Muusikoiden.net
19.03.2024
 

Rummut: soittaminen »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Miten te muut olette opetelleet soittamaan rumpuja?
1 2
miikkura
11.01.2011 13:55:26
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Innostus lähti liikkeelle mullakin jo ala-asteella musaluokan setistä. Pirun hienolta se näytti pienissä silmissä. Haave oli jos pääsis joskus ihan opettelemaan...
Yläasteella 7lk sain sitten ensimmäisen setin homattua (Rolandin sähköt). Enhän mä oikeestaan mitään osannut, mutta siitähä se oli hyvä lähtee opettelemaan. Alkuun ihan perus komppia soittelin ja jotai helppoja snare fillejä. Sitte pikku hiljaa kehtteli peruskomppia aina vaativampaan suuntaan, mutta pidin tempon samana.
 
Kävipä niin hyvä tuurikin et luokkakaveri oli alotellut kitaraa soittelee n. puolvuotta aikasemmin ja kyseisel kaveril löyty tyhjä autotalli. Ilman yhteissoitto taitoa tai kokemusta sitten päätettiin rohkeesti hyökätä talliin. Siinä sitä sitte soiteltiin n.4-5h per päivä alkuun ja sitte vähän harvemmin, mutta saatiin vähä yhteistä tuntumaa soittelemalla AC/DCta Scorppionssia sunmuuta.
 
Ja kun omat rummut oli tallissa, niin reenailin biisejä kotona reisiin ja lattiaan läpsyttelemällä. sittehän siitä läpsytyksestä tuli tapa ja nykyyäänkin kun ei ole mahollista soittaa aina tai oon jossain lomilla ymsymsyms niin aina tulee naputeltua joka paikkaan. Siinä samalla sitte huomaa oppivansa kun kokoajan motoriikka kehittyy ja monimutkaisemmatkin jutut tulee luonnollisemmaksi.
 
Nyt sitte kyllä oon sitä mieltä, että jos olisin musaopistoon mennyt (olisi ollut alusta asti mahollista), niin aivan varmasti pysyisin tahdissa hitusen paremmin. Ja ehkä lyöntitekniikkakin olisi aavistuksen erilainen. Toisaalta kun omat ongelmat ja heikto osa-alueet tiedostaa, niin niitä on helppo lähteä reenaamaan ja korjaamaan.
 
Ajan kanssa oppii ja aina voi kehittyä lisää! :)
 
Gardiner
11.01.2011 23:18:14
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kavereitten bändi tartti rumpalia. Sanoin etten oo kyl soittanu rumpuja, mut voinhan mie kokeilla. Koskaan ei valitettavasti oo ollu tilaisuutta opiskella musiikkia, on pitäny käydä töissä ja elättää ittensä. Treenaaminen on meitsille niin pakkopullaa että jää tekemättä. Mä vaan soittelen mitä mieleen juolahtaa. Mut mä en osaakkaan soittaa rumpuja silleen oikeesti, niinku projätkät.
 
"We got to stand side by side, we got to stand together and organize. They say power to the people, that`s what they`re Screamin`. Freedom of the soul, pass it on, pass it on to the young and old" Jimi Hendrix
Olly
11.01.2011 23:49:52
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Muutama vuosi sitten tultiin kavereiden kanssa lautalla Sweden Rockista, ja kännissä keksittiin, että perustetaan bändi. Olin edes yrittänyt jotain koputella 30 vuotta aiemmin, joten toki, rumpalin palli oli minun.
 
Sex? - Yes! - I mean man or female? - Both will do!
Rock and roll punk hard rock
21.01.2011 17:13:41
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Eno opetti muutaman kompin ja loput soitin musiikin mukana. Olin myös yhden syksyn kansalaisopistossa, mutta en oikein pitänyt opetustavasta. Mutta kyllä tuo kansalaisopisto ja musiikin mukana soittaminen ovat parhaita oppimistapoja.
 
Kailis
21.01.2011 18:32:12
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Gardiner: Mut mä en osaakkaan soittaa rumpuja silleen oikeesti, niinku projätkät.
 
Höpsis. Hyvin vedit ainakin kun testasit ja ostit Acron multa =D
 
Hinttipopin hinkkaaja ja natsimopopoika meni saunaan.
Hakki
22.01.2011 15:14:30
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kavereiden rockbändi tarvitsi rumpalin, ja vaikka en ollut ikinä soittanut rumpuja seiskaluokan musiikintunnin lisäksi, lähdin sitten rumpaliksi. Ekan kuukauden-pari jouduin treenaamaan soittoa lähinnä ilmarumpumetodilla, kunnes sain synttärilahjaksi rumpusetin. Siitä sitten lähdettiin treenaamaan Metallican For whom the bell tollsia... :D Silloin myös Lars oli ihan vitun kova ja paras ja hieno! Myöhemmin tulin järkiini, mutta silloin tuijotettiin kyllä Metallican livevetoja ja mietittiin et "on se kova".
 
