| Aihe: Rumpukirjat | |
|---|
|
jazzmies: Meikä tykkää omista kirjoistani Rytmiikkaa rumpusetille ja Rumpusettisoiton perusteet, koska niistä löytyy ratkaisu lähes kaikkeen mitä setillä on mielekästä harjoitella näin rytmikkamielessä.
Kyselin muuten männäviikolla Laineelta, niin ei ollut hyllyssä. Tuosta rumpusettisoiton perusteet -kirjasta olin kiinnostunut. Tube-esittelyn ko. kirjasta katsoin, niin vaikutti hyvältä ja monipuoliselta tähän saumaan.
Pittääpä kysellä äffältä, vaikka ens viikolla. |
|
markkuliini: Hauska ilmiö että Syncopation-kirjaa niin aina suositellaan ja käytetään ("Rumpalien raamattu" yms.) Kyseessä käytännössä kuitenkin kokoelma kahdeksasosia ja neljäsosia, ja tuosta kirjasta käytetään yleensä vain kahdeksaa sivua, joihin sovelletaan erilaisia treenejä.
Kyseinen kirja ei siis sinänsä opeta oikeastaan yhtään mitään, ja aika montaa muutakin rytmistä nuottia voi käyttää erilaisten treenien perusrytminä.
Monessa kirjassa onkin se ongelma, tai pikemminkin ehkä haaste ettei ne opeta "mitään". Millään kirjan sisältämällä tiedolla ei tee mitään, jos sitä ei osaa käyttää. Toisaalta, markkinoilla on myös paljon just näitä kaiken kattavia opuksia, joissa on paljon vähän kaikkea, muttei mitään ole viety loppuun asti. Niistä monet saattaa helposti luulla että ne läpi kahlaamalla on päästy jo pitkälle.
Minusta tärkein pointti on, olipa kirja mikä tahansa, käydä sitä läpi hyvän opettajan kanssa. Mistään kirjasta ei saa täydellistä vastausta mihinkään ja moni asia saattaa tulla tulkituksi huonosti tai väärin. Hyvän opettajan johdolla taas kirjoista on mahdollisuus saada enemmän irti. Tietysti kirjat antaa vapauksia myös opettajalle, hyvässä ja pahassa. Jos on laiska opettaja niin iskee vain kopsuja (tai ostattaa kirjan) oppilaalle ja itse sluibailee sen sijaan että näkisi vaivaa soveltaa ja keksiä omia juttuja. Itse ainakin pyrin imemään kirjoista niitä oleellisempia juttuja joita näen hyödyllisiksi ja tärkeiksi ja soveltamaan niistä itselleni sopivaa opetusmateriaalia.
Esim. jazz-treeneihin (mihin monet syncopationin rytmejä käyttävät) kys.kirja on aika pökkelö, sisältää lähes joka tahdille iskun ykköselle, ja rytmiikasta tulee vähän kömpelöä. Myöskin tahdit tahtovat olla aika täynnä tavaraa, joten treeneistäkin tulee aika nuottirikkaita. Myöskin taukojen pituuksia ei meinaa oppia lukemaan kunnolla, koska taukoja on suht. vähän
Itse oon käyttänyt noita kahdeksaa sivua niin että olen jättänyt tahdin ykköset soittamatta, ja tällöin saanut vähän yllätyksellisyyttä mukaan.
Ihan hyvä huomio, ei ole tullut itselle mieleen. Toisaalta, nehän on vain harjoituksia. Niitä pitää sitten soveltaa käytäntöön. Jos jazzia haluaa soittaa, toki siihen löytyy parempiakin kirjoja. Ehkä oleellisinta noissa kahdeksassa sivussa on se, että teksi pysyy kokoajan samana, jolloin se alkaa tulla pikkuhiljaa tutuksi jolloin itse motoristen ja teknisten treenin soittaminen muuttuu helpommaksi, kun ei tarvitse keskittyä siihen tekstiin. Nuotin lukuun ja primavistaan löytyy varmasti parempia kirjoja.
Mulla on aina ollut Syncopationista (ja esim. Jim Chapinin Advanced techinques for modern drummer-kirjasta) vähän sellainen fiilis, että markkinoilla on ollut kysyntää jollekin kirjalle, ja on vaan äkkiä pykätty opus myyntiin.
Ai, tekeekö se niistä kirjoista huonompia tai vähemmän opetukselliselta anniltaan arvottomampia?
Mutta, kirjojakin parempi anti faktaa löytyy musiikista. Ostakaa levyjä ja kuunnelkaa musiikkia!
Kalliimmat on useimmiten parempia kuin halvemmat. -arse |
|
Speedy: Ostakaa levyjä...
Old school - warettakaa ja ostakaa 800 €:n älypuhelimia!
"Ego on kuin hattu. Olisi aina kohteliasta ottaa hattu pois päästä aina kun tapaa toisia ihmisiä." |
|
Speedy:
Ai, tekeekö se niistä kirjoista huonompia tai vähemmän opetukselliselta anniltaan arvottomampia?
Kyllä, totta kai. Äkkiä pykämällä tehty vain täyttämään markkinoiden kysyntää tuottaa kehnompaa laatua, kuin ajan kanssa tehty aiheesta johon tekijä on erikoistunut.
Rumpu+soolo=rumpusoolo. http://www.youtube.com/watch?v=kuIUA3eVW0c |
 Speedy
18.10.2014 17:19:59 (muokattu 18.10.2014 17:22:30) | |
|
markkuliini: Kyllä, totta kai. Äkkiä pykämällä tehty vain täyttämään markkinoiden kysyntää tuottaa kehnompaa laatua, kuin ajan kanssa tehty aiheesta johon tekijä on erikoistunut.
Teoriassa ehkä, mutta keksittiinhän penisiliinikin "vahingossa"..;)
Ihan äkkiseltään en kuitenkaan lähtisi heittelemään ilmoille että Reed ja Chapin ei olisi perehtynyt aiheeseensa ja käyttänyt niitä opetuksessaan ennen kuin ne nidottiin kansiin. Syncopationhan on kirjana tosin aika uusi muistaakseni 1994 ja varmasti markkinoilla on ollut tilausta - tai ainakin se on paikkansa lunastanut (myös muiden instrumenttien keskuudessa). Chapinin kirja taas on vuodelta 1948 jolloin ehkä jazzin kulta-aika olikin jo ohi, mutta varmasti sillekkin on ollut tilausta. Paikkansa sekin kirja on ansainnut. Jos ne on hyviä, niin mitä väliä sillä miten nopeasti ne on tehty, lopputulos ratkaisee.. vai?
E: plääplääplää for Modern Drummers.. =) Chapinin kohdalla kirjan nimi on jo ehkä hieman harhaan johtava, vaikkakin historiansa on tunnettava.
Kalliimmat on useimmiten parempia kuin halvemmat. -arse |
 Epämuusikko
18.10.2014 17:32:09 (muokattu 18.10.2014 17:37:19) | |
|
Chapinhan on kuitannut oman kirjansa jälkeenpäin "ei ihan tiedetty mitä oltiin tekemässä" -meiningillä. Ja tuota tyhjien ykkösten puutetta Syncopationissa en ollut ajatellutkaan, mutta pitkässä juoksussa pökkelöähän se on vaikka miten päin sitä tekstuuria katsoo.
"Thank you for the music, white boy". 6-stroke troll #1 |
|
Epämuusikko: Chapinhan on kuitannut oman kirjansa jälkeenpäin "ei ihan tiedetty mitä oltiin tekemässä" -meiningillä.
Niinkö, siinä tapauksessa.. Mutta, Wikipedian mukaan ykkös kirjan teko aloitettiin 40-luvun alussa ja viimein julkaistiin -48. Toinen kirja (-71) taas vois olettaa tuollaisen lausahduksen toteamisen.
http://en.wikipedia.org/wiki/Jim_Chapin
Advanced Techniques for the Modern Drummer, Vol. I
In the early 1940s, Chapin began working on a drum instruction book that was eventually published in 1948 as Advanced Techniques for the Modern Drummer, Volume I, Coordinated Independence as Applied to Jazz and Be-Bop. This book has been known as "the definitive study on coordinated independence" for jazz drummers. After the release of the book, he carried a pair of drumsticks in his back pocket at all times in case he was called upon to demonstrate a particularly difficult passage so as to prove that every pattern in the book could be played. Still in print today, it became known among drummers simply as The Chapin Book.1
Kalliimmat on useimmiten parempia kuin halvemmat. -arse |
 jazzmies
18.10.2014 17:54:53 (muokattu 18.10.2014 17:55:33) | |
|
Epämuusikko: tyhjien ykkösten puutetta Syncopationissa
Rytmiikkatunneilla kun sitä solfaa, huomaa rytmien olevan aloitteleville sopivia ykkösten takia. Mutta kolmossivu tuottaa sitten jo enemmän haastetta, kun pitää osata lukea eteenpäin ja laulaa edellistä. Se muistuttaa jo enemmän bebop-estetiikkaa, mutta se on taas toinen juttu onko se jotenkin lähtökohtaisesti parempaa jazzia. Eli antaa ykkösten paukkua vaaa, jos siltä tuntuu!
"Ego on kuin hattu. Olisi aina kohteliasta ottaa hattu pois päästä aina kun tapaa toisia ihmisiä." |
|
jazzmies: Rytmiikkatunneilla kun sitä solfaa, huomaa rytmien olevan aloitteleville sopivia ykkösten takia. Mutta kolmossivu tuottaa sitten jo enemmän haastetta, kun pitää osata lukea eteenpäin ja laulaa edellistä. Se muistuttaa jo enemmän bebop-estetiikkaa, mutta se on taas toinen juttu onko se jotenkin lähtökohtaisesti parempaa jazzia. Eli antaa ykkösten paukkua vaaa, jos siltä tuntuu!
Tällein olen itsekin funtsinut. Semi-advanced-osastolle sitten Ari Hoenigin Systems tai mainitut Rileyn kirjat, tai sitten niitä Real Book -rytmejä... |
|
Syncopationissa (itse)oppimisen kannalta parasta on juurikin se tila ja epämääräisyys, mitä sinne alkupäähän on jätetty. Sehän saa luovuuden-musiikin kukkimaan ja rönsyämään. Paras osuus se, missä on varsinaista synkopointia. Olen nimeään ihmetellyt, koska vähän siellä synkopoidaan, alle puolet kirjasta.
Ai bebop, ilmankos tekee kauppansa mulle. Ykkösellä on aina basari, mutta ei välttämättä muuta. Oma hommansa minusta polkea basari joka iskulle, sen juntti ykkös-kolmosen sijaan. Kolmas juttunsa on sitten se ns. tyhjä ykkönen ja-tai basarittomat iskut, basarin synkopoinnit; kyllä, on vaikeampaa kuin virvelillä.
Tein testin. Kävin pääkirjastossa ja selasin läpi pari hyllymetriä lyömäsoitinnuotteja (oppikirjoja). Näemmä olen oppinut lukemaan nuottikirjoja yhtä sujuvasti, kuin mitä tahansa kirjallista tenttikirjaa muinaishistoriassani. Mitään ei oikeasti opi (teoriassa, nopeasti), jollei löydä metsää puulta. Parhaat kirjat on toki hyvä ostaa, niin niihin on helppo palata. Jos et osaa opiskella, o(s)ta opettaja.
Kelattuani ne pari hyllymetriä virveli- ym.etydejä, lähinnä afrikkalaisia rytmejä ja 16-osapohjaisia erilaisia opuksia, sain muutaman kehitystasooni sopivan treenauskokonaisuuden. Ponjasin enemmän tahtilajeista (muutoksista, sovelluksista) ja taatattelusta, kuin pelkällä MuTe-tunnilla (suosittelen). Mietin vain, mikä niissä jokaisessa "partituurissa" on oleellista soittamisen kannalta, painoin sen ja pari nuottikuvaa mieleeni. Vrt. em. (aivoton) läpisoittaminen tai -soitattaminen.
¤ RLRR LRLR RLRR LRLR ¤ Jos ei soi hiljaa, soi kovaa ¤ ranttatantta ¤ hevi mamma, kevyt musiikki ¤ |
|
Speedy: Teoriassa ehkä, mutta keksittiinhän penisiliinikin "vahingossa"..;)
Ihan äkkiseltään en kuitenkaan lähtisi heittelemään ilmoille että Reed ja Chapin ei olisi perehtynyt aiheeseensa ja käyttänyt niitä opetuksessaan ennen kuin ne nidottiin kansiin.
Niin mutta mä lähdin. :)
Syncopationhan on kirjana tosin aika uusi muistaakseni 1994 ja varmasti markkinoilla on ollut tilausta - tai ainakin se on paikkansa lunastanut (myös muiden instrumenttien keskuudessa).
Niin joo, siinähän on ihan ysärikannet. :)
Kyllä se taitaa vähän vanhempi. Onko kellään varumaa tietoa?
Rumpu+soolo=rumpusoolo. http://www.youtube.com/watch?v=kuIUA3eVW0c |
Speedy
18.10.2014 19:52:18 (muokattu 18.10.2014 20:02:42) | |
|
markkuliini:
Niin joo, siinähän on ihan ysärikannet. :)
Kyllä se taitaa vähän vanhempi. Onko kellään varumaa tietoa?
No kansienkaan perusteella en lähtisi mitään sanomaan, mutta joo, sinä läksit..=)
Voi olla vanhempikin ja onkin. 1993 valittu toiseksi Modern Drummerin listalle parhaista rumpukirjoista.
E: 1958 ja uusinta painos 1996 (tiesin että uusintapainos on kirjasta tehty, koska sivunumerot ei täsmää ihan ensimmäisissä läksyissä mitä olen kirjasta saanut, mutta en kyllä muista kuulleeni että olisi noin vanha kirja)
Kalliimmat on useimmiten parempia kuin halvemmat. -arse |
Speedy
18.10.2014 19:57:51 (muokattu 18.10.2014 19:58:19) | |
|
Modern Drummer's list of 25 Greatest Drum Books
1. Stick Control by George L. Stone
2. Syncopation by Ted Reed
3. Advanced Techniques for the Modern Drummer by Jim Chapin
4. Accents and Rebounds by George L. Stone
5. Master Studies by Joe Morello
6. Musician's Guide to Polyrhythms (Vol. 1 & 2) by Peter Magadini
7. The New Breed by Gary Chester
8. Portraits in Rhythm by Anthony Cirone
9. Studio & Big Band Drumming by Steve Houghton
10. Future Sounds by David Garibaldi
11. Realistic Rock by Carmine Appice
12. Afro-Cuban Rhythms for Drumset by Frank Malabe and Bob Weiner
13. Drum Concepts and Techniques by Peter Erskine
14. Modern School for Snare Drum by Morris Goldenberg
15. Double Bass Drumming by Joe Franco
16. The Sound of Brushes by Ed Thigpen
17. Bass Drum Control by Colin Bailey
18. Modern Rudimental Swing Solos by Charlie Wilcoxon
19. Patterns (Vol. 1,2,3,4) by Gary Chaffee
20. Buddy Rich's Modern Interpretation of Snare Drum Rudiments by Buddy Rich & Henry Adler
21. Advanced Funk Studies by Rick Latham
22. Modern Reading Text in 4/4 by Bellson and Breines
23. Drum Wisdom by Bob Moses
24. Even in the Odds by Ralph Humphrey
25. The Drumset with Afro-Caribbean Rhythms (Parts 1 & 2) by Chuck Silverman
Kalliimmat on useimmiten parempia kuin halvemmat. -arse |
|
markkuliini: Niin mutta mä lähdin. :)
Kyllä se taitaa vähän vanhempi. Onko kellään varumaa tietoa?
Tuolla lehdellä 20 on jotain taustaa ko. aapiseen.
Sain sen käsityksen, että opettajan henkilökohtaisesta tarpeesta on lähtenyt ja mitään mullistavaa aapista ei ole ollut tarkoitus tehdä markkinoille.
Muut on ilmeisesti jälkeenpäin hokanneet, että siinä on jotain taikaa.
https://www.theseus.fi/bitstream/ha … 02/Lehikoinen%20Joni.pdf?sequence=1 |
Epämuusikko
19.10.2014 14:18:01 (muokattu 19.10.2014 14:18:10) | |
|
Vallu-Veke: Tuolla lehdellä 20 on jotain taustaa ko. aapiseen.
Sain sen käsityksen, että opettajan henkilökohtaisesta tarpeesta on lähtenyt ja mitään mullistavaa aapista ei ole ollut tarkoitus tehdä markkinoille.
Muut on ilmeisesti jälkeenpäin hokanneet, että siinä on jotain taikaa.
https://www.theseus.fi/bitstream/ha … 02/Lehikoinen%20Joni.pdf?sequence=1
ja edelleen *köh* http://www.theseus.fi/bitstream/han … 24/47663/Estola_Olli.pdf?sequence=1
:D
"Thank you for the music, white boy". 6-stroke troll #1 |
|
Epämuusikko: ja edelleen *köh* http://www.theseus.fi/bitstream/han … 24/47663/Estola_Olli.pdf?sequence=1
:D
Käsitelty aihe, syncopationin sovellukset, löytyy monta päättötyötä Suomesta ja maailmalta.
Kalliimmat on useimmiten parempia kuin halvemmat. -arse |
 EJ84
06.03.2015 15:35:22 | |
|
Jos jotakuta kiinnostaa: http://www.amazon.com/s/ref=a9_sc_1 … lec+tackmann&ie=UTF8&qid=1425648017 |
|
EJ84: Jos jotakuta kiinnostaa: http://www.amazon.com/s/ref=a9_sc_1 … lec+tackmann&ie=UTF8&qid=1425648017
Osaapa olla kirjoilla säälittävän näköiset kannet :/
En ole musiikin asiantuntija. |
EJ84
07.03.2015 10:08:48 | |
|
Kefiiri: Osaapa olla kirjoilla säälittävän näköiset kannet :/
Katoitkohan tarpeeks tarkasti? |
 Kefiiri
07.03.2015 10:13:46 (muokattu 07.03.2015 10:45:26) | |
|
EJ84: Katoitkohan tarpeeks tarkasti?
Katoin, idea onkin nokkela, mutta voisivat jotenkin olla hiukan vähemmän haljuja!
Ja itse kirjahan voi oikeasti olla hyvä. Pahoittelen tarttumista toisarvoiseen näkökohtaan :/
En ole musiikin asiantuntija. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
