| Aihe: Aloittelijan kätisyydestä | |
|---|
|
velipesonen: Mutta fuusiomusiikin ajatusmaailma, joka edelleen elää ja voi hyvin, ESTÄÄ periaatteessa kyvykkäitä rumpaleita soittamasta niin hyvin kuin he voisivat osata. Ei kai sellaisesta ajatusmaailmasta ole kuin haittaa.
Fuusiomaailma yksittäisen soittajan näkökulmasta katsottuna tietysti houkuttelee siksi että voi aina vetäytyä omaan vektoriavaruuteensa tarvitsematta välittää muusikkotovereiden huonoudesta! Myöntäkää pois!
Eiköhän kuitenkin enemmän "hyvin soittamisessa" ole kysymys siitä, joillakin soittajilla on vankka ilmaisukyky, eikä niinkään se mitä lajia soittaa.
Itseäni viehättää kovasti se, että musiikinlajeja syntyy ja kuolee - harvakseltaan, mutta kuitenkin. Tarpeettomat ja vanhentuneet musiikinpiirteet ja -lajit surkastuvat ja kuolevat pois, koska vanhentunut ilmaisukanava ei enää pysty puhuttelemaan uusia kuuntelijasukupolvia. Ja uudet kuuntelijasukupolvethan laajemmassa mittapuussa kuuntelevat sitä, mikä on uutta, mikä taas antaa mahdollisuuden kulloisenkin ajan musiikintekijöille vetäytyä omaan vektoriavaruutensa tekemään mitä lystää. Ja vapaus on taiteellisista itseisarvoista merkittävin.
Perinne, historia, musiikinlajit ja estetiikka korostuvat taidediskurssissa liikaa, kun kohteena täytyisi olla taidekappale itsessään. Keskustelu taidekappaleen ympärillä johtaa vain vertailuun, spekulointiin, jossitteluun ja surkutteluun, kun samalla itse taidekappaleen tarkastelu katoaa olemattomiin.
Ei se absoluuttinen totuus ole, mutta lähes järjestelmällisesti olen oikeassa asian kuin asian todellisesta jamasta. - jazzmies 2011 - | |
jazzmies: Perinne, historia, musiikinlajit ja estetiikka korostuvat taidediskurssissa liikaa, kun kohteena täytyisi olla taidekappale itsessään. Keskustelu taidekappaleen ympärillä johtaa vain vertailuun, spekulointiin, jossitteluun ja surkutteluun, kun samalla itse taidekappaleen tarkastelu katoaa olemattomiin.
Mikä siis olisi oikea tapa tarkastella uudenlaista taidekappaletta? Jokin tapa ilmeisesti on olemassa, tai ainakin mahdollinen. | |
Kefiiri: Mikä siis olisi oikea tapa tarkastella uudenlaista taidekappaletta? Jokin tapa ilmeisesti on olemassa, tai ainakin mahdollinen.
Kuunnella/katsoa/lukea/tunnustell/aistia ja sitten rakastua tai vihastua.
Ei se absoluuttinen totuus ole, mutta lähes järjestelmällisesti olen oikeassa asian kuin asian todellisesta jamasta. - jazzmies 2011 - | |
jazzmies: Kuunnella/katsoa/lukea/tunnustell/aistia ja sitten rakastua tai vihastua.
No voi hemmetti =D
Ilmeisesti en tiennyt vastausta, kun kerran jouduin kysymään. |  velipesonen
28.05.2012 08:41:39 (muokattu 28.05.2012 09:00:59) | |
|
jazzmies: Eiköhän kuitenkin enemmän "hyvin soittamisessa" ole kysymys siitä, joillakin soittajilla on vankka ilmaisukyky, eikä niinkään se mitä lajia soittaa.
Itseäni viehättää kovasti se, että musiikinlajeja syntyy ja kuolee - harvakseltaan, mutta kuitenkin. Tarpeettomat ja vanhentuneet musiikinpiirteet ja -lajit surkastuvat ja kuolevat pois, koska vanhentunut ilmaisukanava ei enää pysty puhuttelemaan uusia kuuntelijasukupolvia. Ja uudet kuuntelijasukupolvethan laajemmassa mittapuussa kuuntelevat sitä, mikä on uutta, mikä taas antaa mahdollisuuden kulloisenkin ajan musiikintekijöille vetäytyä omaan vektoriavaruutensa tekemään mitä lystää. Ja vapaus on taiteellisista itseisarvoista merkittävin.