Ekat rumputunnit tuli otettua kolmen vuoden soittamisen jälkeen. Olin tottakai ehtinyt opetella soittotekniikan päin helvettiä, mutta tuossa vaiheessa sen sai vielä korjattua - onneksi.
 
while(true) {play(metal);} | Kaikki tänään päättyy...
Krisse82
22.01.2011 20:00:20
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Taisin olla jotain 13v kun menin johonkin bändikerhoon, jota joku nuori neitokainen piti, opetti perusbeatin ja jotain muuta. Loppu onkin opeteltu omin keinoin. Ei todellakaan se paras vaihtoehto.
 
Nainen on kuitenkin jollain tavoin kokenut onnistumisen kokemuksen opetuksessa, ainakin maksaa palkan nykyään soittohommista.
 
Ja seuraavaksi Karvialaista rokkia: Jätkänhumppa...
Ruutikallo
23.01.2011 09:35:23
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Hakki:
 
Ekat rumputunnit tuli otettua kolmen vuoden soittamisen jälkeen. Olin tottakai ehtinyt opetella soittotekniikan päin helvettiä, mutta tuossa vaiheessa sen sai vielä korjattua - onneksi.

 
Mulla meni paljon pidempään ja se kostautui todella ikävällä "poisoppimisprosessilla", siis tekniikan suhteen.
 
[kyllä sen Led Zeppelinm Puple ja kunnonnon 60-70 musa] -Henydrum- 1.3.2008, 03:30:46 www.tukalaband.com
Jari 1976
29.01.2011 21:12:04
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

OPJ1974: Itse en ole koskaan ottanut rumptunteja vaan olen ns. "Itseoppinut" setinsoittaja. Toki mielessä pyöri vahvasti 15-kesäisenä myös harrastuksen vakavampi ottaminen.
 
Jotenkin näin se on mennyt, yrityksen ja erehdyksen kautta:
 
- Alle kouluikäisenä kolistelin kattiloita.
 
- Oikeisiin rumpuihin pääsin käsiksi 8-vuotiaana koulun musiikkitunnilla. Eka biisi oli "Kanootin kapean..". Lattiatomiin intiaanikomppia. Siitä se ajatus sitten lähti.
 
- Eka oikeasti setillä soitettu biisi oli Beatlesin Ob-la-di Ob-la-da. Opettaja soitti pianoa ja minä rumpuja. Yritin soittaa peruskomppia. Tarkkoja muistikuvia ei enää ole, mutta sen muistan, että jännitti niin paljon, että basariin taisi 4-osaiskujen asemesta tulla 43-osaiskuja.
 
... Eli ala-asteella on kenties olleet mun ainoat oikeat "rumputunnit", jolloin setillä soittamiseen olen saanut ihan teoreettista opetusta alkeista.
 
- Vuosi-pari meni koulun rummuilla kolatessa aina kun vaan oli tilaisuus. Lähinnä kaikki välitunnit soitettiin. Joku muistaakseni innostui jopa soittelemaan bassoa ja kitaraakin samalla. Viidennellä luokalla kaveri osti Hayman-setin ja Toscon pellit. Niillä vedettiin sitten kellarissa Bon Jovia ja Peer Guntia niin perkeleesti. Taisi levyt kulua puhki.
 
Yläasteella Rockstar Pro:t tuplasettina. Tietysti, kun heviä piti vetää. Kaverin kanssa kimpassa hankittiin täydennyksiä. Toimin lähinnä silloisen heidän bändinsä roudarina ja vararumpalina.
 
Kunnes lukion aikoihin ostin nämä Rockstar Pro:t kokonaan itselleni ja luovuin tokasta basarista ja toisesta etutomista. Samalla siirryin bändinsä varsinaiseksi rumpaliksi. Esityskieli ja bändin nimikin vaihtui tuolloin Suomeksi.
 
Sillä bändillä kolattiin vuoteen 1998, jolloin laitettiin "lappu luukulle". Myin setin huit helkkariin ja päätin ettei koskaan enää.
 
Seuraavat kymmenen vuotta soittelinkin enimmäkseen karnevaalisambaa, jonka puitteissa olen saanut jopa varsinaista soiton opetusta. Sisältäen myös teorian opetusta ja nuotinlukua! Ja avarsipa myös sitten tätä settisoittoon liittyvää ymmärrystäkin sekä kehitti yhteissoitto-ominaisuuksia.
 
Summa summarum:
 
Kaksi vuotta sitten setin uudelleen hommattuani treenaaminen on ollut kurinalaisempaa kuin nuorena, jollon taas bändisoitosta tuli paljon kokemusta.
 
Nyt kiinnostavat niin rudimentit ja tekniikkatreenit, nuotinluku ja muu soittamiseen liittyvä. Metronomin kaveri en ole vieläkään.
 
1) Olen kuunnellut paljon musiikkia ja opetellut soittamaan biisejä yksi yhteen. Pyrin myös ymmärtämään, mitä biiseissä soitetaan ja miksi. Jazzista tosin en ymmärrä hittojakaan.
2) Osaan heikohkosti nuotinlukua, mutta jonkinlainen apu siitäkin tällä hetkellä on
3) yritän ymmärtää, mitä soitan. Yritän ymmärtää myös heikkouteni ja soittaa tasoni mukaisesti.
 
Ei kai sitä harrastustasolla tarvitse paljon muuta itseltään vaatiakaan?

 
Melkolailla samanlainen tarina on meitsilläkin . Jonkin aikaa kummikin tuli käytyä musiikkiopiston soittotunneilla joskus 15 vuotiaana . Pääsin heti sisään ns haastattelun ja pienen kokeen jälkeen . (rytmitaju jne ) Mutta mielenkiintoa ei riitänyt kauhean pitkälle . Nyt olen soitellut 3 vuotta todella pitkän tauvon jälkeen . Otan soittotunteja (rockway) lähinnä reenaamiseen liittyen . Ja motivaatio nimenomaan harrastukseen / soittamiseen on kova . Ainoa mikä rassaa on oma ikä 35 , tietty soitellut olen vaihtelevasti 13 vuotiaasta asti . Mutta hyvät fiilarit irtoaa hyvässä jamiporukassakin missä virheitäkin soitossa sattuu ...PS : Nuo rudimentit ja tekniikka reenit on parasta .
 
jazzmies
30.01.2011 22:03:55
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kotiimme hankittiin piano ja sille piti saada käyttöä, joten jouduin pakkomusiikkikouluun pimputtelemaan Aaronin pianokoulua kahden vuoden ajaksi. Samoihin aikoihin kitaristi-isoveljeni alkoi hamstrata edukkaita soittimia 1970-luvun lopulla, jolloin jonkin kaupan mukana hän sai puolalaiset Szpaderski-rummut, muistaakseni vuonna 1978. Pakkohan niitä oli kokeilla, ja sille tielle jäin. Veljeni opetti rock beatin ja korvalla mentiin bändeissä punkin, rockin, hevin, progen ja metallin kautta alan opintoihin. Sivarissa oli aikaa miettiä mitähän sitä alkaisi tehdä isona, ja silloin päätin alkaa tähdätä muusikoksi. Tuolloin Raahessa kukaan ei koskaan ehdottanut jäpikälle, vaikka olisi kymmenen vuotta soittanut kellareissa ja julkisestikin korvalla vieläpä melko hyvin, että kannattaisi alkaa alalle. Siinä ovat ajat muuttuneet kosolti.
 
Elikkä vuonna 1990 menin Raahen musiikkikouluun hankkimaan musiikkikoulun päättötodistuksen klassisissa lyömäsoittimissa, ja motivoituneena se vei vain kaksi vuotta tehdä 3/3-tutkinto pääsoittimessa sekä I-taso teoriassa ja solfassa. Opettajakseni sain Tane Räsäsen, joten heti kuin marimbaetydistä päästiin, alkoi grooven lätkytys ja Gaddin lickien pilkkominen. Muodollista rumpusetin opetusta ei ollut tarjolla missään muualla paitsi Oulunkylässä, ei edes Oulussa. Näin ollen tie vei musiikkileireille, Imatralle ja Sallaan, missä tapasin sitten Mirit, Jartsat ja Timosen Markot. Hain vuonna 1992 Oulukylään opiskelemaan, mutta rukkaset tulivat. Päädyin hankkimaan kokemusta vuodeksi Kauhajoen evankelisen opiston pop/jazz-musiikkilinjalle, missä opettajana oli Patrik Lax.
 
Sitten vuonna 1993 pääsin Oulunkylän Pop/Jazz-konservatorioon jonotuslistan perältä peruutuspaikalle kesken lukukauden, missä tein tanssimusiikin ja opettajan tutkinnot, ja heti valmistuttuani aloin työskennellä siellä säännöllisen rehtoriin ja vastaavaan opettajaan kohdistuneen puhelin/sähköpostiterrorin myötävaikutuksella. Siellä minua opetti rummuissa mm. Miri, Leevi, Saaren Kake, Rautiaisen Tommi, Roikis ja Korpelan Bruno. Opintojen ohessa ja periodiluonteisesti sain ohjausta myös Jukkis Uotilalta ja Klaus Suonsaarelta. Mutta mitä rumpujen soiton opiskelun ymmärtämiseen tulee, niin vaikuttavimmat kokemukset olen saanut pianisti Frank Carlbergin, Madeline Eastmanin, Raoul Björkenheimin, Anders Bergcrantzin ja Conrad Herwigin ensembleissä. Niissä alkoi tajuta sen, mitä kannattaa harjoitella ja mikä unohtaa, mitkä ovat omat vahvuuteni ja missä olen lapsenkengissä. Siinä unohtuivat Black Paget kertarysäyksellä.
 
