Aihe: Reikä bassarin etukalvossa | |
---|
|
Kukkuu mielessä, että olisi oltu jopa samalla keikalla joskus... Mä oon kerran saanu kunnian lämmitellä Gobraa. Oli se mahtavaa, niil oli bussi ja kaikkea. | Kailis 04.01.2008 01:30:20 (muokattu 04.01.2008 01:32:09) | |
|
aiheeseen liittyen, haluisin tehä jonkinlaise reiän kalvoon koska soundi on vähän turhan kumiseva tällä hetkellä, haluaisin vähän tiukempaa : ). Miten kannattaa tehä reikä kalvoon? Saksilla? :D Jos pystyt kuumentamaan sopivan kokoisen kahvipannun tai kattilankannen tms. tulikuumaksi niin sillä saat siistin reiän. Eikä jää viiltoja, joista voi lähteä repeämään. Musakaupoista löytyy vahvikerenkaita (mm. rockring), jotka liimataan sopivaan paikkaan ja leikataan mattoveitsellä keskusta | |
Musakaupoista löytyy vahvikerenkaita (mm. rockring), jotka liimataan sopivaan paikkaan ja leikataan mattoveitsellä keskusta Just ostin eilen levytukusta tuohon tarkoitukseen Remon Dynamon (5" reiällä), ovh. taisi olla 6,5 €. Onhan tuo paljon rahaa muoviräikäleestä, mutta suojelee sitä kalvon reiän reunaa ja reiästä tulee takuulla pyöreä. Erittäin helppo systeemi. | |
Just ostin eilen levytukusta tuohon tarkoitukseen Remon Dynamon (5" reiällä), ovh. taisi olla 6,5 €. Onhan tuo paljon rahaa muoviräikäleestä, mutta suojelee sitä kalvon reiän reunaa ja reiästä tulee takuulla pyöreä. Erittäin helppo systeemi. Metalliharppi tekee helposti reiän, kun piirtää molemmilta puolilta. Reiän reunat voi kiillottaa puuvillakankaalla. En ole noita vahvikerenkaita käyttänyt. Fiilis on, että ne lisätessään kalvon liikkuvaa massaa, vaikuttavat soundiin. Miten? Kertokaa te, joilla on kokemusta. Soundit, piuhat ja kajarit. | |
En ole noita vahvikerenkaita käyttänyt. Fiilis on, että ne lisätessään kalvon liikkuvaa massaa, vaikuttavat soundiin. Miten? Kertokaa te, joilla on kokemusta. Ehkä ihan karvan verran demppaa, muttei juurikaan mun mielestä. En halua enää kertaakaan kuulla sitä rasahtavaa ääntä, äänimies on mikki kädessä kontallaan bassarin edessä. Ja vilkaisee sitten ympärilleen että huomasko kukaan. | Kailis 04.01.2008 15:03:34 (muokattu 05.01.2008 00:47:04) | |
|
Metalliharppi tekee helposti reiän, kun piirtää molemmilta puolilta. Reiän reunat voi kiillottaa puuvillakankaalla. En ole noita vahvikerenkaita käyttänyt. Fiilis on, että ne lisätessään kalvon liikkuvaa massaa, vaikuttavat soundiin. Miten? Kertokaa te, joilla on kokemusta. "En ole noita vahvikerenkaita käyttänyt. Fiilis on, että ne lisätessään kalvon liikkuvaa massaa, vaikuttavat soundiin" Ah, noh, teoriana (kirjaimet toisessa järjestyksessä työkaverini Heino Ranta-aho, siis anagrammi) | |
Mulla on molemmissa basareissa (22" ja 18") ehjät etukalvot, mutta 22" :seen tein KuMu-tyyliin reijän kylkeen. Molemmissa on myös etukalvoa hieman dempattu, pienemmässä on pari siivua jesse-teippiä kalvon sisäpuolella, isommassa on Evansin demppityyny siten, että juuri koskettaa etukalvoa. Tuo 18" toimii hyvin tuollaisenaan. Joskus joutuu demppaamaan etukalvoa hieman lisää mikitystilanteissa, vähän tilasta ja mikistä riippuen, silloin yleensä teippaan jonkun pikku pyyhkeen tms. etukalvon alaosaan ja mikki on yleensä joku 5 cm irti kalvosta eikä ihan keskellä. Yleensä soundi toimii oikein hyvin, ainakin äänimiehet on olleet tyytyväisiä. Tuolla set-upilla