| Aihe: Rumpupläjäykset vol. IV | |
|---|
|
https://www.youtube.com/watch?v=gx_VUb9Bd5c
Baard Kolstad. Jos tykkää tälläisestä, niin tämä on juuri sellaista.
time decorating | |
jarome: https://www.youtube.com/watch?v=gx_VUb9Bd5c
Baard Kolstad. Jos tykkää tälläisestä, niin tämä on juuri sellaista.
Ihanan härskit tomilojen saundit.
"Tuon väristä meillä on." -Kailis | |
jarome: https://www.youtube.com/watch?v=gx_VUb9Bd5c
Baard Kolstad. Jos tykkää tälläisestä, niin tämä on juuri sellaista.
En saanut katsettani irti ridestä josta puuttuu pala.
Krice: Master volume oli liian isolla, sen vuoksi kaikki korostui liikaa. | |
Hyvii(varsinki teknisesti yms.) rumpaleit on nykypäivän paljo, mut turhan harval on oikeesti omaperänen tyyli. Tää tyyppi vetää hmmm vähintään erilaisella tyylil ;D.
https://www.facebook.com/travis.s.s … 0981252688/1946089418767081/?type=3
Oon miettiny sitä, et jos on rumpali, joka on ihan vitun hyvä, ja osaa kaikki maailman rudimentit unissaan & päällä seisoessaan, ni ootko LIIAN korkeella tasolla, et pystyt enää rikkoon mitään sääntöjä & vapauttaan mielikuvitukses? Sääntöi, ku on helpompi rikkoo, jos niitä ei edes tiedä :D.
Eikä siin, kyl se on aina vakuuttavaa kattoo & kuulla, ku joku vetää jtn hillitöntä superdupermegahypergospelchoptuplatriplateragigagodzilla settiä, mut noit tollasia videoita paljo kattoneena, se käy aika nopee helevetin tylsäks, ellei siit löydy jtn selkeesti omaa & erilaista.
Eli käytännös monesti viihdyttävämpää, on itelle kattoo vaikka youtubesta jtn ihan random rumpaleita, jotka tekee paljo virheitä, & outoja ratkasuja puolvahingossa soitossaan. Toki katon oman soiton kehitystä ajatellen taitavien soittoa enemmän.
Tai sit tän jätkän videot: https://www.youtube.com/watch?v=OBmsZruelM8 Voi luojan perse, et nauroin kovaa, ku näin nää joskus ekaa kertaa. Ihan hulvatonta komediaa.
Mutsis oli hamsteri ja faijas haisi seljanmarjoilta! | |
Ihmis surun haaskansyöjä: Hyvii(varsinki teknisesti yms.) rumpaleit on nykypäivän paljo, mut turhan harval on oikeesti omaperänen tyyli. Tää tyyppi vetää hmmm vähintään erilaisella tyylil ;D.
https://www.facebook.com/travis.s.s … 0981252688/1946089418767081/?type=3
Tuli mieleen ekaksi Zach Hill. Arvostan, kuuntelin loppuun asti, ja mielummin tämmöistä kuin ihan ok:sti soittavia sielunelämältään ja naamanilmeiltään kuolleita puoliammattilaisia.
Tai sit tän jätkän videot: https://www.youtube.com/watch?v=OBmsZruelM8 Voi luojan perse, et nauroin kovaa, ku näin nää joskus ekaa kertaa. Ihan hulvatonta komediaa.
No tämä nyt oli huonoa.
uliuli | |
Benny Greb - Im Tweeked
https://www.youtube.com/watch?v=7ttesixp9pk | |
https://www.youtube.com/watch?v=0I0kbrGoHbU Toisiks paras rumpali, joka soittanu Testamentis. Ei ehkä yhtä mielikuvituksekas velho, ku Hoglan, mut ensimmäinen sana, mikä tulee mieleen on kompakti. Ja groovaa aina helvetin hyvin, mitä ikinä soittaakaan.
https://www.youtube.com/watch?v=UzaE7zsNFDE Tää biisi & sen tyylikkäät fillit yms. sai mut arvostaan tätä kannuttajaa. Metal rumpali, mut kuulen soitossa jtn, mitä liukuhihna metal rumpaleilta puuttuu nykypäivänä monesti. Eli aika varmaan käytetty muuhunki, ku blastien hinkkaamiseen, ja kenties alunperin soitto kehittyny jossain toisessa genressä.
Mutsis oli hamsteri ja faijas haisi seljanmarjoilta! | |
Ihmis surun haaskansyöjä: Oon miettiny sitä, et jos on rumpali, joka on ihan vitun hyvä, ja osaa kaikki maailman rudimentit unissaan & päällä seisoessaan, ni ootko LIIAN korkeella tasolla, et pystyt enää rikkoon mitään sääntöjä & vapauttaan mielikuvitukses? Sääntöi, ku on helpompi rikkoo, jos niitä ei edes tiedä :D
Ihan hyvä kela, mutta tämä liittyy enemmän musiikinlajin estetiikan sisällä tapahtuvan loputtoman puljaamisen riskeihin. Jos diggaa esim. vain jazzia, tekee jazzharjoituksia ja kuuntelee jazzia, niin sitten kyllä marginaalit käyvät aika kapeiksi.
Mitä tulee rumpujen soittamiseen, niin rudimentit ovat vain tekninen musiikinteon työväline. Rudimenttimetodissa käydään kaikki mahdolliset käsijärjestykset ja aksentit niissä läpi peruslyöntien pohjalta. Sitä materiaalia on niin paljon, että se käsittää käytännössä kaikki rytmit ja tahtilajit, kunhan vain laajentaa ja soveltaa rudimentteja. Koko rudimentaalisen harjoittelun pointti on hallita kapuloita, soittaa ergonomisesti hajottamatta kroppaa ja saada soittimesta vahva soundi. Pohjimmiltaan kaikki mitä rummuilla voi soittaa, on loppujen lopuksi rudimenttia - yksittäisen lyönninkin voi nimetä, "tap".
Eri aikakausina on ollut maailman sivu itseoppineita, ihan omista lähtökohdista ponnistavia taiteilijoita. Osalla niistä on paljonkin ilmaisuvoimaa tyyliin Joy Division tai The Cure, joista tuli ihan merkittäviä tekijöitä goottirockinsa myötä. Molemmilla selkeä oma juttu, joka varmasti riittää faneille. Mutta varmasti Robert Smith on välillä ihmeissään, että miksi yhtyeen "sympaattinen räpeltäminen" on mennyt läpi yleisölle vuosikymmenestä toiseen. Tämä on koko taidejutun ydin, että jos on riittävästi yleisöä ja management-sektori diggaa tekijän visiosta ja tekemisestä, niin minkäs siinä teet, sen kuin vain soitetaan. Osa yleisöstä taas pitää hallitummasta tekemisestä tyyliin Paul Simon, klassinen, jazz tai Juha Tapio. Näiden vakuuttava soittaminen taas tarvitsee taustalle melkoisesti osaamista. Rummuilla tulee ensiksi mieleen kontrolli, missä rudimentit eivät ainakaan esittämiselle hallaa tee.
Lopuksi vielä se, että kurinlainen tekniikan harjoittelu ja johdonmukainen luova työskentely eivät hyljeksi toisiaan. Niitä on vaalittava rinnan. Muuten soittajan maailmankuva alkaa "puoltaa" jompaankumpaan: joko soitosta tulee teknistä suoritetta tai naiivia egotrippailua.
"Ego on kuin hattu. Olisi aina kohteliasta ottaa hattu pois päästä aina kun tapaa toisia ihmisiä." | |
Kaksi sitkeänä elävää luuloa:
Nuotinlukutaito tappaa luovuuden.
Rudimenttien hallinta tappaa luovuuden.
Kesällä kuuntelin Jeff Porcaro session tracks-soittolistan Spotifysta. Paljon hienoa musiikkia, jota Jeffin hieno soitto tuki. Paljon (mielestäni) aivan kamalaa musiikkia, jota Jeffin soitto ei pelastanut.
