| Aihe: Mitch Mitchell | |
|---|
|
Linnunlaulupuu: Paitsi se ac/dc:n rumpali, tietenkin.
No sillä on kyllä ihan eri meno. Kakkosnelosta parhaimmillaan...
Soundit, piuhat ja kajarit. |
|
arse: Miten erotetaan "tyyli" ja "sisältö" toisistaan? Ja miksi halutaan erottaa musiikki ja rumpujensoitto toisistaan?
Tyyli tässä keskustelussa on edustanut musiikinlajille ominaista merkkikieltä, kun taas sisältö on substanssia, tekemisen painoarvoa.
Eri musiikeissa odotukset merkkikielen ilmaisemisesta vaihtelevat kovasti, sillä vahvasti improvisoidussa tekemisessä, mitä Hendrixin musiikki edustaa, odotukset voidaan lähinnä tiivistää pariin abstraktioon: energia ja koheesio. Ylipäätänsä kaikenlainen free-soitto onkin pelkkää substanssia, sillä ilman musiikinlajin semanttista systeemiä ja "teoriattomuutta" soittajan täytyy luoda kokonainen musiikillinen universumi lähes tyhjästä. Tässä Jimi Hendrix on ollut yksi kaikkien aikojen improvisoijista, Woodstock Improvisation http://www.youtube.com/watch?v=QTSxfsKXeiM Tuonkaltaisessa musisoinnissa Mitch Mitchell oli mahtava. Voi vain kuvitella miltä tuo W.I. kuulostaisi Mitchellillä kuorrutettuna. Se laatu mitä Hendrix-Mitchell -akseli suolsi improvisoiden on ollut erittäin merkittävää koko rockmusiikin eteenpäin menemisen kannalta. Hendrixin free siis oli synnyttävä ison osan rockia, ja käytännössä Hendrixin "jazz" rokkasi armottimmin. Mielestäni free, joko kollektiivinen tai jopa soolo, on maailman tärkeintä musiikkia.
Afrokuubalaisessa keskitien sonissa merkkikielen ilmaisemiseen liittyvät odotukset ovatkin jo paljon tiukemmat: clavesta pitää pitää huolta kaikessa tekemisessä mukaanlukien harmoninen rytmi ja muotorakenteessakin. Esim. timbale-soolossa semanttisen painolastin, clave-lähtöisten lickien ja vastaavien, kantaminen vie suuren osan muusikon liikkumatilasta, ja siitä huolimatta muusikon täytyisi pystyä tuntemaan olonsa vapaaksi ja olemaan jollakin tasolla luova ammatillisen osaamisen lisäksi ollakseen hyvä rytmimuusikko. Merkistön haltuun ottaminen on kova duuni missä tahansa lajissa, mutta se on samalla turvaverkko, joka mahdollistaa kasvottomien, miltei lahjattomien ja substanssittomien genrenhallitsijoiden nousemisen suuriksi tähdiksi. Tästä erinomainen esimerkki on Ian Paice.
Ei se absoluuttinen totuus ole, mutta lähes järjestelmällisesti olen oikeassa asian kuin asian todellisesta jamasta. - jazzmies 2011 - |
|
Tässä Jimi Hendrix on ollut yksi kaikkien aikojen improvisoijista, Woodstock Improvisation http://www.youtube.com/watch?v=QTSxfsKXeiM Tuonkaltaisessa musisoinnissa Mitch Mitchell oli mahtava.
Missä kohdassa Mitchellin mahtavuus tulee ilmi?
Ronttimus: Aiheeseen: Söin juuri luomupaahtoleipää. Vitutti kun maistui niin paskalta. |
|
Linnunlaulupuu: Paitsi se ac/dc:n rumpali, tietenkin.
oh no, here we go...
"Thank you for the music, white boy". 6-stroke troll #1 |
|
Ei tarvi kuin Mitch Mitchellin taianomainen nimi kaivaa esiin niin heikoimmat alkavat kaivaa Phil Ruddin ja Bongo Bonhamin haamuja naftaliinista ikään kuin suojaksi. Ei hätää, ette ole turvassa! Zep ja DC ovat menneen talven lumia, Mitch taasen kuolemisestaan huolimatta aina aktuelli.
