| Aihe: Miles Davis | |
|---|
|
Itseltäni löytyy vain Kind of Blue, Milestones ja Bitches Brew. Enemmän on aikomusta kyllä hankkia, kun päättäisi mitä, kirjaston kautta on kyllä suureen osaan virallisista julkaisuista tullut tutustuttua. Varmaan tuon E.S.P levyn ostan seuraavaksi, sen verran hyvältä kuulostaa korvaani. Yleensäkin miehen levyt 60-luvulla erityisesti kiinnostaa. Suosituksia?
Mä ostin aikoinaan tämän: http://www.amazon.com/Miles-Davis-Q … ntet-1965-68-Complete/dp/B0002199HM
Kaikki käy, eihän siinä mitään! |
|
http://kalenteri.ganal.net/index.php?mod=1&sivu=tiedot&tapahtuma=3794
Vähän mainosta... ;)
Tiukkaa settiä tulossa...
Let's do some living after we die... |
|
http://kalenteri.ganal.net/index.php?mod=1&sivu=tiedot&tapahtuma=3794
Vähän mainosta... ;)
Tiukkaa settiä tulossa...
Takkuhan olis melkein näyttänytki Milesilta. :)
Kaikki käy, eihän siinä mitään! |
|
Takkuhan olis melkein näyttänytki Milesilta. :)
Siks otettiinki siihen Perko. Ois Miles muute kääntyny haudassaan ku uus kaksoisolento vetää Milesiä paremmi ku hää ite ja vielä fonilla ;);)
Let's do some living after we die... |
|
Ehkä hienointa tässä miehessä on se, kuinka hän on vaikuttanut NIIN suuresti koko länsimaisen musiikin luonteeseen ja kehitykseen. Loppuaikoinaankin Miles oli taas ajassa kiinni. Esim Doo Bop Songista havaitsee selvästi Milesin kiinnostuksen Hip-Hop musiikkia kohtaan. MIETTIKÄÄ jos Miles ei olisi mennyt niin aikaisin; kuinka mies olisi vaikuttanut koko funk/r'n'b ja räb skenen kehitykseen?
Mieletön kaveri, rip Miles. |
|
Prestigelle Milesin levyttämät Cookin', Steamin', Relaxin' ja Workin' ovat mahtavaa musiikkia. Miles ja muut vetää studiossa putkeen neljä levyllistä ja kaikki levyt täysiä timantteja! Ja bändikin on kohtalaisen tasokas, Miles, Coltrane, Philly Joe Jones, Paul Chambers ja Red Garland...
Hipness is not a state of mind, it's a fact of life! |
|
Ostin pari päivää sitten Kind of Blue -levyn. Ihan älyttömän hyvää kamaa. Sopivan seesteistä makuuni.
"Who are you? How did you get in?" "Well I'm the locksmith and I'm the locksmith" || kalamies#53 >)))> |
|
Ostin pari päivää sitten Kind of Blue -levyn. Ihan älyttömän hyvää kamaa. Sopivan seesteistä makuuni.
Toistaiseksi kaksi piisiä mun settilistassa:
Tietysti "So What" ja sitten "Freddie Freeloader", joka on ainoa, jossa Wynton Kelly soittaa pianosoolon.
"Näkemykseni mukaan pianolla on korkein asema soitinten joukossa" (Franz Liszt)
The piano is essentially a percussion instrument (Cindy Cox) |
|
Joskus aikoinaan kuulin näitä Milesin ja Coltranen yhteisbiisejä. Ne oli aivan mahtavia, yltää jopa Blue Trainin tasolle omassa päässäni. Tekis mieli ostaa niitä tuotoksia, jos löytäis vaikka levymessuilta. Ja tietty Milesiä muutenkin lisää, omistan vasta 2 levyä.
1971 |
|
Joskus aikoinaan kuulin näitä Milesin ja Coltranen yhteisbiisejä. Ne oli aivan mahtavia, yltää jopa Blue Trainin tasolle omassa päässäni. Tekis mieli ostaa niitä tuotoksia, jos löytäis vaikka levymessuilta. Ja tietty Milesiä muutenkin lisää, omistan vasta 2 levyä.
Osta Milestones.
Hipness is not a state of mind, it's a fact of life! |
|
Toki Miles on hienoa musaa tehnyt, mutta tietynlaisia floppeja on mieheltäkin päässyt tulemaan. Itseläni on viinyyli `You`r Under Arest`, jonka musiikilinen idea on jänyt pimentoon. Tosin Scofield kitarassa vääntää mielenkiintoisia sooloja, mutta Davisin osuus kyseisellä levyllä onkin pääasiassa levyn kannessa, jossa mies seisoo tiukoissa nahkahaalareissa aseen kera. Muutenkin milesin pop-osasto myöhemmillä vuosila ei säväytä, tosin kun: Kind of Blue, Sketches of Spain, the Birth of Cool tai loistava kokoelma Cool and Collected.
Toisaalta fonistina olen Davisin touhuja kuunnellut pääasiassa Parkerin trumpetistina. Kovin soitti eritavalla kun Dizzy tai MacGhee. Milesin trumpetin soundi on jotain ainutlaatuista ja melodian työstäminen nerokasta. Esimerkiksi Milestones on loistava esimerkki omalaatuisesta ajattelusta. Monikaan sen ajan muusikoista ei olisi keksinyt noita asioita. Yksi mies voi antaa paljon musiikille.