Perinne, historia, musiikinlajit ja estetiikka korostuvat taidediskurssissa liikaa, kun kohteena täytyisi olla taidekappale itsessään. Keskustelu taidekappaleen ympärillä johtaa vain vertailuun, spekulointiin, jossitteluun ja surkutteluun, kun samalla itse taidekappaleen tarkastelu katoaa olemattomiin.
Jonkin musiikkimuodon kuolema merkitsee sille ominaisten lähestymistapojen ja kaikkinensa ajatusmaailman kuolemaa. Kuvat jäävät kulkemaan mutta taustalla on tyhjää. Jazzin kuolema ei ole yhdentekevä asia. Fuusio on:
1. Maailman tyhmin musiikinlaji
2. Maailman tyhmimmälle musiikinlajille ominainen ajatusmaailma ja estetiikka
3. Eräs (tyhmä) tapa tarkastella yleisluontoisella tasolla musiikin rakenteita.
Tällainen hölmöily on saavuttanut kuningasaseman, johtavan aseman. Fuusiomuusikko, joita nykyisin ovat melkein kaikki ammattimuusikot klassisen klikin ulkopuolella, soittaa todellisuudessa fuusiota myös soittaessaan Ruovesi-humppaa tai Saarenmaan valssia. Eihän näin saisi asiat olla! Ei yleisluontoinen asioiden tarkastelutapa saisi luikerrella itse lopputuotteeseen mutta senhän se aina tekee. Puhumattakaan että tämä tarkastelutapa on lisäksi tyhmä.
Olen täysin samaa mieltä siitä, että taideteokset pitäisi käsittää niiden tekijän mielen eikä jonkin abstraktin tyylin tahi perinteen ilmaisuksi. Mielestäni se merkitsee ykskantaan että fuusion ajatusmaailma pitäisi heittää yli laidan niin pian kuin mahdollista. Fuusio syntyi jazzin alustalle, mikä tarkoittaa että jazzille kävi ns. kylmät eli huonoin mahdollinen hoitotulos. Sen jälkeen Winner Took It All (Winner-lihasäilyke vei kaiken) ja fuusion tyhmästä ajatusmaailmasta tuli formaatti.
On idealismia liputtaa taiteellisen vapauden puolesta maailmassa jossa akateeminen formaatti (fuusio) määrää ilmaisutavat, soittotekniikat, estetiikan ja tietenkin myös enimmän osan muusikoiden työmahdollisuuksista. Nämä ovat arkipäiväisiä asioita. Tämä mainitsemani uusi, fuusion korvaava akateeminen formaatti voisi teoriassa olla sellainenkin, joka ei terrorisoisi muusikoiden ajatusmaailmaa ja tekemisiä niin julmasti kuin fuusio tekee. Formaatti voisi olla ajatusmaailma, jonka abstrakti taso ei invalidisoi varsinaista musiikkia kuten fuusio tekee.
Olemme laumaeläimiä, ainakin ylivoimainen enemmistö meistä. Jos laumalle syötettäisiin "ohjelma" joka sallii ilmiasujen vapaan vaihtelun, syntyisi vapaalle vaihtelulle myös kysyntää. Humppa alettaisiin ymmärtää humpaksi, tango tangoksi ja niin edelleen tarvitsematta kierrättää kaikkea luvalla sanoen mielenköyhän fuusioapparatuksen, joka turmelee myös soittotekniikan, läpi.
"Jos Elvis eläisi, hän varmasti kääntyisi haudassaan." - Hannu Nyberg |  jazzmies
28.05.2012 10:56:47 (muokattu 28.05.2012 10:57:01) | |
|
velipesonen: Fuusiomuusikko, joita nykyisin ovat melkein kaikki ammattimuusikot klassisen klikin ulkopuolella, soittaa todellisuudessa fuusiota myös soittaessaan Ruovesi-humppaa tai Saarenmaan valssia. Eihän näin saisi asiat olla!
---
Fuusio syntyi jazzin alustalle, mikä tarkoittaa että jazzille kävi ns. kylmät eli huonoin mahdollinen hoitotulos.
