Muusikoiden.net
09.12.2016
Introducing the Fender Paramount PM-1 Limited Rosewood  

Rummut: soittaminen »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Ammatti vs rumpujen soitto
1 2
Aekuinen Naenen
30.07.2014 18:13:20
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Foorumilla ja etenkin rumpupuolella pyörii monenkirjavaa porukkaa kirjoitusten perusteella. Täällä on muusikoita, aktiiviharrastajia ja muuten vaan kamarunkkareita.. Tuli tuossa mieleeni kysyä hieman foorumilaisten ammatteja. Mitä teet ammatiksesi? Lisäksi vaikuttaako rumpujen soittaminen ammattiisi tai päin vastoin? Ehkä kysymys on enemmän kohdistettu henkilöille, jotka eivät ole täyspäi(väi)siä muusikoita, mutta saatte tekin tähän osallistua! Asiaan ehkä liittyy myös läheisesti se, että että kuinka vakava asia rumpujen soitto on sinulle.
 
Itse olen ammatiltani rakennusinsinööri, ja teen rakennusmestarin töitä. Ammattini puolesta olen saanut töistä käyttööni työkoneita, materiaaleja ja esim pintakäsittelyaineita, joita on tullut käytettyä eri kamakunnostusprojekteissa. Työni on antanut minulle tietyllä tavalla bändissä ikään kuin johtajan roolia, kun yleensä saan olla se nopeasti päätöksiä tekevä osapuoli ja muita laiskoja muusikon retaleita käskyttävä natsi. Muuten työni ei juurikaan tue soittamista. Olen tässä vanhemmuuttani huomannut, että rumpujen soittaminen tukee enemmänkin ammattiani. Selitän tätä sillä, että soittaminen ja keikkailu on terapeuttista, rentouttavaa ja erittäin palauttavaa muuten niin haastavalle ja vastuulliselle työlle. Olen itse aktiivinen harrastaja, treenaan paljon itsenäisesti ja keikkoja teen keskimäärin 20kpl vuodessa. Se on minulle ok.. Jatkakaa!
 
Juhani_t
30.07.2014 19:00:24
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Sähköalan insinööri ja verkostoalalla työskentelevänä jonkin verran huolissani kesän ukkostuhoista. Myös joskus iltaisin kun säännöllisen harvakseltaan päivystän. Työ rajoittaa valitettavasti jonkin verran harrastamista. Voi kun pääsisi eläkkeelle. Oikeastaan työ on tähän harrasteeseen kytköksissä ainoastaan rahoittavana osapuolena. Tokihan elektroniikan ja sähkötekniikan parissa vietetyt +30 vuotta helpottavat kampehommissa ja vianhaussa sekä tietysti korjauksissa ja kamppeitten rakentelussa. Muuten työlle jää kyllä ihan täysin se maksajan rooli. En ole sosiaalinen enkä tee ryhmätyötä. En bändissä enkä töissä. Tai no teen sen verran kun on pakko. Töissä joutuu jopa hymyilemään joskus asiakkaalle ellei ehdi pakoon. En puhu töissä koskaan soittoharrastushommista kenellekään ellei erikseen kysytä. Joka vuosi ei kysytä niin saan olla tästä aika hiljaa.
 
Nykyisen bändin kanssa soitetaan kai siksi että soitettiin 25 vuotta sittenkin. Treenit suunnilleen kerran kuussa joten saan hommailla yksin kotona kamojen ja talouspaperirullan kanssa aika rauhassa. Myönnän että aktiivisempi bänditouhu ehkä hieman kiinnostaa, mutta en kyllä jaksa keskellä yötä lähteä raahaamaan kamoja minnekään baariin tai pitseriaan. Minulle rumpulointi ei ole oikein se kamarunkkaukseen osallistuva osa musiikkielämää. Olen aika pidättyväinen kampehankinnoissa. Enempi on alkanut kiinnostaa ihan oikea soittaminen ja monipuolistuminen ikuisesta pitkätukkahevin jyystämisestä.
 
artsipartsi
05.08.2014 09:59:26
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Työskentelen erityisopettajana tällä hetkellä, aiempi tausta lastensuojelutyöstä.Palaan todnäk lastensuojelutyöhän ensi vuoden keväällä. Aikaisemmalta ammatiltani olen kokki ja sen kyllä huomaa kun katsoo peiliin :)
 
Soittaminen on vastapainoa arjelle ja kaikelle sille pahalleololle jota asiakkaissani kohtaan.Toki saan myös omat ajatukset muualle tätä kautta.
 
Minussa on hieman kamarunkkarin puoltakin, eritoten hyvät vintage kamat kiinnostaa. En kuitenkaan pidä nurkissa pyörimässä turhaa kamaa, vaan myön pois yleensä jotain jos ostan jotain uutta.
Olen aina ollut keräilijäluonne, joten minkäs teet :)
 
Ammattisoittajaksi ei ole haluja, eikä varmaan kykyjäkään. Hieman rivakampikin keikkatahti on tullut koettua ja ei ole ikävä sitä rumbaa.
 
Parasta minusta soittamisessa on se että kehittyä voi vielä vanhemmallakin iällä, toisin kuin esimerkiksi urheilussa jossa ikä tuo rajat eteen joko vammojen tai muiden ongelmien muodossa :)
 
hollmi-5
12.08.2014 20:31:43
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Olin poikasena ryhtymässä ammattirumpaliksi, mutta isän mielestä piti hommata "oikea ammatti". Koska pidin Savonlinnan vesistöstä, pyrin kolmeen kouluun. Opettajalla on pisimmät lomat, joten kaikista näistä kolmesta valitsin luokanopettajan koulutuksen.
 
Myöhemmin opiskelin käsityökasvatuksen tutkinnon Raumalla. Teknisen työn lehtorin homma koulussa, jossa on 680 oppilasta tuo leivän pöytään.
 
Yhtä keikkaa varten perustettu Lipsaset-orkesteri tuo harrastuksen rahoituksen. Opetan rumpujensoittoa kansalaisopistossa. Vuodesta 1991 näin on mennyt.
 
Pahimmmasta päästä kamarunkkari tällä palstalla tunnustan olevani. Onhan noita settejä ja varsinkin virveleitä mennyt rekka-autolastillinen ovesta sisään ja ulos. Tykkään rummuista ja niiden kanssa touhuamisesta. Soitto on parasta, vaikka keikkabändin musaa en kuuntele vapaa-ajalla. Ns. terapiabändejä ja soittokavereita löytyy musiikillisten ambitioiden toteuttamiseen.
 
Soundit, piuhat ja kajarit.
jazzmies
12.08.2014 21:37:58 (muokattu 12.08.2014 21:38:22)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Osallistun, vaikka olen. Parikymppisenä mietin kuumeisesti, että mikä minusta tulee isona. Sitten lähin opin tielle Raahen musiikkikouluun opiskelemaan klassisia lyömäsoittimia, koska en tiennyt mitä muutakaan tehdä ammatikseni kuin soittaa. Perään opiskelin kolme tutkintoa musiikissa: nyk. II asteen tanssimuusikon tutkinnon, nyk. AMK asteen soitonopettajan ja korkean asteen filosofian maisterin tutkinnon musiikkitiede pääaineenani.
 
Oikeasti olisin halunnut soittaa, mutta muusikon urallani on kaikki mennyt aina järjestelmällisesti päin vittua, koska olen harvinaisen uppiniskainen ja herkkähipiäinen bänditoveri, koska minua ei huvita soittaa muiden pillien mukaan. No yhtä kaikki, kukaan muukaan ei halua soittaa oman pillini mukaan, joten soittoura on jakuvasti katkolla. Tykkään kuitenkin yli kaiken musiikista, rumpujen soittamisesta ja luovista prosesseista, joten en mää noista soittohommista eroon pääse.
 
"Ego on kuin hattu. Olisi aina kohteliasta ottaa hattu pois päästä aina kun tapaa toisia ihmisiä."
tito
13.08.2014 15:30:57 (muokattu 13.08.2014 15:34:06)
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Arkkitehdin hommia teen työkseni. Rumpujen soitosta innostuin jo alle kymmenen vuoden iässä, arkkitehtuurista vasta lukion jälkeen. Edelleen nämä jutut menee jotenkin vuoron perään aalloissa. Muutama vuosi sitten oli soitossakin kolmen neljän vuoden tauko kun ammatillinen innostus ja ambitiot olivat uran puolella. Nyt sen sijaan on taas vahva musiikillisen fiilistelyn aallonharja meneillään ja haaveilen osa-aikaisuudesta että saisin enemmän aikaa musiikille. Aikanaan bändit jäivät pohjoiseen kun muutin töihin Helsinkiin. Mutta nyt olen taas löytänyt oikeita tyyppejä joiden kanssa tehdä yhteistyötä ja huomaan yhtäkkiä soittavani neljässä eri bändissä.
 
Periaatteessa olisi hienoa jos voisi elättää itseään musiikilla sen verran, että vaikka vuoden tai pari voisi vaan soittaa ja keikkailla. Ei tarvitsisi sitten kuudenkympin jälkeen miettiä että eipä tullut testattua. Mutta näissä asioissa on aina kaksi puolta; en välttämättä olisi nyt näin innostunut soittamisesta jos olisin tehnyt sitä työkseni ja elääkseni viimeiset viisitoista vuotta.
 
ps jazzmies: me muuten ollaan joskus vuonna kirves ja vasara kahlattu yhdessä jotain pikkurumpuduettoa Tanen opissa Raahen musiikkikoulussa :)
 
robbiehill.net
statistiÖ
13.08.2014 23:13:56
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

On koulutus, enempää ei tarvitse lukemisen takia lukea.. Retkahdin tietenkin musiikinteoriaan. "Onneksi" sitä ei vanhalle kantturalle ilmeisesti perustasoa enempää opeteta tässä kylässä; kirjoja voi lukea omatoimisesti.
On ammatteja; paljon oppii ja nopeasti, kun on ns. pakko.
On työ, josta jää aikaa oppia uusi ammatti. Aiemmin siitä maksettiin palkkaa, mutta vaihtelu ja vapaus virkistää.
Lähtökohtaisesti kysymys on väärin, koska ammatti voi myös tukea rumpujensoittoa = ammatti; rahoitus ja liikunta. Rumpujensoitto voi myös tukea työtä; vaihtelua liikuntaan, parempi rytmi, ajanhallinta ja asenne. Työssäni ei luovuutta tarvitse, mutta luominen parantaa elämää. Musiikki on elämäntapa, rajaton suo.
 
Henkilökohtaisesti olen mieltä, että työstä pitää maksaa palkka. Koen myös, että rumpalin-muusikon työstä näin kuuluu. Vastahan tässä opettelen-opiskelen, joskus tulevaisuudessa kilisee mulle päin tai sitten ei, kunhan nyt jostain edes. Opiskelusta tulee aina kuluja. Aiemmin on tullut tukia ja ilmaista opetusta, ne maksoi - me maksetaan. Ei makiaa mahantäydeltä, aika aikaansa kutakin.
 
¤ RLRR LRLR RLRR LRLR ¤ Jos ei soi hiljaa, soi kovaa ¤ ranttatantta ¤
Bobana
14.08.2014 10:19:11
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Yrittäjä. Ja siitä ei kyllä ole muuta kuin haittaa harrastukselle. Meinaan ajankäytöllisesti. No tietty iso auto on omasta takaa että on helppo roudailla vaikka suurempikin orkka.
 
Cujo: Isä soitti ja kertoi ostaneensa kolme lammasta ja sähköurut. Se kyllä aina tietää, mihin rahansa laittaa.
Lucky 7
14.08.2014 12:32:18
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Päivätöiden ainoa hyöty on ollu edes auttavan elintason ylläpito. Haittoja onkin sitten vuosien varrella ollu vaikka kuinka paljon sormivammoista täydelliseen uupumiseen. Koska en oo opiskellu riittävästi, on työt ollu sieltä raskaimmasta ja paskasimmasta päästä. Tällä hetkellä asiat ei vois olla paremmin(kun en tiedä siitä paremmasta), päätoimena on soittaminen ja töitä saa tehdä sillon kun jää siihen soveltuvaa aikaa.
 
TÄ?
AP
22.08.2014 14:44:05 (muokattu 22.08.2014 14:46:18)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Aekuinen Naenen: Mitä teet ammatiksesi? Lisäksi vaikuttaako rumpujen soittaminen ammattiisi tai päin vastoin?
 
Lyhyesti vastattu tämäkin:
a) Uutistoimittaja
b) Ei voi sanoa, että vaikuttaisi. Ehkä joku iltavuoro tai viikonlopputyöt syövät aikaa harrastamiselta, mutta kerrankos sitä. Plussaa on silti enemmän; päivätyöt pitävät sen verran leivässä, että voi joskus hankkia parin kapuloita, eikä viimeisiäkin soittoroinia tarvitse myydä maksaakseen vesilaskun.
 
Soittaminen ei kyllä ole tainnut olla koskaan ammattihaave, lähinnä kai on ollut joskus aikojen alussa ajatuksena, että "sitten isona" voi soittaa vielä enemmän kuin vailla vastuuta ja velvoitteita olevana teininä. Vähänpä tiesin tuolloin.
 
"Että se tulisi seinän läpi ja kaataisi hellan, ja menisi toisesta seinästä ulos. Sitten muumimamma sanoisi että "kah, nyt taitavat kakkuset uunissa olla hieman vituillaan" -Tempura
TJORMA
25.09.2014 20:00:28
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Moro !
 
Oli ny pakko vastata, kun sen verran "erikoinen" topiikki :)
 
Työssä terveydenhuoltoalalla, vedän kehittämisprojekteja. Kouluja oon käyny jo "liikaakin" (kohta 2 maisterin tutkintoa ja miljoona täydennyskoulutusta - meillä nyt vaan menee noin tuo homma...)
 
- työ ei todellakaan tuo soittohommia: vie liikaa aikaa ja vetää välillä ihan sippiin... mutta soittohomma auttaa löysäämään pääkoppaa ja hyvä niin. Treenailen pari kertaa viikossa itsekseni, käyn satunnaisesti "oikean" rumpalin opissa ja bändin kanssa vedetään 1-2 treeniä/viikko. Ja keikkoja 15-20/vuosi. Kivaa hommaa :) en luopuis mistään hinnasta !
 
-Tammikuussa on hyvää se, että ehtii soitella-
Hakki
30.09.2014 13:46:43 (muokattu 30.09.2014 13:47:01)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Tällä hetkellä olen tutkijana yliopistolla. Aihepiiri on IT-alalla ja tohtorinhattua pitäisi kohta ruveta sovittelemaan päähän, kun nyt sen väikkärin vaan saisi raavittua kasaan. Työllä ei ole pahemmin yhtymäkohtia harrastukseen, muuta kuin että tutkijan vapaa työaika mahdollistaa tavallista päiväduunia joustavammat aikataulut keikkojen yms suhteen, ei sillä että niitä olisi häiriöksi asti ollut. Hevikeikkaa on silloin tällöin, mutta eniten varmaan keikkoja tulee paikallisen opiskelijapuhallinorkesterin riveissä mitä mielenkiintoisemmissa kokoonpanoissa ja keikkapaikoissa.
 
Rumpujensoitto on varmaan pääharrastus ollut jo pitkään, mutta työtä en siitä koskaan halunnut, ellei parikymppisen salaisia rokkitähtihaaveita nyt lasketa. Ei hevillä elä, joten jokin muukin suunnitelma piti olla ja koulun penkkiä onkin tullut kulutettua ihan tarpeeksi. :)
 
while(true) {play(metal);}
mukis
08.10.2014 16:58:15
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Hauska aihe! Mä oon liikunnanopettaja. Ammatti tukee hyvin rumpujen soittoa - ainakin kesäisin. :) Ja muutenkin työajat on monesti oikeenkin mukavia moneen muuhun ammattiin verrattuna; ja tietty työ on myös varsin mukavaa.
 
Rumpujen soitosta on ollut hyötyä töihinkin: tulee monesti pistettyä musapuolen veijareita, joille ei esim. pallopelit maistu yhtään, musaluokkaan treenaan.
 
Raiskataan kaikkea mikä 70-luvulla oli hyvää.
tomboarmageddon
08.10.2014 18:19:07
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Lähihoitaja. Parhaimmillaan oon onnistunut just ja just saamaan soittamalla lähes oikean palkan verrana massia/kk.
Välillä oon tehnyt osa-aikatöitä ja soittanut. Välillä pelkästään töitä ja soittanut vaan ihan huvikseen.
Jossain välissä en tehnyt oikeen mitään järkevää, biletin vain:) ja jossain välissä yritin tehdä kaiken yhtäaikaa, eli kävin kolmivuorotöissä ja tein mahd paljon keikkaa=ei unta ja burn out.
Nykyinen työsopimus on sellainen että viikonloput on aina vapaita, niin teen välillä rahakeikkaakin silti, mutta enimmäkseen omia muita.
 
Duro
08.10.2014 18:23:41
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Sairaanhoitaja, kahta vuoroa teen, myös vknloppuja. Juurikaan ei oikeat työt ole haitanneet harrastetoimintaa. Lähinnä keikkoja sopiessa on pariin otteeseen aiheuttanut säätöä, mutta nykyään kun en tee yövuoroja on säätämisen tarve kadonnut aikalailla kokonaan. Sen mitä tarviin aikaa musisointiin niin riittää aivan hyvin tällä hetkellä. Kenkuttaa vaan kun päivät on yleensä aika täynnä, ja olen sen verran epäaktiivinen ihminen etten ole oikeen tottunut koko päivän joka päivä menemään jonnekin tai olemaan jossakin.
 
Soittokeikoista koko soittouran aikana kilahtanut kassaan sellanen alta 100€. Eli vahvasti harrastuspohjalla menee. Ehkä joskus.
 
Vuoden "taidot riitti, kunto ei": Duro (c) juici
Strumbali
10.10.2014 12:53:01 (muokattu 10.10.2014 12:53:12)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Tietoliikenneinsinööri, normi 8-16 työpäivää ja jonkin verran 24h/vrk kiinni töissä, jälkimmäinen rajoittaa hitusen soittamista, mutta on myös järjestelykysymys. Ei rumpujen soitolla ja näyttöpäätetyölläni ole juurikaan yhteneväisyyksiä, ehkä musiikin/videoiden/kuvien editoinnilla sitten enemmänkin.
 
Rumpujen soitto on mulla (vakava) harrastus, kuten musiikki yleensä ja olen siihen kohtalaisen pahasti "koukussa". Ei ole päivää ilman musiikkia. Soitossa on tullut nyt selkeätä parannusta, kun minulla on kaksi treenikämppää/settiä käytössä ja pääsen treenaamaan huomattavasti enemmän ja ennen kaikkea ilman pitkiä taukoja. Ennen oli hyvä yks viikko treeniä ja sitten kaks taukoa, ei siitä tullut kuin harmistumista.
 
Jooh, en tiedä liittyykö ammattiini, jossa joutuu vähän organisoimaan, aikatauluttamaan ja perehtymään teknisiin ratkaisuihin, niin taidan olla nykyään enemmän ja vähemmän keikoilla kamoista vastaava bändissä. Eli ehkä enemmän se järki kuin fiilis-pohjainen henkilö, vaikka kuitenkin luulen osaavani fiilistelläkin. :) ...täytyy hakea kaffia, alkaa palaveri. :)
 
Hyvää syksyä!
 
Drumpaul
11.10.2014 17:31:50 (muokattu 11.10.2014 17:41:12)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Lähihoitaja täälläkin. Entisiä ammatteja kirjapaino- ja keramiikkateollisuudessa, sekä sekalaisia atk-ohjaajan hommia. Ikääkin jo 50+. Osittaista kolmivuoroa teen, öitä tulee kolmen viikon listalle 1-3. Työ haittaa harrastusta, varsinkin kun bändimme solistikin tekee kahta vuoroa. Treenataan kuitenkin vähintään kerran viikossa. Nyt onkin joulun alla neuvottelemista oh:n kanssa miten saan vapaat riittämään kun on viisi keikkaa sovittu. No eiköhän se järjesty.
Historiaa sen verran että soittelin parikymppisenä rumpuja punk-henkisessä bändissä joka toimi n kolme vuotta, sitä ennen tuurailin tanssibändissä vuoden verran. Viime syksynä sitten innostuin uudestaan ja ostin sähkörummut. Ja kuin ollakaan työkaverikontaktien tanssipoppoo tarvitsi rumpalia ja tässä mennään.
Hommasin akustisen moposetin ja otin muutaman tunnin. Rockwayn oppeja tulee treenailtua itsekseen aika aktiivisesti.
Peltisoundiin olen satsannut, vuosi sitten hommattu sinänsä kelpo kattaus on vaihtunut kokonaan. Ja onhan noita virveleitäkin kaksi. Nyt on kelpo allround-kalusto kevyempään menoon.
Ja sitten klisee loppuun: kyllä työasiat unohtuu rumpujen takana...
 
JanneO
13.10.2014 09:59:58
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Ostajana toimin, työaika pääosin on 8 - 16. Työ turvaa sen että saa leivän päälle levitettä ja rumpukamoja hommattua. Soittohommat eivät ole niin ammattimaisia että niistä sanottavampaa jäisi käteen. Bensarahoja lähinnä.
 
Työ ei haittaa soittotoimintaa, sen "haittapuolen" hoitaa enemmänkin perhe :)
Töitten puolesta olen päässyt hyvinkin vapaasti kulkemaan soitoissa, jopa kahden viikon ulkomaan rundin olen saanut suoritettua ilman sen kummempia vääntöjä. Meidän yksikön päällikkö on ollut erittäin joustava näissä asioissa.
 
Lähettäjä: "rumpujoppari R***i" Lähetetty: 18.10.2010 02:40 Otsikko: Re: Tori: Sabian B8 Pro Karavaani kulkee iloisesti rallatellen eteenpäin, vaikka koirat, persaukiset ja kateelliset räksyttävätkin.
tamatama
02.02.2015 01:42:10
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

No moro nääs. ikäni melkein paukutellu, mutta etupäässä omaks mielenterveydeks. kun olin n. 8v äiti kysyi ( oltiin finnjetillä hytissä (isä jäi viel kuunteleen orkkaa) ja naputtelin seinää radion tahtiin) soittaisitko rumpuja jos ostettaisiin? "JOO" oli vastaus.
Niinpä mentiin paikalliseen musiikkiliikkeeseen ja kun isäni oli ammatti muusikko, niin tyrmäsi heti myyjän ensitarjouksen. Hän nimittäin tarjosi pienelle pojalle harjoittelurumpuja.
Olin isän kanssa heti samaa mieltä, että oikeet kunnon rummut ne pitää olla!
Ja niin sain Thunder merkkiset rummut, ja ne samat on edelleen mun makuuhuoneessa :)
Tosin on aika paljon Sabianin ja Taman jne roinaa tullu kylkeen.
 
Ja varsinaiseen kysymykseen. Maatilalta kotoisin, 10v UPM:llä , mutta nykyään onnellinen yrittäjä. Eli kaivinkone ja kuorma-auto
 
niin ja se jäi vielä sanomatta, että rumpujensoiton koordinaatio ja muut on suorassa yhteydessä kaivinkoneen hallintaan.
melkein väittäisin, että esim. jussi69 vois olla hyvä kaivurikuski
 
ps. Thunderin kannut toimii vieläkin :D
 
pps. rakkaita terveisiä topikin aloittajalle hyvästä aiheesta.
(pari% eli antakaa anteeks kirj.virheet)
 
Rahalla saa ja Moparilla pääsee
tomboarmageddon
02.02.2015 08:56:41
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

On tää kyllä taas levätty viikonloppu. Pe viiden aikaan aamulla herätys ja bilebändikeikka 0.40 pe ja la. Välissä kaikkea säätöä ja pkku unen napsuja. Nyt taas menossa töihin. Ihanku ei ois viikonloppua ollukkaan. No on kyllä nyt erityinen rahantarve, että sinänsä...
 
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1 2

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

» Kirjaudu sisään

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti