kiinni.
 
Joskus tuntuu, että aika on kortilla mutta sitten pitää miettimisen jälkeen panna asiat tärkeysjärjestykseen ja homma taas toimii. Näin se oli myös omassa parisuhteessakin, jossa kompuroinnin jälkeen rauha palasi taas maahan. Rouva ei ole soittoa tiltannut koskaan, ymmärtää että sen rahan voi käyttää. Hän siis osaa käyttää rahaa, koska käyttää sen kokonaan:)
 
Asutaan omakotitalossa ja siinäkin asumismuodossa on kaikenlaista pientä liikettä suuntaan tai toiseen koko ajan. Autotalli on varsinainen puuhamaa noin niinkun soitinten valossa. Siellä on soittovalmis setti odottamassa treeni-inspiraatiota. Naapureiden kanssa jonkin verran ollaan tekemisissä eniten rumpali Markuksen kanssa ...molempien lapset kun ovat toistensa leikkikavereita. Toisella naapurilla on autotallissaan digitaalistudio.
 
Räkälöissä en vapaaehtoisesti omalla vapaa-ajallani suostu hengailemaan, sitä voi dokata sitten keikalla niinkuin kaikille vissiin on tuttua se hommeli:) Toisaalta vuosien varrella on varmaan tullut missattua monta hyvää juttua kun en ole "hengaillut" paikoissa.

Oot siekii Hiltsi ope kun duunit alkoi eilen?
 
Jep

Mulla on kanssa pieniä lapsia ja vaimoke vielä vuorotyössä, niin joutuu aina luovimaan eikä oikein omaa vapaa-aikaa jää. Jos jostain joutuu tinkaamaan, niin se on yleesä treenaus, kyllä mä puuhastelen mielummin lapsien kanssa sitten.
 
Omaani päivätyöhöni ei soittaminen juurikaan vaikuta, vaimokkeeen ollessa iltavuorossa joutuu joskus turvautumaan lastenhoitajaan jos keikkaa pukkaa. Ja joskus tuottaa vaikeuksia ehtiä keikalta kotiin ennenkuin puolison aamuvuoro alkaa eikä oikeastaan tule nukuttua sitten päivällä kun puuhaan muksujen kanssa. Sitten illalla alkaa unettamaan ja voin joskus muuttua äreäksi. Sitten ne ongelmat alkaa, ei jaksa mitään vaimokkeen rientoja, kyläilyä ym. Yhteistä aikaa jää aika vähän.

Mun, niin kuin varmaan monen muunkin harrastelijan keikat keskittyy viikonloppuihin.
Kun olen "vain" harrastelija, en osaa suhtautua niihin "ammattimaisesti" ("lähdenpä duuniin, tuli palattua duunista") vaan esim. pelkkä lauantaikeikka kyllä pilaa koko viikonlopun sosiaalisen kanssakäymisen suhteen.
 
Sekä ennen että jälkeen ajatukset ovat vain keikassa eikä oikein jaksa/halua keskittyä soittamisen ulkopuoliseen elämään, joka kuitenkin on myös tärkeää.

Nyt viimeinen vapaa viikonloppu menossa ennen 6 viikonlopun keikkaputkea.
 
Ajattelin kertaheitolla hoitaa sosiaaliset asiani kuntoon. Järjestän huomenna mökilläni rapujuhlat, jonne olen kutsunut mm. sekä vaimoni että tyttöystäni ja aion olla niin sosiaalinen, että keilläkään heistä ei ole valittamista 1,5 kuukauteen!

Ajattelin kertaheitolla hoitaa sosiaaliset asiani kuntoon. Järjestän huomenna mökilläni rapujuhlat, jonne olen kutsunut mm. sekä vaimoni että tyttöystäni ja aion olla niin sosiaalinen, että keilläkään heistä ei ole valittamista 1,5 kuukauteen!
 
Sä oot maailman kovin jätkä.

Sä oot maailman kovin jätkä.
 
Ootetaan nyt, mikä on fiilis sunnuntaiaamuna.

Sä oot. Sunnuntai-aamuna mä en oo kovin jåtkä mut sä oot sitli. Nyt naurattaa.
 
(Nyt ei) (aamu)

..., jonne olen kutsunut mm. sekä vaimoni että tyttöystäni ...
 
Hetkinen. Sinullako ongelmia sosiaalisuhteiden hoitamisessa. Minulla olisi kenties paljonkin opittavaa sinulta sos. suht. suhteen. Rapujuhlat, vaimo, tyttöystävä... ja kenties vielä naisiakin...

Hetkinen. Sinullako ongelmia sosiaalisuhteiden hoitamisessa. Minulla olisi kenties paljonkin opittavaa sinulta sos. suht. suhteen. Rapujuhlat, vaimo, tyttöystävä... ja kenties vielä naisiakin...
 
Ei tullut mainittua, mutta kyllä mä miehiäkin oon kutsunut.
 
Edit: En malttanut olla yhtä maistamatta lämpimänä. Meni nappiin. Loput kylmäkellariin jäähtymään iltaa varten.

1. Ravut oli hyviä ("Parempia kuin ravintoloissa") Tietenkin, jos mä pari kertaa vuodessa niitä keitän, pistän kaikkeni peliin, lunttaan aikaisempien vuosien muistinpanot, maistelen keitinvettä etukäteen etc. Ravintoloissa niitä keittelee duunarit palkkansa eteen, joilla ei ole "sydänveri" liossa (Tästä ei saa/tarvitse vetää analogiaa soittamiseen)
 
2. Ilta oli onnistunut, naiset ei edes kännissä tapelleet keskenään. Tietysti huolestuttaa, että olenko sellainen jätkä, joka ei ole edes tappelemisen arvoinen. Samoin jos lyöttäytyvät yksiin, mä voin äkkiä joutua parin blonden tossun alle.
 
3. Alkuperäinen tarkoitus onnistui, sain valtuudet keikkailla tulevat viikonloput. ("Keikkaile niin paljon kuin ikinä haluat, kyllä me viikonloput ilman sua pärjätään) Tavallaan kuulostaa vähän huolestuttavalta.