Fuusiomuusikko on mielestäni synonyymi nimitykselle "all-around-muusikko", joka on koulutettu tai itseoppinut soittamaan sitä tai tätä omaksuttuaan lajimekanismien tekniikat ja systeemit pintapuolisesti. Nyt on ehkä kolmas rumpali/muusikkosukupolvi liikkeellä, jotka ovat joutuneet allaroundismin uhriksi paremman puutteessa, koska näköpiirissä ei ole ollut metallimusiikin lisäksi vaihtoehtoista, vitaalia rytmimusiikkioliota.
Siinä olet harvinaisen oikeassa, että sellainen johtaa soittajan egon ja tekniikkakeskeisyyden nousemiseen ilmaisussa keskeiselle sijalle. Milestäni monien musiikinlajien puolittaisesta haltuunottamisesta syntyvä "fuusio" onkin vain egoistinen tekniikoiden ja systeemien liitto - eikä niinkään se, että fuusio olisi suoranaisesti syntynyt jazzin alustalle. Kun soittajalla on musiikillinen fokus hukassa ja sattuu pitämään ankarasti musisoinnista, on helppo tarrautua ilmaisussa pintaan, eli näin fuusio ja allaroundismi jatkaa eloaan.
Ei se absoluuttinen totuus ole, mutta lähes järjestelmällisesti olen oikeassa asian kuin asian todellisesta jamasta. - jazzmies 2011 - |  Epämuusikko
28.05.2012 11:52:53 (muokattu 28.05.2012 11:55:56) | |
|
Fuusio meni pieleen siinä vaiheessa kun siitä tehtiin musiikin laji. (Hauska sitä on soittaa, silti)
+ pitäisin Kaikkea_Vähän- soittajat (hep!) ja fuusio-siten-miten-allmusic.com-ja-radio-toimittaja-miehet -sen-ymmärtävät- soittajat eri kasteissaan. Mutta en ole isolla kirkolla töissä, en tiedä miten homma pelaa sielläpäin. Se, että tykkää soittaa mekaanista musiikkia ei tarkoita ettei sydämessä sykkisi joku tietty musiikillinen lähtökohta. En nyt tosin keksi esimerkkiä tällaisesta soittajasta :D
"Thank you for the music, white boy". 6-stroke troll #1 | |
jazzmies: Fuusiomuusikko on mielestäni synonyymi nimitykselle "all-around-muusikko", joka on koulutettu tai itseoppinut soittamaan sitä tai tätä omaksuttuaan lajimekanismien tekniikat ja systeemit pintapuolisesti. Nyt on ehkä kolmas rumpali/muusikkosukupolvi liikkeellä, jotka ovat joutuneet allaroundismin uhriksi paremman puutteessa, koska näköpiirissä ei ole ollut metallimusiikin lisäksi vaihtoehtoista, vitaalia rytmimusiikkioliota.
Siinä olet harvinaisen oikeassa, että sellainen johtaa soittajan egon ja tekniikkakeskeisyyden nousemiseen ilmaisussa keskeiselle sijalle. Milestäni monien musiikinlajien puolittaisesta haltuunottamisesta syntyvä "fuusio" onkin vain egoistinen tekniikoiden ja systeemien liitto - eikä niinkään se, että fuusio olisi suoranaisesti syntynyt jazzin alustalle. Kun soittajalla on musiikillinen fokus hukassa ja sattuu pitämään ankarasti musisoinnista, on helppo tarrautua ilmaisussa pintaan, eli näin fuusio ja allaroundismi jatkaa eloaan.
Niin no, metallirumpalitkin ova nykyisin pääasiassa fuusiosoittjia. En ymmärrä mitä tarkoittaa "Mielestäni monien musiikinlajien puolittaisesta haltuunottamisesta syntyvä "fuusio" onkin vain egoistinen tekniikoiden ja systeemien liitto - eikä niinkään se, että fuusio olisi suoranaisesti syntynyt jazzin alustalle."
Tarkoitatko että fuusiolle oleellisempia ovat muut asiat kuin syntyminen jazzin alustalle? Niin varmaan ovatkin mutta fuusion ominaisuudet huomioiden tarvittiin riittävän monitahoinen ja rakenteellisesti kehittynyt musiikkimuoto pilattavaksi.
