Muusikoiden.net
04.12.2016
Rockway LIVE! Joka maanantai ja keskiviikko klo 17-19 

Rummut: soittaminen »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Supraphonic huotaminen.
1 2
Dnjmaster
05.02.2009 18:39:53 (muokattu 05.02.2009 18:40:27)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Hei,
 
ostin juuri hyväkuntoisen 70-luvulta peräisin olevan surpran ja toivon, että se olisi kunnossa vielä 10 vuoden päästäkin. Onko olemassa siis joitakin keinoja tai niksejä joilla voisi ehkäistä kromihilseilyä ja muita kosmeettisia haittoja. Miten mattokoneistoa kannattaa huoltaa? Olen kuullut, että tuo P-85 koneisto vaatii säännölistä huoltoa.
 
Arvostan todella vastauksianne!
 
EDIT: Ja otsikossa näköjään heti kirjoitusvirhe ;)
 
kalamies#40 >-)))>
fifehole
05.02.2009 18:44:19 (muokattu 05.02.2009 19:57:01)
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  


 
EDIT: Ja otsikossa näköjään heti kirjoitusvirhe ;)

 
Mitä pienistä, vielä kun osuisit oikealle alueelle! ;D
 
Hakukoneella löytyy varmasti parhaiten...
 
[Ja se onko bokserit vai tangat, ihan erilainen rebingo bongo.]
Dnjmaster
05.02.2009 18:46:24
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kato pahus vie. Mitenhän mä näin tumpelo nyt olen. Varmaan liian innoissani uudesta virpasta ;) Joku mode voisi tän siirtää tonne rumpukamat osioon. Yritin haulla etsiä, mutta en löytänyt aiempaa keskustelua :/
 
kalamies#40 >-)))>
triaxis
06.02.2009 12:34:26
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kromin hilseilyn voi ehkä parhaiten eliminoida sillä, ettei jätä rumpua koskaan yöksi tai useammaksi vuorokaudeksi kylmään. Yleensä vuosien varrella nämä -70 luvun rummut ovat olleet viikkojakin esim. peräkärryssä, jossa on ollut bändin kalusto. Kosteus tahtoo tehdä tehtävänsä ihan samalla tavalla kuin autojen kromiosissa (-60 luvun autot)
Virvelirumpu ja erityisesti tuon ajan Supra säilyy kyllä, kun pitää soittimen sisätiloissa.
Koneisto kannattaa voidella sopivalla vaseliinilla, jotta mekaaninen kosketus ei pääse vaikuttamaan pintojen kulumiseen.
Onneksi sinulla on -70 luvun peli. -80 luvulla tehdyissä kromaus on huomattavasti huonompilaatuista.
Silloin tällöin kannatta laittaa vaseliinia myös viritinpesien pakkoihin ja/tai ruuveihin. Grafiittivaseliini on hyvä, eiukä sitä paljoa tarvitse laittaa.
 
Toneman behind this script!
Kailis
06.02.2009 13:08:24 (muokattu 06.02.2009 13:13:13)
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Alumiinissa kromaus ei vain pysy. Auttaa kyllä jos kosteudelta suojassa saapi olla. Jos treenikämpällä HW vähänkään kukkii, tuollaiset virpat on vaarassa. Kumma juttu, että Ludwig on jatkanut tuota, vaikka ongelma selvisi aika nopeasti.
 
Runpu
10.02.2009 21:12:15
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Supraphonic on tosiaan alumiiniseosta, joka "ei puhtaana"-metallina ota hyvin mitään pinnoitusta vastaan. Pienikin kolhu/naarmu aiheuttaa kromauksen hilseilyn leviämisen nopeasti, kun kosteus pääsee tekemään tuhojaan.
 
Kailis
10.02.2009 23:23:05
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Supraphonic on tosiaan alumiiniseosta, joka "ei puhtaana"-metallina ota hyvin mitään pinnoitusta vastaan. Pienikin kolhu/naarmu aiheuttaa kromauksen hilseilyn leviämisen nopeasti, kun kosteus pääsee tekemään tuhojaan.
 
Anodisointi pysyy alumiinissa, ja sävyjä on loputtomiin. Kiilloitus olisi mielestäni hyvä vaihtoehto.
 
hollmi-5
13.02.2009 20:55:21
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Alumiinissa kromaus ei vain pysy.
 
Tuossa metrin päässä on yksi -64 Supra, jossa ei ole yhtään piksiä. On noita ollut muitakin. Kuka se selvittäisi, miksi suurin osa pikselöityy, mutta osa ei?
 
Soundit, piuhat ja kajarit.
hansakemanelius
13.02.2009 21:00:04
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Tuossa metrin päässä on yksi -64 Supra, jossa ei ole yhtään piksiä. On noita ollut muitakin. Kuka se selvittäisi, miksi suurin osa pikselöityy, mutta osa ei?
 
- työn laatu?
- materiaalin tasaisuus?
- säilytyslämpötila?
tai kaikki yhdessä, mene ja tiedä.
 
Twistkompilla pärjää pitkälle...
Kailis
13.02.2009 22:10:52
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Mun veikkaus on säilytysolosuhteet, mutta minä mistään tiiä. Amerikoissa on sellaisiakin paikkoja, jotka ei ole niin pahoja (kosteus), mutta sitten onkin sellaisia humidoreja että huh huh. Veikkaisin että aika paljon paremmassa kunnossa osa noista olisi, jos olisi heti raijattu vaikka tänne suameen. Vähän riippuu, sekin.
 
kimizu
14.02.2009 00:14:27
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Tuossa metrin päässä on yksi -64 Supra, jossa ei ole yhtään piksiä. On noita ollut muitakin. Kuka se selvittäisi, miksi suurin osa pikselöityy, mutta osa ei?
 
Mulla on -66 supra ja en ole sitä vielä sen kummemmin puunanut. Mutta jos sen putsaisi, se olisi lähes uutta vastaava. Eli tämä on ns. "hyvin säilynyt yksilö", ja soundi on luonnollisesti aivan hunajaa 8)
 
6,5 tuumaista Supraa tekisi mieli... tai Black Beautya...tai molempia.... huoh....
 
Timing stinks but cheerfully winks...
Kailis
14.02.2009 01:17:12
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Mulla on -66 supra
 
Kysytään tää pakollinen; oletko varma ettei ole COB?
 
hollmi-5
14.02.2009 08:46:50 (muokattu 14.02.2009 22:07:27)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kysytään tää pakollinen; oletko varma ettei ole COB?
 
Tässä kohtaa voi olla varma. Ludwig lopetti COB- rungon tekemisen -61. Vaihtui rungon materiaali ja ihan pian myös snarebedi. Kaikissa ennen vuotta -61 valmistetuissa COBeissa on painamalla tehty ns. crimbed snarebed. Jos badge on vanha keystone ilman numerointia ja siitä löytyy crimbed bedi, on todennäköisyys 99% sille, että runko on kromattua messinkiä.
 
70-luvun lopulla kromattiin joitakin Black Beautyn runkoja. Tämä oli mahdollista, koska BB:n tuotanto alkoi ensimmäisen kerran vuoden 1940 jälkeen. Näissä on blue/olive -badge.
 
Soundit, piuhat ja kajarit.
kimizu
14.02.2009 13:45:31
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kysytään tää pakollinen; oletko varma ettei ole COB?
 
Ei ole. Liian kevyt ollakseen messinkiä, keystone-badge numerolla, eli ei täsmää tuohon Hollmin kuvaukseen COBeista. Ja harmaa sisältä, ei vihjaa messingistä sekään.
Loistovirppa joka tapauksessa :)
 
Timing stinks but cheerfully winks...
Kailis
14.02.2009 14:30:54
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Niin. Kaveri tuossa aikaisemmin arvuutteli eikä tullut silloin ilmi. Viilaili ja kaikkea.
 
triaxis
12.03.2009 15:52:32
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kromauksen laatu ja telineet -60 luvulla ja myöhemmin;
 
Olen harrastanut vanhoja autoja ja aikanaan on ollut myös vanhoja moottoripyöriä.
Näissä kulkuneuvoissa, jotka ovat -60 luvulta peräisin säilyy kromipinnat hämmästyttävänhyvin. Pikselöintiä tulee, ellei puhdista kromiosia huolella. Vaikka kromi pikselöityy, niin se ei yleensä ala irrota.
Syy on se, että ennen vanhaan kromaus tehtiin paremmin kuin esim. jo -70 luvulla.
Voimme rinnastaa suoraan rumpujen osin tätä seikkaa.
Itselläni ei toki ole kovin paljoa omakohtaista kokemusta -60 luvun rummuista ja keikkailusta niillä. Tunnen kuitenkin monen montavanhan polven ammattimuusikoa, joilla asiasta on omakohtaisia kokemuksia. Eräs heistä hankki joskus -60 luvulla Ludwig setin uutena ja keikkaili sillä jo tuolloin ammatikseen monta vuotta. Vaikka settiä roudattiin sen aikaisissa pahvi-/fiiberikoteloissa,niin kromi oli hyvin pysynyt pinnoissa. Kuten arvaatte, ovat olosuhteet vaihtelevat ja rumpujaon kannettu kovastakin pakkasesta lämpimään ja päinvastoin.
 
"Kultainen" -70 luku oli muutosten aikaa monin tavoin. Tuotantoprosessit piti saada kannattamaan ja kauppa kävi hyvin. Monella amerikkalaisellavalmistajalla oli metallien laatu ja kromaukset vielä suhteellisen hyvällä tolalla, vaikka esim. telineet yms. olivatkin jääneet ns. jälkijunaan.
japanilaiset toivat Tama Imperialstar ja Pearl rummut markkinoille Suomeenkin tuossa -75 paikkeilla. Niissä olimetalliosat tuolloin hyviä laadultaan. Moni vaihtoi japanilaiseen settiin juuri rautapuolen vuoksi.
Poikkeus metalliosien ja telineiden laadussa on Sonor, jolla on aina ollut erinomainen laatutaso Saksassa valmistetuissa tuotteissa.
Vuonna 1974, jolloin hankin ensimmäisen oman rummustoni, osti tuttavani isä pojalleen Sonor rummut. Ne lienevät tänäkin päivänä hienossa kunnossa Tikan Hessulla (Kauko Röyhkä yms. bändit).
Omat muistikuvani ja kokemukseni -70 luvun amerikkalaisista rummuista ovat pääasiassa tuolta ajalta olevat Slingerlandit ja Ludwigit. on omakohtaista kokemusta myös Rogersista vuodelta 1978. Telineet toiivat, mutta rummut olivat" tumput."
Hankin nykyisen Ludwig Modular Classic settini -80 luvun alussa, jolloin PSO lopetti toimintansa. Pääsin ruuskaamaan varastolle Pitäjämäelle ja ostimme sieltä sen aikaiseen työpaikkaani, joka oli musiikkiliike, useita Ludwig settejä. Itse asiassa kasasimme setin irtorummuista. Telineistö minulla on tuon aikakauden rautaa ja ainoa moite koskee mustia kovamuovista tehtyjä kiristimiä symbaalitelineissä. Muuten kromi on hyvää laadultaan.
 