Kaikki hyvä musiikki on hyvää |
|
minullakin on tuo You're Under Arrest ja vähälle kuuntelulle on jäänyt. onhan siinä ihan kelpo tulkinta time after timesta mutta muuten aika turha tekele
viina. hanuri. ja naiset. |
|
minullakin on tuo You're Under Arrest ja vähälle kuuntelulle on jäänyt. onhan siinä ihan kelpo tulkinta time after timesta mutta muuten aika turha tekele
Itsellä oli (silloin kun vinyylisoitin vielä toimi ) Kind of blue, In a silent way, ja Tutu. Kaikki eri aikakausilta, mutta jokaisesta pidin erittäin paljon.
Nämä myöhäiskauden levyt, kuten Tutu lienevät tietoista irtiottoa Jazzista, jota Miles ei muistaakseni sanonut edustavansa, vaan sanoi soittavansa mustaa musiikkia. Kannanotto lähinnä kait enemmän poliittinen kuin musiikillinen, mutta siinä on tietysti aprikoimista, että mikä se jazzin syvin olemus oikeasti on... vai onko jazzia olemassakaan.
En mää tästäkään mitään oikeesti ymmärrä. |
|
iteltä löytyy fuusiokauden bokseja yms:
"Big Fun"
"On The Corner"
"Tribute To Jack Johnson"
"Agharta"
"Black Beauty" (live)
"Dark Magus" (live)
"Complete 65-68 Quintet Columbia Studio Sessions"
"Complete Jack Johnson sessions"
"Complete In A Silent Way sessions"
"Complete Cellar Door Sessions" (live)
"Complete Bitches Brew Sessions"
ja nyt joululahjana tärähti aivan uutukainen
"Complete On The Corner Sessions" - boksi
ja olen kuunnellut sitä melkeinpä tauotta koko joululoman ajan
ja pakko sanoa, että itselleni se on parasta
mitä olen kuullut moneen vuoteen.
Aivan mieletöntä menoa.
Seuraavaksi olen ajatellut kääntää katseeni
Milesin varhaisempaan tuotantoon
ja olen kyllä kuunnellut ja pidän kovasti esim. vuosien
65-68 Kvintetin tuotoksista kovasti,
ja eritoten Coltranen kanssa tehdyt työt kuten "Kind Of Blue" on
näin talvipimeässä lohduttanut!
Ja HYVÄÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE MILES FANEILLE!! |
|
Kind Of Blue
Birth Of Cool
Bitches Brew
In A Silent Way
Nää löytyy ja Miles on tällä hetkellä musiikillinen ylijumalani, mikä levy seuraavaksi? Ja jos mahd. niin ei kokoelmia. |
|
mikä levy seuraavaksi? Ja jos mahd. niin ei kokoelmia.
no mitäs jos menisit sitten vaikka tohon 1960-luvun nuorekkaaseen kvintettiin... eli vaikka "miles smiles" tai käy myös "nefertiti" ja "e.s.p."
huile alimentaire et la nudité est la paix mondiale |
|
no mitäs jos menisit sitten vaikka tohon 1960-luvun nuorekkaaseen kvintettiin... eli vaikka "miles smiles" tai käy myös "nefertiti" ja "e.s.p."
Eli se missä Milesin kanssa soittavat Ron Carter (b), Tony Williams (dr), Herbie Hancock (p) ja Wayne Shorter (sax). Noista mainituista levyistä jos valitset minkä vaan niin ei voi mennä pieleen. |
|
Katselinpa kyseisen kokoonpanon videoita tässä joku päivä sitten juutuupista. Löytyy aika kovaa settiä:
http://www.youtube.com/results?sear … ry=Miles+Davis+quintet&search_type=
"Perse!", tokaisi Olli. "Paska!", vastasi Antti salamana. |
|
Nää löytyy ja Miles on tällä hetkellä musiikillinen ylijumalani, mikä levy seuraavaksi? Ja jos mahd. niin ei kokoelmia.
Davisin tuotantoa pahemmin tuntematta suosittelisin ehdottomasti Sketches Of Spainia. Mainio lätty, kuten näköjään jo edellisellä sivulla totesin.
"Christ. Where would rock 'n' roll be without a feedback?" -David Gilmour |
 AlexG
20.04.2008 22:53:23 (muokattu 20.04.2008 22:54:12) | |
|
Kannattaa varautua Milesin levyjä ostaessa että vastaan tulee täys susi. Omalla kohdalla sain ekaks Kind of Bluen käsiini ja pian piti saada lisää ja lisää. Lopultahan Davsin levyjä tutkiessa tulee vastaan ihan älytöntä paskaa jonka parissa tuli tuhlattua aikaa. Tässä siis oppaani Davisin tuotantoon tutustuville.
Klassikot: Kind of Blue
Sketches of Spain
In a Silent Way
HYvät: Bitches Brew
Miles Ahead
Milestones
OK: Tutu
Birth of the Cool (monet pitävät tätä milesin parhaimpina, mutta itselleni ei cool jazz oikeen iske)
Huonot: Doo-Bop
On the Corner |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
