| Aihe: Elvin Jones | |
|---|
|
jazzmies: Taiteessa standardi on myös minimivaatimus, minkä vain aniharva pystyy toteuttamaan: soittamaan sydämestä, hylkäämään systeemit, vetoamaan tunteisiin sekä soittamaan empaattisesti. Suurin osa musiikista on ulkokohtaista pintaa.
Mä olen tämän kanssa sikäli eri mieltä että luovuus ja empatia ovat keskenään toisensa poissulkevat ilmiöt; et voi olla luova jos olet samaan aikaan empaattinen. Ja jos et ole luova, olet tylsä, älä siis ole empaattinen. Ei empatia sanan tavanomaisessa merkityksessä edusta mitään "sydämen viisautta" vaan se on eräänlainen psykoosi johon joutunut onneton ei erota faktaa fiktiosta eikä olennaista epäolennaisesta.
A man with lots of uncorrected personality traits. | |
u-loin: Hiukan sivuun aiheesta:
Nimenomaan näin. Aina löytyy kitisijöitä, onneksi miehet jaksaa paahtaa.
"Thank you for the music, white boy". 6-stroke troll #1 | |
velipesonen: Mä olen tämän kanssa sikäli eri mieltä että luovuus ja empatia ovat keskenään toisensa poissulkevat ilmiöt; et voi olla luova jos olet samaan aikaan empaattinen. Ja jos et ole luova, olet tylsä, älä siis ole empaattinen. Ei empatia sanan tavanomaisessa merkityksessä edusta mitään "sydämen viisautta" vaan se on eräänlainen psykoosi johon joutunut onneton ei erota faktaa fiktiosta eikä olennaista epäolennaisesta.
Itse tarkoitin empatialla tässä kohtaa sitä, että muusikko - tässä kohtaa ryhmätyötä tekevä jazzrumpali - pystyy soitollaan irtautumaan rumpalistin egosta ja pääsemään sisälle kappaleen syvimpään olemukseen, yleensä melodiaan ja sen segmentointiin.
Soittokaverit ovat sitten toinen juttu, jolloin empatia tarkoittaa automaattisesti toisen seuraamista. Jazz-"improvisoinnissa" seurataan tavattoman paljon solistin ennaltaharjoittelemiaan asioita, mikä tarkoittaa toimimista solistin mukavuusalueella. Siitäkin saattaa tulla ihan nautittavaa musisointia, mutta harvemmin suurta.
Elvinin empatia kohdistuu nimenomaan sävelmän substanssiin, ei kanssamuusikoiden seurailuun, vaikkakin samoille tahdinosille monesti McCoy Tynerin kanssa päädytäänkin afroamerikkalaisen battle ym. perinteen mukaisesti.
"Ego on kuin hattu. Olisi aina kohteliasta ottaa hattu pois päästä aina kun tapaa toisia ihmisiä." |  velipesonen
14.11.2012 14:39:45 (muokattu 14.11.2012 14:41:23) | |
|
jazzmies: Elvinin empatia kohdistuu nimenomaan sävelmän substanssiin, ei kanssamuusikoiden seurailuun, vaikkakin samoille tahdinosille monesti McCoy Tynerin kanssa päädytäänkin afroamerikkalaisen battle ym. perinteen mukaisesti.
Elvin on siis musikaalinen ja terävä mutta pitäisin empaattisuutta tässä kohtaa vähän harhaanjohtavana käsitteenä. Toinen mielestäni harhaanjohtava käsite on musiikillinen tunneäly, luulen tosin ymmärtäväni mitä sinä sillä yleensä tarkoitat, mutta yleensä kun puhutaan "tunneälystä" puhutaan samalla jostain jonka olemassaolo ihmisen elimistössä on vähintäänkin kyseenalainen.
E: Olen huomannut että jazzmuusikoiden kielenkäyttöön herkästi pesiytyy kaikenlaisia termejä jotka ovat käyttökelpoisia turhan suppealla alueella elleivät peräti jotkin sitten ole suoranaisia epäkäsitteitä.
A man with lots of uncorrected personality traits. | |
velipesonen: Toinen mielestäni harhaanjohtava käsite on musiikillinen tunneäly, luulen tosin ymmärtäväni mitä sinä sillä yleensä tarkoitat, mutta yleensä kun puhutaan "tunneälystä" puhutaan samalla jostain jonka olemassaolo ihmisen elimistössä on vähintäänkin kyseenalainen.
Uusia käsitteitä syntyy jatkuvasti ja niitä soveltuvuutta testataan. Itse otan mielelläni uusia käsitteitä käyttööni, sillä vanha, positivistinen maailmankuva ja siihen liitettävät käsitteet eivät sitten houkuta yhtään.
"Ego on kuin hattu. Olisi aina kohteliasta ottaa hattu pois päästä aina kun tapaa toisia ihmisiä." |  Vallu-Veke
14.11.2012 15:14:14 (muokattu 14.11.2012 15:20:31) | |
|
jazzmies: sillä vanha, positivistinen maailmankuva ja siihen liitettävät käsitteet eivät sitten houkuta yhtään.
??
Tuota voisit selittää tarkemmin?
E: Ei tarttekkaan. Lukuhäiriö. Luin sanan positivistinen väärin. | |
jazzmies: Uusia käsitteitä syntyy jatkuvasti ja niitä soveltuvuutta testataan. Itse otan mielelläni uusia käsitteitä käyttööni, sillä vanha, positivistinen maailmankuva ja siihen liitettävät käsitteet eivät sitten houkuta yhtään.
Wittgenstein hylkäsi positivismin tokaisemalla "Mistä ei voi puhua on vaiettava" mutta jätti sanomatta että musiikin keinoin voi kenties puhua siitäkin mistä täytyy vaieta.
A man with lots of uncorrected personality traits. | |
Täältä myös empaattista komppausta jazzmiehelle ja velipesoselle!
jazzmies: Itse tarkoitin empatialla tässä kohtaa sitä, että muusikko - tässä kohtaa ryhmätyötä tekevä jazzrumpali - pystyy soitollaan irtautumaan rumpalistin egosta ja pääsemään sisälle kappaleen syvimpään olemukseen, yleensä melodiaan ja sen segmentointiin.
Tällainen pätkä saattaisi istua ylläolevaan kommenttiin?:
http://www.youtube.com/watch?v=0YVOd1hK0_w
jazzmies:
Uusia käsitteitä syntyy jatkuvasti ja niitä soveltuvuutta testataan. Itse otan mielelläni uusia käsitteitä käyttööni, sillä vanha, positivistinen maailmankuva ja siihen liitettävät käsitteet eivät sitten houkuta yhtään.
Positivistinen maailmankuva alkaa olla vanhentunutta, sillä, jos tieteen selittävää voimaa halutaan edelleen kehittää, asettaa se automaattisesti sen vaateen, että tiede ja metafysiikka lähenevät toisiaan tai jopa kietoutuvat toisiinsa. Toivottavasti tuo tieteen kehityksen ilmapiiri johtaisi myös matematiikan ja musiikin kietoutumaan toisiinsa enenemissä määrin ehkäpä juuri Elvinin viitoittamalle tielle.
Tulkitsen jazzmiehen ja velipesosen kirjoituksista, että Elvin Jonesin muusiikillinen suuruus perustui herran kykyyn soittaa ilman valmiita kuvioita ja ennalta sovittuja fraaseja musiikin ydintä mukaillen; ja tämä synnyttää juurikin sen, että soittoa on vaikea mallintaa tai alistaa esim. nuotitukseen.
velipesonen:
Matemaattisesti monimutkaisuus liittyy epälineaarisuuden ja kaaoksen käsitteisiin mutta toisaalta eivätkö epälineaariset ilmiöt ole arkipäiväisiä ja luonnollisia ja eivätkö lineaariset ilmiöt ole poikkeavia ja outoja, kun vähän tarkemmin katsoo?
Luonnossahan kaikki meille näkyvä on lineaarista ja kun sitä aletaan tarkastella tarkemmin saavutetaan enemmin tai myöhemmin taso, jossa asiat kvantittuvat ja muuttuvat epäjatkuviksi. Eli maailma on pohjimmiltaan epäjatkuva, mutta ihminen kokee ja käsittelee sen lineaarisena.
Se mikä tuon tekee todella mielenkiintoiseksi on ehdotelma siitä, että aineen perimmäinen olemus olisi värähtelevät säikeet, eli musiikki saattaa olla koodattuna meihin jopa aineen olemuksen kaikkein syvimmällä tasolla.
velipesonen: Wittgenstein hylkäsi positivismin tokaisemalla "Mistä ei voi puhua on vaiettava" mutta jätti sanomatta että musiikin keinoin voi kenties puhua siitäkin mistä täytyy vaieta.
Miten tulkitset tätä väitettä?
Itse asettaisin ainakin sen vaateen ylläolevalle väitteelle, että, jos muusiikin avulla aiotaan puhua siitä, mistä "on vaiettava", on puhujan, eli soittajan kyettävä ottamaan oma tunnepalettinsa kokonaisvaltaisesti haltuun. Soittajan olisi siis kyettävä irtautumaan jazzmiehen toisessa ketjussa mainitsemista "primaaritunteista (pelko, viha ja tuska)" ja artikuloimaan laaja tunnekenttä musiikkiinsa.
Voin omasta kokemuksestani kertoa, että omien tunteiden kokonaistavaltainen haltuunotto saattaa olla todella raastava ja vaikea kokemus ja tuollaisella kokemuksella on soittoon varmasti myönteinen vaikutus tavalla tai toisella.
"Rakastan tuota kaunista ääntä, en niinkään sen irtonaisuuden ja surumielisyyden vuoksi kuin siksi, että se on tapahtuma, jonka lähestymiselle ja syntymiselle monen monien säveleiden kuolema on valmistanut tien" -Jean Paul Sartre | |
mukis: Itse asettaisin ainakin sen vaateen ylläolevalle väitteelle, että, jos muusiikin avulla aiotaan puhua siitä, mistä "on vaiettava", on puhujan, eli soittajan kyettävä ottamaan oma tunnepalettinsa kokonaisvaltaisesti haltuun. Soittajan olisi siis kyettävä irtautumaan jazzmiehen toisessa ketjussa mainitsemista "primaaritunteista (pelko, viha ja tuska)" ja artikuloimaan laaja tunnekenttä musiikkiinsa.
Arvon mukis, kirjoituksesi on täydellinen, tarjoan kaljan kun nähdään tai edes veden.
Tuo Elvin-pätkä on juuri sitä miten itse koen kappaleen melodiaytimen heijastumista soitossa. Siinä melodiassa on sen kappaleen sielu ja Elvin lepää juuri sen päällä tai sen sisällä.
Entiegoistisen, kokonaisvaltaisen tunnespekrin soittaminen on älyttömän haastavaa. Itse en osaa sitä, mutta olen totutellut siihen musiikinkirjoittamisen kautta. Eli matkalla ollaan jo ja kenties joku päivä pystyn siihen.
"Ego on kuin hattu. Olisi aina kohteliasta ottaa hattu pois päästä aina kun tapaa toisia ihmisiä." | |
mukis: Luonnossahan kaikki meille näkyvä on lineaarista ja kun sitä aletaan tarkastella tarkemmin saavutetaan enemmin tai myöhemmin taso, jossa asiat kvantittuvat ja muuttuvat epäjatkuviksi. Eli maailma on pohjimmiltaan epäjatkuva, mutta ihminen kokee ja käsittelee sen lineaarisena.
Epälineaarinen ja epäjatkuva ovat eri asioita. Epäjatkuva on yhtä kuin diskreetti ja epälineaarinen taas liittyy matemaattisesti funktion käsitteeseen; on olemassa epälineaarisia funktioita. Luonnonilmiöitä tarkkaillessa tulee johtopäätökseen, että lineaarisuus on jotain aivan poikkeuksellista jos sittenkään todellista.
Se mikä tuon tekee todella mielenkiintoiseksi on ehdotelma siitä, että aineen perimmäinen olemus olisi värähtelevät säikeet, eli musiikki saattaa olla koodattuna meihin jopa aineen olemuksen kaikkein syvimmällä tasolla.
Tämä on täysin mahdollista.
Miten tulkitset tätä väitettä?
Minun ei tarvitse sitä tulkita koska olen sen itse esittänyt.
Itse asettaisin ainakin sen vaateen ylläolevalle väitteelle, että, jos muusiikin avulla aiotaan puhua siitä, mistä "on vaiettava", on puhujan, eli soittajan kyettävä ottamaan oma tunnepalettinsa kokonaisvaltaisesti haltuun.
Eikö tämä ole taiteen ehdoton perusedellytys, eihän mikään rehellisyys ole mahdollista muutoin? Ja ilman rehellisyyttä ei ole taidetta.
A man with lots of uncorrected personality traits. | |
Pyhäpäivän ratoksi kuolevaisten vuoro nöyrtyä: http://www.youtube.com/watch?v=ED9mYes0Mh0
"I live for playing live - I'd do it for free if I didn't need the money." -Vim, Bad News | |
https://www.youtube.com/watch?v=FjPUrUI4_ek&t=396s
"I suppose it was really just a matter of being a little offhand about things." | |
Elvin on tietysti aivan ihqu.
Mutta entäpä sitten John McLaughlin-ilmiö? Aikoinaan tykkäsin Mahavishnu-matskusta. Nopea säröskitta Cobham-tykityksen päällä, vaikka aika yksiulotteista mättöä sekin oli, mutta muuten miehen usein huonosoundinen plörinä ei ole tehnyt vaikutusta eikä tehnyt nytkään.
Rick Laird on kaiketi oikea jazzmies, so soittaa siis akustista bassoa pääinstrumenttinaan ja hän on kuulemma lausahtanut, ettei John ihan snaijannut jatsin syvintä olemusta. Ilmankos Amerikan jazzväki olikin antanut Johnille lempparinimeksi 'The White Russian' eli kaveri joka kiiruhtaa biitin edelle.
Vaihtari pitää aina olla ja tässä jazzkitaristi Grant Green soittaa Elvinin tukemana Thingsin.
https://www.youtube.com/watch?v=fVYKE8K5PvY | |
https://www.youtube.com/watch?v=bFTvZl8G9Z4
Minun argumenttini ovat laaja-alaisempia, tarkempia ja huolellisemmin perusteltuja kuin teidän muiden. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