Tultaessa -80 luvulle siirtyi esim. Ludwigin tuotanto Monroen seudulle ja jotakin tapahtui. Telineet olivat "made in Taiwan" -osastoa ja vaikuttivat täsmälleen samoilta kuin Pearlin halvemmat telineet (700 & 800 Series).
-80 luvun alussa mm. Ian Paice siirtyi Ludwig setistä Pearlin käyttäjäksi, koska nimenomaan kromit eivät kestäneet ja telineet yms. olivat luokattoman huonoja. (Ilmeisesti Pearl halusi tehdä hänelle Ludwigia vastaavan setin ja myös onnistui siinä.)
Tuolloin Pearl jyräsi Suomessa, koska MS Audiotron buukkasi niitä monilla eri tavoilla markkinoille. Ensimmäiset endosementit kotimaassa tehtiin käsitykseni mukaan tuolloin.
Sonorin metalliosien laatu oli -80 luvulla edelleenkin loistavassa mallissa. Telineet olivat kalliitta - samoin rummut. Laatu oli kuitenkin mainio.
Yamahan rauta sai hyvän maineen tuolloin ja mitä ilmeisimmin se on pitänyt näihin päiviin saakka.
 
Tultaessa -90 luvulle ilmestyi tarjolle DW:n rautapuoli. olin vuonna 1990 NAMM messuilla LA:ssa ja koetin saada DW:n edustusta. Musiikki Fazer kuitenkin sai.
Tätä kautta saatiin hyvä amerikkalainen vaihtoehto rautapuoleen.
 
Voidaan siis todeta, että kromauksen suhteen japanilaiset ovat olleet ammattitaitoisempia, sillä heidän tuotteissa kromi pysyy. Soundi, joka on ominainen Ludwig metallivirveleissä, on ollut mielestäni hyvä lyhyttä jaksoa lukuun ottamatta. Aivan -80 luvun alussa Ludwig oli "hukassa". Tietojeni mukaan virvelit teetettiin tuolloin Taiwanissa. Se loppui lyhyeen tuolloin.
 
Nykypäivänä en ole enää seurannut asioita, mutta eiköhän tuo niin ole, että laatu maksaa. Metalliosien tuottaminen on siirtynyt hyvin suurelta osin Kiinaan ja Taiwaniin. Jopa Sonor on tehnyt muutoksia. Se muutos alkoi vaiheittain kylläkin jo -80 luvun loppupuolella.
 
LOPPUSANAT: Vanhoissa metallivirveleissä kromaus pysyy paremmin ja siihen löytyy ihan järjellinen selitys. Markkinatalous ja kannattavuus.
 
Toneman behind this script!
Kailis
12.03.2009 17:17:18
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Vanhoissa metallivirveleissä kromaus pysyy paremmin ja siihen löytyy ihan järjellinen selitys. Markkinatalous ja kannattavuus.
 
Markkinat ja kannattavuus ei vaikuta siihen miten niitä rumpuja säilytetään. On hyvin säilyneitä vintage rumpuja, mutta on sitten huonojakin. Messingissä kromaus pysyy, alumiinissa ei. Sama koskee uusia ja vanhoja.
 
hollmi-5
12.03.2009 18:26:35
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Jopa Sonor on tehnyt muutoksia. Se muutos alkoi vaiheittain kylläkin jo -80 luvun loppupuolella.
 
Sonorin Saksan tuotannon muutoksia on tehty mielestäni vasta 90-luvulla, kun Signature ja Lite-sarjat jäivät pois tuotannosta. Internationalilla ei edes yritetty uskotella saksalaisuutta. Force-sarjan lanseeraus toi sitten pikkuhiljaa Kauko-Itää peliin. Ensin niin, että Force 1000-rummuissa oli saksalainen runko ja hw idästä. Pikkuhiljaa koko Force-tuotanto siirrettiin muualle.
 
Tuota Supran hetkellistä tekemistä muualla, kuin USA:ssa ei ole kukaan aikaisemmin minulle kertonut. Ei sitä mainita missään kirjassakaan. Ludwig Book (Rob Cook) on kaikkein tarkin ja sekään ei asiasta mainitse.
 
Supraphonickien runko hilseilee kromista, jos on hilseilläkseen. Aivan yhtä siistejä/rumia olen tavannut 60-, 70-, 80-, ja 90-lukulaisissa.
 