"Jos Elvis eläisi, hän varmasti kääntyisi haudassaan." - Hannu Nyberg | |
velipesonen: Niin no, metallirumpalitkin ova nykyisin pääasiassa fuusiosoittjia. En ymmärrä mitä tarkoittaa "Mielestäni monien musiikinlajien puolittaisesta haltuunottamisesta syntyvä "fuusio" onkin vain egoistinen tekniikoiden ja systeemien liitto - eikä niinkään se, että fuusio olisi suoranaisesti syntynyt jazzin alustalle."
Tarkoitatko että fuusiolle oleellisempia ovat muut asiat kuin syntyminen jazzin alustalle? Niin varmaan ovatkin mutta fuusion ominaisuudet huomioiden tarvittiin riittävän monitahoinen ja rakenteellisesti kehittynyt musiikkimuoto pilattavaksi.
Ajatuksissani tuo virke oli ihan vesiselvä, mutta enhän edes minä itsekään ymmärrä sitä luettuna. Jazzin kuolema ajallisesti osuu samaan paikkaan John Coltranen kuoleman kanssa. Ja John Colranen aivan loppuaikojen esitykset ovat tasoltaan "eiköhän tämä ollut tässä", joten jazz teki itsemurhan.
Ilmaisuun alettiin integroida voimallisemmpin etnisiä ja tyylillisiä vaikutteita ja soittimia menestyksekkäästi aina vuoteen 1977 asti, kunnes ilmaisusta alkoi muodostua oma estetiikkansa - fuusio, smooth jazz tai GRP - miten sitä haluaakaan kutsua. Mielestäni "fuusio" tai jazz-rock aikaväliltä 1967-1977 on modernia mainstream jazzia sähkösoittimilla varustettuna, missä rockin/R&B:n piirteet korostuvat. Vuoden 1978 jälkeen laajemmassa mittakaavassa jäi levy valitettavasti toistamaan itseään jazz-rockin puolella, eikä suurepia saavutuksia ole sen jälkeen kirjattu.
Lyhyesti sanottuna parhaimpia jazz-rock -bändejä ja muusikoita yhdistää hyvä soitto- ja/tai kirjoitustaito. Siksi yhä nautin kovasti Mahavishnu Orchestran (1. versio), Return to Foreverin (1. versio), varhaisen Brecker Brothersin, Herbie Hancockin tai Weather Reportin saman ajanjakson tuotannosta. Nämä ovat minulle oikeaa musiikkia.
Ei se absoluuttinen totuus ole, mutta lähes järjestelmällisesti olen oikeassa asian kuin asian todellisesta jamasta. - jazzmies 2011 - | |
jazzmies: Ajatuksissani tuo virke oli ihan vesiselvä, mutta enhän edes minä itsekään ymmärrä sitä luettuna. Jazzin kuolema ajallisesti osuu samaan paikkaan John Coltranen kuoleman kanssa. Ja John Colranen aivan loppuaikojen esitykset ovat tasoltaan "eiköhän tämä ollut tässä", joten jazz teki itsemurhan.
Ilmaisuun alettiin integroida voimallisemmpin etnisiä ja tyylillisiä vaikutteita ja soittimia menestyksekkäästi aina vuoteen 1977 asti, kunnes ilmaisusta alkoi muodostua oma estetiikkansa - fuusio, smooth jazz tai GRP - miten sitä haluaakaan kutsua. Mielestäni "fuusio" tai jazz-rock aikaväliltä 1967-1977 on modernia mainstream jazzia sähkösoittimilla varustettuna, missä rockin/R&B:n piirteet korostuvat. Vuoden 1978 jälkeen laajemmassa mittakaavassa jäi levy valitettavasti toistamaan itseään jazz-rockin puolella, eikä suurepia saavutuksia ole sen jälkeen kirjattu.
Lyhyesti sanottuna parhaimpia jazz-rock -bändejä ja muusikoita yhdistää hyvä soitto- ja/tai kirjoitustaito. Siksi yhä nautin kovasti Mahavishnu Orchestran (1. versio), Return to Foreverin (1. versio), varhaisen Brecker Brothersin, Herbie Hancockin tai Weather Reportin saman ajanjakson tuotannosta. Nämä ovat minulle oikeaa musiikkia.
Tranen viimeiset levytykset viestivät hänen antaneen periksi omalle kuolemalleen, ja sikäli kuin se merkitsee myös jazzin kuolemaa, on perusasenne jazzin kuolemaan silmiinpistävän romanttinen! Sehän on vaan hienoa.
Jazz kokonaisuutena tarkastellen teki oman virheliikkensä jo 50-luvun lopulla kun pääpaino siirtyi Coltranen ja Milesin tapaisten superlahjakkuuksien, Coltrane jopa nero, ympärille ja palvontaan eikä läheskään kaikkia 50-luvulla tarjolla olleita reittejä koluttu lähimainkaan riittävän ponnekkaasti. Ne reitit ovat edelleenkin pääosin koluamatta; esiemerkiksi Ornette Colemanin tavassa säveltää polymodaalisesti on paljon vihjeitä eri suuntiin mutta näitä vihjeitä ei ole riittävästi tajuttu.
Sen sijaan että olisi tajuttu jotain, kupattiin Coltranen soitosta pari osatekijää ja runkutettiin niitä 50 vuotta saamatta mitään aikaan, paitsi suurempia äänenvoimakkuuksia. Coltranen viimeisistä levyistä on todettava vielä sen verran että vaikkakin vanhaa toistavaa, onhan se silti ihan tyylikästä musiikkia toisin kuin moni muu.
Jos siis jazz teki itsemurhan, siihen johtanut heikkeneminen kesti ehkä kahdeksan-yhdeksän vuotta ja ihan omaa tyhmyyttä kaikki. Käytän termiä "fuusio" ärsyttävän yleistävästi ja pidän sitä oikeutettuna ottaen huomioon nelisenkymmentä vuotta muusikkokuntaa riivanneen ajatusmaailman. Mainitsemasi esimerkit hyvistä fuusiomusiikeista ovat tietenkin paikallaan mutta nämä taiteilijat olivat kolunneet kenttää jo oikean jazzin aikana ja tyhjensivät omat pajatsonsa fuusioajattelun valta-aseman ensimmäisellä vuosikymmenellä. Ja ainahan voi olla oikeaakin musiikkia joka kykenee oikeasti johonkin mitä fuusio todellisuudessa tavoittelee vain näennäisesti.
"Jos Elvis eläisi, hän varmasti kääntyisi haudassaan." - Hannu Nyberg | |
velipesonen:
1. Maailman tyhmin musiikinlaji
Eiköhän niitä tyhmempiä löydy. Aika monta. Vaikka noise. | |
eleeton: Eiköhän niitä tyhmempiä löydy. Aika monta. Vaikka noise.
Tämä kaipaa perusteluja! Mielestäni fuusio on ehdottomasti maailman tyhmin musiikinlaji koska se on määritelmäperustaisesti pinnallinen.
"Jos Elvis eläisi, hän varmasti kääntyisi haudassaan." - Hannu Nyberg | |
velipesonen: Näin on asian laita
:) uskomatonta ja toisaalta tekee enemmän uskottavaa. En luopunut toivosta milloinkaan.
olisi pitänyt keksiä paljon parempi fuusiomusiikki
Eikö tuo ole hiiiiirmuuuu laaja ja epämääräinen käsite?
olisiko jazzin kuolema jotenkin pyörrettävissä?
Elävältä näytti ja kuulosti parilla eri lavalla, enkä edes kaikkea tarjontaa ole käynyt kuuntelemassa. Pori jazz ym.? Mitä niissä tapahtuu? Yleisö vaan vois kaivautua elävienkirjoihin TAI uusiutua. Pitäisköhän sunkin? | |
hollmi-5: On käsittämätöntä, että täällä mollataan tän tason muusikoita...
Eihän täällä pitäisi mollata minkään tason muusikoita?!! | |
jazzmies: Kuunnella/katsoa/lukea/tunnustell/aistia ja sitten rakastua tai vihastua.
Mikä ihana vapaus, kun ei tiedä liikaa. Saa rauhassa tehdä tuota. :) | |
statistiÖ: Eikö tuo ole hiiiiirmuuuu laaja ja epämääräinen käsite?
