| Aihe: Rumpalien työllistyminen nykypäivän Suomessa | |
|---|
|
Kyllä se on just noin. Sosiaalisilla kontakteilla tämän alan duunit pitkälti jaetaan. Jos olet rennon pelimanniasenteen omaava kaveri ja sopivasti paikalla, saat keikan tai session. Rumpalintaidot ovat toissijainen juttu :)
Juuri näin. Pitää olla lepposta kaveria ja hoitaa hommat kunnialla. Täytyy tuoda itseään sopivasti esille, mutta kukkoilu ja kikkailu kannattaa unohtaa. Muita soittajia ei kiinnosta rumpalin sooloilu paskaakaan, vaan oleellista on se, miten peruskompit toimii ja jaksaako äijää katsella keikkabussissa viikon putkeen.
Jos ei kulje, niin soitetaan kovempaa! |  markkuliini
30.03.2007 10:03:42 (muokattu 30.03.2007 10:06:19) | |
|
Tuohon ongelmaan on helppo lääke: Harvennetaan musiikkioppilaitosten verkostoa lopettamalla musiikkikoulutus pääkaupunkiseudulla. Siirretään Sibis vaikka Lappeenrantaan ja Ogeli Vaasaan. Ja Zadin alemman tason musiikkioppilaitokset kiinni.
Ei millään pahalla stadilaisia kohtaan, mutta tuntuu, että kaikki eivät ymmärrä, että kehän ulkopuolellakin on elämää. (Ja aika laadukasta sellaista.)
Nimim. 38 vuotta pääkaupunkiseutua - 3 vuotta pikkukaupunkia
Se vaan ei vielä auta tuohon ongelmaan. Ongelma on siis se että kouluja ja valmistuvia on liikaa. Ei koulujen uudelleen sijoittaminen siinä mitään auta. Sama se sinänsä minulle on missä ne koulut ovat, mutta onhan se selvää että on loogisempaa syyttää näitä sinne tänne putkahtelevia uusia kouluja kuin vanhimpia ja suurimpia. Ja vaikka yksi Amk-linja ja yksi (ja ainoa) korkeakoulun kevyenmusiikin ohjelma lakkautettaisiin kokonaan, niin sekään ei auttaisi vielä mitään. Kevyellä googlauksella Suomesta löytyy kymmenen rytmimusiikin ammatillista koulutusta antavaa oppilaitosta! Se tarkoittaa lähitulevaisuudessa ihan hel***in montaa vastavalmistunutta soitonopettajaa/muusikkoa jotka saavat marssia suoraanpäätä työvaimatoimistoon. Tämän voi yrittää kääntää Helsinki vs. muu Suomi-väännöksi, mutta tämä on ihan aikuisten oikeasti todellinen ongelma tällä hetkellä.
Alemman tason musiikinopetukseen taas ei ole mielestäni mitään syytä puuttua, musiikki kun on edelleenkin hyvä harrastus, ja sitä harrastaessa ei tarvitse pohtia työntekijöiden ja työpaikkojen välistä suhdelukua.
Ja sanotaan nyt vielä selvyyden vuoksi ettei tämä ole mitään katkeraa piipitystä, vaan ikävä kyllä kylmää faktaa. Itse työllistyn tällä hetkellä ihan mukavasti.
En tiedä viittaatko muhun stadilaisena tuossa, mutta selvennän vielä sen että olen itsekin asunut suurimman osan elämästäni "maalla", ja tiedän kyllä tasan tarkkaan varsinkin itä- ja pohjois-Suomen meiningin.
Nimim. 6 vuotta stadissa, 24 muualla. | |
Tuli muuten sellainen homma mieleen, että aikamoinen sukupolvenvaihdos on menossa tanssimusiikin puolella, voihan toki olla, että sen tekeminen vähentyy todella paljon tanssijoidenkin ikääntyessä, mutta siellähän muusikoissa käy kato koko ajan.
En noista Ruotsin kuvioista niin tarkkaan tiedä, mutta mulla olis sellanen käsitys, että siellä ois koulutettu todella laajalla rintamalla kevyen musan osaajia iät ja ajat. Se sitten näkyy mm. ruattalaisissa rokki- ja poppibändeissä. Eli menestystä on tullut kansainvälisesti ihan tolkuttomasti ja toisaalta ne vielä suurta menestystä nauttimattomatkin ovat soitannollisesti ammattimaisella tasolla. Eli voisko tilaa olla tulevaisuudessa tuollakin saralla, kun enemmän ja enemmän suomalaiset bändit alkavat noilla ulkomaankuvioilla elättämään itseään.
Uutta palautetta PRP:lle. Tällä kertaa Mika Hollströmiltä - http://www.freebok.net/books/Fokker/view.html |  Bacchus
30.03.2007 13:00:12 (muokattu 30.03.2007 13:05:45) | |
|
Mielummin sibaan jazz-linjalle. Onhan maisterin paperit ihan eri juttu kun amk-tutkinto.
Nyt puhuu teekkari puuta heinää.
Minulle sanoi kuviksenopettaja miettiessäni teollisen muotoilun linjaa ammattikorkeassa, että hae TAIKiin, niin pääset joskus töihinkin. Ilmeisesti vähän sama tilanne musiikissa, että ei nuo AMK-tutkinnot niin kova sana sitten olekaan, kun aletaan harvoista työpaikoista tappelemaan.
Graafinen suunnittelu tai teollinen muotoilu esim. Lahden Muotoiluinstituutissa on erittäin arvostettu tutkinto, ja molemmille linjoille on sisäänpääsyprosenttikin jotain 4 %:n luokkaa. Varmasti työllistyy, jos sieltä valmistuu.
Se on totta, että monilla AMK-tutkinnoilla on melko vaikeaa työllistyä asiantuntijatehtäviin, mutta työllisyystilanne (alasta riippuen) on kuitenkin melko hyvä. AMK valmistaa selkeästi ammattiin, mitä monet yliopiston linjat eivät todellakaan tee. Monilla maisterin papereilla voi pyyhkiä suoraan perseensä, sen näkee jo työllisyystilastoistakin.
Elävän elämän esimerkki:
Ystäväni haki MTV3:n uutistoimitukseen (uutisten valmistelua, kirjoitushommia jne.) töihin opiskeltuaan 2 vuotta Helian viestinnän linjalla (tännekin on sisäänpääsyprosentti jotain 5 % luokkaa, eli haluttu linja). Pääsi kuin pääsikin duuniin, ja rekrytoija MTV3:lla kirosi, että heidän täytyy kiintiöiden mukaan ottaa opiskelijoita myös yliopiston viestinnästä, joita he eivät todellakaan haluaisi töihin, vaan mielluumin ottaisivat nimenomaan AMK-opiskelijoita. Eli eivät ne maisterin paperit todellakaan autuaaksi tee.
Anti-Matter Manifesto | |
En tiedä saako jo konsan toisenasteen papereilla työttömyyskorvausta, kornia sinällään, mutta ammattihan se on sekin siinä missä muut..=)
Kyllä saa. Yhden bändin kitaristi on pop-jazz konsalta valmistunut, ja työkkäri on kuulemma tullut erittäin tutuksi. |  Sonormies
01.04.2007 03:56:51 (muokattu 01.04.2007 04:04:10) | |
|
Ongelma on siis se että kouluja ja valmistuvia on liikaa.
Ymmärrän ongelman ja olen siitä kanssasi samaa mieltä.
Tämän voi yrittää kääntää Helsinki vs. muu Suomi-väännöksi, mutta tämä on ihan aikuisten oikeasti todellinen ongelma tällä hetkellä.
Alkuperäisestä viestistäsi tuntui huokuvan ajatus, että kaikki maakunnassa musiikkia opiskelevat ovat kurjia ihmisiä, kun vievät työpaikat Helsingistä valmistuvilta. Siksi siihen tartuin. Ehkä ymmärsin väärin tai olin vain vähän herkkä...
Alemman tason musiikinopetukseen taas ei ole mielestäni mitään syytä puuttua, musiikki kun on edelleenkin hyvä harrastus, ja sitä harrastaessa ei tarvitse pohtia työntekijöiden ja työpaikkojen välistä suhdelukua.
Tästä me ollaan näköjään tuhatprosenttisesti samaa mieltä.
Ja sanotaan nyt vielä selvyyden vuoksi ettei tämä ole mitään katkeraa piipitystä, vaan ikävä kyllä kylmää faktaa. Itse työllistyn tällä hetkellä ihan mukavasti.
Loistavaa! Oikeasti hieno juttu (ja ilman sarvia ja hampaita).
En tiedä viittaatko muhun stadilaisena tuossa, mutta selvennän vielä sen että olen itsekin asunut suurimman osan elämästäni "maalla", ja tiedän kyllä tasan tarkkaan varsinkin itä- ja pohjois-Suomen meiningin.
Ok. Omasivusi tietojen perusteella oletin sinun olevan helsinkiläinen. Itse en ole koskaan asunut maalla. Siksi en maalaisten asemasta oikein osaa sanoa. Oma kohtaloni asuinpaikkojen kohdalla on ollut Helsinki (perustettu v. 1550) - Vantaa (kauppalasta kaupungiksi v. 1973) - Rauma (kaupungiksi v. 1442) enkä valita laisinkaan. Päin vastoin.
Ei siis syytä sodankäynnille vaan peace, my friend. Ok? Toivottavasti kaikille, niin meille harrastelijoille kuin ammattilaisillekin riittää hommia sopivasti.
"Mulkkujen kanssa ei tehdä päivääkään töitä" - Mato Valtonen | |
Kaikki riippuu viime kädessä siitä, kuinka paljon haluaa tehdä muusikon töitä ja kuinka ehdoton on omille periaatteillensa. Jotkut ovat todella free jazz ja syövät armeijan näkkileipää. Jotkut ovat todella avoimia kaikille ja ajavat uudella Avensis farmarilla. Minä en aja sellaisella ja en tosin syö näkkileipääkään, joten olen välimallin koira.
Muusikon ammatti on yhtä suuri kuin kompromissi ja se ei ole paha asia. Ehdottomuus näin pienessä maassa johtaa vaikeuksiin. Jos on ehdoton ja ei tarpeeksi messevä, ei tipu apurahojakaan.
Itse suhteellisen varhaisessa vaiheessa suuntauduin opettajaksi. Ei vain maistunut valvotut yöt ja hirvivaarat niin paljoa, että olisin halunnut kokea niitä monta kertaa viikossa. Tosin ei se minun soittokaan mitään elämää suurempaa ollut, joten ei niitä apurahojakaan olisi tippunut penniäkään. Eli siitä tuli jonkin lainen kompromissi päätyä opettajaksi. Yhtäkkiä opettaminen alkoikiin maistua todella hyvälle. Yhä pidän itseäni muusikkona, joka toimii opettajana. Musiikki voi työllistää monin eri tavoin ja uutteruus palkitaan aina. Uutteruus on juuri se sana, mikä kuvastaa hyvin alalle ryhtyviä. Suninen, kannattaa olla uuttera.
Ja lopuksi runo
Uuttera Suninen se Kumua hakkaa,
ja visaisen kyssärin foorumiin nakkaa.
Epäilee alkaakko toteuttamaan alaa,
tai lähtäkö Norjaan perkaamaan kalaa.
Niin kauan kuin treeni maistuu,
ahterisi penkillä paistuu.
Lickejä päähän Jukkis työntää,
ja Suninen samalla alalle ryntää!
- Säilyke -
Amatöörit eivät oikeasti nauti musiikista ammattilaisia enempää - amatöörit eivät vain oikeasti osaa soittaa. | |
Ja lopuksi runo
:D:D:D:D:D:D:D OMG
Kiitos, lupaan olla uuttera
"NO CYMBALS UNDER 16" allowed. This is a rule that is made to make
sure that no splashes or any other ridicilous shit can be used." A.R.D.W |  lkx
01.04.2007 23:02:26 | |
|
Säilykkeelle plop! :D
Hilfe! Ich bin ein Fisch. | |
Tuu sunine takas konsalle lehtisen oppiin loppuu kohta lyömäsoittajat suomesta!!
Akatax for you! | |
Tällä alalla työllistyminen on sidonnainen melkein täysin ns. sosiaalisiin kontakteihin joita useimmat ovat solmineet II-asteen tai AMK opiskeluvuosinaan. Tässä suhteessa jonkun pienemmän Suomen tuppukylän ammatillinen konservatorio ei välttämättä tarjoa yhtä suuria sosiaalisia puitteita ns. kontaktien luomiseen kuin esimerkiksi vaikkapa Stadia. Että siinä suhteessa kehä III:nkin sisällä luodaan alan kontakteja paljon.
Kustavilainen tilaa olutta rahtina ja kysyy myyjältä: "Milloin olut on kustavissa?" |  Fuzzy Boner
02.04.2007 04:30:56 (muokattu 02.04.2007 09:42:31) | |
|
Editeerausta näin aamusta. Heh |  hollmi-5
02.04.2007 09:45:29 (muokattu 02.04.2007 10:03:32) | |
|
pienemmän Suomen tuppukylän ammatillinen konservatorio ei välttämättä tarjoa yhtä suuria sosiaalisia puitteita ns. No ei kai se ihan noinkaan ole. Monta työteliästä muusikkoa on tullut ns. puskasta ja duunia riittää. Nykäs Anssi taitaa olla aika hyvä esimerkki tästä. Toisaalta sitten Rautiaisen Tommi on esimerkki kaverista, joka kouluttautui ulkomailla. Sieltä ei kontakteja Suomeen juuri synny.
Monilla bändin leadereilla on lista soittajista, joita kysytään esimerkiksi vakiorumpalia tuuraamaan. Ja sitten sillä listalla on myös ne, joita ei kysytä ;-) |  jazzmies
02.04.2007 09:55:56 (muokattu 02.04.2007 09:57:44) | |
|
Monta työteliästä muusikkoa on tullut ns. puskasta ja duunia riittää. Nykäs Anssi taitaa olla aika hyvä esimerkki tästä.
Näin juuri. Itse tunnen monia kavereita Kärsämäki-Liexa-Joutseno-akselilta, jotka halusivat muusikoiksi ja ovat nyt niitä.
Amatöörit eivät oikeasti nauti musiikista ammattilaisia enempää - amatöörit eivät vain oikeasti osaa soittaa. | |
Näin juuri. Itse tunnen monia kavereita Kärsämäki-Liexa-Joutseno-akselilta, jotka halusivat muusikoiksi ja ovat nyt niitä.
Varmasti mutta esim. Nykänenkin kun alkoi kunnon hommiin niin omien sanojensa mukaan muutti 1986 Helsinkiin suoraan Pave Maijasen bändiin.
Kustavilainen tilaa olutta rahtina ja kysyy myyjältä: "Milloin olut on kustavissa?" |  mr_b
03.04.2007 10:10:13 | |
|
Minusta olennaisin juttu tuli jo ensimmäisessä vastauksessa. Elämässä ehtii tehdä paljon kaikenlaista, turha arastella ja luulla että se on sitten siinä kun valitsee 18-vuotiaana jotain. Life's a long song.
Toylike people make me boylike | |
muutti 1986 Helsinkiin suoraan Pave Maijasen bändiin, eikä ollut missään opistoissa kontakteja luomassa. Tätä juuri tarkoitin. | |
en tiedä työllistymisestä, enkä kontaktoinnista, muuten kuin kirjojen yhteydessä. mutta anna mennä, kun ikää on vähän ja tukkaa paljon niin ehtii vaikka mitä.
t:
http://tv.dojo.fi/tulevaisuus.jpg
It's sounds good!
Bustard #1 | |
Ystäväni haki MTV3:n uutistoimitukseen (uutisten valmistelua, kirjoitushommia jne.) töihin opiskeltuaan 2 vuotta Helian viestinnän linjalla (tännekin on sisäänpääsyprosentti jotain 5 % luokkaa, eli haluttu linja). Pääsi kuin pääsikin duuniin, ja rekrytoija MTV3:lla kirosi, että heidän täytyy kiintiöiden mukaan ottaa opiskelijoita myös yliopiston viestinnästä, joita he eivät todellakaan haluaisi töihin, vaan mielluumin ottaisivat nimenomaan AMK-opiskelijoita. Eli eivät ne maisterin paperit todellakaan autuaaksi tee.
No tuohan johtuu siitä, minkälaisiin hommiin haluaa ja minkälaisiin pääsee. Itse olen opiskellut Helsingin yliopistolla viestintää - tosin vain pitkänä sivuaineena - ja voin sanoa, että moni kurssi oli todella syvältä. Substanssia ei löytynyt, sanahelinää sen sijaan todella paljon. Toisaalta monet analyysi- ja workshop-tyyppiset kurssit olivat äärimmäisen hyviä.
Omalta kohdaltani olen havainnut tilanteen ja eri koulutusten sopivuuden seuraavanlaiseksi (olen siis viestintäalalla töissä): AMK-opiskelijat ovat valmiimpia ns.suoraan koulusta perushommiin, eli juuri valmistelu- ja perustiedote/faktakeruuhommiin, kuin yliopistosta tulleet, joilla ei tällaista kokemusta koulutuksen puolelta valmiina ole.
Toisaalta, AMK:sta tulleiden analyysi- ja tieteelliset kyvyt jäävät huomattavasti yliopistoporukasta jälkeen. Yliopisto-opiskelijoiden kirjalliset kyvyt ovat niin ikään keskimäärin parempia, joten tekniikan opittuaan nämä ovat hanskanneet myös uutisten valmistelun, tiedotteiden teon sun muun hyvin nopeasti. Tiedotteista ei löydy yhdys sana virheitä, eikä bulldogia kirjoiteta buldogiksi tai Freudia Froidiksi.
Maisterin paperit eivät tee autuaaksi, mutta tuovat usein mukanaan AMK-papereita kattavamman yleissivistyksen, jotka - ainakin siis media-alalla - auttavat pitkässä juoksussa paljon, mikäli haluaa päästä perushommista pois.
Tarkoitukseni ei siis tässä ole niinkään ottaa kantaa siihen kuka on hyvä ja mikä ei jne, vaan ainoastaan kommentoida, että niin monta mieltä kuin miestäkin. Minun kokemukseni on tällainen.
Rummunsoitolla en kyllä koskaan olisi työllistänyt itseäni. En vain ole kyllin lahjakas/treenaa tarpeeksi.
Arvoisat lyöjät: tottelemattomia VEDETÄÄN TURPAAN! (kyltti Helsingin konservatorion rumpuluokan seinällä joskus 2000-luvun alussa) | |
Olen ihannetilanteessa puolipäivämuusikkona. Olen päivätöissä kuukausipalkalla aivan muissa hommissa (ihannetöissä ilmailualalla). Aina rykäyksittäin käymme tekemässä pistokeikkoja ja jopa minirundeja. Joskus mennään keikoille aivan huvikseen soittelemaan (tuttuja jeesataan kulukorvauksilla) ja joskus huvikseen "täydellä" hinnalla. Täyshinta on neljän hengen orkesterille 2000 euroa. Firmoilta sellaisen summan saa. Siitä jää kohtuullinen tuntipalkka joka ukolle.
Sen verran mukavuudenhaluinen kuitenkin olen (kuten muutkin soittajamme), että työllistämme 1-2 teknikkoa (lue = roudaria) joka keikalla. Roudaavat, hoitavat miksauksen ja valot ym. savut sun muut.
Mahtava harrastus, soittaminen, on helppo pilata tekemällä siitä täyspäiväinen ammatti. Kaikille asia ei ole näin, mutta jos joutuisin hankkimaan elantoni soittamalla, joutuisin tekemään 4-5 keikkaa viikossa ja se maistuisi puulta. Jo neljän keikan minirundi alkaa syödä miestä...
Työllistyminen on kiinni omista haluista ja tarpeista sekä ahkeruudesta, nöyryydestä ja tuuristakin. Ei tiedolla, ei taidoilla vaan - tuurilla.
Svengaa kuin saksanhirvi. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