vedettiin myös Vaasan RockPerryn festarilavalla, olin itse yleisössä kuuntelemassa kun ammattirumpali soitti mun kioskilla, ja hyvältä kuullosti. Tuossa isommassa, eli 22":ssa tuo sivureikä on osoittautunut aivan loistavaksi! Mikki sisään ja se on melkeinpä siinä. Itselläni on AKG D112, mutta myös muilla mikeillä homma on toiminut. Itse laitan puomilla mikin rummun sisään, suunnilleen keskelle, suunnattuna nuijan iskukohtaan ja poispäin haitsusta. Joskus on mikki vain "heitetty" rummun sisään, eli makaamaan demppityynyn päälle, ja hyvin toimi silloinkin. Yleisenä havaintona olen todennut, että mitä isompi rumpu, sen vähemmän reikä kalvossa (tai rummussa) vaikuttaa soundiin. Soittotuntumaan kyllä sitäkin enemmän. Pienestä rummusta, kuten 18" basaristä, häviää kaikki botne, jos kalvon reijittää, 20" kestää jo paremmin pienen reijän soundin liikaa kärsimättä, ja 22" oikein mainiosti. Isommista ei ole omaa kokemusta. Tässä ketjussa puhutaan paljon siitä, kuinka ehjä etukalvo soi liikaa. Taas omiin kokemuksiin pohjautuen, ilman mikitystä soitettaessa rumpu soi harvoin "liikaa", yleensä päinvastoin. Siis yleisöstä kuunneltuna. Mutta mikitys muuttaa hieman asiaa kuten on todettu. Silloin on syytä tehdä jotain. Reikä kalvossa on yksi vaihtohto, mutta usein riittää, kun etukalvoa dempataan hieman lisää. Tällä saadaan tapettua sitä pitkää sointia varsinaisen oman soundin liikaa kärsimättä. Mikrofoni "kuulee" soundin tarkemmin ja äänimies kiittää. (esimerkki tuossa ylempänä) Soittajalle ääni tietysti hieman muuttuu demppauksen johdosta, mutta kyllä sen kanssa yhden keikan elää. Ainahan rummut kuullostaa muutenkin erilaisilta kun tila muuttuu. Yleensä, jos soitan ilman mikityksiä, en demppaa rumpuja mitenkään, paitsi hieman noita basareita. Mutta mikityksen kanssa on joskus tarpeen lisätä demppiä joihinkin rumpuihin, yleensä basariin ja lattiatomiin, joskus virveliin. Asiallinen keskustelu äänimiehen kanssa ja lähtökohtaisesti hyvältä soundaavat rummut takaavat hyvän kuuntelu- ja soittoelämyksen kaikille osapuolille. | |
Pienestä rummusta, kuten 18" basaristä, häviää kaikki botne, jos kalvon reijittää Minulla oli 18" SonorLite. Kalvossa oli resopuolella 5" reikä. Semmoinen tykki oli, että harvoin olen kuullut niin botnekasta soundia.Eli tapauskohtaistahan tämä on. 22" bassorummuissa minulla on resoreikä kaikissa muissa, paitsi Ludwigissa. Ludwig toimii ehjillä kalvoilla todella mainiosti. Sonorit tuppaavat mielestäni soimaan hiukan liikaa, jos on ehjä etukalvo. Soundit, piuhat ja kajarit. | |
Eli tapauskohtaistahan tämä on. Kyllä, tapauskohtaista tosiaan. Mulla on ollut 3 kpl 18" tuumaisia tässä vuosien varrella, kaikissa olen kokeillut reikäkalvoa edessä, ja ainoastaan yhdessä se oli ihan kelvollisen kuuloinen. Oli muistaakseni joku Pearlin koivurunkoinen. Aina on (mulle) paras soundi löytynyt ehjällä kalvolla ja sopivasti demppamalla. Toisaalta se on äkkiä kokeiltu. Mullakin on joitain vanhoja reijällisiä etukalvoja ylimääräisenä, ihan tuota testailua varten. Kalvo vaihtoon ja kuuntelua, jos ei miellytä, vaihdetaan taas. Sieltä se paras kombinaatio löytyy kokeilemalla. Ja sitten tilanteen mukaan hienosäädetään... | |
Gobraa kuuntelimme eräällä automatkalla. Soundit oli kyllä..... "Joskus annoin. Voi jumalauta sitä pieremistä"-Noir.
