| Aihe: Kun kostutin (Oasis) ei riitä? | 1 |
|---|
 Borgback
29.01.2022 22:47:18 (muokattu 29.01.2022 22:48:32) | |
|
Viime vuonna 40-sarjalaisen D-koppaisen Martinini kansi täytyi korjata halkeaman vuoksi, jonka jälkeen hankin kosteusmittarin.
Näyttäisi kuitenkin siltä että kitaralaukun kosteus jää harmillisesti selvästi alle 40 prosentin (32-38%) vaikka laukussa on kaksi Oasiksen kostutinta (yksi kaikuaukossa ja toinen kotelossa kitaran lavan alla). Kuivuuden huomaa kitaran saundista, se alkaa kapeutumaan ja kansi hieman painumaan kaikuaukon kohdalta kun kosteus menee alle 40%.
Olen pohtinut kannattaisiko kitaraa esimerkiksi viedä (suljetussa kotelossa) kylpyhuoneeseen suihkun ajaksi jotta kosteutta saisi ainakin ajoittain nousemaan. Onkohan tuosta mielestänne enempi haittaa vaiko hyötyä? Onko vinkkejä kotelon sisään laitettavista kostutinmalleista joista tulisi enemmän kosteutta?
Pyykkien kuivausta kotelon läheisyydessä olen silloin tällöin harrastanut, sillä saa hetkellisesti kotelon sisäisen kosteuden yli 40%.
Takavuosina käytin ilmankostutinta mutta siitä tuli hengitystieoireita syystä tai toisesta joten se on harmillisesti poissuljettu. |
|
Mulle on opetettu että kosteusprosenttia tärkeämpää on kosteuden tasaisuus, joten en lähtis ottamaan kitaraa mukaan suihkuhetkiin tai uimahalliin tai muuhunkaan vesiurheiluun. |
|
Ei missään nimessä suihkuun! Tärkeintä on, että ilmankosteuden ja -lämpötilan vaihtelut ovat mahdollisimman hitaita. Äkilliset vaihtelut aiheuttavat eniten noita halkeamia.
Erikoinen juttu kyllä.. oletko varma että kosteusmittarisi toimivat asianmukaisesti? Saa olla nimittäin aika kuiva ympäristö, että ei kaksi kostutinta suljetussa kotelossa riitä. |
|
Ilmankostutin ei itsessään aiheuta hengitystieoireita -ellei kyseessä ole sellainen malli, mikä vain suihkuttelee vettä ilmaan. Tuolloin se vesisumu voi olla vaikka kuinka bakteeripitoista.
Kunnollinen ilmankostutin höyryttää ilman ja tuo kostettua lähemmäs sitä, mitä se on kesälläkin.
Itse suosittelisin myös tarkastamaan tuon kosteusmittarin toiminnan. Tuntuu aika hullulta ettei kaksi kostutinta salkussa riittäisi. Itse pelkäisin tuossa tilanteessa enemmän kosteuden aiheuttamia haittoja, kuin kuivumista. |
|
Kuten edellä kirjoitettu, niin ei liiallista kosteutusta, koska sitä tasoa ei voi ylläpitää normaalissa huoneilmassa. Välillä vain täytät kosteuttajia ja pidät kitaran laukussa - se kyllä riittää. Kannattaa periaatteessa pakottaa kosteus pois kitarapuista, jolloin se elää vähemmän kuin uutena. Haittapuolena on mahdolliset halkeamat, mutta niiltä on hyvin vaikea välttyä kymmenien vuosien varrella. Vika on myös periaatteessa valmistajissa, jotka eivät kuivat puutatavaraa riittävästi, vaan siinä on elämistä jäljellä. Ikuisuus kysymyksiä akustissa instrumenteissa. |
|
flattopguitar2: Vika on myös periaatteessa valmistajissa, jotka eivät kuivat puutatavaraa riittävästi, vaan siinä on elämistä jäljellä.
Tuohon tämmönen turha ja offtopic tiedonpala puun elämisen loppumisesta: tein piruuttani saunan ikkunalistat tammesta, joka oli peräisin yli 50 vuotta vanhasta ulko-ovesta. Höyläsin ja vielä kiillotin, pintakäsittelyä en laittanut (kun sauna ja perinne jne.). Vielä ne vaan nostaa sitä pikkuista karvaa esiin mikä tuntuu sormilla hivellessä ja himmentää pintaa :D |
|
Ei ole kertaakaan käynyt kosteus alle 35% tänä talvena. |
|
Borgback: Onko vinkkejä kotelon sisään laitettavista kostutinmalleista joista tulisi enemmän kosteutta?
Itse siirryin joitakin vuosia sitten paikallisesta musiikkiliikkeestä löytyneisiin Musicnomadin kaikuaukkokostuttimiin. Ainakin omassa käytössäni nuo ovat osoittautuneet hyväksi ratkaisuksi.
Kannattaa myös mahdollisuuksien mukaan mitata kitaralaukun kosteutta useammasta eri kohdasta. Omien kokemuksieni mukaan esimerkiksi lavan alta mitattu ilmankosteus saattaa poiketa ihan reilusti bodyn läheltä mitatusta lukemasta. Eri paikoista mittaamalla saa vähän paremman käsityksen siitä millaiset olosuhteet laukussa todella on.
Luonnollisesti myös siinä on eroa, millaisessa kosteudessa eri kitarat viihtyvät. Esim. Yamahan akkarit tuntuvat selviävän suomen talvista ilman isompia ongelmia, mutta kalliimpien Martineiden kanssa tuleekin jo helpommin ongelmia. Kun ostin Kitarapajalta Martinin HD-35:n viitisen vuotta sitten, minulle sanottiin että 34% ilmankosteus olisi se raja, jonka alle mentäessä Martinin alkaisivat voida huonosti. Itse en siis säilyttäisi Martineitani pitkiä aikoja tätä matalammassa kosteudessa.
Säilytäthän kitaraasi varmasti sopivassa paikassa? Laaudukaskaan kova laukku ei suojaa kitaraa jos sitä säilytetään esim. kuuman patterin vieressä. Jos huoneilma tuntuu kovin kuivalta, niin ainakin itse olen suosiolla vääntänyt pattereita pienemmälle. Olen pukenut sitten tarvittaessa vaikka villapaitaa päälle jos huoneilma tuntuu vilpouselta. Ainakin toistaiseksi kitarani ovat säästyneet halkeamilta. |
|
Niinkuin aikaisemminkin mainittiin niin ei suihkuun. Pitäisi kyllä yhdellä kostuttimella mennä, pitää muistaa ettei liikakosteuskaan ole hyväksi. Ja korjatkaa jos olen väärässä mutta minun mielestäni kitaran käyttäytymisestä voi vähän päätellä onko kosteus ok.
Esim. jos kaulankaartevuus muuttuu ja tätä mukaan kielten korkeus tai kansi lievästi notkolla(kuiva) /kaarella(liian kostea). Toki itse käytän kosteusmittaria mutta samalla aina tsekkailen kitaran peruskunnon.
Muistan yhden musiikkiliikkeen missä käytettiin koko kaikukopan reijän peittävää kostutinlätkää, ilmeiseti vähän liikaa. Jokainen kitara mitä testasin oli kaikukopan sisältä homeessa, siis rimoituksissä oli ihan selkeää hometta. Ajattelin siinä että sulkeeko se läpyskä liikaakin kaikukoppaa eikä ilma pääse kiertämään ollenkaan ja näin pääsee homehtumaan. Tai sitten oli vai vedellä läträtty liikaa. Eivätkä kitarat olleet edes kotelossa vaan roikkuivat seinällä niinku musiikkiliikkeissä yleensä. |
|
skebaipe:
Muistan yhden musiikkiliikkeen missä käytettiin koko kaikukopan reijän peittävää kostutinlätkää, ilmeiseti vähän liikaa. Jokainen kitara mitä testasin oli kaikukopan sisältä homeessa, siis rimoituksissä oli ihan selkeää hometta. Ajattelin siinä että sulkeeko se läpyskä liikaakin kaikukoppaa eikä ilma pääse kiertämään ollenkaan ja näin pääsee homehtumaan. Tai sitten oli vai vedellä läträtty liikaa. Eivätkä kitarat olleet edes kotelossa vaan roikkuivat seinällä niinku musiikkiliikkeissä yleensä.
Luulisi, että soitinliike tietäisi arvonsa sen verran, että ilmankosteus olisi hoidettu kuntoon. Tai ehkä se olikin kunnossa ja tolla ylimääräisellä läträyksellä pilattu useampi kitara. |
P.P.King
23.02.2022 20:06:54 (muokattu 23.02.2022 20:10:47) | |
|
skebaipe: Pitäisi kyllä yhdellä kostuttimella mennä, pitää muistaa ettei liikakosteuskaan ole hyväksi.
Pääsääntöisesti näin, ellei sitten kostuttimessa ole jotain vikaa. Aikoinaan kun käytin ns. kostutinmatoja, niin huomasin, ettei yksi mato tahdo aina riittää isolle D-koppaiselle akkarille. Käytin kostuttimissa hanavettä, jonka kalkki ja mineraalit tukkivat kostuttimen sienen huokoset melko nopeasti. Jonkin ajan kuluttua tuntui, ettei kostutin enää imenyt vettä entiseen tapaan. Matoa sai olla kastelemassa joka päivä, jotta ilmankosteus laukussa pysyisi siedettävänä.
Ja korjatkaa jos olen väärässä mutta minun mielestäni kitaran käyttäytymisestä voi vähän päätellä onko kosteus ok.
Soittimen säännöllisellä tarkastamisella pärjää melko pitkälle. Omien havaintojeni mukaan esimerkiksi madaltunut action, kielten särinä ja otelaudan reunojen yli terävinä tuntuvat nauhanpäät ovat melko selkeitä merkkejä liian alhaisesta ilmankosteudesta. Liiallisen kosteuden huomaa yleensä juuri nousseesta actionista.
Myös omaa vointiaan seuraamalla voi päätellä jotain ilmankosteudesta. 30-40% ilmankosteus on karkeasti sellainen haitari jossa ihminenkin tuntee olonsa mukavaksi. Esim. ihon ja hengitysteiden jatkuva kuivuus ja hiusten tai tekstiilien sähköisyys ovat melko selkeitä merkkejä niin matalasta ilmankosteudesta, että kitaratkin kaipaavat kostutusta.
Osaisiko joku viisaampi kertoa, vaikuttaako pitkä säilytys liian kuivassa kitaran kaulakulmaan ja sitä kautta actioniin? Yleensä sanotaan, että korkea action johtuu liiallisesta kosteudesta ja kannen turpoamisesta. Toisaalta aina kun olen törmännyt akustiseen kitaraan jota on säilytetty miten sattuu (ts. kostutuksesta ei ole huolehdittu), siinä on ollut liki soittokelvottoman korkea action. Eli kutistuuko kitaran kansi tai koppa kuivuessaan niin paljon, että se rupeaa jotenkin vetämään kaulaa väärään asentoon? |
|
Tympee Huttunen: Luulisi, että soitinliike tietäisi arvonsa sen verran, että ilmankosteus olisi hoidettu kuntoon. Tai ehkä se olikin kunnossa ja tolla ylimääräisellä läträyksellä pilattu useampi kitara.
Niinhän sitä luulisi, liiike oli melko pieni ja akkareita ei onneksi kovin montaa ollut, oisko kalleimmat olleet n.500euron pinnassa. Enhän minä niistä mitään viittinyt sanoa mutta olivathan ne mustat läiskät rimuituksissa melko silmiin pistäviä. |
|
Kiitos paljon pohdinnoista!
Tuo oli tärkeä pointti, että ilmankosteuden heilahtelut tekevät helposti enempi kehnoa kuin tasainen hieman epäsuotuisakin ilmankosteus. Eli ei siis tilapäisiä ilmankosteuden nostoja.
Mittaustekniikassa voi hyvinkin olla puutteita, olen käyttänyt Oasiksen digitaalista kosteusmittaria jota olen pitänyt kaulan vieressä kitarakotelon keskikorokkeen päällä. Oasiksen kostuttimet taas ovat kitaran lavan alla ja kaikuakossa. Tuossa mittaussijainnissa oli ajatuksena, että kosteuslukema olisi jollakin tapaa enemmän laukun sisällä vallitseva keskimääräinen kosteus. Hyvä kysymys sinänsä onko laukun sisäpuolen keskimääräisellä kosteusprosentilla oikeastaan väliä jos kopan puut ovat ne jotka eniten kuivuudesta kärsivät, ja kosteus on suurimmillaan lähellä kostutinta. Lukeman olen katsonut siten, että olen avannut kitaralaukun, laittanut nopeasti heti avaamisen jälkeen kosteusmittarin päälle ja tsekannut ensimmäiset lukemat mitä näyttöön ilmestyy.
Hyvä pohdinta myös tuo kostuttimien kunto. Molemmat Oasiksen kostuttimet ovat jo useamman vuoden vanhoja joten on ihan mahdollista sekin että käyttämäni vesijohtoveden kalkki on tukkinut niitä. Tosin jonkin verran kosteutta ne luovuttavat kyllä, koska muuttavat muotoaan parin päivän sisällä täytöstä. |
Borgback
27.02.2022 21:31:12 (muokattu 27.02.2022 21:34:44) | |
|
Osaisiko joku viisaampi kertoa, vaikuttaako pitkä säilytys liian kuivassa kitaran kaulakulmaan ja sitä kautta actioniin? Yleensä sanotaan, että korkea action johtuu liiallisesta kosteudesta ja kannen turpoamisesta. Toisaalta aina kun olen törmännyt akustiseen kitaraan jota on säilytetty miten sattuu (ts. kostutuksesta ei ole huolehdittu), siinä on ollut liki soittokelvottoman korkea action. Eli kutistuuko kitaran kansi tai koppa kuivuessaan niin paljon, että se rupeaa jotenkin vetämään kaulaa väärään asentoon?
En ole viisaampi, mutta muistan että ihmettelin otelautaan nähden korkealla olevien kielten yhteyttä kosteusprosenttiin joskus soitinkorjaaja Kristian Oeschille. Oma kuvitelmani oli juuri tuo että liika kosteus tekee akustisen kitaran kanteen kuperuutta (ns. bellying) jolloin talla nousee kannen turvotessa ja kun talla nousee myös action nousee.
Kristian taas esitti näkökulman (jos ymmärsin oikein), että liika kuivuus saa kitaran kannen keskiosan painumaan kuopalle jolloin kielten korkeus nousee tätä kautta. En muistanut kysyä johtuuko tämä siitä että otelaudan pää painuu ja sitä myöten kaulakulma muuttuu vai siitä että kannen keskiosan painuessa tallan alue nousee. |
|
Borgback: Kiitos paljon pohdinnoista!
Tuo oli tärkeä pointti, että ilmankosteuden heilahtelut tekevät helposti enempi kehnoa kuin tasainen hieman epäsuotuisakin ilmankosteus. Eli ei siis tilapäisiä ilmankosteuden nostoja.
Mittaustekniikassa voi hyvinkin olla puutteita, olen käyttänyt Oasiksen digitaalista kosteusmittaria jota olen pitänyt kaulan vieressä kitarakotelon keskikorokkeen päällä. Oasiksen kostuttimet taas ovat kitaran lavan alla ja kaikuakossa. Tuossa mittaussijainnissa oli ajatuksena, että kosteuslukema olisi jollakin tapaa enemmän laukun sisällä vallitseva keskimääräinen kosteus. Hyvä kysymys sinänsä onko laukun sisäpuolen keskimääräisellä kosteusprosentilla oikeastaan väliä jos kopan puut ovat ne jotka eniten kuivuudesta kärsivät, ja kosteus on suurimmillaan lähellä kostutinta. Lukeman olen katsonut siten, että olen avannut kitaralaukun, laittanut nopeasti heti avaamisen jälkeen kosteusmittarin päälle ja tsekannut ensimmäiset lukemat mitä näyttöön ilmestyy.
Hyvä pohdinta myös tuo kostuttimien kunto. Molemmat Oasiksen kostuttimet ovat jo useamman vuoden vanhoja joten on ihan mahdollista sekin että käyttämäni vesijohtoveden kalkki on tukkinut niitä. Tosin jonkin verran kosteutta ne luovuttavat kyllä, koska muuttavat muotoaan parin päivän sisällä täytöstä.
Mitä Oasiksen kosteusmittari näyttää ihan asunnon sisällä? Minulla ei ole kämpässä ollut vielä kertaalaan niin kuivaa, että kostuttimelle olisi ollut tarvetta. Seuraan tuota kahdella mittarilla, tällä hetkellä noin 45%.
Nuo alhaiset lukemasi mielestäni kertoo, että mittarisi on rikki tai kalibroinnin tarpeessa
Itse en allekirjoittaisi myöskään haittoja kosteuden heittelystä. Puu ottaa ja antaa sen minkä ehtii ja varsin hitaasti. |
|
Tympee Huttunen: Itse en allekirjoittaisi myöskään haittoja kosteuden heittelystä. Puu ottaa ja antaa sen minkä ehtii ja varsin hitaasti.
Tälle en kyl keksi viisaampien opettamana tai omasta kokemuksestakaan tukea. Mitä kosteampaa, sen nopeammin puu kostuu (ääriesimerkkinä liotettu puu taivutteluissa) ja mitä kuivempaa, sen nopeammin puu kuivuu (uunikuivatus tai termopuu esim.) |
P.P.King
02.03.2022 02:01:25 (muokattu 02.03.2022 02:32:34) | |
|
Borgback: Kristian taas esitti näkökulman (jos ymmärsin oikein), että liika kuivuus saa kitaran kannen keskiosan painumaan kuopalle jolloin kielten korkeus nousee tätä kautta. En muistanut kysyä johtuuko tämä siitä että otelaudan pää painuu ja sitä myöten kaulakulma muuttuu vai siitä että kannen keskiosan painuessa tallan alue nousee.
Kiitos kommentista. Molemmat skenaariot kuulostavat mielestäni ihan mahdolliselta. Toisinaan tuntuu, että kitaran säilytys on melkoista taiteilemista, kun samaan huonoon lopputulokseen pääsee joko liiallisella tai liian vähäisellä kostuttamisella.
Borgback: Mittaustekniikassa voi hyvinkin olla puutteita, olen käyttänyt Oasiksen digitaalista kosteusmittaria jota olen pitänyt kaulan vieressä kitarakotelon keskikorokkeen päällä.
Kuulostaa siltä että mittaustekniikka ja mittarin sijainti ovat ihan ok. Selvästi huonona paikkana mittarille pitäisin lähinnä laukun tarvikelokeroa, jossa kosteuslukema poikkeaa yleensä ihan reilusti muun laukun olosuhteista.
Mielestäni laukun sisäistä kosteutta kannattaa mitata ja seurata. Vaikka mittari ei näyttäisikään täysin oikein, pystyt kuitenkin seuraamaan kosteuden muutoksia laukun sisällä, jolloin huomaat juurikin ne mahdolliset äkilliset suuret muutokset.
Tympee Huttunen: Minulla ei ole kämpässä ollut vielä kertaalaan niin kuivaa, että kostuttimelle olisi ollut tarvetta. Seuraan tuota kahdella mittarilla, tällä hetkellä noin 45%.
Kulunut talvi on onneksi ollut lempeä kitaroille, mutta mielestäni kosteuslukemista muissa asunnoissa ei voi vetää kovin yleisiä johtopäätöksiä. Huoneilman kosteuteen vaikuttaa niin monta tekijää aina rakennusteknisistä ratkaisuista asukkaiden määrään ja elintapoihin. Mm. koneellinen ilmanvaihto, lattialämmitys ja lämpöpatterit kuivaavat huoneilmaa yllättävän paljon. Itse olen useampana talvena tuskaillut matalan ilmankosteuden vuoksi lähinnä siksi, että yhden ihmisen taloudessa kerrostaloasunnossa on ollut vaikea ylläpitää suotuisaa ilmankosteutta. Jos pesukone tai suihku ei pauhaa jatkuvasti, niin kosteusprosentti voi pudota yllättävän nopeasti, vaikka ulkona ei olisi tulipalopakkanen.
Nuo alhaiset lukemasi mielestäni kertoo, että mittarisi on rikki tai kalibroinnin tarpeessa
Tai yksinkertaisesti vain epätarkka kyseisellä mittausalueella, jolloin kalibrointi voi olla vaikeaa. Kosteusmittarit ovat valitettavasti lähinnä suuntaa-antavia. Mittari on harvoin tarkka koko mitta-asteikollaan, ja kalibrointitapa määrittää tarkan mittausalueen.
Vertailin tänä talvena kolmea eri kosteusmittaria (digimittari, 50%:iin kalibroitu hiusmittari ja 75%:iin kalibroitu hiusmittari). Tein mittareille pari suolatestiä (kosteus 75%), pyyhetestiä (100%) ja mittasin niillä sisäilmaa (noin 40%).
Testien perusteella digimittari vaikutti jokseenkin tarkalta. Lukemat olivat muutaman prosentin alakanttiin koko mittausalueella. Hiuskosteusmittarit olivat tarkkoja lähinnä kalibrointiarvoissaan. 50%:iin kalibroitu mittari alkoi olla epätarkka jo yli 70% kosteuslukemissa. 75%:iin kalibroitu mittari taas näytti sisäilmaa mitattaessa mitä sattui. Noin 40% ilmankosteudessa mittari näytti yli 50% lukemaa. Kalibrointitavan kanssa kannattaa siis olla tarkkana. Kymmenenkin prosentin heitto mittauslukemassa voi olla kriittinen talvikuukausina.
Itse en allekirjoittaisi myöskään haittoja kosteuden heittelystä. Puu ottaa ja antaa sen minkä ehtii ja varsin hitaasti.
Tästä olen eri mieltä. Kitara on kuitenkin jo rakenteensa vuoksi sen verran jännittynyt, ettei puilla ole juurikaan varaa elää vapaasti ennen kuin kansi halkeaa tai muuta ikävää tapahtuu. Liiallinen kuivuus ja kosteus aiheuttavat juuri niitä rakenteellisia muutoksia, joista kitara ei palaudu ennalleen itsestään. Vauriot voivat syntyä nopeastikin äärimmäisissä oloissa.
Ainoa tilanne jossa näkisin suuret kosteudenvaihtelut suotuisina olisi kuivuudesta johtuvan halkeaman korjaaminen. Kitarapajalla kuulin joskus vinkin, että kuivuuttaan haljennut kitara kannattaa pakata parin kostuttimen kanssa laukkuun ja kääriä laukku vielä jätesäkkiin. Parin päivän kostutuksen jälkeen puut ovat toivottavasti turvonneet sen verran että halkeama umpeutuu, jolloin se on helpompi liimata. |
|
Borgback: Hyvä pohdinta myös tuo kostuttimien kunto. Molemmat Oasiksen kostuttimet ovat jo useamman vuoden vanhoja joten on ihan mahdollista sekin että käyttämäni vesijohtoveden kalkki on tukkinut niitä. Tosin jonkin verran kosteutta ne luovuttavat kyllä, koska muuttavat muotoaan parin päivän sisällä täytöstä.
Jos epäilet Oasiksen kuntoa tai riittämättömyyttä, omatekoistakin kostutinta voi kokeilla. Käytän sellaisia yhä halvemmissa kitaroissani ilman ongelmia.
Kostuttimen teet näin:
Leikkaa keittiösienestä tai pesusienestä pieni pala. Ota pieni minigrip-pussi ja tee siihen neulalla reikiä. Kostuta pesusienen pala ja purista se huolella (sienen pitää olla kostea, mutta siitä ei saa valua vettä). Laita sieni pussiin ja pussi kitaralaukkuun sellaiseen paikkaan jossa sienestä mahdollisesti valuva vesi ei kastele kitaraa.
Jos päätät kokeilla omaa kostutinta kannattaa huomioida muutama asia. Keittiösienet haihduttavat ja kuivuvat hitaammin kuin kostuttimien sienet. Pussiin kannattaa tehdä useampi pieni sienenpala joita voit poistaa tai lisätä tarpeen mukaan. Älä laita kokonaista keittiösientä, sillä se haihduttaa varmuudella liikaa kosteutta laukkuun. Kannattaa myös tehdä suosiolla kaksi kostutinpussia joita käyttää vuorotellen. Sienten on hyvä antaa kuivua kunnolla etteivät ne rupea haisemaan. Kostutinta ei kannata käyttää kitaran kaikuaukossa, jottei sieltä valu vettä kitaraan. |
locoloco
04.03.2022 23:15:30 (muokattu 04.03.2022 23:18:40) | |
|
tekeekö muuten damagee kielille , kun kielet vähän venyy kun oasiksen laittaa g ja d kielten väliin?. eikö sen voi alimman e- kielen ja kaikuopan reiän reunan väliin |
|
Köyhän miehen kostutin, joka vieläpä toimii hyvin, on pesusienen palanen, jonka laittaa pakastepussiin ja tekee siihen kynällä ym. reikiä, joista kosteus pääsee ulos. Tuollaisia voi tehdä yhdestä pesusienestä aika monta ja niitä pitää esim. lavan kohdalla, kaulan alla ja kopan sisällä roikkumassa kielistä, kun kitara on laukussa. Itselläni, kun oli parhaassa vaiheessa liki kymmenen kokopuista akustista, niin ei ollut kuin muutama virallinen kosteuttaja, niin leikkasin pesusienestä palasia. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
