| Aihe: Landola J-12B, 12-kielinen | 1 |
|---|
|
Moi!
Olen etsimässä itselleni 12-kielistä teräskielistä ja otsikon Landola J-12B malliin olen törmännyt kahdessa eri "myytävänä-foorumissa". Toinen skeboista on -87 ja toinen -88. Mutta mistään en löydä dataa, esim. mistä puusta moinen on tehty.. Lie sitten puu-vai laminaattikansilla. Jos siis joku osaa kertoa faktaa niin mahtavaa!
Olen täältä kuitenkin lukenut jonkinverran puolesta/vastaan keslusteluita ko. merkistä mutta se lienee luonnollista. Kokemuksia ja makuja on kuitenkin monenlaisia :)
Kiitos jo etukäteen!
Jemit on jees! |  basisti1971
25.08.2017 14:31:20 (muokattu 02.09.2017 12:53:39) | |
|
Moi.
Mulla ei noista tuoreemmista ole omistuskokemusta, silloin kauan, kauan sitten kyllä toiveikkaana on tullut noitakin kauppaliikkeissä näpelöityä.
12-kielinen kun on omaan korvaan ihan määrättömän hieno kapistus :).
Noi mun kovassa reissukäytössä olleet 80-luvun alun J-12LSA:t ovat ainakin kokopuukantisia, kuten on V-73:kin.
Sivut ja pohja on fankkaa.
EDIT 2: Ovatkin vuosilta -86 ja -87 nuo mun LSA:t, muistin väärin.
Olivat kuitenkin maailmaa nähneinäkin sekä soundiltaan että soitettavuudeltaan "parempia" kuin nuo 80-luvun loppupuolen yksilöt.
Kummatkaan eivät kyllä mitään kovin kummoisia tottapuhuen olleet ;).
Olisivat käytettävyydeltään varmaan vieläkin parempia laminoiduin kansin, mutta kokopuukanteen on tyytyminen ;).
Yksikseen soitellessa menee ihan hienosti jos korva tai mieli ei ole turhan tarkka, mutta etenkin hyvin intonoitujen sähkösoittimien kanssa intonaatio-ongelmat korostuvat häiritseviksi.
Korjautuu kun siirtää tallanluuta, tai tekee leveän tallan johon viilaa tallapisteet oikeille kohdille.
EDIT:
Eli tuolla tapaa:
http://i209.photobucket.com/albums/ … SA/J-12%20LSA%20mod_zpsmx5q0rmp.jpg
Ja kun vertaa modaamattomaan:
http://i209.photobucket.com/albums/ … 12%20LSA/J-12%20LSA_zpslfyt90av.jpg
huomaa että talla on lipsahtanut pari milliä pieleen.
Eivät ole myöskään sieltä kevytsoittoisimmasta päästä, kiitos hivenen tunteettoman kaularaudan ja jäykän kannen.
Ylivoimaisesti paras puoli noissa Landoloissa on hinta.
Vaikka toki niin houkuttelevia pyyntejä on tullut vuosikymmenten varrella nähtyä että silmä on pysähtynyt noihin seinäkukkasiinkin.
Realistinen hinta joilla omistajaa vaihtavat on 20-100€.
Miltei mistä tahansa muusta merkistä joutuu käytettynäkin maksamaan vähintään tuplat vaikka käytettävyys olisi sama tai jopa heikompi.
Toki, jos pakosti haluaa Landolan, ja tuntuma ja soundi itseä mielyttää, mikään ei tietenkään estä enempikin maksamasta.
Jos olisin Landolaa ostamassa ja hinta olsi irtokymppejä korkeampi, ensimmäinen tarkastelukohde olisi ehdottomasti intonaatio.
Suraavaksi kaulan relief, kolmantena virityskoneistot.
Jos myyjä suostuu, kaularaudasta kannattaa kokeilla pyöriikö mutteri lainkaan.
Koppaa kannattaa myös koputella, rimoitus ruukaa ajanmittaan irtoilemaan, kuten myös pohja ja kansi sivuista.
Kaikki viat joita Landoloissakin ilmenee, ovat tietysti asiansa osaavan kitaratohtorin toimesta korjattavissa, mutta kokonaiskustannukset pompsahtavat helposti niin koviksi että alkaa löytymään jo uutenakin varteenotettavia vaihtoehtoja.
Käytetyistä puhumattakaan.
Jos itse haluaa taitojansa kartuttaa, tai kokeilla ekaa kertaa onnistuuko korjailu itse, Landolat ovat kyllä harjotuskohteina sieltä kiitollisimmasta päästä.
Jos ei ihan totaalisesti epäonnistu, lopputulos on yleensä parempi kuin lähtötilanne.
Ja jos sattuisikin epäonnistumaan, kokemus on karttunut hyvin pienellä rahallisella panostuksella.
T:Samuli | |
Moikka!
Kiitos Samuli viestistäsi! Juuri tällaista analyyttistä lähestymistä ja kommentointia arvostan! Siitä plussa!
Pyysin kitarasta lisäkuvia. Pitää tehdä ensiarvio niiden perusteella.
Jemit on jees! | |
Kokopuu kuusikansi, sarjat ja pohja tuossa lienee kotimaista koivua.
Kuten kaulakin.
Onkos peräti Schallerin virittimet?
Ainakin Landola käytti paljon niitä tuohon aikaan.
Jos niissä on S-kirjain, niin sitten ne.
Omassa hieman myöhemmän eran J85-12 ainakin näin on asiat.
Joku väitti että Landola olisi teettänyt myös merkkaamattomia samalta tehtaalta.?
Jotenkin aina pitänyt omituisena ettei suomessa Lahdolaa arvosteta.
Toki on tehnyt aika huonojakin kitaroita joitain, mutta hyvissä on sitten myös todella laadukkaita.
Ruotsissa niistä maksetaan abaut tuplaten, jenkeistä vielä enemmän.
. | basisti1971
28.08.2017 09:22:11 (muokattu 28.08.2017 09:23:40) | |
|
Moi.
Jemppa: Moikka!
Kiitos Samuli viestistäsi! Juuri tällaista analyyttistä lähestymistä ja kommentointia arvostan! Siitä plussa!
Pyysin kitarasta lisäkuvia. Pitää tehdä ensiarvio niiden perusteella.
Ole hyvä.
Ja kiitos plussasta.
Toivottavasti löydät mieleisen yksilön.
Azolith: Jotenkin aina pitänyt omituisena ettei suomessa Lahdolaa arvosteta.
Toki on tehnyt aika huonojakin kitaroita joitain, mutta hyvissä on sitten myös todella laadukkaita.
Vaikka vanha sanonta profeetoista ja omista maista toki paikkansa pitääkin, rapiat kolmen vuosikymmenen kokemuksen perusteella arvostuksen puute johtuu pitkälti tuotanto- ja kaupankäyntifilosofiasta jossa määrä on kaukana laadun yläpuolella.
Joten itse en pidä arvostuksen puutetta mitenkään ihmeellisenä.
Huomattavasti ihmeellisempänä -vaikken toki mahdottomana- pidän sitä kun jotkut ovat löytäneet mielestään laadukkaan yksilön.
Aina itsekin Landolaa testatessani toivon hartaasti löytäväni huippuyksilön koska olisihan se hienoa omistaa Suomalainen massatuotantosoitin joka on oikeasti hyvä.
Voi toki olla että vientiin meni kaikki parhaat yksilöt, (paitti se Peaveyn surullisenkuuluisa turaerä joka edesauttoi sittemmin konkkaan suistumistakin), ja kaikki sekunda kipattiin kotimarkkinoille kun Made In Finland-statuksella meni hienosti kaupaksi.
Oma otantantani Landolan tuotteista on tietysti valmistusmääriin suhteutettuna kovin kapea, mutta arviolta sadasta testaamastani tai omistamastani yksilöstä ei yksikään ole vapailla markkinoilla vallinneilta hinta/laatu suhteeltaan ollut edes välttävä.
Noista jäljellä olevista 12-kielisistäni maksoin 80-90 luvuilla muistaakseni 50-100mk/kipale, jolloin olivat kilpailijoihinsa nähden halpoina reissukäyttöön mitä mainioimpia.
T:Samuli |  Azolith
28.08.2017 09:46:52 (muokattu 28.08.2017 09:51:28) | |
|
Sitä välttävää laatua on tosiaan ollut.
Aikanaan varsinkin koulujen C-jotain nailonkieliset halvimmat taisi jättää monelle suorastaan surkean muiston.
Mulla on ollut kyllä hyviä muutama J-koppainen, niistä pari 12-kielistä.
Pari hyvää mikitettyä 6-kielistä 90/ 2000 luvulta.
En nyt muista malleja, Landolan huippumalleja kuitenkin.
60-luvulta maaginen V-64.
On varmaan totta että tehdas pyrki liian suuriin tuotantomääriin liian kiireellä ja siitä seurasi basisti1971 mainitsemia seikkoja.
Eikös sitä peavey sarjaa myyty suomessa Pedersen nimellä?
Niissä olen tavannut sekä hyvän että ongelmallisen tapauksen.
Tässä hieman historiikkiä:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Landola#cite_note-4
Sarjanumerot on aina olleet hieman sekavia, mutta joskus on löytynyt tästä taulukosta:
http://www.landola.fi/dating_your_guitar.html
. | |
Moi.
Azolith: Eikös sitä peavey sarjaa myyty suomessa Pedersen nimellä?
Niissä olen tavannut sekä hyvän että ongelmallisen tapauksen.
Tuosta en tiedä, Landolana olen kuitenkin niitä muinoin nähnyt, kuten myös ilman lavan tekstiä mutta Landola-setelillä.
Oli aikoinaan lähellä etten ostanut mitä ilmeisemmin tuota erää olevaa soololovellista vasuria johon oli joku huippuseppä lätkäissyt tuotantolinjalla oikeakätisen tallan, mutta hinta oli keräilykuriositeetista liian kova.
T:Samuli | Azolith
30.08.2017 21:48:49 (muokattu 03.09.2017 07:10:47) | |
|
Ihan soittokuriositeettina tuo ainoa nykyisin Landoloista oma J85-12 on äärimmäisen herkkä, resonoiva ja soundissa sitä ei ole ohittanut mikään.
Ultrakevyt rakenne on tosin teettänyt töitä.
Kansi tupannut nousemaan ja tallaa modifioinut muutoinkin kuin palan osalta jne.
Kuitenkin saanut sen aina pelastettua ykkös 12-kieliseksi ja kitarapajaa pyörittävänä on tullut sentään soitettua aika monia.
Guildin 12-kielinen 60-luvulta oli sitten toisen äärilaidan huippua kokeilleistani, hemmetin tukeva rakenne mutta soi silti todella hienosti, jotenkin niin tymäkän tasapainoista ja vahvaa. Kuten myös hinnat nykyisin!
Kitara jonka jos keikkailisin ottaisin mukaan mikitettynä joillain huipuilla, mutta tuo Landola on se millä fiilistelen 12-kielisen näppäilyvahvuuksia varsinkin, hemmetin soiva ja nyanssinen. On tehty hyvää akustistakin suomaassa.
. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