Bustard #1 | |
Gobraa kuuntelimme eräällä automatkalla. Soundit oli kylläkuin reiällisessä vaiko reiättömässä resokalvossa? Soundit, piuhat ja kajarit. | |
Gobraa kuuntelimme eräällä automatkalla. Soundit oli kyllä..... ...kuin olisi yrittänyt käärmettä pyssyn piippuun? | |
Onhan siellä reikiä... Mikki joka reiässä,hui... | |
Soundi rummussa on kuitenkin niin hieno, ettei kalvoon viitsisi tehdä soundin kadottavaa mikkireikää. Onko kellään kokemuksia remon dw:lle valmistamista kalvoista, joissa on kalvoon tehty 6kpl pieniä (halkaisia n. 2-3cm) kalvon reunoille? Päästävätkö ne rummusta tarvittavan paineen tuntuman parantamiseksi säilyttäen kuitenkin soundissa muhkeutta? Toki jos on muita vihjeitä, niin niitä otetaan vastaan. Nyt lipsahti kommenttia yhteen jos toiseen jutuun ketjussa, mutta oli niin hyvää jutustelua ja eipä tässä ollut muutakaan. Tai oli mutta jätän huomiselle Nämähän on tässä jo tullutkin, mutta omia mietteitä/kokemuksia.. 1.Koita ensin sitä reiällistä kalvoa.. Sillähän se selviää! Voit jopa tykätä soundista:) 2.Treenaa spedutekniikkaa ja duunaa basarin sisälle mikki.. Kannattaa koittaa päästä ajan kanssa testailemaan jonnekkin eri mikkejä ja niiden asentoja. Vaikka päivä miksaajan kanssa jossain missä on pa pystyssä. 3.mee studioon. Äänitä basarista sample. Hommaa sampleri ja triggeri. Keikoilla et tarvi mikkiä ollenkaan! Nyt tuo ihanainen soundi on tallessa ja miksaaja tykkää kun ei tarvi mikittää ollenkaan oli sitä kalvoa tai ei! Tai vaikka olis pahvilaatikko basarina:) Koskahan päästään muuten siihen että rumpalit voi uskottavasti näin toimia? Muutama huippukiipparisti jotka tiedän duunaa, samplaa ja hieroo soundinsa tosi huolella! siellä puolella ei kärsi uskottavuudesta vaikkei ookkaan keikoilla (aina) mukana flyygeliä, pianoa, hammondia ja leslietä! Mulla oli joskus 32" basari joka kävi isommilla keikoilla. En halunnut rikkoa etukalvoa koska se soundas ja näytti hyvälle. Niinpä värkkäsin sinne sisälle mikin ja myös triggasin värkin. Ei ollut miksaajilla koskaan valittamista. Joutu tosin treenaamaan saakelista koska normaalisti tykkään haudata nuijan kalvoon. Mikin duunasin myös joskus keikkabasarin sisälle, mutta siinä oli kyllä reiällinen kalvo ihan normaalisti. säästyi vaan telineviidakolta ja mikkiä oli helppo säätää. Nyt on kumun basareita. 20", 22" ja 28" kaikissa tällähetkellä ps3 lyöntikalvona ja reikä kyljessä sekä pieni demppi sisällä. Soundi on saakelin hyvä. Yleensä saa päästellä eq:t melko suorina studiossa ja livenä jos halutaan hyvää rock- soundia. 28" tuntuma on kyllä sellainen että sinne ei nuijaa hautailla. Soundi on sen sijaan sellainen mitä hyvässä basarissa mun ja jonkun muunkin mielestä pitää olla . ens kuussa tuloo vielä 24" saa nähdä mitä sen kanssa tehdään? Menee oitis livekättöön ja sen verta tiedä että se tullaaan sekä mikittämään että triggaamaan. Joo, baarissa tosiaan piisaa helposti ihan akustisena jos on ehjä etukalvo, taisin aatella enempi klubi keikkoja mis on PA:t. Jotenki oli vaan helpompaa laittaa se mikkireiällä oleva kalvo. Ei tarvinnu kuunnella puhinaa ja pähkäilyjä kuin se on vaikeempaa ehjäl rummul. Pienemmän riesan tie, tai jotain. :-) Jeps. Pienintä mahdollista vaivaa mäkin harrastan. Haluan kuitenkin että kamoihin voi luottaa, niistä saa tilanteen vaatiman soundin kätevästi ja että näyttää saakelin hyvältä. Ei ehkä aina halvin mahdollinen reitti:) Mä oon tullut jotenkin aina mukavasti juttuun äänihahmojen kanssa ja jos bändillä on "oma" vakimiksaaja niin mikäs sen mukavampaa. Siinä voidaan sitten rauhassa suunnitella, jutella ja testata. Mutta ilmaista se ei oo jos hyvää haluaa tässäkin. Oon tehnyt niin monta keikkaa niin kuin varmaan moni muukin, jossa palkan on saanut vain tekniikka, mutta on haluttu tarjoilla katsomaan tulleille parasta mahdollista siinä toivossa että joskus se maksaa itsensä takaisin..
Ei nyt mitenkään henkilökohtaisesti ketään kohtaan, mutta usein tuntuu että nämä reiättömyys-puristit ovat sellaisia harrastajasoittajia, joille bänditilanteessa on melkolailla sama miltä kokonaisuus kuulostaa kunhan rummut saavat soida mahdollisimman pitkään. Ja hieman kärjistetysti sanottuna, bändi on olemassa vain heidän bassorumpuansa ja sen sustainia varten. Mutta ikävä kyllä usein lähimikityksellä (ja ei niin pätevällä miksaajalla) lopputuloksena on epäselvää huminaa ja mössöä josta ei erotu mikään. Heh. Mun silmät aukes joskus studiossa.. Siinä väännettiin jotain promoa tms. ja aikaa ei tietenkään ollut loputtomiin. Noh. rumpusoundia väännettiin kauan, kitaroita nysvättiin vieläkin kauemmin ja lopuksi laulaja joutui vetään osastoa kerralla purkkiin, nopea miksaus ja siinä! Laulaja siinä sitten oli hieman kyrpiinnyksissä ja esitti kysymyksen: Jos perus pertti kuuntelee tätä nauhaa niin mitä se siinä kuuntelee? Sitä basarisoundia jota hierottiin puolipäivää vai sitä laulua, laulumelodiaa/sanoja joka nyt tuli kiireessä vähän niin ja näin. Juu. Olis riittänyt se viis minsaa rummuille ja loput aika laululle! Myös livetilanteessa jos on vähänkin äänentoistoa ja mikkiä joka soittimella niin lopullinen soundi on kompromisseja täynnä. kannattaa siis soundcheckissä se aika käyttää mieluummin siihen että kokonaisuus o balansissa ja laulu kuuluu kuin tuhannen taalan basarisoundin metsästämiseen! Ja kannattaa nuorempien runpaleitten ottaa tuntumaa joskus hieman miksaajan duuneihin ja työkaluihin. Voipi tulla yllätyksiä mitä sille soundille voi tapahtua ennenkuin se kajarista tulee pihalle! Tein tuossa menneenä syksynä eräällä laivalla checkiä rummuille vieraan, naapurimaan miksaajan johdosta sellasen tunnin. Ensin vartti basaria, sitten vartti virveliä ja sitten puolituntia etutomia. Jumaleissön mä hakkasin sitä! lopetin välillä ja koitin kuikuilla miksaajan suuntaan, mutta merkkiä tuli vaan että jatka, jatka. Ajattelin että jotain on varmaan vikana, mutta äijä ei lähtenyt mikseriltä kertaakaan mihinkään ja ei näyttänyt kovin huolestuneelta. Varmaan tsiigas koneelta pornoa. Noh. Sali alkoi olla jo matkustajaa täynnä ja mä hakkaan sitä tomia. Muu bändi ihmettelee. Hymy alkoi siinä jo hyytymään kaikilla:) sen puolentunnin tomin takomisen jälkeen sai riittää ja lähdin röökille. Miksaaja ei kommunikoinut kanssani mitään yhteistä kieltä. Olin vartin pois ja kun tulin takasin niin ei mitään ollut kuulemma tapahtunut. Vedettiin siinä sitten pari biisiä ja lähdettiin pois. Hyvältä soundas lavalla. Salista en tiedä. Ei tainnut miksaaja olla edes paikalla joka vedolla? Oli yks oudoimmista hetkistä hetkeen:)
PS. mielellään sais kuulostaa siltä et on kiva soittaa, eikä pakkopullalta. Miten soiton ilo saadaan kuultavaks?, onkin sitten jo mysteeri En tiedä! Mulla on ainakin yhtä poikkeusta lukuunottamatta ollut aina ihan saatanan hauska soittaa. Ja kyllä energia sekä riemu tarttuu koko bändiin jos sitä löytyy yhdestäkin tyypistä. Jos on hyvä bändi ja puitteet edes sinnepäin niin hauskaahan se on jo heti valmiiksi? Mulla ei ainakaan siviilipuolen hommat vaikuta soittoon. On ollut jos jonkinlaista tilannetta, mutta kun biisi/keikka lähtee niin kaikki muu unohtuu. Ja on siellä oikeesti ollut ihan vaikeitakin juttuja samaan aikaan kun on pitänyt(saanut) keikalle lähteä. En muuten muista keikoista juuri mitään? En tiedä mistä johtuu, mutta nyt ei oo kyse viinan määrästä. Filmi on vaan poikki lähes poikkeuksetta..
Peruskomppi on kyllä ihan älyttömän korni komppi. Liian vähän sisältöä. pum-pam-pum-pam. Ja variaatioot - pum-papu-pum-pam ja pum-pam-pupu-pam, heh! Siksi en pysykään soittamaan sitä montaa hetkeä, koska tykkään soittamisesta, jossa on sisältöä. Sitä paitsi teen peruskompin soittamisen todella huonosti, koska se ei nappaa yhtään. Siksi bassorummunkalvoni on ehyt, koska ei tarvitse soittaa korneja komppeja! No kornia ja kornia.. Paree senkin soittaminen ku ei mittään. Ja en mä nyt siitä jazz komppailun/hörhöilyn korniuden vähyydestäkään tiedä mennä sanomaan, mutta mikäs siinä jos tykkää! Parempi tosiaan korni komppi kun ei ollenkaan. mä tykkään vetää perubiittiä niin että! Huh-hah-huhhuhhah-huh-hah-popeda. Opetin jokunen vuosi sitten aika paljon ja muistin aina onnitella kun alkava rumpali sai biitin ekan kerran kohdalleen: Onnea! nyt voit soittaa yli puolet popedan tuotannosta:) Niin ja mähän kyllä tykkään popedasta! Siis oikeesti!! Olen ottanut muutamia tunteja muutamalta jazz- opelta ihan kokemuspohjalta vaikkei se mun musaa (ainakaan vielä en oo löytänyt.. Bigband ja swinghomma kolahtaa) olekkaan. Onkin ollut saakelin hauskoja sessioita kun kaks eri maailmaa kohtaa, mutta mielet on avoinna(jazzarilla sentähden koska maksan sille=D) Noh. ei ne biittiä osaa kyllä soittaa! Mutta mäpä osaan soittaa jazzia kun vaan vetelen John Rileyn kirjasta eri harjoituksia ja variaatioita ulkomuistista:) Kuulostaa ihan samalta!
