| Aihe: Mitch Mitchell | |
|---|
|
J.Hollström: Ja sen sijaan turhuuksien huipentuma velipesonen voi jättää kertomatta.
Sori mää tein sen jo.
"Only rock and roll was real, everything else was unreal" -John Lennon |
|
uusikaveri: ..Onko kenekään silmiin sattunut Hendrixin omaa mielipidettä komppaajistaan?
Tuolla on jotain yleisjuttua. Eihän tuo mikään raamattu ole, mutta kait noissa jotain perää on:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jimi_H … alkuvaiheet_.281966.E2.80.931967.29
Tuo oli niin erikoista aikaa, että ihan pelkästään musiikilliset asiat ei vienyt asioita eteenpäin. Ihonväri-jutut oli aika pinnalla ja vieläpä sota päällä.
Itse muistan lapsuuden telkkariohjelmista vain ainaiset uutiset Vietnamista, Bättiksen sekä Bonanzan. Suomessa kommarit ja porvarit tappeli keskenään. Amerikassa oli tuo sota, rotuasiat ja kommaripelko....
No pikaisesti luin tuota ja näin jäi mieleen:
Tuottaja houkutteli Jimbon Englantiin. Ensimmäinen kokoonpano oli vähän hatusta vedetty tuottajan avustuksella kait. Ilmeisen toimiva kuitenkin.
Jim ei ollut sitten jatkossa kovin helppo tapaus studioissa,...
Alkuperäinen basisti tais kypsähtää vähän siihen ja olis halunnut omaakin taiteellista panosta levyille....
Jimbo oli ensimmäinen varsinainen tummaihoinen supertähti...
Ei saanut omasta mielestään arvostusta tummaihoisilta. Valkoihoiset tykkäs kybällä. Tummaihoiset tykkäs, että hän on liian konservatiivinen ja ei anna panosta rotukiistoihin, kuten esim. Muhammad Ali teki. Jimbolla oli vanhoillinen kasvatus. Armeijat oli käyty. Oli joskus jopa Vietnamin sodan kannalla. Muutti mieltään sitten jatkossa.
Halusi keskittyä musiikkiin, mutta ulkoa päin tuli myös rotuveljiltä painostusta.
Viimeisimmät keikat teki kuitenkin taas MM:än kanssa. Siitä voi päätellä, että ei hänellä mitään ollut MM:ää vastaan ainakaan loppuaikoinaan, kun olis voinut valita kenet haluais bändiinsä.
Jimbon musa on antanut oman vaikutteen myös hevimetalliin, joka oli tuolloin tuloillaan. |
|
Törmäsin tämmöiseen Drum!-lehdessä olleeseen Mitchell-haastatteluun, josta saa kovasti symppiksen kuvan Mitchellistä ja hänen yhteiselostaan Hendrixin kanssa.
Vasta jutusta tajusin, että Mitchell oli tosi nuori (19v) liittyessään Experienceen ja että tarjokkaita oli ollut paljon.
http://www.drummagazine.com/features/post/mitch-mitchell
Jutun alareunassa on linkki Mitchellin rumpaloinnin tarkasteluun, jossa ylistetään Mitchelliä jazz-taustaiseksi virtuoosimaiseksi rummunlyönnin kehittäjäksi. Esimerkeissä Mithellin tyyliä luonnehditaan funkyksi, mikä ei kyllä meikäläiselle ensimmäisenä tule mieleen, varsinkin kun Spotifyista tsekkasin niitä kipaleita. Suoraan sanottuna aika karseeta kuraa: Manic Depression, Crosstown Traffic, Fire eihän onnistumisista jää jäljelle kuin Hey Joe.
Spotifyista oli se ilo, että törmäsin neljän CD:n boxiin nimeltä West Coast Seattle Boy, jossa on kaikenlaista harvinaisempaa materiaalia. Ekalta CD:ltä löytyy 60-luvun alun R'n'B raitoja, joissa Hendrix on genren sanoisinko tiukemmissa rajoissa, vaikka mopo taisi vähän keulia jo silloin.
Isley Brothersien Testifyilla on myös kova kolaaja kannuissa, mutta mustassa musiikissa täytyy peruspulssin säilyä kohelletaan sitten miten paljon muuten.
Jäin vähän pähkimään, miksi Hendrix halusi soittaa Mitchellin kaltaisen kolaajaan kanssa? Ehkä se sitten on niin, että Mitchellin rumpalointi sopi täydellisesti Hendrixin omiin pyrkimyksiin.
Toisaalta Hendrix vetelee upeasti aivan toisen tyylisen rumpalin kompin päälle Band of Gypsys-levyllä, joka kylläkin oli pakkopulla levysopimuksen täyttämiseksi eikä Milesia sen jälkeen tarvittu vaan vanha kolaaja sai paikan, vaikka kyvykkäitä tulijoita varmasti olisi ollut. |
|
uusikaveri: Suoraan sanottuna aika karseeta kuraa: Manic Depression, Crosstown Traffic, Fire ...
Mikä noissa on vialla muka? Nämähän ovat mahtavia esityksiä kaikki tyynni!
"Only rock and roll was real, everything else was unreal" -John Lennon |
|
velipesonen: Mikä noissa on vialla muka? Nämähän ovat mahtavia esityksiä kaikki tyynni!
Velipesonen pisti pahan. Ainahan huutoonsa olisi vastattava ja kirjoittelin pitkän jeremiadin asian vierestä, mutta onneksi bittiavaruuden voimat olivat hereillä ja tuhosivat koko sepustuksen.
Pointtina oli, että mielestäni nuo Mitchellin jatkuvat fillit rikkovat kömpelyydessään musiikin jatkumon, jolloin rumpalointi tuntuu olevan omassa ulottuvuudessaan.
Ei sitä, että fillailu pahasta olisi. Esimerkiksi Isley Brothersien Testify-kipaleen rumpali heittää koko ajan tiukkaa filliä pilaamatta kokonaisuutta.
Tuossa olisi pari juutubeklippiä. Ensin Red House Mitchellin taiderumpaloimana:
http://www.youtube.com/watch?v=3d5uFEyzOxo&feature=related
Sitten Buddy Miles laittaa aksentit kohilleen samassa biisissä:
http://www.youtube.com/watch?v=J5tzIj2fleM |
|
uusikaveri:
Sitten Buddy Miles laittaa aksentit kohilleen samassa biisissä:
http://www.youtube.com/watch?v=J5tzIj2fleM
Onko tämä jotain käänteistä psykologiaa? Toihan oli ihan katastrofi. :D
Rumpu+soolo=rumpusoolo. http://www.youtube.com/watch?v=kuIUA3eVW0c |
 wavelength
07.09.2011 20:25:10 (muokattu 07.09.2011 20:25:38) | |
|
markkuliini: Onko tämä jotain käänteistä psykologiaa? Toihan oli ihan katastrofi. :D
Ähäpä. Siinä oli sitä rytmistä substanssia, eikä virkamiesmäistä taiminpitoa... |
|
uusikaveri:
Jäin vähän pähkimään, miksi Hendrix halusi soittaa Mitchellin kaltaisen kolaajaan kanssa? Ehkä se sitten on niin, että Mitchellin rumpalointi sopi täydellisesti Hendrixin omiin pyrkimyksiin.
Kyllä näin on. Eiköhän ne kuninkaat saa itse valita soittokaverinsa? Ei ne muuten kuninkaita ole ;)
Olisko mafian kummisetä pakottanut Jimbon ottamaan veljenpoikansa bändiin....
Olisko Jimbolla ollut ongelma?
Elias Kalmiston rakkausromaanista:
"Kaunis tyttö kulkee aina rumiluksen kanssa,.... |
|
wavelength: Ähäpä. Siinä oli sitä rytmistä substanssia, eikä virkamiesmäistä taiminpitoa...
Hauskasti basisti alkoi jännitäämään fillejä
...löytyykö ykkönen
...soiva ääni poikki
...ja lujimmasta crashista taas mukaan.
Rumpu+soolo=rumpusoolo. http://www.youtube.com/watch?v=kuIUA3eVW0c |
|
Eihän tuo Buddy Milesin veto tietynlaista päivänvaloa kestä, mutta meininkiä siinä oli aivan perkeleesti! Pikku miinus lavalla tapahtuvasta sähläämisestä, ylimääräiset pois.
"Thank you for the music, white boy". 6-stroke troll #1 |
|
uusikaveri: Sitten Buddy Miles laittaa aksentit kohilleen samassa biisissä:
http://www.youtube.com/watch?v=J5tzIj2fleM
Tämän perusteella en enää ota tosissaan mitä kirjoitat ja mitä kritisoit muiden kirjoituksissa. Häpeä!
Ei se absoluuttinen totuus ole, mutta lähes järjestelmällisesti olen oikeassa asian kuin asian todellisesta jamasta. - jazzmies 2011 - |
|
uusikaveri: Pointtina oli, että mielestäni nuo Mitchellin jatkuvat fillit rikkovat kömpelyydessään musiikin jatkumon, jolloin rumpalointi tuntuu olevan omassa ulottuvuudessaan.
Joo mut kato kun soitto ei jakaudu filleihin ja ei-filleihin vaan se on soittoa. Tässä on yksi hienoimmista ja sivumennen sanoen sujuvimmista rockrumpaloinneista, Winterland ja Manic Depression: http://www.youtube.com/watch?v=gelOUsf9uS0
Minusta on hävytöntä kutsua tätä rummunsoittoa vain "kolaukseksi" semminkin kun täysin varmasti tiedän että jos viivalle lähdetään niin enemmällä kuin 99 sadasta ilkkujasta jää soittamatta perässä.
"Only rock and roll was real, everything else was unreal" -John Lennon |
|
Minusta sekä Mitchell että Miles ovat pirun kovia luita. Not understands this' commotion,?
(itse asiassa B. Milesin pointsit nousi entisestään tuon videon myötä, sorppa :D )
"Thank you for the music, white boy". 6-stroke troll #1 |
|
Epämuusikko: Minusta sekä Mitchell että Miles ovat pirun kovia luita. Not understands this' commotion,?
Itse ajattelen samalla tavalla. Molemmilla on oma tyyli, mikä toimii molemmilla. Ja toinen ei kolais samanlailla ku toinen.
Vaan siinä vaiheessa kun Beethovenin 9. analysoitiin raiskauksena olin jo että slutwalking bass. - Epämuusikko |
|
Hupsista, onpas raati olut hereillä iltasella.
Otin jazzmiehen haukuista vähän itteeni, koska olen juutubeklipeistä nähnyt, että hän pystyy soittamaan sitä mitä puhuu. Rangaistuksena luin ketjun alusta alkaen enkä muistanutkaan, että olin peikottanut jazzmiestä nimittelemällä englantilaista akatemiajazzia napanöyhdänkaivuuksi. Anteeksi.
Tuo Buddy Miles klippi oli vain sen vuoksi, etten heti löytänyt mustien muusikoiden versiota Red Housesta. Yksi Buddy Gyu-veto löytyi, mutta Vernon Reid höpisee omiaan soiton päälle.
Minulla myös nousivat Buddy Milesin pisteet klipin johdosta. Toivon, että raatilaiset katsoivat klipin loppuun asti. Sen vaaleamman väestön hörhöilyt olivat mielestäni sivuseikka.
Winterland-taltioinnin kommenteissa oli mielenkiintoista, että sikäläinen raati ei ollut oikein varma soittaako Mitchell 6/8 vai 9/8 vaiko 3/4+tripletit+satunnaiset iskut sinnetänne. Mutta joka tapauksessa energisen vapautuneesti häiritsemättä muita soittajia.
Perkule. Ketään ei kiinnostanut Mitchellin rumpalointi Red House-klipillä, vaikka hänen arvostuksen puutteestaan koko ketju lähti liikkeelle. Juuri tuolla tavoinko hidas blues pitää kompata tai ainakin, jos Hendrix soittaa liidiä.
Jos raati on sitä mieltä, että Mitchellin rytmitön kopistelu sopii tähän biisiin kuin nyrkki meikäläisen otsaan, tyydyn tuomioon ja olen hiljaa jonkin aikaa, jollei sitten joku erehdy kehumaan Ginger Bakeria maailman monipuolisimmaksi jazz-rumpaliksi ja muutenkin ihanaksi ihmiseksi. |
 Epämuusikko
08.09.2011 13:13:28 (muokattu 08.09.2011 15:13:40) | |
|
tuo BM-pätkän paras kohta on ajassa 1.27 tuleva backbeat. Siihen on kirjoitettu: "on tässä pyöritty, 'tana!" Onhan tuolla kitarasoolon taustalla hieman ylläripylläriä, mutta mitä sitä maailmasta tulisi ilman yllätyksekkäitä vanhuksia. Katsokaa vaikka tanssimusapalstaa. Tai Rollareita.
"Thank you for the music, white boy". 6-stroke troll #1 |
|
uusikaveri: Perkule. Ketään ei kiinnostanut Mitchellin rumpalointi Red House-klipillä, vaikka hänen arvostuksen puutteestaan koko ketju lähti liikkeelle. Juuri tuolla tavoinko hidas blues pitää kompata tai ainakin, jos Hendrix soittaa liidiä.
Jos raati on sitä mieltä, että Mitchellin rytmitön kopistelu sopii tähän biisiin kuin nyrkki meikäläisen otsaan, tyydyn tuomioon ja olen hiljaa jonkin aikaa.
Katsoin äkkiseltään tuon Jimin ja Mitchin Red House -klipin, ja kyllä upposi ihan kybällä. En sano että tuo on ainoa tapa rumpaloida hidas blues, mutta lähestymistapa oli ylväs ja lopputulos vaikuttava. Älyttömän hienoa, dynaamista soittoa koko ryhmältä. |
|
Epämuusikko: tuo BM-pätkän paras kohta on ajassa 1.27 tuleva backbeat. Siihen on kirjoitettu: "on tässä pyöritty, 'tana!" Onhan tuolla kitarasoolon taustalla hieman ylläripylläriä, mutta mitä sitä maailmasta tulisi ilman yllätyksekkäitä vanhuksia. Katsokaa vaikka tanssimusapalstaa. Tai Rollareita.
Saman bongasin. Se on siinä eikä kysyjän persiissä.
-I like my sugar with coffee and cream- |
|
Mitchelin soitosta tulee assosiaatio Michael Gilesiin - tässä on rockrummutusta parhaimmillaan (Giles pieksee mun korvassa Milesin aksentit 6-0):
http://www.youtube.com/watch?v=zBfCzhYbWBk |
|
Milesin avut oli snadisti muualla. Ehkä juuri siellä jazzmiehen ja velipesosen halveksimassa, suorassa mutta silti groovessa, meiningissä. Mie tykkään.
http://www.youtube.com/watch?v=7kxNkKtZ2Ec&feature=related
Ronttimus: Aiheeseen: Söin juuri luomupaahtoleipää. Vitutti kun maistui niin paskalta. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
