| Aihe: Norah Jones | |
|---|
|
No kylläpäs meitä nyt on sitten siunattu sielukkaalla, rouhealla singer/songwriterillä. Nuori, Ravi Shankarin tytär esiintyy kypsänä tulkkina ja kriitikot ovat polvillaan |
 Ossi
04.01.2003 01:40:20 | |
|
No kylläpäs meitä nyt on sitten siunattu sielukkaalla, rouhealla singer/songwriterillä. Nuori, Ravi Shankarin tytär esiintyy kypsänä tulkkina ja kriitikot ovat polvillaan
Tupsahti mieleen samat aatokset. Ja niin syötävän verevä nainen vielä kaiken lisäksi.
Kulttuuri- ja perhetausta varmaan myös osaltaan vaikuttavat siihen, että noinkin nuoren taiteilijan esiintyminen ja olemus ovat kypsän seesteisiä. Tämä nainen taitaa kuulua ns. vanhana syntyneisiin.
Minua puhuttelee kerta toisensa jälkeen tällainen kokonaisvaltainen fiilismusa, jossa toisaalta ei ole mitään "hantaakia" mihin tarttua mutta musiikki itsessään tarttuu aisteihin ja jää sinne jylläämään. Ja nainen itse on niin aito: biisien välissä hämillään ja ehkä hukassakin olevalta vaikuttava mutta soittaessaan ja laulaessaan kylläkin vähäeleinen mutta oikealla tavalla ryhdikäs. Ja bändi koostui selvästikin oikeista pelimanneista. Miehillä oli aistit valppaina ja seurasivat telepatiaa lähentelevällä finessellä Jonesin liikkeitä.
Tällaisista ohjelmista jää sikamaisen hyvä mieli. Hienot valoshowt, pommit, paukut ja savukoneet puoltavat toki paikkaansa mutta ilman niitäkin näemmä pärjää :)
Baila Mi Hermana |
|
No kylläpäs meitä nyt on sitten siunattu sielukkaalla, rouhealla singer/songwriterillä.
Siinähän se oleellinen tuli sanottua. Hieno laulaja ja upeaa musiikkia.
Norah Jonesista tulikin mieleen toinen, joskus hieman samantapaisissakin tunnelmissa liikkuva laulaja India Arie, jonka "Acoustic Soul"-CD:tä on tullut pyöriteltyä viime aikoina taajaan soittimessani. Väitteet, että nykyään tehdään pelkästään huonoa musiikkia, ovat täysin käsittämättömiä. :) |
|
Tupsahti mieleen samat aatokset. Ja niin syötävän verevä nainen vielä kaiken lisäksi.
Kulttuuri- ja perhetausta varmaan myös osaltaan vaikuttavat siihen, että noinkin nuoren taiteilijan esiintyminen ja olemus ovat kypsän seesteisiä. Tämä nainen taitaa kuulua ns. vanhana syntyneisiin.
Minua puhuttelee kerta toisensa jälkeen tällainen kokonaisvaltainen fiilismusa, jossa toisaalta ei ole mitään "hantaakia" mihin tarttua mutta musiikki itsessään tarttuu aisteihin ja jää sinne jylläämään. Ja nainen itse on niin aito: biisien välissä hämillään ja ehkä hukassakin olevalta vaikuttava mutta soittaessaan ja laulaessaan kylläkin vähäeleinen mutta oikealla tavalla ryhdikäs. Ja bändi koostui selvästikin oikeista pelimanneista. Miehillä oli aistit valppaina ja seurasivat telepatiaa lähentelevällä finessellä Jonesin liikkeitä.
Tällaisista ohjelmista jää sikamaisen hyvä mieli. Hienot valoshowt, pommit, paukut ja savukoneet puoltavat toki paikkaansa mutta ilman niitäkin näemmä pärjää :)
Joo,videolle meni.Vähän katsoin alusta.Perhetausta tuli vaan mieleen että Norah sanoi jossain haastiksessa tavanneensa isänsä pari kertaa.Sanottavaa ei kuulemma liiemmin löytynyt. No näistähän ei oikeasti mitään kukaan tiedä.Voi ollapuhdasta hypetystäkin vaan.
Toinen juttu oli Amer. Mix lehdessä,kun oli haastateltu sen miksaajaa.Miksaaja kertoi tytön jännittävän aika paljon ja että vaikeinta oli saada se tottumaan PA-kamoihin.Ne kun kuulemma on koko ajan liian lujaa.Oli ollut kovin hankalaa siirtyä 50 hengen klubista 1000-3000 paikkaisiin saleihin.
|
|
Väitteet, että nykyään tehdään pelkästään huonoa musiikkia, ovat täysin käsittämättömiä. :)
Onneksi täällä junttilassa ei Nelonen näy, niin en pääse heittämään vastalauseita... |
 Blue Moon
04.01.2003 10:19:31 (muokattu 20.05.2003 19:30:20) | |
|
Onneksi täällä junttilassa ei Nelonen näy, niin en pääse heittämään vastalauseita...
Luulenpa, että saattaisit jopa pitää Norah Jonesista. Tai mistäpä minä sen tiedän. :-) |
|
No kylläpäs meitä nyt on sitten siunattu sielukkaalla, rouhealla singer/songwriterillä. Nuori, Ravi Shankarin tytär esiintyy kypsänä tulkkina ja kriitikot ovat polvillaan
Se levy oli kyllä aika light-pepsi-meininkiä... |
|
Olen kuullut vain yhden biisin, ja se uppoaa kyllä, vaikka Levyraadissa (jossa sen ensimmäisen kerran kuulin) ei kauheasti lämmettykään. Pitääkö sitä aina olla jotain ihme kikkailuja? Minulle voi riittää jo pelkkä samettisen sielukas ääni. Se ei ole neroutta, mutta ei sen tarvikaan olla. Ja kun kyseisen äänen omistaja on vielä hirvittävän kauniskin (ja sitäkin ilman kikkailuja), ei voi muuta sanoa kuin että kyllä Luoja on tytölle ihan tarpeeksi antejaan suonut. |
|
Kuten parissa aikaisemmassakin viestiketjussa on tullut todettua, kyseessä on hieno ja sielukas artisti. Mukavaa että tämänkaltainen musiikki myy noin hyvin täällä meilläkin.
Kulttuuri- ja perhetausta varmaan myös osaltaan vaikuttavat siihen, että noinkin nuoren taiteilijan esiintyminen ja olemus ovat kypsän seesteisiä. Tämä nainen taitaa kuulua ns. vanhana syntyneisiin.
Norah Jonesin suhde sitaria soittavaan isäpappaan on vaan tainnut jäädä aika etäiseksi. Näin ainakin muistelisin lukeneeni jostakin haastattelusta. Äidin musiikillisesta taustasta en ole varma, mutta mielikuvana olisi että jotenkin musiikin kanssa tekemisissä oli hänkin.
The unhappiest people I know, romantically speaking, are the ones who like pop music the most. (Nick Hornby) |
|
Nostetaanpas tätä vanhaa otsaketta ylös. Syynä tarve hehkuttaa täälläkin uutta ihastusta:
tänään kävelin "vahingossa" Stupidoon ja ostin "vahingossa" pari levyä, mm. Feels Like Homen spesiaaliversion. Työkaveri suositteli tätä mukavan leppoisana musana, ja sitähän se toden totta on. Hemmetin hyvin tehtyä musaa, joka ei toistaiseksi ole sekuntiakaan kuulostanut painostavalta tai ahdistavalta. Levyn nimi on oikeastaan todella osuva, kotoisat fiilikset tästä tulee.
Tavallaan ymmärrän tuon "light-Pepsi" -heiton(vaikka se koskeekin edellistä levyä, jota en ole vielä kuullut). Toisaalta taas tämän musan funktio ei selvästikään ole olla kovinkaan ravistelevaa. Toiseksi ei tämä mielestäni ole myöskään mitenkään negatiivisella tavalla helppo tai pinnallinen levy(vrt. viihdeartistit kuten Kenny G). Ei tule sellaista fiilistä, että kuulijaa pannaan halvalla. Arrit on mukavan kevyitä, biisit hengittävät, jollain lailla välittyy myös juurevia fiiliksiä.
Plussaa myös siitä, että tätä en ainakaan minä kykene ihan suoralta kädeltä kategorisoimaan. Viitteitä vilisee sinne tänne, ja samalla jonkinlainen punainen lanka säilyy kuitenkin läpi levyn. Kokonaisuus on siis kuitenkin yhtenäinen.
Semmoista. Hienoa.
My brain hurts! |
|
What Am I To You on hieno biisi. Ei mulla muuta...
"Eagles may soar high, but weasels don't get sucked into jet engines." -David Brent |
|
What Am I To You on hieno biisi. Ei mulla muuta...
Hieno on myös Feelin' the same way.
hyvästi katu-uskottavuus.. :)
emptiness is loneliness
loneliness is cleanliness
cleanliness is godliness
and god is empty
just like me |
|
Mukavaltahan tuo kuulostaa, sopivaa yömusiikkia.
Life is a vacuum cleaner, it sucks. |
|
Nuori, Ravi Shankarin tytär...
Jaahas tuota en tiennytkään! En siltikään pidä, minusta Norah Jonesin biisit kuulostavat tuikitavallisella amerikkalaiselta lattekansan hissimusiikilta. Tämä siis vain oma, viheliäinen mielipiteeni...
What doesn't kill you, makes you wanna die! |
|
Mukavaahan tota on soitella...meillä Lieksassa on ollu katos vähän aikaa pystys Norah cover porukka...ei oo vielä tullu mitään keikkaa mutta tarkotus onkin ollu pitää vaan hauskaa...mutta on tosiaan loistavia kipaleita. Vähän turhan tasapaksua välillä tosin..
"Hot can be cool and cool can be hot and each can be both but hot or cool, man, jazz is jazz."
-Louis Armstrong- |
|
Norah Jonesiin tuli tutustuttua joskus ensimmäisen levyn ilmestymisen aikoihin, jolloinka kaveri soitti "Don't Know Whyn" joissakin kotipippaloissa. Musiikki kolahti välittömästi, ja hankin heti ensi tilassa "Come Away With Me"- pitkäsoiton. Se olikin sitten menoa. Koko tuotanto löytyy nyt hyllystä, ja nyt olisi tilauksessa pari singleä, jotka sisältävät albumeilta poisjääneitä raitoja.
Esikoislevyä tuli kuunneltua niin urakalla, että "Feels Like Home" tuntui aluksi lievältä pettymykseltä. Nyt olen sitäkin innostunut kuuntelemaan ihan urakalla, mistä kiitos kuuluu osittain oivalliselle live-DVD:lle, jonka biisilista keskittyy juuri ko. levyyn. Tom Waitsin käsialaa oleva "The Long Way Home" on varmaankin tämänhetkinen suosikkiraitani.
Tunnelmallista ja samettisen kaunista musiikkia, olipa kyse sitten omista kappaleista tai tyylitajuisista covereista (esim. jännällä bassolinjalla varustettu Hank Williamsin "Cold Cold Heart"). Ja jumalaisen kauniista naisestahan on ehdottomasti kyse, jos ulkomusiikillisista ansioista puhutaan.
Norah Jones pitäisi saada ehdottomasti keikalle myös tänne Pohjolan perukoille. Jossakin ketjussa puhuttiinkin jo siitä, kuinka esim. Pori Jazz voisi olla ihan oivallinen paikka. Kiinnostustakin varmasti löytyisi.
Ja bändi koostui selvästikin oikeista pelimanneista. Miehillä oli aistit valppaina ja seurasivat telepatiaa lähentelevällä finessellä Jonesin liikkeitä.
Jep. Nyttemminhän the Handsome Band on vielä vahvistunut kitaristi Robbie McIntoshilla, joka on kunnostautunut soittamalla ainakin the Pretendersin riveissä (mm. mainiolla "Learning to Crawlilla") ja Paul McCartneyn kiertuebändissä.
Miksaaja kertoi tytön jännittävän aika paljon ja että vaikeinta oli saada se tottumaan PA-kamoihin.Ne kun kuulemma on koko ajan liian lujaa.Oli ollut kovin hankalaa siirtyä 50 hengen klubista 1000-3000 paikkaisiin saleihin.
Norah Jones on saanut ilmeisesti sen verran rutiinia alleen, että esiintyy nyt jo hyvinkin sulavasti, joskin vähäeleisesti. Vielä ensimmäisellä keikka-DVD:lla laulajatar jännittää ihan selvästi.
The unhappiest people I know, romantically speaking, are the ones who like pop music the most. (Nick Hornby) |
|
Mukavaltahan tuo kuulostaa, sopivaa yömusiikkia.
Sama! Illalla ei muuta tarvi.. Jones soimaan, valot pois. Ehtii kuunnella levyn kaksi eka raitaa, niin on niin relaksantti olo, että silmäluomet alkaa luppaa... The long day is over... ja kylmiä väreitä..
I want maximum basses in all frequencys, sano reggae-mies... |
|
tykkään. ihan sikana. nam. palvelee tarkoitusta yön hiljaisina tunteina. |
|
Mukavaltahan tuo kuulostaa, sopivaa yömusiikkia.
parhainta se on kyllä auringossa kävellessä.
Olen. Ajattelenko? |
|
Jaahas tuota en tiennytkään! En siltikään pidä, minusta Norah Jonesin biisit kuulostavat tuikitavallisella amerikkalaiselta lattekansan hissimusiikilta. Tämä siis vain oma, viheliäinen mielipiteeni...
No kokeile sitä Ravin toista tytärtä...
http://www.anoushkashankar.com/
Mies, jonka jutuista puuttuu loppuhuipennus.
Ärlä #002-003 |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