Se on tietysti hankala tilanne, jos basarista halutaan jotain, mitä siinä ei ole. Mutta, muuttaako se tilannetta, jos basarin soundi halutaan sellaisena, kuin se on? Silloin se pitäisi mikittää siten "kun se on". Eli mikki myös lyöntipuolelle. Ehkä sisään. Ei se bassari soundaa luontevalle sentin päästä etukalvosta. Kokeile vaikka. Korva kiinni kalvoon. Juu eikä se soundi sielläkään ole "sellainen" ja viimeisenä basarin sisältä.. Nyt jo sinne studioon tekemään se sämple tai pari ja triggeri käyttöön! Mikit voi stuudiossa sijoittaa rumpalin korvien kohdalle niin tulee ristus sama soundi mitä rumpsuttajan korviin. Näin oli yks tuttavani äänittänyt erästä vanhempaa rumpaliherraa ja hänen settiiään, kun kaikki muu oli kokeiltu. Sehän oli sitten kelvannut:)
Tuo tomien humina saattaa lähimikityksessä mennä joskus sellaiseksi että PA:n saa sillä kiertämään. Hyvin usein äänimiehet laittavat siksi tomimikkeihin (ja bassariin) gaten. Ei ne sitä yleensä rumpalille mainosta. Silloin ei se humina kuulu, mutta tomien soundi kärsii huonosti säädetyn gaten kynsissä aika paljon Mulle on muutaman kerran käynyt noin. Iso PA Lavalla tai ainakin melko lähellä ja ei Gateja käytössä rumpuihin asti. Viereiset lattiatomit lähtee soimaan ja kalvojen värähtely ei lakkaa ollenkaan vaan voimistuu vaan kaiken aikaa! Viddu olin pihalla kun näin kävi ekan kerran! aattelin jo että nyt lähtee henki vähintään tai ufot laskeutuu.. Ei ollut geittiä joten pantiin teippiä! Ja tuossa mattoveitsikikkailussa on omat vaaransa, helposti lipsahtaa ohi ja tulee halkeama, joka sitten joko näkyy tai näkyy ja lähtee suurenemaan. Harppi toimii, veitsikin erittäin tarkoissa käsissä. Ja mustassa kalvossa sisä- tai ulkopuolelle laitettava vahvikerengas tosiaan tukevoittaa ja auttaa Jeps. veitsi saattaa myös lipsahtaa todella helposti vaikka käteen tai reiteen. Ja kun voimalla joutuu painaan siihen kalvoon niin voi käydä oikeesti huonosti joten aina tosi tarkkana ja itsestä poispäin. Ja jos haluaa sen kalvon kestävän edes ensimmäisen keikan niin tosiaan vahvikerengas reiän ympärille..
Reiän reunat voi kiillottaa puuvillakankaalla. En ole noita vahvikerenkaita käyttänyt. Fiilis on, että ne lisätessään kalvon liikkuvaa massaa, vaikuttavat soundiin. joka ei kuitenkaan vaikuta levymyyntiin:):) www.welhodrum.com, www.myspace.com/welhodrum | hollmi-5 16.01.2008 08:03:30 (muokattu 16.01.2008 08:09:38) | |
|
Tein tuossa menneenä syksynä eräällä laivalla checkiä rummuille vieraan, naapurimaan miksaajan johdosta sellasen tunnin. Galaxy? Matala ponnarilettinen nelikymppinen? Meillä kävi niin, että soundcheckissä oli eri mies. Sitten tämä mykkäkake tulee keikalle. Veto alkaa 0:00:00 ja me olimme verhon takana ja viisi minuuttia ennen. Vielä kymmenen yli verho oli kiinni. Me viittilöimme lavakameraan verohoja avattavaksi. Sitten verho aukesi ja laskin biisin sisään. PA-ei ollut päällä! Tosi pro-meininki! Tuo resoreiän reunojen kiillottaminen poistaa ne pienet epätasaisuudet reunoilta. Ne juuri, joista kalvo repeää, kun mikrofonin tuulisuoja sopivasti osuu. Jää levymyynnistä muutama kymppi enemmän parempaan käyttöön :-) Viereiset lattiatomit lähtee soimaan ja kalvojen värähtely ei lakkaa ollenkaan vaan voimistuu vaan kaiken aikaa! Viddu olin pihalla kun näin kävi ekan kerran! aattelin jo että nyt lähtee henki vähintään tai ufot laskeutuu.. Ei ollut geittiä joten pantiin teippiä! Mulla kävi kerran noin. Misauspöydän takana oli tosi ammattimies (Juha Jäppinen) ja käytössä kunnon korjaimilla varustettu pöytä. Lääkkeeksi etsittiin se taajuus, jolla värähtely lähti kiertoon asti. Sitten EQ:lla imaistiin kierto pois vähentämällä kapealla q-arvolla resonoivaa taajuutta. Soundit, piuhat ja kajarit. | |
Itse olen paininut kovasti tuon ehjän reson aiheuttaman reboundin kanssa, eikä se basaritekniikka sitä ennenkään ollut mainio. Tajusin ottaa nuijaa oikein reilusti kalvosta irti. Tämä mahdollistaa sen, että jousi on sangen löysällä, mutta niitä tahattomia tuplaiskuja ei tule. Samalla saa paljon enemmän voimaa basariin, kun maksimiliikerata on isompi. Otin myös nuo Eliminatorin kuminystyrät pois, niin pääsee jalka liikkumaan vapaasti pedaalilla. Kehitystä tapahtuu kokoajan. "Käyttäkää sitä hakua, ja toisaalta älkää joka kohtaan itkekö turhaan sen haun käytöstä."
-Moderaattori | |
Nyt lipsahti kommenttia yhteen jos toiseen jutuun ketjussa. Mikit voi stuudiossa sijoittaa rumpalin korvien kohdalle niin tulee ristus sama soundi mitä rumpsuttajan korviin. Näin oli yks tuttavani äänittänyt erästä vanhempaa rumpaliherraa ja hänen settiiään, kun kaikki muu oli kokeiltu. Sehän oli sitten kelvannut:) Mukavaa tarinaa ja hyvää luettavaa, lupaava skribentti :-) ei vaan, oon joskus muutes kuullu kyl rumpu äänitystä joka oli otettu rumpalin pään takaa vähän yläpuolelta ja mikki suunnattu kohti setin oletettuu keskipistettä ( yks mikki ), yllättävän hyvän kuulosta, mut vitsi oli kaiketi siinä et setin vire ja sijottelu huoneessa oli silleen et kuulostaa rumpujakkaralla istuessa just hyvältä. Oon joskus kelannu et vois koittaa stereo parilla silleen et vasuri osottaa haikkaa kohti ja oikee puoli lattiatomii, siis mikit pään takana vähän yläpuolel. Luomu soundii. Sit eläkkeellä, ku on aikaa puuhastella. :-) PS. parhainta ja hauskinta on soitto just sillon ku ajautuu sellaseen "olotilaan", ei muista siit soiton aikana tapahtuneesta sillai rationaalisesti mitään, eikä soittaessan muutenkaan "ajattele rationaalisesti mitään". Mikä lie hurmos on päällänsä, se on jumalaut paras fiilis täs mualimas se. Okei, rakkaus on just ja just parempaa. :-D ohhoh, huomasin muutes taas sortuneeni asian ohi ( ja pahasti ) horiseen. Vihthu, I´m A looser baby, so why don`t you kill me. :-D "We got to stand side by side, we got to stand together and organize. They say power to the people, that`s what they`re Screamin`. Freedom of the soul, pass it on, pass it on to the young and old" Jimi Hendrix | |
oon joskus muutes kuullu kyl rumpu äänitystä joka oli otettu rumpalin pään takaa vähän yläpuolelta ja mikki suunnattu kohti setin oletettuu keskipistettä ( yks mikki ), yllättävän hyvän kuulosta, mut vitsi oli kaiketi siinä et setin vire ja sijottelu huoneessa oli silleen et kuulostaa rumpujakkaralla istuessa just hyvältä. Tämä on kyllä mahtava dilemma: voiko kokenutaa rumpalia päästää edes omalla soololevyllään tuottajaksi, sillä hän on aina tottunut kuulemaan puun napsetta etenkin symbaaleista. Minut kutsuttiin Arabianrannassa soittamaan ja arvoimaan musiikkiteknolotiaopiskelijoiden tekemää tallennetta soitostani. Soittoni poimi neljä OH-paria, kaksi eri bassarimikkiä, ambienssimikki ja iso läjä lähimikkejä. Itse valitsin ihannesaundikseni, tietämättäni mitkä mikit ovat kysymyksessä, OH-parin, joka oli lähimpänä korviani taka-yläviistossa ja sen lisäksi aavistuken verran isokalvoista konkkamikkiä bassarista. Äänittäjälehtori kuuli asian taas toisin - hän valitsi suosikikseen OH-parin joka oli bassarin puolella ja sen lisäksi muistaakseni kauempana olevan ambienssimikin. Nyt jälkeenpäin kelattuna korvani on manipuloitu oman saundini suhteen, eli minulla ei ole juurikaan käsitystä siitä, miltä kuulostan ulospäin. Sen tallentamiseen ja äänen jälkikäsittelyyn tarvitaan ammattilaista, joka OSAA taltioida soittoni siten, miltä se oikeasti kuulostaa. Maukasta makkaraa - Raikasta vettä - Kirkasta kalakeittoa | |
Tämä on kyllä mahtava dilemma: voiko kokenutaa rumpalia päästää edes omalla soololevyllään tuottajaksi, sillä hän on aina tottunut kuulemaan puun napsetta etenkin symbaaleista. Minut kutsuttiin Arabianrannassa soittamaan ja arvoimaan musiikkiteknolotiaopiskelijoiden tekemää tallennetta soitostani. Soittoni poimi neljä OH-paria, kaksi eri bassarimikkiä, ambienssimikki ja iso läjä lähimikkejä. Itse valitsin ihannesaundikseni, tietämättäni mitkä mikit ovat kysymyksessä, OH-parin, joka oli lähimpänä korviani taka-yläviistossa ja sen lisäksi aavistuken verran isokalvoista konkkamikkiä bassarista. Äänittäjälehtori kuuli asian taas toisin - hän valitsi suosikikseen OH-parin joka oli bassarin puolella ja sen lisäksi muistaakseni kauempana olevan ambienssimikin. Nyt jälkeenpäin kelattuna korvani on manipuloitu oman saundini suhteen, eli minulla ei ole juurikaan käsitystä siitä, miltä kuulostan ulospäin. Sen tallentamiseen ja äänen jälkikäsittelyyn tarvitaan ammattilaista, joka OSAA taltioida soittoni siten, miltä se oikeasti kuulostaa. Tämä onkin mielenkiintoinen jutska. Rumpalihan soittaa niin, että balanssi ym. asiat soundaa hyvältä siinä korvien lähettyvillä. Toisaalta se ei ole se mitä kuuluu muille, eli yleisölle. Olisi kyllä hienoa (tai kammottavaa) päästä kuuntelemaan omaa soittoaan livenä, yleisön, bändikavereiden, miksaajan tai tuottajan paikalta. Siinä oppisi kyllä...olemaan enää ikinä soittamatta? | Einherjar 18.01.2008 13:28:03 (muokattu 18.01.2008 13:29:28) | |
|
Olisi kyllä hienoa (tai kammottavaa) päästä kuuntelemaan omaa soittoaan livenä, yleisön, bändikavereiden, miksaajan tai tuottajan paikalta. Siinä oppisi kyllä...olemaan enää ikinä soittamatta? Minulle karu totuus valkeni aikoinaan, kun laitoin videokameran kuvaamaan setin etupuolelle ja soittelin keikanomaisesti piisejä läpi. Sen jälkeen tuli (morkkiksen lisäksi ;) tarve opetella virittämään rumpuja kunnolla. Tosi hankalaa sitä on itseään päästä kuuntelemaan "ihan oikeasti", mutta kun itseään narulta kuuntelee/katselee niin sitä tuppaa oppimaan omista omituisuuksistaan. edit: Niin juu... Tuon videosession jälkeen muuten ilmestyi basarin etukalvoon reikä vaikka sitä ennen olin ollut kovasti sitä vastaan :) "Sanovat että osaisin miksata, mutta kyllä se viina mahtaa olla minun juttu" -Tuntematon miksaaja | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
---|
|
|