Muusikoiden.net
07.12.2016
 

Jazz »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Vertailua: Wynton Kelly & Red Garland & Bill Evans
1
Burnoutlander
31.03.2011 09:13:36
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Heittäkää ajatuksia herroista. Analysoidaan soittotyylejä ja vertaillaan esim komppausta ja sooloja.
 
_teemu_
31.03.2011 10:47:07 (muokattu 31.03.2011 10:58:14)
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Oliko tässä joku suurempi pointti miks jus Evans vertailussa Wipen ja Redin lisäks, Evansin soittotyyli ja konsepti aivan totaalisen erilainen.. ?
 
muok : Niin ja jos tässä oli jotenkin jazzin opiskelu lähtökohtana niin ensin Kelly ja Garland haltuun, sit vasta Evans. Kaikki herrat levyttäneet triona, Evansin myöhempi triomeininki kuitenkin ihan erilaista tyyliltään kuin Garland ja Kelly, ja sen myötä basso/rummut-akselin työskentely myös erilaista( esim. bassohommat, Chambers ja Lafaro : Chambersilla komppityöskentely neljäsosa-pohjaista ja soolot bebop-estetiikkaan perustuvaa kasiosalinjaa, Lafarolla kompissa neljäsosan lisäksi broken timea ja vastamelodioita, soolossa modernimpi lähestymistapa, laajempi harmoninen sisältö, teknisesti vaativampaa soittoa.) Ja Evansin pianismissa myös laajempaa harmonista sisältöä ja voicingeissa rootless-voicingit, "left hand voicing".
Ei pitäs aamulla kirjottaa tällasta, sori.
 
Burnoutlander
31.03.2011 19:21:28
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

_teemu_: Oliko tässä joku suurempi pointti miks jus Evans vertailussa Wipen ja Redin lisäks, Evansin soittotyyli ja konsepti aivan totaalisen erilainen.. ?
 
muok : Niin ja jos tässä oli jotenkin jazzin opiskelu lähtökohtana niin ensin Kelly ja Garland haltuun, sit vasta Evans. Kaikki herrat levyttäneet triona, Evansin myöhempi triomeininki kuitenkin ihan erilaista tyyliltään kuin Garland ja Kelly, ja sen myötä basso/rummut-akselin työskentely myös erilaista( esim. bassohommat, Chambers ja Lafaro : Chambersilla komppityöskentely neljäsosa-pohjaista ja soolot bebop-estetiikkaan perustuvaa kasiosalinjaa, Lafarolla kompissa neljäsosan lisäksi broken timea ja vastamelodioita, soolossa modernimpi lähestymistapa, laajempi harmoninen sisältö, teknisesti vaativampaa soittoa.) Ja Evansin pianismissa myös laajempaa harmonista sisältöä ja voicingeissa rootless-voicingit, "left hand voicing".
Ei pitäs aamulla kirjottaa tällasta, sori.

 
Ei se mitään. Kiitos vastauksesta. Lähinnä mielenkiinnosta kokeilin jos ihmisiltä irtoisi hyviä ajatuksia näistä. Osaksi myös koulua varten, kun tälläinen vertaileva essee olisi tehtävä. En tykkää henkilökohtaisti vertailla soittajia, mutta jazzin opiskelussa analysointi ja se on vähän välttämätöntä asioiden sisäistämiseksi ja ymmärtämiseksi.
 
Kyllähän kaikki käyttää rootless voicingeja. Se ei missään nimessä ole erityisesti evansin juttu? Evansin harmoninen materiaali taitaa olla "laajempaa" vähän muista syistä. Evansin soitto on muutenkin jotenkin lineaarisempaa ja klasarimpaa kun Wyntonin ja Garlandin. Hänhän kuuntelikin paljon esim Debussiä. Ja laittoi Milesinkin kuuntelemaan impressionismia. Jos Evansin voicingeista pitäisi jotain sanoa niin, (muistaakseni) herran kehittämä ns "So what" kvarttivoicing oli aikanaan kova juttu. (E,A,D,G,B / D,G,C,F,A) Myöhemmin mm Tyner ja Hancock jatkoivat ja kehittivät tuota ns modaalista soitantaa, mutta pysytään aiheessa.
 