Soundit, piuhat ja kajarit. | |
hollmi-5: Kaksi sitkeänä elävää luuloa:
Nuotinlukutaito tappaa luovuuden.
Rudimenttien hallinta tappaa luovuuden.
Joo, nämä jutut aina tasaisin väliajoin pomppii esille milloin mistäkin. Enpä ole koskaan kuitenkaan kuullut kenenkään teoriaa/tekniikkaa harjoitelleen valittavan asiasta. "Harmi kun tuli treenattua, luovuus kuoli". Kuulostaa ihan absurdilta.
Omasta puolestani voin sanoa, että vaikka en mikään virtuoosi olekaan, niin musiikin opinnot aikanaan avarsivat todella paljon käsitystä musiikista, sen monista ulottuvuuksista ja niihin liittyvistä mahdollisuuksista. Luovuus on parantunut harjoittelemalla, ja siihen sain paljon hyödyllisiä työkaluja teoria- ja instrumenttiopintojen puolelta. | |
jazzmies:
Lopuksi vielä se, että kurinlainen tekniikan harjoittelu ja johdonmukainen luova työskentely eivät hyljeksi toisiaan.
Tämä on totta ja tärkeää.
uliuli | |
jazzmies: Ihan hyvä kela, mutta tämä liittyy enemmän musiikinlajin estetiikan sisällä tapahtuvan loputtoman puljaamisen riskeihin. Jos diggaa esim. vain jazzia, tekee jazzharjoituksia ja kuuntelee jazzia, niin sitten kyllä marginaalit käyvät aika kapeiksi.
Mitä tulee rumpujen soittamiseen, niin rudimentit ovat vain tekninen musiikinteon työväline. Rudimenttimetodissa käydään kaikki mahdolliset käsijärjestykset ja aksentit niissä läpi peruslyöntien pohjalta. Sitä materiaalia on niin paljon, että se käsittää käytännössä kaikki rytmit ja tahtilajit, kunhan vain laajentaa ja soveltaa rudimentteja. Koko rudimentaalisen harjoittelun pointti on hallita kapuloita, soittaa ergonomisesti hajottamatta kroppaa ja saada soittimesta vahva soundi. Pohjimmiltaan kaikki mitä rummuilla voi soittaa, on loppujen lopuksi rudimenttia - yksittäisen lyönninkin voi nimetä, "tap".
Eri aikakausina on ollut maailman sivu itseoppineita, ihan omista lähtökohdista ponnistavia taiteilijoita. Osalla niistä on paljonkin ilmaisuvoimaa tyyliin Joy Division tai The Cure, joista tuli ihan merkittäviä tekijöitä goottirockinsa myötä. Molemmilla selkeä oma juttu, joka varmasti riittää faneille. Mutta varmasti Robert Smith on välillä ihmeissään, että miksi yhtyeen "sympaattinen räpeltäminen" on mennyt läpi yleisölle vuosikymmenestä toiseen. Tämä on koko taidejutun ydin, että jos on riittävästi yleisöä ja management-sektori diggaa tekijän visiosta ja tekemisestä, niin minkäs siinä teet, sen kuin vain soitetaan. Osa yleisöstä taas pitää hallitummasta tekemisestä tyyliin Paul Simon, klassinen, jazz tai Juha Tapio. Näiden vakuuttava soittaminen taas tarvitsee taustalle melkoisesti osaamista. Rummuilla tulee ensiksi mieleen kontrolli, missä rudimentit eivät ainakaan esittämiselle hallaa tee.
Lopuksi vielä se, että kurinlainen tekniikan harjoittelu ja johdonmukainen luova työskentely eivät hyljeksi toisiaan. Niitä on vaalittava rinnan. Muuten soittajan maailmankuva alkaa "puoltaa" jompaankumpaan: joko soitosta tulee teknistä suoritetta tai naiivia egotrippailua.
Hyvä kela myös sulla. Käytännössähän musa, elokuvat, pelit, yms. yms. on kaikki vaan subjektiivista taidetta, jota voi esittää ihan miten haluu. Toki, jotta hommassa pysyy ees joku ''järki'', ni tiettyjä juttuja olis ehkä hyvä noudattaa.
Esim. ite en todellakaan kuuntele mitään perinteistä Jazzia juurikaan(paitsi jos sitä soittaa videolla joku taitavasti), mut haluun silti imee siitä vaikutteita. Hevi, metal, hardrock, rock, ihan sama, on paljo lähempänä sydäntä. Silti, en nauti välttämättä ton musiikin soittamisesta, yhtä paljo, ku sen kuuntelemisesta. Joku vitun samettinen funk komppi pieksee kaikki maailman blastbeatit ihan 100-0. Ite soitan 100% omaks huvikseni, eikä oo mitää kiinnostusta esim. keikkailla, vaikka olisin joskus pitkän ajan päästä taitava rumpali. Never say never, mut näin uskoisin.
Silti, jokaikinen asia, mitä harrastan, ni en tykkää tehä sitä höntsäily asenteella. Eli parhaani mukaan, haluun kehittyä niin hyväks, ku mahollista & imee maksimaalisen määrän vaikutteita. Rudimentit, ja kaikki mahollinen kiinnostaa, koska niin paljo opittavaa. Eli katon paljo videoita, & otan kritiikkiä vastaan, koska siit ei voi mitään haittaakaan olla. Ja mielenkiintosempi ''matka'', ku jos vaa höntsäilis, eikä ikin kelais mitään. Tai siis, onhan oma soitto ''höntsäilyä'' siin mielessä tietty, ettei tekniikat sun muut päätä huimaa, kompensoidaan vitusti voimalla yms. virheet, mut kuitenki en soittele ''läpällä'', vaan on ihan selkeitä tavotteita.
Mutsis oli hamsteri ja faijas haisi seljanmarjoilta! | |
Dan Mayo: https://youtu.be/xt0TEQBLvmc
(slow heavy metal music playing) | |
''MrdrummerTheo'' aka 1 monista pikkukanavista tubes, mitkä ansaitsis enemmä kattojii:). Hyvii covereit omalla tyylillä.
https://www.youtube.com/watch?v=F2-a3QykY-M Laulaaki aika nätisti. 2:07 ;;D.
https://www.youtube.com/watch?v=xSdGAc2sxVg
Mutsis oli hamsteri ja faijas haisi seljanmarjoilta! | |
jtpennane: Dan Mayo: https://youtu.be/xt0TEQBLvmc
Kiitos! Tämäkin olisi jäänyt löytämättä ilman tätä palstaa . kuten aikoinaan Black Dub ja Brian Blade. Täytyy kuunnella lisää tätä Dan Mayoa. | |
https://youtu.be/q1EV_5U6GGo
Kaunolla vai tikkukirjaimin? | |
henydrum: https://youtu.be/q1EV_5U6GGo
https://youtu.be/ev3ZkXxf4QQ
Kaunolla vai tikkukirjaimin? | |
https://www.youtube.com/watch?v=w2tQE2dpnOA Dario Argenton leffasta & Goblinin alkuperänen biisi. Hieno biisi & soittaja. Helvetin hyvän kuuloset tomit mun korvaan.
Mutsis oli hamsteri ja faijas haisi seljanmarjoilta! |  jtpennane
17.12.2017 14:44:25 (muokattu 17.12.2017 14:44:39) | |
|
Taas Teppoa: https://youtu.be/ZUH2CAro4Wg
Soolo kohdasta 5:20 -> erityisesti katsomisen arvoinen, kun rumpupläjäyksistä kyse.
Todella laadukasta matskua kyseisellä kanavalla muutenkin. We Jazz tekee hienoa työtä.
(slow heavy metal music playing) | |
jtpennane: Taas Teppoa: https://youtu.be/ZUH2CAro4Wg
Soolo kohdasta 5:20 -> erityisesti katsomisen arvoinen, kun rumpupläjäyksistä kyse.
Todella laadukasta matskua kyseisellä kanavalla muutenkin. We Jazz tekee hienoa työtä.
We Jazz on vitun kova juttu. Tinkimätöntä tasoa.
uliuli | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