"Only rock and roll was real, everything else was unreal" -John Lennon |
|
velipesonen: Ei tarvi kuin Mitch Mitchellin taianomainen nimi kaivaa esiin niin heikoimmat alkavat kaivaa Phil Ruddin ja Bongo Bonhamin haamuja naftaliinista ikään kuin suojaksi. Ei hätää, ette ole turvassa! Zep ja DC ovat menneen talven lumia, Mitch taasen kuolemisestaan huolimatta aina aktuelli.
Jännästi ei tarvinnut Bonzona kaivaa kun oli jo valmiiksi kaivettu tyrkylle. :D
Rumpu+soolo=rumpusoolo. http://www.youtube.com/watch?v=kuIUA3eVW0c |
|
velipesonen: Ei tarvi kuin Mitch Mitchellin taianomainen nimi kaivaa esiin niin heikoimmat alkavat kaivaa Phil Ruddin ja Bongo Bonhamin haamuja naftaliinista ikään kuin suojaksi. Ei hätää, ette ole turvassa! Zep ja DC ovat menneen talven lumia, Mitch taasen kuolemisestaan huolimatta aina aktuelli.
Voi hyvä Sylvi. Näkee taas, mihin tää ketju menee. Velipesonen ja Jazzmies ovat aukottomasti oikeassa ja muut väärässä, vaikka olisivat samaa mieltä kuin muutkin.
Vaan siinä vaiheessa kun Beethovenin 5. analysoitiin raiskauksena olin jo että slutwalking bass. - Epämuusikko |
|
Rudd ei taida vielä olla haamu ;)
Soundit, piuhat ja kajarit. |
 pata
25.08.2011 09:10:16 | |
|
Huikee käydä pitkän tauon jälkeen lukemassa näitä. Hei eikös jotkut jo joskus suututtaneet Jazzmiehen siinä määrin, että se lopetti kirjoittelun täällä kokonaan?
Mitä Mitch Mitcheliin tulee, nii olihan se oma juttunsa kyllä mitä teki. Toimi juurikin tossa Hendrixin hommassa hyvin. Tiiä sitten olisiko se kantanut missään muussa kokoonpanossa?
Mielenkiintoista, että Bonzoa ei tässä eräät nosta kovin korkealle, koska onhan se sen voima ja tyyli sellainen, että siitä on tommonen raskaamman rockmusan Lähdekoodi tehty. Se on ehkä enemmän tunne ku tekniikka tai maneereita.
Joskus vaan hieman ihmetyttää se seikka, että Jazzipuolen taitajilla/tietäjillä on sellainen ihme tarve mollata jotain harvakseltaan toistuvia maneereita ja ihannoida taas sitten joskus jopa aivan helevettiin asti menevää "läträämistä". Toki sillekkin on paikkansa, mutta harvakseltaan.(makuasioita taas) Ikäänkuin ulossoittaminen olisi kaiken itsetarkoitus. Tässä nyt taas irrottiin tosi paljo aiheesta itsestään, mutta nää aika harvon on yksinkertaisia tippaleipiä nämä jutut. Enkä tietysti väitä, että itse olisin millään tavalla "Oikeassa" koska musiikissa ei oikeaa ja väärää juuri voi rajata. Tosin jotkut täällä sen ilmeisesti osaavat tehdä. ;D Pikku trollit siihen loppuun....
Zap |
 ferodoz
25.08.2011 10:38:42 (muokattu 25.08.2011 12:29:50) | |
|
velipesonen: Ei tarvi kuin Mitch Mitchellin taianomainen nimi kaivaa esiin niin heikoimmat alkavat kaivaa Phil Ruddin ja Bongo Bonhamin haamuja naftaliinista ikään kuin suojaksi. Ei hätää, ette ole turvassa! Zep ja DC ovat menneen talven lumia, Mitch taasen kuolemisestaan huolimatta aina aktuelli.