Garland on tunnettu ennenkaikkea kepeästä bluesmaisesta tatsista ja blockchordeista. Esim Wynton ei juurikaan blockchordeja käyttänyt tai jos käytti niin oli ehkä vaan oktaavi oikeassa kädessä. Lisäksi Redin vasemmankäden voicingit osuu sooloissa melkein poikkeuksetta aina 1 ja 3 eteen 8-osalle.
 
Kelly on niin ikään blues expertti ja Mileshän pyysikin tätä soittamaan Kind of Bluen freddie the free loaderille, kun halusi kappaleeseen sellaisen blues meiningin, mitä Evansilla ei ollut tarjota. Monet piti Wyntonin komppausta ja rytmiikkan tajua aikansa parhaana. Soinnut on aina smoothisti sopivan yllätyksellisissä paikoissa, viemättä liikaa huomiota. Wyntonin likeissä kuulee myös enemmän tritonusta ja triolia kun Garlandin.
 
Korjailkaa ja sanokaa jos olen väärässä tai olette muuten vaan erimieltä.
 
_teemu_
31.03.2011 21:57:35 (muokattu 31.03.2011 22:01:42)
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kyllä ainakin mun käsityksen mukaan lhw oli lähinnä Evansin juttu. Ja Garlandin blokkisoinnut ei oo "oikeita blokkisointuja" tai siis siinä on melodiaääni oktaavilla ja sit kvintti välissä ja vasurissa vissiin normi sointu, eli ei samantyylisiä kun esim Evansilla.
 
muok. siis tohon aikaan mun käsityksen mukaan aika paljon paukku muiden voicingeissa ihan ne perusäänetkin siellä. Tosta basismista ja osittain rumpalismista ja niiden eroista voiskin sit jauhaa vaikka kuinka, mut sulla oli lähinnä pianossa toi pääpaino eiks ?
 
baron
01.04.2011 02:23:34
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Lisäksi Redin vasemmankäden voicingit osuu sooloissa melkein poikkeuksetta aina 1 ja 3 eteen 8-osalle.
 
Kun mun maikka pisti mut opettelemaan sitä se nimitti sitä nimenomaan Red Garland kompiksi!
 
You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine)
Burnoutlander
01.04.2011 14:58:47
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

_teemu_: Kyllä ainakin mun käsityksen mukaan lhw oli lähinnä Evansin juttu. Ja Garlandin blokkisoinnut ei oo "oikeita blokkisointuja" tai siis siinä on melodiaääni oktaavilla ja sit kvintti välissä ja vasurissa vissiin normi sointu, eli ei samantyylisiä kun esim Evansilla.
 
muok. siis tohon aikaan mun käsityksen mukaan aika paljon paukku muiden voicingeissa ihan ne perusäänetkin siellä. Tosta basismista ja osittain rumpalismista ja niiden eroista voiskin sit jauhaa vaikka kuinka, mut sulla oli lähinnä pianossa toi pääpaino eiks ?

 
Ok. Pitää tutustuu noihin blokkisointuihin paremmin. Itselläni kun noita "blokkeja" tulee joskus soitettua niin se menee aika pitkälti tolla garland tyylillä. Ois varmaan hyvä ottaa haltuun muitakin tyylejä.
 
Joo alotin amk:ssa syksyllä ja oon tässä nyt tutustunut jazz pianismin ihmeelliseen maailmaan about 8kk ajan, ja vielä olen melkoisen pihalla. :) Ennemmin oon soittanut lähinnä rokkia, poppia, sekä klasaria, mutta onhan tuo jazz aivan eri maailmansa.
 
_teemu_
02.04.2011 01:33:35
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Mutta ja sekä että niin nissä left hand voicingeissahan laajentuu harmonia myös enempi kun muilla sen aikalaisilla... eli harmonia laajentuu ja yö on.
 