Ja DW:n HW on aina tehty idässä. Muistan ensimmäiset näkemäni DW:n lugit. Niitä ihmettelin kovasti. Oli laaturumpuun laitettu lugit, joissa kromin alta näkyi pojatyön epätasaisuus. Uudemmissa tätä ei ole.
 
Soundit, piuhat ja kajarit.
fabarm
13.03.2009 00:34:30 (muokattu 13.03.2009 00:36:41)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kromipintaa pitää vahata ja puhdistaa ihan samalla lailla, kuin maalipintaakin. Immeisen käsissä on niin vahvat suolat, ettei sitä mikään pinnoite kestä.
 
Ammuntaa kun joskus paljonkin harrastelin, tuli nähtyä rosterisia palveluskäytössä olleita revolvereja, jotka kämmen- ja kainalohiki (hyh) oli syönyt aivan karseen näkösiks. Lisäksi noissa prätkä/auto-hommissa olen huomannu, että ne tyypit, jotka pesee niitä vehkeitään (ohhoh...) useimmin, omaa myös parhaimmankuntoiset kromit.
 
Putsatkaa vehkeitänne, hyvät ihmiset!
 
EDIT:
 
Niin ja tosiaan, kiinanmiehen kromaukset on silkkaa kuraa, jos niitä vertaa Amerikan tai Euroopan-keijojen vastaaviin. Nimim. mopossa ei ole kromia ikinä liikaa.
 
Harva on seppä syntyessään,eikä kovin moni vielä kuollessaankaan. Kyllä se on näinikkään.
Simbe
13.03.2009 03:07:25 (muokattu 13.03.2009 03:56:51)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Putsatkaa vehkeitänne, hyvät ihmiset!
 
http://kapsi.fi/~watchman/avotakka.jpg
 
Muistaakseni supran pinnoitus meni jotenkin niin, että alumiinin päälle tulee peittauksen jälkeen kuparinen välipinnoite ja sitten vasta vehje menee kromaattikylpyyn. Vaiheiden välillä ei saa kulua paljon aikaa, tai alumiini ehtii passivoitua uudelleen eikä pinnoite pysy kiinni. Luulisin myös joidenkin alumiinin seosaineiden vaikuttavan passivaatiokerroksen pysyvyyteen ja tiiviyteen tai muiden käsittelyiden onnistumiseen.
 
Jos supran kromipinnoitteeseen tulee vaurio, niin silloin vauriokohdasta tulee anodinen suhteessa kromipinoitteeseen. Kromin katodinen pinta-ala on vain hemmetisti suurempi joten paikallinen korroosiovirta vaurion kohdalla tulee suureksi ja pistekorroosio iskee voimakkaasti. Kromi on vieläpä huomattavasti alumiinia jalompi metalli. Kannattaa pikkaisen piksistä supraa siis pitää kuivissa oloissa korroosion hidastamiseksi.
 
Niitä piksejä tulee myös vaikkapa silloin, jos jotain nestettä tai likaa jää kromipintaan pitkäksi aikaa. Esimerkiksi vesipisaran sisällä ulkoreunat muodostuvat happipitoisemmiksi kuin sisäosa, mikä aiheuttaa ulkoreunan muodostumisen katodiseksi ja pisaran keskiosan anodiseksi, jolloin keskiosan alla oleva metalli syöpyy.
 
Acron pinnoite on alumiinin luontainen alumiinioksidikerros, jota on anodisoinnissa kasvatettu normaalista paksuudestaan ja lopuksi tiivistetty. Huokoista oksidikerrosta voidaan värjätä melkein minkä väriseksi tahansa ennen tiivistämistä.
 
Putsatkaa vehkeitänne, hyvät ihmiset!
 
Onko sinulla Yamaha rummut? Käy täällä.
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1 2

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

» Kirjaudu sisään

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti