| Aihe: Kitarasankarin ammatti | |
|---|
|
Oon tässä mietiskellyt, että kuinka realistista on elättää itsensä kitaristina rock-, metalli- tai progebändissä tai klassisen musiikin taitajana tai sitten ihan soolokitaristina. Jos omistautuisi asialle tosissaan niin kuinka suuri riski olisi sille että jää kuitenkin sosiaalituen varaan?
Periaatteessa tämä kysymys on vain yksi ilmentymä klassisesta "kannattaako unelmia seurata" pohdinnasta, mutta oma unelmani sattuu olemaan elämä kitarasankarina niin siksi tässä pohdiskelen rajatulla alueella.
Asia on kuitenkin niin että ei voi voittaa jos ei yritä. Mutta epäonnistumisen riski on hyvin suuri. Itselläni olisi ohjelmoijan ura melko turvallinen ja varma urapolku, joten olisin ehkä tyhmä heittäessäni sen ikkunasta. Mutta toisaalta ei olisi olemassa menestyjiä ja voittajia jos kukaan ei ottaisi riskejä intohimonsa eteen.
Mitä pitää tehdä jos haluaa menestyä kitarasankarina? Mikä on vähimmäismäärä harjoittelulle? Miten edetä harjoittelusta keikkailuun ja menestykseen?
Jutellaan :)
Omat kitarakamat:
Squier Classic Vibe 60s Stratocaster (+DiMarzio Super Distortion),
Yamaha THR10X |  Jucciz
20.07.2017 02:56:28 (muokattu 20.07.2017 02:58:48) | |
|
Olennaista on huomata se, että pääsääntöisesti jokaisella menestyneellä ja arvostetulla muusikolla on ns. oma ääni tai kädenjälki. Siksi kannattaa yrittää alusta asti erottua jollain tapaa niistä kaikista muista, jotka myös ovat taitavia ja treenaavat hullun lailla. Supertaitavia muusikoita, joita kukaan ei tunnista heitä kuullessaan, on pilvin pimein. Tähän on syynä se valitettava tosiseikka, että harvalla heistä on jotain omaperäistä sanottavaa, vaikka osaamista olisi millä mitalla.
Siispä kannustan erottumaan joukosta. Itse en ole keksinyt tähän vielä parempaa reseptiä kuin musiikin mahdollisimman laaja-alainen kuuntelu ja luova, ennalta-arvaamaton asioiden yhdistely. Yhden olemassaolevan tyylin koluajat harvoin saavat aikaan mitään kovin kiinnostavaa - tai ainakaan mitään uutta. Kannustan myös oman musiikin säveltämiseen mahdollisimman varhain: soittajia löytyy aina, mutta ainakin mun kirjoissani paljon kovempi meriitti on se, jos osaa tehdä hyviä kappaleita. | |
Ongelma tässä on, että jos haluaisi olla kitarasankari niin se vaatisi täyden panostuksen ja suuria uhrauksia elämän muilta alueilta. Jos haluaa vaikka oppia tekemään hyviä biisejä niin se vaatii valtavasti harjoittelua. Harjoittelun määrässä ei voi kilpailla sellaisen kanssa, jotka eivät käy muussa työssä tai koulussa (paitsi tietty jos opiskelee vaikka SibAssa), mutta toisaalta työn ja koulun ulkopuolelle jääminen on hyvin suuri riski, sillä harjoittelun määrä ei kuitenkaan takaa onnistumista jos kyseessä on musiikkiala. Ehkä on uskottava, että se ei pelaa joka pelkää. Itse pelkään.
Omat kitarakamat:
Squier Classic Vibe 60s Stratocaster (+DiMarzio Super Distortion),
Yamaha THR10X | |
Robert FIN:
Asia on kuitenkin niin että ei voi voittaa jos ei yritä. Mutta epäonnistumisen riski on hyvin suuri. Itselläni olisi ohjelmoijan ura melko turvallinen ja varma urapolku, joten olisin ehkä tyhmä heittäessäni sen ikkunasta. Mutta toisaalta ei olisi olemassa menestyjiä ja voittajia jos kukaan ei ottaisi riskejä intohimonsa eteen.
Jos näin on, että ohjelmoijana saat fyffeä, niin mielestäni sitä voisi käyttää vipuvartena, jotta myöhemmin voi tehdä jotain mikä kiinnostaa enempi. Eli näin siis jos palkallista ohjelmoijan hommaa oikeasti on ja se sujuu.