MrShaft
19.05.2011 08:05:03 (muokattu 19.05.2011 08:35:28)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Mun mielestä:
 
W. KELLY
 
- Rytmi: osasi soittaa vain yhdenlaista timea, ja fraseeraus aina samanlaista. Vahva pulssi
- Melodia: Kuten Garlandkin, melodialinjat rakentuvat yhdelle polveilevalle linjalle, ja sen huolelliselle käsittelylle. Selkeästi lyhyempiä fraaseja ja vähemmän johtosävelhommaa kuin Garlandilla.
- Harmonia: Semi-bebop/Blues harmoniaa, joka kuuluu myös rakenteissa. Mielestäni harmonian käsittelyssä hyvin suoraviivaista sointukierron soittamista ulos, aika perinteisellä asettelulla, mutta tietysi poimi uudempia juttuja ympäriltään myös. Taustalla kuitenkin Bud Powellin perinne kuuluu, eli että muutama harkittu komppaussävel riittää, ja niillä sitten improvisoidaan.
- pianismi: Aika näppärä ja teknisesti hyvin huolellista soittoa. Kuten todettua, soittaa erittäin hyvin esim. oktaaveja. Normaali NYC:n "kosketinta pohjaan vahvalla pulssilla" -tyyppinen lähestyminen. Hyvä muusikko, joka pärjäsi hienosti uuden materiaalin kanssa, joten oli suosittu sessio-soittaja.
 
R. GARLAND
 
- Rytmi: joustavampi rytmin käsittely rumpalin linjan ympärillä, ei yhtä vahva pulssi kuin W. Kellyllä. Juu, epäilisin myös, että tuo 1 ja 3 etuiskuille tuleva pianistien komppausmaneeri on juuri Garlandin lanseeraamaa, joskin kaikkihan sitä tuohon aikaan jossain määrin käyttivät. Tuollaista pohdintaahan oli paljon Milesin 50-luvun bändeissä esim. rumpukomppien suhteen.
- Melodia: Piano-bebopin tyypillinen edustaja. Ks. myös edellä. Hirmu hyvä sointuvaihdosten ja melodian yhtenevyyden ymmärrys. Eli, että kuuli taitavasti, kuinka vaihtuvat soinnut saadaan palvelemaan melodialinjaa. Tästä syystä sai soitettua hienosti pitkiä tosi luontevia linjoja.
- Harmonia: Sointukiertoja ulos, hyvin samasta traditiosta kuin Kelly. Ehkä joskus enemmän harmonisesti etukäteen treenattuja voicing-ratkaisuja käyttäen, mutta voi olla että olen sattunut vaan kuuntelemaan sellaisia hänen teoksiaan. Välillä ihan myös Powell-harmoniaa. Kuten joku totesi, myös jonkin sortin block-sointuja mutta ei ainakaan minua kauheasti ole vakuuttanut, eivätkä blockit mielestäni kyllä Garlandin musiikkia mitenkään merkittävästi määrittele.
- Pianismi: Aika heikko pianisti lopulta, koska aloitti myöhään. Osasi bändi-soitossa tarvittavia konsepteja ja melodialinjan soittamista ihan rivakassakin tempossa kyllä. Pikkubändi-mies, nimenomaan M. Davisin bändissä.
 
B. EVANS
 
- Rytmi: Polyrytmiikan uranuurtaja, jolta mm. Tony Williams sai innoituksen polyrytmiseen käsittelyyn, ja Hancockin rytmiikka on itseasiassa täysin saman asian toiset kasvot. Tsekatkaa huviksenne Evansin polyrytmisiä juttuja, ne eivät ole sattumaa. Uskomattoman joustava, ja rytmisesti tarkka soittaja, mutta hän halusi että rytmin ulkokuori on aina jouhea. Se ei ole vain broken time -meininkiä tiukan pulssin ympärillä, vaan ne polyrytmit jotka saavat kuulostamaan broken timelta on hienosti kohdallaan. Hän vain ajatteli peruspulssina välillä muutakin kuin 4-osia.
- Melodia: Kehitti monitasoista, Schenker-analyysin tyyppistä soolonsoitto-ajattelua, joka on hyvin harkitun kuuloista, kun ymmärtää että tarkoituksena ei ole soittaa Garland/Kelly -tyyppistä yksitasoista linjaa. Toisaalta, melodia-linjoissa usein terssejä, sekstejä ja kvartteja, sekä modaalisia block-rakenteita.
- Harmonia:Esitteli ensimmäisenä modaalisuuden, joka kuitenkin AINA otti paikkansa funktionaalisen harmonian viitekehyksessä (kadenssit kuuluu), erona esim. McCoy Tyneriin. Evansin tavan yhdistää funktionaaliseen harmoniaan muita elementtejä myös Hancock poimi, joskin hiukan vapaammassa muodossa. Lisäksi oikeastaan kaikki tämän päivän mainstream-pianismin ajatukset Evans "konseptoi", eli rakensi ne tietoiselle tasolle ilmiöinä: LHV, kvarttiharmonia, Upper Structures etc. Tästä syystä hän on hyvin tärkeä henkilö myöhemmän jazz-koulutuksen kannalta. Valitettavasti hänen konseptit on musiikkikouluissa liian usein devalvoitu asiayhteydestä erotetuiksi ulkoopittaviksi asioiksi. En ole kenenkään Suomessa kuullut esim. mainitsevan, että huolimatta US soitosta, Evansin harmonia perustui neliäänisatsin hyvään hallintaan, ja että tarkoituksena ei ole vain täräyttää sitä US kolmisointua oikeaan ja perusääniä vasempaan, vaan soittaa satsia jossa siinä satsin seassa on sitä US-harmoniaa.
- Pianismi: Suorastaan erinomainen pianisti, joka oikeastaan kaikista tuon ajan NYC-pianisteista poiketen, ei lähestynyt pianonsoittoa "kosketinta pohjaan" tyylillä, vaan aktiivisesti konseptoi jazz-pianonsoiton tekniikan ihan verbaalisti saavutettavaan muotoon. Soitti erinomaisella soundilla, ja teknisesti huolitellusti vaikeita asioita. Kuunnelkaa vaikka B.E. & Tony Bennett -albumilta...
 
Toisaalta, ei mikään täysin tyhjästä improvisoija, vaan hän huolellisesti etukäteen harjoitteli teokset etukäteen. Luulen, että tämä oli yksi iso syy miksi hän ei oikein istunut Milesin bändiin.
 
Kun ihmiset sanovat inhoavansa Evansin timea, melodia-linjoja, tai harmoniaa, se minulle tarkoittaa sitä että ihmiset eivät kylliksi ymmärrä hänen kykyään kehittää jazz-perinteen suoraviivaisia ja yksitasoisia asioita abstraktimmalle tasolle. Suosittelen tsekkaamaan etenkin Evansin rytminkäsittelyä, koska jos se Hancockin ja Wiliamsin mielestä oli nerokasta, niin se luultavimmin on sitä.
 
Yhteissoitollisesti, Kelly ja Garland olivat jazz-kapakassa kasvaneita jannuja, joiden yhtyesoitto myös edustaa sitä. Evans sen sijaan puhui perinteisen "komppauksen" puolesta, ja halusi kamarimusiikillisempaa lähestymistä, jossa kaikki soittajat tasa-arvoisesti vaikuttavat musiikkiin. Tämä kuuluu esim. siinä hänen ainoassa versiossaan Solar-kappaleesta, jonka sooloissa muuten tuo monitasoisuus kuuluu hienosti.
 
MrS
 
Try not to become a man of success but rather try to become a man of value. - Albert Einstein
JudeJude
19.05.2011 12:23:04
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

MrShaft: Mun mielestä...MrS
 
Onpa hyvä kirjoitus! Basistina en ole koskaan oikein saanut kiinni pianistien eroavaisuuksista, mutta nyt tuntuu että on jotain lähtökohtaa ja käsitteitä joilla lähteä näitä "kissoja" kuuntelemaan. Vaikka sanotkin "mun mielestä", näkyy asiaan paneutuminen huolellisena analysointina. Ja sehän on aina tavallaan mielipidehommaa jossain määrin, joten:
 
Plussa!
 
"Kaikki jotka soittavat bassoviulua tai pasuunaa, ovat useimmiten neuvottomia." -Anton Tsehov, Romaani bassoviulusta
Epämuusikko
19.05.2011 15:54:50
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Erinomaista tekstiä MrShaftilta. Plussan paikka.
 
"Thank you for the music, white boy". 6-stroke troll #1
J_Mikkonen
19.05.2011 20:26:13
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Plussaa tosiaan, erittäin mielenkiintoista luettavaa!
 
OlliTeirikko
27.06.2011 11:57:45
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Yhdyn edeltäjien kehuihin!
 
Vaikka olen kitaristi, on Evans ehkä suurin innoittajani. Piano soittimena mahdollistaa niin laajat harmoniat, että siinä riittää kitaralle pureskeltavaa loppuelämäksi.
 
Näin se on.
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

» Kirjaudu sisään

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti