Muusikoiden.net
11.12.2016
HOTONE - pienimmät pedaalit koskaan? 

Rummut: soittaminen »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Motivaatio harjoitteluun
1 2 3 4
Heissask
05.07.2012 23:14:22 (muokattu 05.07.2012 23:19:51)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Nyt on jo pidempään ollu motivaatio rudimenttien tms. hyödyllisten kikkojen ja kuvioitten harjotteluun puhdas nolla ja se näkyy, ei juur mikään enää oikeen kulje. Ja kyse ei o nyt siitä ettenkö soittais, joka päivä tulee paukuteltua mutta se on sellasta epämäärästä kompin pyöritystä ja (huonoa) sooloilua.
 
Eli löytyiskö teiltä vanhoilta tekijöiltä vinkkejä jolla motivaatiota sais ylös? Tai sitten jotain harjotteita joissa olis helpompi pitää motivaatio yllä?
 
E: selvennettäköön vielä. Soittelen sekä taustanauhojen kanssa ja ilman, ja kaikkea System of a Downista Adeleen. Pystyn (ainakin jotenkuten) apinoimaan joka raitaan komppia ja filliä, mutta varsinainen rudimenttitekniikka yms. on melko heikkoa.
 
"Yksi huono puoli pitkissä vahatuissa viiksissä on se että ne menevät vinoon kun soittaa kitaraa hampailla." -Sakmongkol
Epämuusikko
05.07.2012 23:48:28 (muokattu 05.07.2012 23:49:02)
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

kuuntele kehoasi ja itseäsi. nauhoita soittoa, pyri kohdentamaan keskittymisesi johonkin asiaan tai osa-alueeseen. Käy jonkun tunneilla ja puhu asioista, osaavampi opettaja osaa ohjata jo n. 10 sek soiton lähietäisyyskuulemisen perusteella eteenpäin.
 
Tai sitten on vain kyseessä ns. semmoinen kausi. Kyllä se siitä kun jaksaa vaan puurtaa. Taukojen pitämiseen en usko, ellei takana ole infernaalinen treeniputki. Tai siis, infernaaliseltahan se ei "saisi" tuntua, mutta hehheh.
 
"Thank you for the music, white boy". 6-stroke troll #1
Speedy
06.07.2012 00:03:03 (muokattu 06.07.2012 00:04:13)
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Heissask: Nyt on jo pidempään ollu motivaatio rudimenttien tms. hyödyllisten kikkojen ja kuvioitten harjotteluun puhdas nolla ja se näkyy, ei juur mikään enää oikeen kulje. Ja kyse ei o nyt siitä ettenkö soittais, joka päivä tulee paukuteltua mutta se on sellasta epämäärästä kompin pyöritystä ja (huonoa) sooloilua.
 
Tuossa tulikin jo ne omat motivointini lähteet.. Soitto ei kulje ja motivaatio.. Nauhoittaminen on hyvä keino tarkastella osaamistaan, siitä huomaa jos soitto ei kulje.. Jos tekemisen paloa löytyy, se kyllä laittaa treenaamaan vaikka hetken masentaakin. Toisaalta myös motivaatio ruokkii itselläni motivaatiota. Rudimenttien/tekniikan harjoittelu jos tyssää pidemmäksi aikaa, uudelleen aloittaminen on vaikeaa. Kun treenaa ja huomaa kehittyvänsä, tekee mieli treenata enemmän.. Joskus tietysti tulee ajan jakso jolloin näennäistä kehittymistä ei tapahdu, mutta se on ihan normaalia..
 
Itse olen laiska treenaamaan, joten tietynlainen rutiini asiaan auttaa.. Jotkut pitää päiväkirjaa treenaamisestaan, mutta itse en ole kokenut mielekkääksi..
 
Motivaatiota voi hakea hankkimalla uuden rumpukirjan tai opetys-dvd:n.. Esim. Benny Grebin Langugage of drumming on loistava ja varmasti motivoiva pakkaus. Samoin Tommy Igoen se joku tekniikka dvd, Jojo Mayerin Secret Weapons jne puhtaasti tekniikkaan painottuva, (pedagogiselta kantilta) hyvin toteutettu dvd on loisto valinta. Kirjoista voin suositella Matt Savagen Rudimental Workshop kirjaa, jossa on rudimenttit purettu palasiksi ja opetellaan perusteellisesti.. Jos rudimenttisoitto kiinnostaa enemmän, voi hommailla pikkurumpubiisejä sisältäviä kirjoja esim. Wilcoxon, tehdä sooloista settiharjoituksia ja soittaa jalkaostinaattoja mukana.. todella kehittävää puuhaa. Itsellä lenti monta kertaa kirja seinään, pitäs taas soittaa enemmän noitakin, loppujen lopuksi ihan mukavaa - alku se on hirressäkin pahin..=)
 
"All I think about is time and groove" J. Porcaro
Strumbali
06.07.2012 08:31:35 (muokattu 06.07.2012 08:32:32)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kun ei ole itsestään selvää, että pääsee treenaamaan silloin kun haluaa, niin heinäkuu ja varauksista tyhjä treenikämpän kalenteri nostaa kyllä fiiliksiä. Toinen Joulu. : )
 
Mähän sanoin, että sä sanoit.
jazzmies
06.07.2012 09:46:21
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Harjoittelun sisäinen motivaatio on sidoksissa siihen, onko soittaminen intohimo vai ei. Kun soittaminen on intohimo, tulee pakostakin vääntäydyttyä treenikämpälle ja suoritettua tekniikkaosuudenkin sisältävä treenirutiini.
 
Hetkellistä motivaatiota tekniikan harjoitteluun voi saada mm. DVD-tallenteilta, mutta se yleensä tyrehtyy harjoitusten hölmöyteen ja tekniikan irrallistamiseen arkipäivän soittamisesta. Esim. Igoen "Great Hands for a Lifetime" on hyvä esimerkki tästä, missä ainoa teknisen osaamisen mittari on metronomi. Ja tästähän tekniikassa on vain osittain kysymys. Kuunnellessa Igoen omaa soittamista vaikkapa siinä big bandissa, niin huomaa hölmöjen harjoituspökkelöiden vieneen hänen soittonsa svengin ja oikeastaan koko mikroajoituksen. Ei ei kannata harjoitella hölmöjä harjoituksia, sillä se johdattaa soittajan egon korostumiseen ja huonoon musiikkiin.
 
Jos tekniikkatreenien aloittaminen tuntuu ylivoimaiselta, niin silloin voi aina kohdentaa energiansa musiikintekemiseen tai johonkin muuhun luovaan tekemiseen. Sieltä versoava intohimo saattaa toimia katalyyttinä tekniikan ja muun soittamisen treenaamiseen. Näin olen itse tehnyt: kun itse valmistaa kappaleita omaan käyttöönsä, tulee ne myös harjoiteltua huolella, ja samalla tulee käytettyä luovaa potentiaalia mielekkäämpien harjoitusten kehittämiseen.
 
Ei se absoluuttinen totuus ole, mutta lähes järjestelmällisesti olen oikeassa asian kuin asian todellisesta jamasta. - jazzmies 2011 -
Speedy
06.07.2012 10:51:37 (muokattu 06.07.2012 10:51:56)
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

jazzmies: Hetkellistä motivaatiota tekniikan harjoitteluun voi saada mm. DVD-tallenteilta, mutta se yleensä tyrehtyy harjoitusten hölmöyteen ja tekniikan irrallistamiseen arkipäivän soittamisesta. Esim. Igoen "Great Hands for a Lifetime" on hyvä esimerkki tästä, missä ainoa teknisen osaamisen mittari on metronomi. Ja tästähän tekniikassa on vain osittain kysymys. Kuunnellessa Igoen omaa soittamista vaikkapa siinä big bandissa, niin huomaa hölmöjen harjoituspökkelöiden vieneen hänen soittonsa svengin ja oikeastaan koko mikroajoituksen. Ei ei kannata harjoitella hölmöjä harjoituksia, sillä se johdattaa soittajan egon korostumiseen ja huonoon musiikkiin.
 
Olipa taas hienosti perusteltu ja selostettu. Unohdit kuitenkin semmosen pikku seikan, että jos ne ei sinulle toimi, ei se tarkoita ettei se toimi kenellekkään muullekkaan. Ymmärrän kyllä että joidenkin mielestä oma p-reikä on kaikkien p-reikä..
 
Siitä huolimatta tuskin kenestäkään tulee Igoeta tai ketään yhden harjoitusmateriaalin perusteella. Tai no voi tullakkin, mutta minä en ainakaan alkanu soittamaan kuten Greb tai Mayer, vaikka niiden opuksia olen kahlannut ja vaikutteita imenyt.. Toivon kyllä että enemmänkin olisi saanu tarttua..=) Sehän on vähän sama, ettei kenenkään tunnillekkaan kannata mennä, alkaa muuten kuullostamaan opettajaltaan (paitsi jos haluaa kuullostaa just siltä). Siinähän on vielä suurempi riski, kun opetustilane on vuorovaikutteinen toisin kuin kirja..
 
En ole tuota Igoeta tutkinut/katsonut, mutta jos se BB veto liittyy siihen Great hands .. oppaaseen, niin eikö se ole aika loogista että niitä samoja ideoita käytetään ja esitetään käytännössä? Igoe ei ole soittajana suosikkejani, mutta ainakin minulle toimivia ideoita ja harjoituksia on tullut vastaan ja ovat motivoineet minua.
 
Kirjojen ja DVD tarkoitus on minun mielestä avartaa näkemystä, tarjota uusia ideoita ja vaihtoehtoja omaan soittamiseen. Maailmassa on tosin enemmän huonoja kuin hyviä oppaita, joten tarkkana saa olla. Nuo aiemmin mainitsemani ovat toimineet minulle, muitakin hyviä varmasti on.. YouTubesta löytyy niistä "demoja" ja kirjastoistakin voi löytyä, sieltä voi ottaa alkumaistiaisia ennen kuin tilailee itselle..
 
Minulla taas biisien tekeminen ei juurikaan kehitä minun tekniikkaa. Musikaalisuutta enemmänkin. Ajattelen tekniikan enemmän työkaluksi, jolla voin toteuttaa musikaalisia ajatuksiani. Usein biisejä tehdessä joudunu keskittymään moneen muuhun asiaan enemmän. Voihan tietysti tehdä rumpumusiikkia, jossa rumpujen teknisyys on etusijalla, mutta sekään ei taida olla minua varten..=)
 
"All I think about is time and groove" J. Porcaro
Vallu-Veke
06.07.2012 12:13:26
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Heissask: Nyt on jo pidempään ollu motivaatio rudimenttien tms. hyödyllisten kikkojen ja kuvioitten harjotteluun puhdas nolla ja se näkyy, ei juur mikään enää oikeen kulje. Ja kyse ei o nyt siitä ettenkö soittais, joka päivä tulee paukuteltua mutta se on sellasta epämäärästä kompin pyöritystä ja (huonoa) sooloilua.
 
Eli löytyiskö teiltä vanhoilta tekijöiltä vinkkejä jolla motivaatiota sais ylös? Tai sitten jotain harjotteita joissa olis helpompi pitää motivaatio yllä?

 
Samanlaista ongelmaa pukkas vuosi sitten. Kehitys alkoi junnaamaan.
- Menin soittotunneille ja meinaan käydä useamman vuoden.
- Kehitin treenisysteemiä hieman sellaiseksi määrätietoisemmaksi:
Varsinaisen treenisysteemin mallin otin suoraan jujutsusta ja karatesta:
1. Pakollinen perustekniikkaosio aina alkuun, eli kertausosio. Toimii lämmittelynä myös. Telineessä on pikku nippu nuotteja, joissa on aikalailla erilaisia komppeja ja rytmejä. Filliharjoitteita,..
2. Uutta tekniikkaa treenin keskiväliin. Tässä välissä on rumpuläksyt ja ne asiat, jotka haluaisin oppia muuten vaan. Taas nippu nuotteja, joita yritän saada rummuilla toimimaan. Vaikka nämä ei toimi vielä alkuunkaan, niin jossain vaiheessa nämä on tuon kohdan 1. kamaa, eli kertauskamaa. Tälleen edetään.
3. Sparrausta, eli vapaata soittamista loppuun. Tähän saumaan vetelen myös bändin uutta soittolistaa ja ohjelmistoa tai muuta MP3:sta. Tai vaan fiilistelen ja kokeilen kaikenlaista kikkaa.
 
Bänditreenit erikseen.
 
Hommasta kun tekee kurinalaisen, niin se toimii ja ei tarvitse ihmetellä missä järjestyksessä tekee ja mitä tekee. Oli pakko ottaa tällainen lähestymistapa, kun monttu lähestyy jo kovaa vauhtia ja jotain haluttais oppia vielä.
Perustekniikkaosio herättää fiiliksen, kun siihen sisällyttää jotain vähän groovaavampaa sekaan... Siihen osioon aivoja herättäviä harjotteita myös. Rudimenttejä ja inde,..
Sitten olen myös päättänyt, että täysin väsyneenä en harjoittele ollenkaan enää. Paskaa tekniikkaa on tullut taottua jo ihan riittävästi selkäytimeen. Soitan sitten pidempään, kun olen virkeämpi. Urheilussa saattaa toimia se, että väsyneenä treenaa, muttei mielestäni soittamisessa. Tekee vaan karhunpalveluksen itselleen.
 
Suosittelen tekemään kotiharjoitukseen jonkinlaisen rungon, jonka vetää aina läpi.
Se on silleen helpompaakin ja tuo paremmin tuloksia.
 
jazzmies
06.07.2012 12:43:56
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Speedy: Siitä huolimatta tuskin kenestäkään tulee Igoeta tai ketään yhden harjoitusmateriaalin perusteella. Tai no voi tullakkin, mutta minä en ainakaan alkanu soittamaan kuten Greb tai Mayer, vaikka niiden opuksia olen kahlannut ja vaikutteita imenyt..
 
Minulla taas biisien tekeminen ei juurikaan kehitä minun tekniikkaa. Musikaalisuutta enemmänkin. Ajattelen tekniikan enemmän työkaluksi, jolla voin toteuttaa musikaalisia ajatuksiani. Usein biisejä tehdessä joudunu keskittymään moneen muuhun asiaan enemmän. Voihan tietysti tehdä rumpumusiikkia, jossa rumpujen teknisyys on etusijalla, mutta sekään ei taida olla minua varten..=)

 
Valtaosa rumpaleista ovat todella yksisilmäisiä, mitä tulee harjoitusmateriaalin käyttämiseen ja omaksumiseen itseoppimisvälineenä. Materiaalit ovat usein työläitä, missä ne ovat muuttava niitä käyttävien musiikkikäsityksiä tyyliin Gary Chaffeen, David Garibaldin, Jukkis Uotilan Syncopation-sovellukset tai Charley Wilcoxonin rudimenttioppaat. Jokainen niistä on saanut musiikkia muuttumaan itsensänäköisemmäksi, osa orgaanisempaan ja osa mekaanisempaan suuntaansa.
 
Musiikintekemisen vaikutus tekniikkaan on välillinen, sillä harva haluaa omalla soitollaan sössiä omia kappaleitaan. Musiikintuottamisen sekä musiikkilähtöisen harjoittelun myötä päästään ydinkysymykseen "miksi tekniikka" - miksi sitä kannattaa harjoitella ja miten löydettäisiin mahdollisimman hyvät keinot musiikillisen näkemyksen, persoonan ja kokonaisvaltaisen minäkuvan eteenpäinviemiseksi ilman sen itsetarkoituksellista korostamista.
 
Ei se absoluuttinen totuus ole, mutta lähes järjestelmällisesti olen oikeassa asian kuin asian todellisesta jamasta. - jazzmies 2011 -
Speedy
06.07.2012 13:23:06 (muokattu 06.07.2012 13:31:12)
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

jazzmies: Valtaosa rumpaleista ovat todella yksisilmäisiä, mitä tulee harjoitusmateriaalin käyttämiseen ja omaksumiseen itseoppimisvälineenä. Materiaalit ovat usein työläitä,
 
Itseoppimismateriaali on aina itseoppimista, jokaisen oma tulkinta siitä, mitä kirjassa olevinaan opetetaan. Siksi onkin olemassa selkeitä ja vähemmän selkeitä oppaita. On myös olemassa oppaita, jossa kerrotaan kaikkea vähän, pintapuolisisesti ja oppaita jotka syventyvät johonkin tiettyyn osa-alueeseen, esim. rudimentteihin. Wilcoxon ei taida opettaa rudimenttejä, kirjassa on vain biisejä joissa niitä käytetään. Savagen kirjassa taas perehdytään rudimenttien anatomiaan, ainakin itselleni se on auttanut ymmärtämään rudimenttejä paremmin (samoin oppilailleni) eikä rudimentti ole vain joku "epämääräinen" isku sarja. Jokaisesta rudimentistä on myös harjoitus-biisi, jotka ei ole ehkä tasoltaan samaa tasoa Wilcoxonin biisien kanssa, mutta se ei liene tarkoituskaan. Siksi Wilcoxonia ei kannatakkaan ottaa ensimmäiseksi rudimenttia ja tekniikkaa käsitteleväksi oppimateriaalikseen.
 
Nyt ei tule heti mieleen yhtään kirjaa, jossa olisi kerrottu absoluuttisia totuuksia miten tulee soittaa.. Tai no jotain 80-luvun b-luokan kirjoissa kirjoittajan itsensä mielestä, mutta lähinnä mitä itse olisin niin miettinyt. Kaikki kirjat, harjoitukset, opiskelumateriaali, musiikki, yms on minusta vain välineitä oman osaamisen kerryttämiseksi.
 
Jos väännän rautalangasta: Opettelen soittamaan vain single strokea - osaan soittaa vain single strokea, opettelen soittamaan lisäksi double strokea - osaan soittaa single ja double strokea, yhdistänpä ne - osaan soittaa paradiddleä, double padaradiddlä, paradiddle-diddleä ja lähestulkoon mitä vaan, muokkaan single strokea - saan flamin, flam paradiddlen, yms. Lähtötilanteessa osasin kaksi asiaa, niitä yhdistelemällä osaan miljoona asiaa..
 
Sama homma kirjoissa, jos soitan Leevin kirjaa, osaan beat kompit, jos soitan Garibaldin kirjaa osaan funk-kompit. Jos soitan jotain motoriikka harjoitusta syncopationista siinä välissä, voi Garibaldin kompit olla helpompia. Jos en kuuntele musiikkia tai rumputunneilla, en tiedä miten niitä käytetään käytännössä..
 
Loppu kirjoituksesi olikin sellaista politiikon diipadaapaa etten siitä mitään ymmärtänyt..=) Mutta ei se ainakaan motivoinut minua treenaamaan..=I
 
E: itseasiassa ei varmasti motivoi ketään muutakaan, tiedän mihin tämä taas johtaa - ei mihinkään.. Joten omasta puolestani päätän tämän tähän
 
...missä ne ovat muuttava niitä käyttävien musiikkikäsityksiä tyyliin Gary Chaffeen, David Garibaldin, Jukkis Uotilan Syncopation-sovellukset tai Charley Wilcoxonin rudimenttioppaat. Jokainen niistä on saanut musiikkia muuttumaan itsensänäköisemmäksi, osa orgaanisempaan ja osa mekaanisempaan suuntaansa.
 
Musiikintekemisen vaikutus tekniikkaan on välillinen, sillä harva haluaa omalla soitollaan sössiä omia kappaleitaan. Musiikintuottamisen sekä musiikkilähtöisen harjoittelun myötä päästään ydinkysymykseen "miksi tekniikka" - miksi sitä kannattaa harjoitella ja miten löydettäisiin mahdollisimman hyvät keinot musiikillisen näkemyksen, persoonan ja kokonaisvaltaisen minäkuvan eteenpäinviemiseksi ilman sen itsetarkoituksellista korostamista.
 
"All I think about is time and groove" J. Porcaro
hollmi-5
06.07.2012 14:16:39
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Minä soitan ne tekniikkaharjoituksetkin useimmiten musan päälle. Näin ne eivät tunnu yhtään tylsiltä, vaan saavat ajattelemaan myös musikaalisemmin...
 
En tiedä, minkä tasoinen soittajana topikin aloittaja on, mutta semmoinen neuvo, että ota kapulaote ja peruslyönnit haltuun. Omilla oppilaillani yleisin ja suurin kompastuskivi on aivan käsittämättömän huono kapulan pompun hallinta ja hyödyntäminen...
 
Soundit, piuhat ja kajarit.
Speedy
06.07.2012 14:34:53
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

hollmi-5: En tiedä, minkä tasoinen soittajana topikin aloittaja on, mutta semmoinen neuvo, että ota kapulaote ja peruslyönnit haltuun. Omilla oppilaillani yleisin ja suurin kompastuskivi on aivan käsittämättömän huono kapulan pompun hallinta ja hyödyntäminen...
 
Tuo on kyllä totta.. monesti vanhemmat ja kauemmin soittaneet "osaavat" pompun mutta eivät osaa hallita ja kontroilloida sitä. Lapsille ei vielä kannata opettaakkaan pompun täydellistä hallintaa koska heillä ei ole samanlaisia valmiuksia oppia sitä. Opettajan ohjaus onkin pompun hallinnassa tärkeintä..
 
"All I think about is time and groove" J. Porcaro
jazzmies
06.07.2012 16:18:29
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Speedy: Wilcoxon ei taida opettaa rudimenttejä, kirjassa on vain biisejä joissa niitä käytetään.
---
Siksi Wilcoxonia ei kannatakkaan ottaa ensimmäiseksi rudimenttia ja tekniikkaa käsitteleväksi oppimateriaalikseen.

 
Tuo "All American Drummer 150 Solos..." on vain yksi Wilcoxonin oppaista ja sellainen rudimenttejä kumuloiva sooloharjoituskirja. Esim. "Modern Rudimental Swing Solos..." alkaa yksittäisten rudimenttien variaatioharjoituksin ja etenee kovinkin monimutkaisiin sooloihin.
 
Loppu kirjoituksesi olikin sellaista politiikon diipadaapaa etten siitä mitään ymmärtänyt..=) Mutta ei se ainakaan motivoinut minua treenaamaan..=I
 
E: itseasiassa ei varmasti motivoi ketään muutakaan, tiedän mihin tämä taas johtaa - ei mihinkään.. Joten omasta puolestani päätän tämän tähän
 
Tämäpä hienoa, ettet ymmärtänyt siitä mitään. Mutta ei se mitään, sillä minä ymmärrän.
 
Pointtini oli se, että jos on motivaatiovaikeuksia setin harjoitteluun, niin silloin kannattaa tehdä musiikin saralla jotakin muuta kuin harjoitella settiä. Pikkusievä treenin muutos saattaa olla viimeinen naula arkkuun. Kun ottaa hieman etäisyyttä omiin menetelmiin ja tuulettaa itseään kunnolla, niin silloin saattaa homma muuttua radikaalisti. Itselläni djembe-rummun soittamisen aloittaminen noin kahdeksan vuotta sitten on mullistanut koko systeemin ja eikä motivaatiolle näy loppua. Se on johtanut parin rumpukirjan kirjoittamiseen, säveltämisen aloittamiseen, oman bändin perustamiseen ja vaikkapa mihin. Olin niin täynnä kymmenen vuoden soiton opiskelun jälkeen afroamerikkalasta rumpukaanonia, että korvista tuli standardeja ja perseestä rudimenttejä.
 
Jos haluaa tulla erinomaiseksi soittajaksi, niin silloin se 10 000 tuntia täytyy yksinkertaisesti saada läjään. Mutta sitä ei välttämättä tarvitse tehdä Tony Williams -tyyliin 7 vuotta 8 tuntia päivässä. Motivaatio voi palata tai se ei palaa. Joskus soittaminen loppuu loppuelämäksi ja joskus se voi palata takaisin esim. omien lasten soittotuntien myötä. Lopettaminen on cool ja jatkaminen samaten.
 
Ei se absoluuttinen totuus ole, mutta lähes järjestelmällisesti olen oikeassa asian kuin asian todellisesta jamasta. - jazzmies 2011 -
markkuliini
06.07.2012 16:25:58
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Itsellä suurin muutos treenauksessa ja nykyiselläänkin suurin motivaation tuoja on oman soiton äänittäminen. Se kuinka paljon sieltä kuulee parannettavaa on hämmästyttävää, ainakin omalla kohdalla. Siis verrattuna siihen miten asiat kuulee soittohetkellä.
Suurin treenin kohde on ollut treenata korvia ja hetkessä mukana oloa, tavoitteena siis kuulla oma soitto niinkuin kuuntelisi sitä ulkopuolisena ja kaventaa näin oman perspektiivin ja todellisuuden välistä kuilua. On se pienentynyt. Nykyään osaan jopa sanoa että soitonko hyvin vai huonosti. :) Mutta silti välillä yllätyn kun kuuntelen äänityksiä.
Viimeksi äänitin keikkani eilen.
 
Rumpu+soolo=rumpusoolo. http://www.youtube.com/watch?v=kuIUA3eVW0c
statistiÖ
06.07.2012 16:52:17
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

jazzmies: Harjoittelun sisäinen motivaatio on sidoksissa siihen, onko soittaminen intohimo vai ei.
 
Motivaatio voi olla sidoksissa muuhunkin. Lähtöoletus kai, että soittajalla on intohimo. Vaikea ymmärtää, että joku soittaisi edes suutaan, jos ei siihen ole mitään kipinää.
 
Liittymättä soittamiseen, mulla kadonnut motivaatio palaa keskittymällä perusasioihin/ ruutiiniin. Eteenpäin osaamisessa pääsee parhaiten, kun tekee ajoittain jotain omaan osaamiseen verrattuna hiukan vaikeampaa. Motivaatio säilyy, kun lopettaa harjoituksen silloin, kun sitä vielä tekee mieli jatkaa.
 
kun itse valmistaa kappaleita omaan käyttöönsä, tulee ne myös harjoiteltua huolella
 
Kun tekee itse, on kaikki valta (sisältöön). Eikö tämä lisää riskiä 100 % sooloiluun ja kurittomuuteen.
 
statistiÖ
06.07.2012 17:05:10
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Speedy: Ymmärrän kyllä että joidenkin mielestä oma p-reikä on kaikkien p-reikä..
 
Eikö se sitten olekaan ;) Te varmaan puhutte eritasoisista soittajista. Aloittelijan ei kannata lähteä treenaamaan mitään protason oppaita, eikä sun aloittelijatason oppaita. Materiaali pitää ajoittain ylittää harjoittelijan taso, että mennään eteenpäin. Mikä on harjoittelijan taso!? Komp, kirjastoon vain, siis alkupään soittelijat ainakin.
 
vähän sama, ettei kenenkään tunnillekkaan kannata mennä, alkaa muuten kuullostamaan opettajaltaan
 
Muistelen että protasolla suositaan useampaa opettajaa.. Yksi opettaa yhtä asiaa, toinen toista.
 
Minulla taas biisien tekeminen joita edelleen odottelen :)
 
Speedy
06.07.2012 18:35:17
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

statistiÖ: Eikö se sitten olekaan ;) Te varmaan puhutte eritasoisista soittajista. Aloittelijan ei kannata lähteä treenaamaan mitään protason oppaita, eikä sun aloittelijatason oppaita. Materiaali pitää ajoittain ylittää harjoittelijan taso, että mennään eteenpäin. Mikä on harjoittelijan taso!? Komp, kirjastoon vain, siis alkupään soittelijat ainakin.
 
Niin, aloittelija taisi kysellä nimen omaan motivaatiota tekniikan treenaamiseen, voin muistaa väärinkin.. Joka tapauksessa mainitsemani kirjat sopivat kaiken tasoisille soittajille.
 
Muistelen että protasolla suositaan useampaa opettajaa.. Yksi opettaa yhtä asiaa, toinen toista.
 
Niinpä, tätähän koitinkin sanoa.. vähän sama kirjoissa.. Ei niitä kannata lukea kuin piru raamattua.. (jos raamattuja olisi useampi, olisikohan tuommosta sanontaa olemassakaan..=)
 
joita edelleen odottelen :)
 
Kiva, fani.. =) Mutta niin odottelen minäkin.. tai lähinnä odottelen että olisi aikaa että niitä pääsisi toteuttelemaan..=I
 
"All I think about is time and groove" J. Porcaro
Speedy
06.07.2012 18:36:04
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

statistiÖ: Eikö se sitten olekaan ;)
 
Ei.. se on tietenkin paras.. kuka nyt haluaa että kaikilla olisi yhtä hyvä tä?
 
"All I think about is time and groove" J. Porcaro
Heissask
06.07.2012 22:03:12
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Ookkei kiitos, täytyypä kokeilla tota nauhottamista. Ja tunneilla kävin mutta olosuhteiden pakosta mun piti ne lopettaa, vois varmaan alottaa uudestaan.
 
hollmi-5: Minä soitan ne tekniikkaharjoituksetkin useimmiten musan päälle. Näin ne eivät tunnu yhtään tylsiltä, vaan saavat ajattelemaan myös musikaalisemmin...
 
Selvennätkö hiukan? Siis teet niin että laitat jonku kappaleen soimaan ja hakkaat koko biisin vaikka paradiddlee siihen päälle rytmiin? Vai niin että esim säkeistöissä oma rudimenttinsa ja kertsiin omansa, niinku tavallaan että soittasit sitä biisiä mutta vaan rudimenteilla?
 
En tiedä, minkä tasoinen soittajana topikin aloittaja on, mutta semmoinen neuvo, että ota kapulaote ja peruslyönnit haltuun. Omilla oppilaillani yleisin ja suurin kompastuskivi on aivan käsittämättömän huono kapulan pompun hallinta ja hyödyntäminen...
 
Joo, jos tonne tunneille raahaudun niin siellä varmaan siihenkin osataan paneutua, itte tätä on varmaan vaikee tajuta vai?
 
"Yksi huono puoli pitkissä vahatuissa viiksissä on se että ne menevät vinoon kun soittaa kitaraa hampailla." -Sakmongkol
statistiÖ
07.07.2012 00:47:28 (muokattu 07.07.2012 01:12:50)
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Speedy: Joka tapauksessa mainitsemani kirjat sopivat kaiken tasoisille soittajille.
 
Miksi epäilen tuota (nimetkin kuulosti melko laaja-alaisilta tai specseiltä). En voi väittää vastaan, kun en ole ensimmäistäkään niistä nähnyt.
 
Ei niitä kannata lukea kuin piru raamattua.. (jos raamattuja olisi useampi, olisikohan tuommosta sanontaa olemassakaan..=)
 
Mun mielestä em. sanonta tarkoittaa, ettei Raamattua saa lukea sanasta sanaan.
 
Kiva, fani.. =)
 
Mur, miksi tuo sana saa aikaan näppyjä aina :) Olen vain kiinnostunut sellaisten ihmisten tekemisistä, jotka tekee, mitä itse en osaa tai osaa paremmin (suosittelen samaa muille). Siis arvostan osaamista ylipäänsä. Jokatapauksessa hyvä kun on kivaa ja jatkan odottelua.
 
statistiÖ
07.07.2012 01:04:32
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Heissask: Joo, jos tonne tunneille raahaudun niin siellä varmaan siihenkin osataan paneutua, itte tätä on varmaan vaikee tajuta vai?
 
Ei sitten alussa paneuduttu perusasioihin, jos kun kävit.. Omituista. Jos on vaikea tajuta itse, kipin kapin viisaamman luo.
 
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1 2 3 4

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

» Kirjaudu sisään

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti