| Aihe: Keskustelua rummunsoiton opiskelusta ja opettamisesta. | |
|---|
 Ruutikallo
17.09.2011 23:23:40 (muokattu 18.09.2011 10:29:46) | |
|
Vallu-Veke: Joku vois listata mahdolliset tiet, miten tullaan rumpaliksi ...?
En tiedä, enkä tituleeraa itseäni moiseksi.
Oma pplkuni jäljittelee seuraavaasti:
1. itseopiskelu EI, näin ala-asteela rummut, tai rumpuja oli kaksi, ihan bassari ja oikein virvelikin.
Musiikinopetushan oli tuolloin melko säälittävää. Nokkahuilu, Pelle&Sebastian + jne.
Luokassa oli nuo, ihailemani kapineet. Bassaria piti ainakin plkea joka päivä, kuten myös virveliä oli testattava. Kapulat oli opettajianhuoneessa piilossa, joten mikä tahansa kävi ja puutyötunnilla sorvasin kapulat, prkl.
3. Luokalla, ol vappumarssi. Vaadin päästä soittamaan marssirumoua kulkueen edessä. Ei lupaa. Vaadin lisää, minä en osaa laulaa tms. ja sain kuin sainkin luvan.
Hiton ohut naru kaulan ympäri, snare roikkumaan siitä, kuin mestarilla konsanaan.
Otteesta, saati teniikasta tiennyt tuon taivaallista. Ta-ta-ta trrrrrrrr....jnejne
Kiersimme tuon pienen kylän koko koulun voimin ja minä ylpeänä etunenässä virveliä päristäen. Mahtava tunne. Joskin paalinaru hiersi järjettömästi toista tuntia kaulaani ja se rumpukin painoi paljon.
Siitä asti jopa "sain" luvan edes soittaa rumpu(J)a musiikin tunneilla.
Tätä kesti yläasteelle. Jolloin piti perustaa bändi. Ei löytynyt, mutta joka välitunti musaluokassa erilaisten tyyppien kanssa soitoa. Kavereista alkoi löytyä lahjakkuuksia, saimme kasaan bändin.
Tottakai soitimme ensin Levottomat Tuhkimot, Road Runnerit, Bluesia, Iron Maidenia ja Metallicaakin.
Monta vuotta "tuhlasin", ollee väärä termi. Tuli bändikoulu, koulun puolesta. Kävimme kolmesti, kunnes muut kyllästyivät, höh.
Yläasteen loppupuolella MEIDÄN bändi oli jo niin hyv että olime tehneet keikkojakin, koulussa siis.
Järjestmme Discojakin, omatoiisesti, itse kulut maksaen. Persnettoa tuli mutta kivaa, oikea lava ja kaikkea. Äänentoistosta en muista miten saimme.
Soitin siis perse edellä puuhun. Purple, Zeppelin, AC/DC, Iron Maiden, Stratovarius. Kiinnittämättä lainkaa huomiota että tätähän voi opiskella ja jopa kehittyä, niin että tämä kuulostaisi joltain.
Olin alta täysi-ikäinen kun menin ensimmäiselle tunnille. Olin puulla päähän lyöty. Miten noin nopeaa ja noin hienoa??????
Onneksi osasin nuotit jo entuudestaan, joten päätin päästä tunneille. Löytyikin oiva pedagogi, Turustakin ja Raumalta tuttu. Hänen kanssaan opiskelimme oikea kapulaotteen, tekniikkaa, duettoja ja mitä tahansa.Vierähti monta vuotta, samalla kehittyen ja itseeni uskoa luoden.
Yhtäkkiä löysin itseni useammasta orkesterista päällekäin. Aina Bilemusasta, humpan kautta BigBandiin.
En arastellut saati sanonut millekään projektille kielteiseti.
Tein Studiohommaa, liveä, sit-in, tuurausta yms.
Sitten tuli perhe, tauko, jne. kuitrnkin hommat jatkui ja nyt näyttää edelleen piristyvän.
Aloitin opiskelun taas, oih, miten mahtavaa se onkaan. Kun vertaa vaikka ensimmäisiin vuosiin. Silloin luulin osaavani kaikki, joten "skiptaan alottelut ja kunnon touhut", nyt osaa ottaa ajasta aivan erilailla kaiken irti.
Toki opiskeli melko myöhäiseen ikään, joten se oppiminen ja treenaus alkoi järkiintyä kuitenkin melko varhain.
End Of that chapter =)
2. soittotunnit joltain, itseään rumpalina pitävältä Minulla ei ole pedagogin papereita, enkä tiedä kaikkea. Jaan samaani infoa etenpäin, kuitenkin jokaisen kohdalla teen suunnitelmarungon. Se toimii tai ei. Tullaan sitten askel taaksepäin.
Oppilas/opettaja suhde on mielestäni tärkeä. Minulla se luultavasti on lopunikäinen.
Auktoriteetti on olennainen osa opettamista, kuitenkaa natsismiin syyllistymättä.
Hankalia tapauksia on , kuten olen palstalla aiemminkin kertonut.
Toiset haluaa soittaa ja tulla soittajiksi/muusikoiksi, toisten vanhemmat haluavat niin.
3. Hakeudu opetukseen, sellaiseen jossa tunnet olevasi kotona, mutta pieni paine on hyvästä.
4. InTTerWeb , nykyään netistä saa mitä ja jos jonkinlaista oppia. Kuka suodattaa oikeat ja näennäiset asia, on asia erikseen. Opettaako Cobus sulle fraseerauksen hienouksia, analysoiko hän miksi Philly J. Jones soitti miten soitti levyillään tai miksi Tony Wiliamsin tyyliä kopioidan edelleen. Puhumattakaan P. Purdiesta, miten se välittyy kirjekurssilla?
Olennaista olisi osata erottaa, nopeusskaba/jazz-lick/hevitömtöm, tms. musiikin tekemisen kontekstista.
Tekniikka on edelleen vain keino toteuttaa itseään hauluttuun ulosantiin. Mitä vaivattomampaamambaa se on sitä enemmän se avaa ovia, muttei tee sinusta rumpalia joka liikuttaa jalkaa tahi saa miettimään muutakin kuin "ältsin nopee rolli"
........
Eli kaikki mahdolliset kouluttautumisvaihtoehdot sinne, järjestyksessä suurinpiirtein. Naapureita piinaavasta autotallikostajasta, tohtoritasolle asti...
E: Soittokunnat mainittu. Se on mielestäni helkkarin hyvä sauma vaikkei musa miellyttäisikään hevarin korvaa. Olet lappu-lassena, joskin kapellimestari apunasi.
Poimintoja lapuista, miksi, mitä, miten toteutaa tuo ja nuo, tulee codat yms. tutiksi, sekä edellisessä monen muun asian lisäksi mainitsemata jäänyt laskeminen.
1-2-3-4/2-2-3-4/3-2-3-4/4-2-3-4-
Itse myönnän jopa laskevani askeleitani tai mitä tahansa arkista puuhaa, josta voin päähäni kierron tai tahdin kehittää.
[kyllä sen Led Zeppelinm Puple ja kunnonnon 60-70 musa] -Henydrum- 1.3.2008, 03:30:46
www.tukalaband.com | |
Editoin edellisellä sivulla olevaa uteluani, kun erilaiset koulutusvaihtoehdot kiinnostaa. Ihan kiinnostuksen takia jopa ja koskaan ei tiedä mihin sitä innostuu, ....
Vallu-Veke:
Edit.
.... Kiinnostaa, jos alkaa yyteet ja joutuu vaikka työttömäksi, niin se voi olla alan vaihto.
.... Minkälaisia mahiksia löytyy :) | |
1-2-3-4/2-2-3-4/3-2-3-4/4-2-3-4-
Miten tää pitää laskea?
Ronttimus: Aiheeseen: Söin juuri luomupaahtoleipää. Vitutti kun maistui niin paskalta. | |
Kailis: Miten tää pitää laskea?
Sanot noi numerot. :D
1234 on eka tahti, 2234 on toka tahti, 3234 on kolmas tahti ja 4234 on neljäs tahti. Peruskikka jolla pysyy tarpeen tullen kärryillä siitä monennessako tahdissa mennään. Eka numero on aina se kyseisen tahdin numberi, u nou.
Rumpu+soolo=rumpusoolo. http://www.youtube.com/watch?v=kuIUA3eVW0c | |
markkuliini: Sanot noi numerot. :D
1234 on eka tahti, 2234 on toka tahti, 3234 on kolmas tahti ja 4234 on neljäs tahti. Peruskikka jolla pysyy tarpeen tullen kärryillä siitä monennessako tahdissa mennään. Eka numero on aina se kyseisen tahdin numberi, u nou.
Ahaa. Mä meen enemmän yyyy kaaa kooo neee pohjalta =D Eli em mä tollasia laske.
Ronttimus: Aiheeseen: Söin juuri luomupaahtoleipää. Vitutti kun maistui niin paskalta. | |
Kailis: Ahaa. Mä meen enemmän yyyy kaaa kooo neee pohjalta =D Eli em mä tollasia laske.
Ei kukaan silleen huvikseen laskekaan. Ainoastaan jos pitää tahtimäärää räknätä.
Rumpu+soolo=rumpusoolo. http://www.youtube.com/watch?v=kuIUA3eVW0c | |
Kailis: Miten tää pitää laskea?
No juup, olisi ehkä pllut selvempi tapa; YY-kaa-koo-nee, KAA-kaa-koo-nee, jne.
Juurikin Markkuliin mainitseman tahtien tsekkailun takia, esim; jotain vili-vikkelän, "ei-niin-varmana-rytmistyksestä saati laskeutumispaikasta" tehtävissä kohelluksissa, joiden pitäisi olla vaikka niitä nelosia tai needen vaihtoja.
[kyllä sen Led Zeppelinm Puple ja kunnonnon 60-70 musa] -Henydrum- 1.3.2008, 03:30:46
www.tukalaband.com | |
hollmi-5: Monesti mietin, mikä siinä on, että ei viitsi tehdä yhtään töitä soittamisen eteen? Onko se vain niin, että on mukava ilmoittaa harrastavansa rummunsoittoa?
Mä olen todennut, että on pääpiirteittäin kahdenlaisia rumpuoppilaita: Niitä jotka harrastaa rumpujensoittoa ja niitä jotka harrastaa rumputunteja.
Ja ei siinä mitään. Harrastetaan sitten rumputunteja kerran viikossa. Kaverit kaiketi nauttii tunneistaan koska joka viikko ilmestyvät, enkä ole asiasta sen enempää enää vuosiin paineita ottanut. Se on sen veijarin viikottainen ohjattu rumpujensoittotuokio ja niillä spekseillä mennään. Rima sopivan alas ja keskitytään viihtymiseen ;o). Kaikesta huolimatta heistä aikanaan kehittyy (toivottavasti) hieman valistuneempia musiikin kuluttajia.
Onneksi sitten on myös niitä erittäin motivoituneita kavereita jotka treenaa ja kehittyy ja lahjakkaita kavereita, joiden kehittymistä ei estä edes treenaamattomuus.
Tunneilta pois jääneet oppilaat tarkoittaa itselle palkallista treeniaikaa. | |
Tänään kuulin ystäväni eilisestä poismenosta. Poikansa on minulla rumpuoppilaana. Ajattelin, ettei hän varmaan tule rumputunnille, mutta niinpä vain tulikin. Pahoitteli, kun ei ollut ehtinyt rumpuläksyä treenata. Oli mennyt viikko iskää hoitaessa ja eilen isä kuoli. -totesi poika... No ei todellakaan haittaa. Sulla on ollut paljon tärkeämpää tekemistä ja miettimistä - vastasin. Tunti meni ihan hyvin...
Soundit, piuhat ja kajarit. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