Mitä sä yrität todistaa? Sitäkö että Mitch on sun mielestä paras ja kaikki muut on tylsiä? Ei omaa mielipidettään tarvi mun mielestä todistella näin jyrkästi. Ja tämä keskustelu on alusta asti ollut tuhoontuomittu aloittajan argumenttien puutteista johtuen.
Koolla on väliä. |
|
velipesonen: Ei tarvi kuin Mitch Mitchellin taianomainen nimi kaivaa esiin niin heikoimmat alkavat kaivaa Phil Ruddin ja Bongo Bonhamin haamuja naftaliinista ikään kuin suojaksi. Ei hätää, ette ole turvassa! Zep ja DC ovat menneen talven lumia, Mitch taasen kuolemisestaan huolimatta aina aktuelli.
Ei tarvi kuin velipesonen niin keskustelu on takuulla perseestä. |
|
Enemmän soittoa, vähemmän puhetta. Urheilu tekee myös korvien välille tosi hyvää.
Joskus virta katkeaa tai sitä on liikaa -
mut voi tahto nuorallatanssijan nostaa ilmaan. |
 velipesonen
25.08.2011 12:29:55 (muokattu 25.08.2011 12:31:05) | |
|
ferodoz: Mitä sä yrität todistaa? Sitäkö että Mitch on sun mielestä paras ja kaikki muut on tyksiä? Ei omaa mielipidettään tarvi mun mielestä todistella näin jyrkästi. Ja tämä keskustelu on alusta asti ollut tuhoontuomittu aloittajan argumenttien puutteista johtuen.
Yritän todistaa että muodikkaat uskomukset hallitsevat elämäämme, ne toimivat hahmotusperusteina paljon useammin kuin järki tai edes tunne. Musiikkikeskustelussa mikä tahansa on enemmän muodissa kuin musiikki itse, paljaaltaan vailla tyylisidonnaisen tulkinta-apparaatin painolastia. Olen sitä mieltä, että Hendrixin ja Mitchellin bointsit nousevat ja monen muun laskevat jos muodikkaista uskomuksista malttaa hetkeksi hellittää. Mielestäni ihminen ei muodikkaita uskomuksia tarvitse ja ne voi hylätä tarpeettomina. Puhtain asein puhtaan musiikin puolesta.
"Only rock and roll was real, everything else was unreal" -John Lennon |
|
velipesonen: ...Puhtain asein puhtaan musiikin puolesta.
Tuskin olis Henkka ja Mitch läpäisseet doping testiä ;)
Soundit, piuhat ja kajarit. |
|
velipesonen: Yritän todistaa että muodikkaat uskomukset hallitsevat elämäämme, ne toimivat hahmotusperusteina paljon useammin kuin järki tai edes tunne. Musiikkikeskustelussa mikä tahansa on enemmän muodissa kuin musiikki itse, paljaaltaan vailla tyylisidonnaisen tulkinta-apparaatin painolastia. Olen sitä mieltä, että Hendrixin ja Mitchellin bointsit nousevat ja monen muun laskevat jos muodikkaista uskomuksista malttaa hetkeksi hellittää. Mielestäni ihminen ei muodikkaita uskomuksia tarvitse ja ne voi hylätä tarpeettomina. Puhtain asein puhtaan musiikin puolesta.
Suosittelen; puuroa aamulla ja korkeintaan Elvistä iltapäivällä. Kuuden kuukauden päästä varovaisesti Cochranin kautta mustaan musiikkiin jos oireet pysyvät aisoissa. Jos ei, kuunnellaan pelkkää Helsinkiläistä 50's rockia.
Ronttimus: Aiheeseen: Söin juuri luomupaahtoleipää. Vitutti kun maistui niin paskalta. |
|
Kailis: Suosittelen; puuroa aamulla ja korkeintaan Elvistä iltapäivällä. Kuuden kuukauden päästä varovaisesti Cochranin kautta mustaan musiikkiin jos oireet pysyvät aisoissa. Jos ei, kuunnellaan pelkkää Helsinkiläistä 50's rockia.
Tuntuu turhan vaativalta vaikka Onni Gideon ja Rock-Jerry luonnollisesti kiinnostaa.