Jälkiviisas voi aina sanoa että kaikki riippuu siitä mihin itse kukin sen käsitteellisen rajansa haluaa vetää. Voi vapaasti etsiä perusteita vetää rajansa mihin itse haluaa. Olemme kuitenkin eläneet fuusion dominoimassa todellisuudessa nelisenkymmentä vuotta, ja tämä pitää sisällään paitsi tyylin ja estetiikan, myös soittotekniikkaan liittyvät arvostuskysymykset. Fuusiolle olisi ollut oma etsikkonsa 50-luvulla mutta se ei toteutunut vaan jazz vetäytyi pitkälti persoonalisuudenpalvontaan, ja pian tuli noutaja.
Käsite EI siis ole hirmu laaja EIKÄ varsinkaan epämääräinen.
Elävältä näytti ja kuulosti parilla eri lavalla, enkä edes kaikkea tarjontaa ole käynyt kuuntelemassa. Pori jazz ym.? Mitä niissä tapahtuu? Yleisö vaan vois kaivautua elävienkirjoihin TAI uusiutua. Pitäisköhän sunkin?
Kuvia, hyvä mies, kuvia! Kuvia musiikista, kuvia ajattelusta joka on joskus ollut olemassa. Jazzisi on jäljentäjien taidetta. Olisi edes entistäjien, mutta on vain jäljentäjien! Entistäminenkään ei merkitse mitään uutta mutta on kunniakkaampaa kuin pelkkä jäljennys.
"Jos Elvis eläisi, hän varmasti kääntyisi haudassaan." - Hannu Nyberg | |
velipesonen:
Kuvia, hyvä mies, kuvia! Kuvia musiikista, kuvia ajattelusta joka on joskus ollut olemassa. Jazzisi on jäljentäjien taidetta. Olisi edes entistäjien, mutta on vain jäljentäjien! Entistäminenkään ei merkitse mitään uutta mutta on kunniakkaampaa kuin pelkkä jäljennys.
Eli musiikin pitäisi olla edelleen samaa kuin 40 vuotta sitten?
"All I think about is time and groove" J. Porcaro | |
Speedy: Eli musiikin pitäisi olla edelleen samaa kuin 40 vuotta sitten?
Millä perusteella saat ulosannistani tällaisen käsityksen?
"Jos Elvis eläisi, hän varmasti kääntyisi haudassaan." - Hannu Nyberg | |
velipesonen: Millä perusteella saat ulosannistani tällaisen käsityksen?
No ehkä tulkitsin kuin piru raamattua, mutta:
Olemme kuitenkin eläneet fuusion dominoimassa todellisuudessa nelisenkymmentä vuotta, ja tämä pitää sisällään paitsi tyylin ja estetiikan, myös soittotekniikkaan liittyvät arvostuskysymykset.
Jazzisi on JÄLJENTÄJIEN taidetta. Olisi edes ENTISTÄJIEN, mutta on vain jäljentäjien! ENTISTÄMINENKÄÄN EI MERKITSE MITÄÄN UUTTA mutta on kunniakkaampaa kuin pelkkä jäljennys.
"All I think about is time and groove" J. Porcaro | velipesonen
29.05.2012 13:55:53 (muokattu 29.05.2012 13:56:34) | |
|
Speedy: No ehkä tulkitsin kuin piru raamattua, mutta:
Kumpi sinusta on arvokkaampaa toimintaa, entistäminen vai jäljentäminen? Konservoijan työ edellyttää valtavaa asiantuntemusta ja erittäin tarkkoja otteita. Jäljentäjä on vain silmä ja käsi.
Tarkoitukseni oli verrata näitä kahta merkityksessä "kumpi kahdesta pahasta on pienempi / suurempi paha", ja jazzin kuoltua ovat muusikot valinneet mieluummin sen suuremman pahan eli aivottoman jäljentämisen aikaavievän ja hankalan entistämisen sijaan. Nämä kaksi eivät tietenkään ole teoriassa kaksi ainoaa vaihtoehtoa soittaa jonkinlaista "jazzia", vaikka sellaiseksi koetat sanomiseni väkisin vääntääkin.
"Jos Elvis eläisi, hän varmasti kääntyisi haudassaan." - Hannu Nyberg | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