Kitarasankari epäilyttää kyllä ammattina, mutta kaipa on sellaisiakin puuhia musiikin saralla millä toimeen tulee. Kannattaa ottaa selvää. |  leka
22.07.2017 09:11:00 (muokattu 22.07.2017 09:11:26) | |
|
Robert FIN: Oon tässä mietiskellyt, että kuinka realistista on elättää itsensä kitaristina rock-, metalli- tai progebändissä tai klassisen musiikin taitajana tai sitten ihan soolokitaristina. Jos omistautuisi asialle tosissaan niin kuinka suuri riski olisi sille että jää kuitenkin sosiaalituen varaan? )
Harvassahan noita jätkiä on. Jos toimeen haluaa tulla, niin silloin täytyy olla a) hyvä soittamaan ja b) olla valmis soittamaan myös humppaa, poppia, kantria, euroviisua ja muuta viihdettä.
Det är farligt att leka i hissen | peltsi451
23.07.2017 20:12:52 (muokattu 23.07.2017 20:15:23) | |
|
Toi kitarasankari voi olla hieman hankala asia, mitä sillä sitten tarkoitetaankin. Hieman egoistinen ajatus. Paljonhan koko ajan tulee hyviä bändejä joissa hyviä kitaristeja, uskoisin että bändin muutkin jäsenet osaavat jotain.
Noita Alex Laihoja on kovin vähän, samoin formula-kuskeja. Ulkomaille lähteminen on välttämätöntä jossain vaiheessa, ei kitarasankarina vaan hyvänä bändinä. Onko tuttua esim. Sentenced, ensimmäisiä metallibändejä jotka löivät läpi Euroopassa. Kannattaa käydä kirjastossa lainaamaassa bändin rytmikitaristi Sami Lopakan tekemä kirja nimeltään: Marras , kertomus kiertueesta, se on fiktiivinen mutta oikeasti kertoo mitä bändin kiertueella tapahtui.
Sitten on suuri joukko muita bändejä jotka lähtivät jenkkeihin toivoa täynnä, osa palasi aika päreinä takaisin.
Jos itse osaisin ohjelmoida ja olisin hyvä siinä, taitaisin jäädä kotiin. Toisaalta, jos aloittajan on kysyttävä tältä foorumilta neuvoja...kannattaako ruveta kitarasankariksi.
Vastaus: ei kannata | |
Kitarasankarin määritelmä on aika löyhä mutta siis toi että joutuu soittaa humppaa ja euroviisuja tullakseen toimeen ei kuulosta mun visiolle siitä.
Tiiän Sentenced bändin mut en sitä kirjaa, ainakaan vielä.
Voisikohan harrastuspohjalta nousta kitarasankariksi vai olisiko sen takia välttämätöntä lopettaa työnsä ja alkaa soittaa?
Omat kitarakamat:
Squier Classic Vibe 60s Stratocaster (+DiMarzio Super Distortion),
Yamaha THR10X | |
Robert FIN: Kitarasankarin määritelmä on aika löyhä mutta siis toi että joutuu soittaa humppaa ja euroviisuja tullakseen toimeen ei kuulosta mun visiolle siitä.
Tiiän Sentenced bändin mut en sitä kirjaa, ainakaan vielä.
Voisikohan harrastuspohjalta nousta kitarasankariksi vai olisiko sen takia välttämätöntä lopettaa työnsä ja alkaa soittaa?
Mikä on sun visio kitarasankaruudesta? Tiluäijät niinku Vai, Ynkkä, Petrucci, Gilbert, Guthrie yms. on treenannu ja säveltäny kymmeniä tuhansia tunteja ja niilläkin on käyny helvetinmoinen munkki, että ovat tulleet niin tunnetuiksi. Tunnetuimmat on kuitenki jo 80-90 -luvuilta peräisin, eikä varsinaisia nykysankareita monikaan noteeraa, kun tarjontaa on niin hirveästi. Erikoisuuksia ja netti-ilmiöitä toki on joitakin, kuten Mr. Fastfinger.
Harrastuspohjalta ei välttämättä pitkälle pääse, ellei oo todella tarkka päämäärä ja visio, miten aikoo tulevaisuutensa toteuttaa. Monella ei riitä rahkeet muuhun kuin sängyn laidalla istumiseen ja ihmettelyyn, miks kukaan ei tuu hakemaan keikoille ja maksa niistä vielä muuta kuin kaljaa.
Näiden kaikkien lisäks pitää kuulostaa tunnistettavalta ja tehdä aivan helvetin hyviä biisejä. Ilman niitä ei oo mitään asiaa kitarasankariksi. Hyviä soittajia löytyy pilvin pimein ja varsinkin kitaristeja riesaksi asti. Hyviä tyyppejä taas harvemmin ja silloin onkin isommat mahdollisuudet päästä mukaan mielenkiintoisiin bändeihin ja projekteihin. Muusikkona itsensä on kyllä mahdollista elättää, kunhan jaksaa raataa ja verkostoitua, sekä ottaa jokaisesta tarjotusta mahdollisuudesta kiinni. Leipä on kapea tällöinkin, jos ei satu tuuri käymään. |  ÄrGee
24.07.2017 03:33:21 (muokattu 24.07.2017 03:37:20) | |
|
Lähde ulos, tee hyviä biisejä, ole taitava, sekä ennen kaikkea hyvä tyyppi ja katso mitä tapahtuu. Jokainen noista sankareistakin on aloittanut inspiroituneena jostakin toisesta soittajasta ja vain jatkanut nykyhetkeen saakka. Lukemattomat makuuhuoneet ovat täynnä loistavia soittajia, joita ei koskaan tulla näkemään tai kuulemaan livenä, tai niistä ei tule mitenkään muulla tavalla tunnettuja koska ei olla haluttu mennä mukavuusalueen ulkopuolelle ottamaan riskejä, tai se ei satu sopimaan elämäntyyliin jostakin muusta syystä.
Toisaalta yksikään noista edellä mainituista neuvoista ei absoluuttisesti takaa mitään, koska elämä on muutenkin yhtä sattumankauppaa. Verkostoituminen kaikilla mahdollisilla tavoilla auttaa tietysti.
T. Hieman kaappikitaristi
TO THE STARS!!! Ibanez-pervo. | |
Robert FIN:
Mitä pitää tehdä jos haluaa menestyä kitarasankarina? Mikä on vähimmäismäärä harjoittelulle? Miten edetä harjoittelusta keikkailuun ja menestykseen?
Jutellaan :)
Kolme kysymystä, joihin ei yhteenkään voi antaa selkeää vastausta.
Yleisvastauksena sanoisin, että täytyy olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan, mutta kukaan ei tiedä, mikä se aika ja paikka on :o/
Ja sitten kun aika ja paikka ovat kohdalla, täytyy olla jotain sellaista annettavaa, mitä
yleisö ja/tai studio haluaa. Jos on älyttömän myyvän näköinen ja hyvä esiintymään, se auttaa erittäin paljon.
Rock/jazz-puolella lienevät erinomaisen harvassa sellaiset kitaravelhot, jotka ovat nousseet esille muuten, kuin bändin osana. On luotu (yhdessä tai itse) musaa, joka on herättänyt mielenkiintoa, ja samalla päästänyt instrumentalistit loistamaan.
Ei kun tunget itseäsi joka paikkaan, ja toivot parasta. Mutta pidä nyt se datapuolen ammattitaito ajan tasalla, varmuuden vuoksi.
Asus P5B, E6600 Core 2, E-MU 1820, 2 G RAM, GF 7300, XP, SONAR 8.5
Keski-ikäisellä amatöörillä on se etu, että edessä olevia turhautumisen vuosia on vähemmän. | |
Kalmo: Jos on älyttömän myyvän näköinen ja hyvä esiintymään, se auttaa erittäin paljon.
Mä olen just ton takia pärjänny musiikin saralla aivan helvatin hyvin!
Ei kun tunget itseäsi joka paikkaan, ja toivot parasta. Mutta pidä nyt se datapuolen ammattitaito ajan tasalla, varmuuden vuoksi.
Äskeinen oli pientä kevennystä, mutta tämä vakavaa asiaa, että jos tietotekniikasta tulee luontevasti rahaa, se kannattaa ottaa kuin polttoaineeksi elämää varten, mutta helppo rahantulo ei siitä ole kyllä mitenkään itsestäänselvää. Jos tällä hetkellä tulee, raha kannattaa ottaa nöyrästi vastaan. | |
peltsi451:
Vastaus: ei kannata
Ihan paska vastaus. Ei näin!
Tavoittele unelmiasi, siten ne toteutuu! Suomalaisilla varsinkin suuri este on siinä ettei uskota itseensä eikä kukaan muukaan usko ennenkuin olet jotain. Näkee jo näistäkin vastauksista.
saarnimusic.com - Studio, Record Label & Musician services | |
Kannattaa tutustua erilaisiin menestyksen ns. resepteihin eli toimintatapoihin mitä siihen saatetaan vaatia yleismaailmallisesti katsottuna. Nuo eivät tietenkään päde pelkästään musiikkiin, vaan niitä voi soveltaa elämän muillakin osa-alueilla. Eli pääasiassa kyse on ongelmien analysoinnista mitkä ovat tiellä, ja mitä olet valmis tekemään joka päivä saavuttaaksesi vaadittavat tavoitteet. Aiheesta on kirjoitettu valtava määrä kirjoja, sekä youtubesta voi myös löytää paljon materiaalia aiheeseen liittyen.
TO THE STARS!!! Ibanez-pervo. | |
Viocress: Ihan paska vastaus. Ei näin!
Tavoittele unelmiasi, siten ne toteutuu! Suomalaisilla varsinkin suuri este on siinä ettei uskota itseensä eikä kukaan muukaan usko ennenkuin olet jotain. Näkee jo näistäkin vastauksista.
Paska ja paska. Kommentti oli oma mielipiteeni ja perusteluna oli että jos aloittajan pitää kysyä täällä kitarasankariksi ryhtymisen mielekkyyttä ja samalla kertoo ettei kuitenkaan haluaisi luopua muista asioista. Mulle tuli jotenkin se fiilis että mitänkä helpoimmalla pääsisi kitarasankariksi, vähän niinkuin riman ali. Voin olla väärässäkin tästä.
Toisaalta kun ajattelee niitä oikeita menestyjiä, Ruotsin Ynkka pitii ainaa kitaraa mukanaan, syödessä tilutteli, otti kuulemma vessaankin mukaan. Kyselikö hän muilta että kannattaisiko ruveta ? Tuskin, kaveri oli päätöksensä tehnyt, mitään Plan B:tä ei ollut. Hirveä palo huipulle. No tämä oli vain yksi esimerkki, muitakin on useita. Ja eiköhän sama koske kaikkia taidealoja, jos on kyky ja polte luoda jotain merkittävää taiteessa tai kulttuurissa, turvallinen ammatti ei ole vaihtoehto.
Mutta keskusteluahan vaan tämä on, niinkuin aloittajakin halusi. | |
Joo, keskustelua tämä vaan on ja spekulaatiota. Toisaalta ihan tosissani kysyin samalla, koska kitarasankarina oleminen on mun unelma #1 ihan oikeastikin, oli se muiden mielestä miten naurettava haave tahansa.
Meinasin kitarasankarilla just tyyliin Yngwie Malmsteen, Steve Vai ja miksei vielä Alexi Laiho tyyliset sankaritkin. Ketjun edetessä lähes kaikki ovat olleet samaa mieltä siitä että näiden sankareiden tasolle ei tule pääsemään jos on elämässä muutakin kuin se unelma, muille harrastuksille eikä plan B jutuille kuten koodauskoulu tai edes lukio ei ole aikaa silloin.
Omalla kohdallani se vaatimus ei täyty, koska olen menossa opiskelemaan ja olen yhä pitänyt muita harrastuksia ohella. Tällaisella elämäntyylillä ei tulla pääsemään kitarasankariksi koskaan.
Uskon vakaasti että henkilö joka jättäisi nuorena kaikki muut suunnitelmat kuin kitaran pois ja alkaisi harjoittelemaan suurimman osan ajastaan tulisi saavuttamaan kitarasankarin tekniset taidot. Ehkä jopa minun iässäni (19v) tämän rutiinin aloittaminen takaisi virtuoosimaiset taidot 10v päästä. Noh, ei ehkä samanlaisia taitoja kuin Vai jne. mutta silti raudanlujat taidot.
On totta että monet kitarasankarit saattavat soitella kotisohvillaan, koska he eivät vaan osaa verkostoitua tai tehdä yhteistyötä tai heillä ei ole esiintymistaitoa eikä karismaa. He voisivat korjata tilanteen erilaisella asenteella, mutta toisaalta ehkä he eivät vain ole esiintyjän luontoisia tai ehkä he eivät halua julkisuutta.
Kitarasankarin sijaan olisi ehkä helpompi olla vaan rock kitaristi. Vähemmällä harjoittelulla ja suuremmalla showlla ja itseluottamuksella voisi saada yhtä hyvän menestyksen kuin virtuoosimaisilla taidoilla, not bad. Ulkoinen olemus, itseluottamus ja lavakarisma varmasti myyvät joten ne olisivat kehittämisen arvoisia elementtejä menestyksen kannalta.
Tuhannet, mukaan lukien minä, haluaisivat olla kitarasankareita, mutta pelon takia jatkavat matkaansa kohti paskaduunia ja tavallista elämää. He olisivat voineet olla mestareita, jos heillä olisi rohkeutta seurata unelmaa ilman vaihtoehtoa ja omistautuisivat unelmalleen täysin. Epäonnistumisen mahdollisuus pelottaa heitä kuitenkin liikaa. Samaan aikaan aito kitarasankari ottaa riskin ja kenties nousee kitarajumalien joukkoon (tai epäonnistuu rahallisesti mutta saavuttaa unelmansa kitarasankariudesta).
Kitarasankariksi tuleminen vaatii siis suurta riskinottoa ja itseluottamusta.
Omat kitarakamat:
Squier Classic Vibe 60s Stratocaster (+DiMarzio Super Distortion),
Yamaha THR10X | |
Mitähän nyt tarkoitat sankaruudella? Onko se jotain mitä teinitytöt katselee ihaillen, vaiko rautainen ammattilainen jonka osaamista arvostetaan. Varmasti voinee olla molempiakin. Ammattitaito kannattaa jokatapauksessa hankkia jollakin alalla, olipa se sitten kitaransoitto tai jotain muuta. Pelkkä ihailu ei elätä.
Me ollaan sankareita kaikki... | |
Rokkistaroja on monenlaisia. Ketään ei enää noi kitarasankarit sillai kiinnosta (varsinkaan uudet). Koodaamispuolelta löytyy esim semmoinen "rokkistara" kuin Phil Fish joka koodasi semmoinen pelin kuin FEZ. Räiskyvät persoonat jotka tekee upeaa duunia (Fishin tapauksessa viedopelien teko) yleensä nousevat esiin, olit sitten kitarasankari tai koodaajasankari.
Spede blendaa: https://blend.io/spede | |
Spedemix: Rokkistaroja on monenlaisia. Ketään ei enää noi kitarasankarit sillai kiinnosta (varsinkaan uudet). Koodaamispuolelta löytyy esim semmoinen "rokkistara" kuin Phil Fish joka koodasi semmoinen pelin kuin FEZ. Räiskyvät persoonat jotka tekee upeaa duunia (Fishin tapauksessa viedopelien teko) yleensä nousevat esiin, olit sitten kitarasankari tai koodaajasankari.
Harmittavan iso osa ihmisistä onkin tylsää massaa, joilla ei ole minkäänlaisia visioita tai todellista vaikutusta ympäristöönsä.
TO THE STARS!!! Ibanez-pervo. | |
Spedemix: Rokkistaroja on monenlaisia. Ketään ei enää noi kitarasankarit sillai kiinnosta (varsinkaan uudet).
Jep. Jos haluaa tulla nuorisoidoliksi niin kannattaa ruveta tubettajaksi.
Lennu: Mene paskaan, Pink Floyd on maailman paras pändi. Parempi ku Santa Cruz. Nobelanereita juotu vuonna 2017: 319 | |
Kitarasankarilla en siis meinannut mitään teinityttöjen idolia niin kuin joku epäili, vaan raudanlujilla soittotaidoilla varustettua ammattikitaristia, soolokitaristia. Lisäksi määritelmään kuuluu, että kitarasankari tekee omaa juttuaan, eikä sitä euroviisua ja paranoidii ja muuta juttua mitä massa haluaa kuunnella, joka tekeekin kitarasankarin ammatista hankalan, koska kuten sanottua, ketään ei nykyään kiinnosta. Kitarasankareita on kyllä tosi harvassa ja sellaiseksi ei taida olla asiaa, jos ei omistaudu soittamiselle täysin ja uhraa kaikki muut suunnitelmat, ja silti on se riski. Taloudellisesti ei ole ainakaan hyvä idea. Mutta mitä jos on haave siitä soittamisen masteroimisesta, niin eikö olisi kannattavaa sitten riemuita siinä surkeassa sosiaalituen avusteisessa vuokraluukussa siitä että vaikka menestystä ei tullutkaan niin on saanut tehdä elämässään mistä tykkää ja on saavuttanut kitarasankarin taidot. On sekin vaihtoehto kai.
Omat kitarakamat:
Squier Classic Vibe 60s Stratocaster (+DiMarzio Super Distortion),
Yamaha THR10X | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