"Only rock and roll was real, everything else was unreal" -John Lennon |
|
hollmi-5: Rudd ei taida vielä olla haamu ;)
Ei onneksi näyttänyt ainakaan toissa kesänä siltä. Arvostettava tupangimies myös.
"Sitten tuli monia hittejä leijat ehkä suukon antaa saan viimeiseen mieheen" |
|
Linnunlaulupuu: Ei onneksi näyttänyt ainakaan toissa kesänä siltä. Arvostettava tupangimies myös.
Arvostettava tupangimieshaamu -Topi Sorsakoski- dokaili ja röökaili dokkarissa äsken TV1-kanavalla. Yllättävästi henki pakeni parikymmentä vuotta ennen odotetun ielinän saavuttamista noinkin terveillä elämäntavoilla...
Soundit, piuhat ja kajarit. |
|
pata: Huikee käydä pitkän tauon jälkeen lukemassa näitä. Hei eikös jotkut jo joskus suututtaneet Jazzmiehen siinä määrin, että se lopetti kirjoittelun täällä kokonaan?
Kyllä näin oli, noin vuonna 2005 tai jotakin. Sen ajan v*ttuilijat ovat sittemmin kadonneet palstalta kasvottomina, näkemyksettöminä ja lahjattomina wannabe-rumpalisteina. Eipä ole suomalainen musiikkimaailma heidän mielipiteitään paljoa sittemmin kaivannut. Silloin ei paljoa asiantuntemustani, kokemustani ja mielipiteitäni kaivattu palstalla, eipä tosin vieläkään :)
Joskus vaan hieman ihmetyttää se seikka, että Jazzipuolen taitajilla/tietäjillä on sellainen ihme tarve mollata jotain harvakseltaan toistuvia maneereita ja ihannoida taas sitten joskus jopa aivan helevettiin asti menevää "läträämistä".
Velipesonen vihjasi jo kerran, että hyvät ihmiset jämähtäkö paljon-vähän -diktomiaan, se ei ole se pointti alkuunkaan. Asian ydin on substanssi itsessään. Substanssin erottaminen on vaikeaa - siis sitä, miten rumpali osaa soittaa tilanteeseen parhaalla mahdollisella tavalla. Yleensä rumpalien ego on vastenmielisen iso, mikä vesittää kokonaisuutta. Esim. John Bonhamin musiikillinen ego paisui mahansa kanssa samassa tahdissa matkan varrella, jolloin hän alkoi soittaa enenevässä määrin rumpuja eikä musiikkia. Phil Ruddilla vaikuttaisi taas olevan "oma juttu", mikä saa yhtyeen koko tuotannon kuulostamaan samalta kappaleelta.
Suosittelen kaikille ankaraa jazzin ja afrikkalaisen rumpukulttuurin tiukkaa analyysiä ja perehtymistä, jotta "valkoisen" rockin köpöys selviäisi ennen eläkevuosia. Lastenmusiikki on lastenmusiikkia, sille ei voi mitään, mutta sen yli pääsemiseksi voi jokainen kuuntelija tehdä paljonkin. Nyt heti Joe Hendersonin "Inner Urge" soimaan joka iikka!
Ei se absoluuttinen totuus ole, mutta lähes järjestelmällisesti olen oikeassa asian kuin asian todellisesta jamasta. - jazzmies 2011 - |
|
Linnunlaulupuu: Ei onneksi näyttänyt ainakaan toissa kesänä siltä. Arvostettava tupangimies myös.
On ne kyllä arvossaan. Yks tuttu kaveri piti työpaikallansa tupangitauon sijasta näkkileipätaukoja. Sai potkut ansaitusti. Tupangimiehet sai jäädä pössyttelemään.
Työnantajat ovat päätyneet tuloslaskelmissaan siihen, että näkkileivän syönti on pahasta, mutta pöllin pössyttely ei. Pössyttely tuo lisäarvoa yritykselle, jne...
===> Näkkärimiehet saa lähteä kortistoon ensimmäisenä ja mieluummin heti.
Kyllähän se ihan järkeen käypää näin onkin. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