Sotinopintojeni jälkeen olen lähinnä opettanut, musiikkitieteillyt, väsännyt rumpukirjoja sekä opiskellut afrikkalaista rumpujensoittoa Aviv Ben Yehudan ja Aleksi Oksasen johdolla, joiden mukana olen saanut koulutusta myös Sidiki Camaralta ja Zoumana Dembeleeltä. Yksi mieletön kontakti oli edesmennyt latinalaisamerikkalaisen rytmin ymmärtäjä, clave-teoreetikko Ramiro Musotto.
 
Siinä lyhykäisyydessäni oppihistoriani rummutuksen osalta. Kuulostaa pervolta, mutta asetan itseni mielummin itseoppineiden kategoriaan kuin koulurumpaliksi, sillä ohjaus astui kuvioihin vasta aikuisiässä. Tuntuu todellakin siltä, että itse olen kasannut haluamani paketin, eikä kukaan vieläkään saa tulla sorkkimaan musiikillista universiumiani. Se on kellareissa opittu minä.
 
Vielä täytyy lisätä tähän loppuun, että en olisi ikipäivänä uskonut, että olisin näin nopeasti speed metalin katkuisesta kellarista päätymään alan hommiin kuukausipalkkaisena pätkätöiden alalla. Vaikka soittajana olen kovin keskinkertainen ja soittajankokemukseni on mitä se on, niin kuitenkin jotakin varmasti on tullut tehtyä oikein. Ehkä se on häikäilemättömyys, huumori, vastuunotto ja itseni likoon laittaminen, mikä on aina saanut jotkut vakuuttumaan siitä, että minut kannattaa rekrytoida. Tuuria tai sinnikkyttä - en ota kantaa. Tämä päivittäinen omakehu haisee -osuus seiskoon tässä kannustuksena siksi, että jos tekee, tekee ja tekee, niin palkinto puurtamisesta tulee väistämättä kohdalle ennemmin tai myöhemmin, kun parametrit ovat suotuisassa asennossa ja asenne kohdillaan.
 
Askr: paskan ja huonon välillä on syytä nähdä ero.
hollmi-5
30.01.2011 23:04:58
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

jazzmies: ...Vaikka soittajana olen kovin keskinkertainen ja soittajankokemukseni on mitä se on, niin kuitenkin jotakin varmasti on tullut tehtyä oikein...
 
Tuo on kyllä turhaa vaatimattomuutta.
 
Soundit, piuhat ja kajarit.
ferodoz
31.01.2011 02:58:04
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

About 11 vuotiaana alkasin hakkaamaan ihan huvikseni kannuja, ja siitä se ajatus sitte lähti yläasteen musiikinopettajan loistavalla kannustuksella. :) Siitä lähes täysin itseoppineena tähän asti. Olis vain silloin pitäny tajuta käydä tunneilla hoitamas ihan perusasiat kuntoon, nyt parin vuoden sisällä oon ottanu kaksi rumputuntia oikeesti hyvältä rumpalilta ja se auttoi.
 
T-Bone - Saint of Los Angeles
Epämuusikko
01.02.2011 14:24:43
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

hollmi-5: Tuo on kyllä turhaa vaatimattomuutta.
 
"Sitten kun alkaa diggailla omia tekemisiään niin kannattaa tutkituttaa päänsä"
-Markus Ketola
 
Itse en tähän ketjuun vastaa. Prosessi on niin pahasti kesken.
 
I'm way deep into nothing special (SD: West of Hollywood).
joku muu sikko
02.02.2011 12:34:53
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Ostin yhdeltä kaverilta 300 markalla Morris rummut (18" 12" 14" +snare) n. vuonna -82. LP levy soittamaan aluksi paranoidia ja hakkasin mukana. Sitten aloin reenaamaan Rushin levyjen mukana ja siinä vaiheessa ymmärsin etten koskaan opi mutta jatkoin silti. Kaikki tekniikka oli tietysti pielessä, mentiin fyysisellä voimalla ja asenteella. Nyt vanhempana olen yrittänyt oppia hieman sitäkin tekniikkapuolta.
 
Tosiostaja.
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1 2

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «