| Aihe: F-aukot vai normaali? | 1 |
|---|
|
Olen kiinnostunut Epiphonen Acoustic Archtop -sarjan kitaroista (suurikokoisimmasta pienimpään: De Luxe, Zenith, Olympic), eli elektroakustisista jazzkitaroista. Nämä mallit, Olympicia lukuunittamatta ovat saatavilla sekä f-aukoilla että pyöreällä ääniaukolla.
Minulla ei ole minkäänlaista kokemusta f-aukoilla varustetun akustisen kitaran soittamisesta tai soundista - olen vain katsellut videoita.
En aio soittaa kitarallani jazzia, vaan bluesia ja folkia enimmäkseen. Onko f-aukot todella huono ratkaisu? Miten ne eroavat soinnillisesti normaalista aukosta? Voisiko joku kokenut viisaampana neuvoa?
Kitaristiksi määritellään henkilö, joka osaa vähintään kolme basistivitsiä. | |
Oskarileikos: Olen kiinnostunut Epiphonen Acoustic Archtop -sarjan kitaroista (suurikokoisimmasta pienimpään: De Luxe, Zenith, Olympic), eli elektroakustisista jazzkitaroista. Nämä mallit, Olympicia lukuunittamatta ovat saatavilla sekä f-aukoilla että pyöreällä ääniaukolla.
Minulla ei ole minkäänlaista kokemusta f-aukoilla varustetun akustisen kitaran soittamisesta tai soundista - olen vain katsellut videoita.
En aio soittaa kitarallani jazzia, vaan bluesia ja folkia enimmäkseen. Onko f-aukot todella huono ratkaisu? Miten ne eroavat soinnillisesti normaalista aukosta? Voisiko joku kokenut viisaampana neuvoa?
Hmm.. jos sulla on mahdollista päästä jossain vaan kokeilemaan omin korvin ja tutkailemaan eroja noiden välillä niin se olisi kyllä paras vaihtoehto kun sinä olet sitä kitaraa katsomassa.
Mä nyt kuitenkin vastaan jotain koska mulla on ollut f-aukollisia puoliakustisia sähkäreitä sekä myös täys-akustisella pohjalla olevia sähkökitaroita nyttekin esim Gretschin G2420T mallinen jazzari ja löytyy sitten niitä tavallisia akustisia teräskielisiäkin.
Mitä äkkiseltään katsoin sun parit viestit tähän asiaan liittyen niin vastausta alla:
Jo noissa Epiphonen kahdessa mallissa tuntui olevan eroa. Kumpikaan noista ei soi kuin tavallinen teräskielinen akustinen kitara mutta se pyöreä aukollinen on vähän lähempänä tavallista kuin se f-aukollinen.
F-aukollinen muistuttaa taasen enemmän lähemmäksi noita jazz-sähkökitaroita soundiltaan kuin se pyöreä aukollinen.
Jos sä haet ihan normaalia akustisen teräskielisen soundia niin noista kumpikaan ei liene ihan paras valinta mutta jos haet jotain akustisen ja sähkiksen välitä olevaa soundia niin noi on ihan kivoja siinä suhteessa.
Mitä katsoin itse videota noista (se Andersonin kitaraliikkeen videota) niin tykkäsin enempi siitä pyöreällä aukolla olevasta soinnillisesti, siinä oli aika kiva ääni sähköisesti ja lähentyi sitä kautta tavallisen teräskielisen soundia.
Jos mä soittaisin bluesia, folkia jne. niin mun valinta noista olisi se pyöreä aukollinen mutta huomioi se, että tämä on vain ja ainoastaan mun mielipide ;D
Kertoisin sulle mieluusti enemmän mutta kun en noista kumpaakaan ole itse käytännössä kokeillut vaan olen niistä katsonut Youtuben viedoita niin paras ois jos sä pysytyisi itse käytännössä testaamaan nuo vaihtoehdot.
Mulla itsellä on teräskielinen elektroakustinen ja myös jazzari sähkökitara paksulla ontolla kopalla ja niiden ero on kuin yö ja päivä, noi Epiphonen kitarat hakevat mielestäni soundia jostain näiden väliltä.
Toivottavasti tämä auttoi sinua miettimisessä eteenpäin eikä sekoittanut ajatuksia :D
PappaSFin | |
Tulee kyllä ihan ympärpyöree vastaus, mutta menköön...
Archtop hiukan pyöristetyllä kannella sopii jollekulle, toiselle ei - testaa ite.
Soundillisesti noissa Epeissä taitaa olla ensimmäinen mahdollisuus verrata F- ja O-aukkoista "samanlaista" kitaraa keskenään - taas; testaa ite kummasta tykkäät.
Aika monta akustista on tullut vuosien mittaan kokeiltua, ja kuiteskaan en osaa väittää että reikämuoto tekis aina tai edes yleensä kitaraan jonkun tietyn soundiominaisuuden.
F-aukkokitaran soittamisessa ei ole mitään kummallista tavalliseen kitaraan verrattuna - paitsi että plekun lipsuessa sormista se osuu harvemmin reikään, mutta on sit hankalampi kalastaa ulos. (Sama tietysti elektroniikkalisäyksissä jne.) | |
Moi.
Aina oppii jotain uutta, multa on mennyt kaarevakantiset pyöreäaukkoiset akustiset kitarat totaalisesti ohi.
tldr: jos ostaisin kaarevakantisen, ostaisin edelleenkin F-aukkoisen.
Koska se on traditiota se, enkä edes vaihtoehdosta aamulla herätessäni tiennyt ;).
Oskarileikos: Onko f-aukot todella huono ratkaisu?
Riippuu siitä miltä kantilta asiaa ajattelee ja mihin käyttötarkoitukseen instrumentti pääasiassa tulee, mutta omaan silmään F-aukko tai johdannainen on useampaa kertaluokkaa mukavampi kuin pyöreä reikä.
Kierronhallinta, äänitettävyys, soittotuntuma yms. ovat kuitenkin hyvinkin erilaisia tasakantisissa ja kaarevakantisissa akustisissa, eli aiemmin (ja varmasti seuraavissakin vastauksissa) ehdotettu itse koittaminen on enemmän kuin suositeltavaa.
Erot johtuvat osittain soittogeometriasta, osittain äänen projisoitumisesta eri kansityypeissä.
Toteutustavasta riippuen soundi voi olla hyvinkin samankaltainen tai aivan toiselta planeetalta.
Itse en kyllä allekirjoita ylläesitettyä F-aukkojen pyöreäaukkoisia heikompaa plekunkeräystaipumusta. Joskus kun noita on ollut, on tuntunut että toimivat jollaintapaa pikkutavaramagneetteina.
Eikä talouksissa ole ollut edes vajaamittaisia jotka kuulemma kasaavat isien ja äitien F-aukkoisiin instrumentteihin tavaraa ihan riesaksi asti.
Oskarileikos: Miten ne eroavat soinnillisesti normaalista aukosta?
Akustisen kitaran kannen ominaissointi ja -projektio ovat pitkälti kiinni siitä miten tukirimoitus on toteutettu.
Rimoituksella voidaan muuttaa kannen sointia liki rajattomasti -karrikoidusti banjokalvosta umpilankkuun- ja yleisimmät rimoitustavat ovat vuosikymmenien tutkimustyön ja lobbauksen tulosta.
Kun perinteisiä rimoitustapoja ja ääniaukkoja tutkii, käy melko nopeasti selväksi miksi tasakantisessa on yleensä pyöreä tai ovaali ääniaukko otelaudan päässä, ja kaarevakantinen jazzloota on joko aukoton tai F-aukollinen.
Kummankaan kansityypin rimoitus ei jätä tilaa toisen tyypin ääniaukolle.
F-aukkoisessa on yleensä vain kaksi rimaa, joko X tai II muodossa (koppa pystyssä) kun taas pyöreäaukkoisessa rimoja on yleensä viidestä ylöspäin näennäisesti sikin sokin, mutta oikeasti hyvinkin tarkaan sijoiteltuna.
Kannen voi toki rimoittaa miten lystää, ja jos akustiset ominaisuudet ovat toissijaisia, ja kansi laminoitu, usein niin kestävyyden vuoksi tehdäänkin.
Jo eri rimoitustavoista johtuen tasakantinen (jossa talla+kielet on yleensä kannessa kiinni) eroaa soinniltaan melkoisesti kaarevakantisesta jossa talla ja kielten kiinnitys ovat yleensä viuluperhemäisiä.
Poikkeuksiakin toki on, mutta ovat harvinaisia.
Sitä, miten kaarevakantisen rimoitusta (ja sointia) on muutettava jotta voidaan käyttää pyöreätä ääniaukoa rakenteellisesti kriittisessä paikassa, ei ole hajuakaan.
Eli jälleen, kokeiltava itse.
T:Samuli | |
Ei kai nuo f-aukolliset ole oikein tarkoitettuja akustiseksi kitaraksi?
Siirrettävä talla on toki jotenkin hieno ominaisuus mutta bassoa kai jää puuttumaan.
Sekä f-aukoista että siirrettävästä tallasta johtuen. Sitä bassoa haluan aina akustiselta kitaralta. Kauniita f-aukot ovat toki, erittäinkin.
Gabor Szabo soitti yleensä Martinin tasakantisella akustisella, joten luulisi että nykyisin on tuo akustisten elektroniikka vahvistus niistä päivistä jo kehittynyt. Ja hienosti se sujui silloinkin.
Akustiseen haluan pyöreän aukon. | |
Nuo toimii eri tavalla kuin tasakantiset ja soundi on aika erilainen. Hyvä olisi varmaan kokeilla jos akustisia versioita tulee vastaan.
Tässä on ihan hyvä juttu akustisista archtop-kitaroista.
https://www.reddit.com/r/Guitar/com … troduction_to_the_acoustic_archtop/ |  73nd3r
29.12.2016 15:40:44 (muokattu 29.12.2016 16:44:11) | |
|
Jarmo_S: Ei kai nuo f-aukolliset ole oikein tarkoitettuja akustiseksi kitaraksi?
Mikä jottei. Alkuarchtopkitarat ennen vahvistinten aikaa oli volyymikisan voittajat, vaikka tenoribanjon kustannuksella.
Jarmo_S: bassoa kai jää puuttumaan
No ei, tähänkin. Archtopit on useimmiten sen verran kookkaita että passopuoltakin riittää, aukosta riippumatta.
Toi Gabor-juttu on aika kiinnostava. Kummiskin sillä on aika lailla gypsyjazz-vaikutteita, ja siinä genressä "vakiomalli" mun ymmärtääkseni on archtop/archback jossa omituinen (soikio, D tms.) aukko. | basisti1971
30.12.2016 09:50:09 (muokattu 30.12.2016 09:52:12) | |
|
Moi.
Jarmo_S: Ei kai nuo f-aukolliset ole oikein tarkoitettuja akustiseksi kitaraksi?
Ensisijaisesti tarkoitettuja ainakin alunperin akustisiksi, kaiketi myös nuo ibanezit, ja mikitys -jos sellaista on- on useimmiten hoidettukin niin että kanteen ei ole tarvetta reikiä porailla.
Modernimmat F-aukkoiset joihin mikkejä aikojen saatossa valmistajat kanteen Charlie Christianin ja kumppaneiden innoittamina ruuvailivat, läpikävivät useampiakin kehitysasteita jotka painottuivat pikemminkin käytettävyyteen (kiertoherkkyyteen), mekaaniseen kestävyyteen ja sähköiseen sointiin kuin aiemmin tärkeään akustiseen sointiin.
Jarmo_S: Siirrettävä talla on toki jotenkin hieno ominaisuus mutta bassoa kai jää puuttumaan.
Sekä f-aukoista että siirrettävästä tallasta johtuen.
Basson taso on usein tasakantisen soittotyylillä kaarevakantisessa matalampi kuin keski- ja korkeiden äänten taso, totta, mutta syynä on kelluvan tallan mukanaantuoman kansirakenteen kiinteätallaista epätasaisempi ja etenkin keskiäänten amplitudia suosiva vaikutus.
Samankoppaisia, saman hintaluokan, samoilla kieltenvahvuuksilla ja samalla kansirakenteella (kokopuu/kokopuu ja laminoitu/laminoitu) vertaillessa kaarevakantinen F-aukkoinen kitara kuulostaa yleensä tuon keskiääni"boostin" ansiosta tasakantiseen kiinteätallaiseen verrattuna voimakasäänisemmältä soittajankin korvaan vaikka matalilla äänillä oltaisiinkin tasoissa.
Balanssia pystyy muuttamaan huomattavasti kiinteätallaista laajemmin kielten ylimenokulmaa tallassa muuttamalla kuten myös soittotatsilla.
73nd3r: Kummiskin sillä on aika lailla gypsyjazz-vaikutteita, ja siinä genressä "vakiomalli" mun ymmärtääkseni on archtop/archback jossa omituinen (soikio, D tms.) aukko.
Maccaferri (D-aukko) ja Selmer-Maccaferri (alkuun D-, myöhemmin ovaali aukko) kitarat ja johdannaiset -vaikka aika lailla oma lajinsa ovatkin- ovat joidenkin mielestä rakenteellisesti tai ainakin rakennefilosofialtaan lähempänä resonaattorikitaraa kuin perinteisiä akustisia, johtuen kannen rimoitustavasta ja erillisistä kammioista kitaran sisällä.
Rakenteelliset erikoisuudet tuovat sointiin sävyjä joita ei muista kitaroista luonnollisestikaan löydy.
Ilkeämieliset ovat sanoneet yhdistelmästä Maccaferri/Django samansuuntaisia kommentteja kuin Höfner (viulu)basso/Sir Paul.
Koska en ole koskaan aitoa Maccaferriä tietenkään kokeillut, enkä senpuoleen vintage 500/1 bassoakaan, paha sanoa, mutta ton mun -67 182:n perusteella jossa on pulttikaulaa lukuunottamatta pitkälti sama kattaus, pitäisin vertausta tuulesta temmatulta.
182 on senverran pliisu värkki vaikka kuinka on vintage, ja Maccaferrit kuulostavat ainakin tallenteelta erittäin hienoilta omaan korvaan.
D-aukkoisia tasakantisia, myös Maccaferri-kansirakenteella, on toki markkinoilla vaikka kaikukoppa olisikin perinteinen akustisen koppa.
Koska ulkonäkö myy :).
Joskus riittää pelkkä soololovikin :).
T:Samuli | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
