| Aihe: Tallapinnien vaikutus soundiin | |
|---|
|
Haluaisin avata löpinää siitä, onko porukka testaillut eri materiaaleista tehtyjä tallapinnejä ja mitä ovat tykänneet.
Tilasin itse Kiinasta Ebayn kautta lehmään luusta tehdyt tallapinnit sekä 12-kieliseen Sigmaan ja Martin D-16GT:seen. En ajatellut niiden olevan mitenkään kovin oleelliset, mutta kun koko 18kpl pinnin setti kustansi kuluineen 16€ ja kaupan päälle tuli vielä luiset tallaluut ja satulat, lähdin kokeilemaan. Homma toimi erinomaisesti ja kahdessa viikossa toi posti pinnit kotiin. Suomessahan nuo ovat ihan järkyttävissä hinnoissa tyyliin Millbrooksilla TUSQ-pinnit 5,5€/kpl ja Kitarapajalla luinen setti 20€/6kpl. Kyseisissä kitaroissa oli siis aikaisemmin vakiot muovipinnit.
Arvioi voi olla täysin psykologinen ja korvien välissä, mutta vaikuttaisi siltä että luupinnien vaihto toi soundiin ihan jonkun verran "kovuutta", joka on huomattavissa varsinkin punomattomilla kielillä. Tämä lienee ihan loogistakin ja selittyy materiaalin kovuudella. Tuohan ne pinnit oman massansa tallaan ja lopulta kieli värähtelee niitä ja kantta vasten. Tämä lopputulos oli ihan positiivinen varsinkin tuohon Martiniin, joka on ominaissoundiltaan hyvin boomimainen.
Aikaisemmista kokeiluista minulla on ylimääräisenä 3kpl eebenpuista pinniä eli voisi seuraavan kieltenvaihdon yhteydessä testata Neil Young mallia eli bassokielille eebeniset ja ohuimmille luiset. Voisin kuvitella, että toimii hyvin. Kokemuksia? |
|
Oma mielipiteeni on että aina kun muovia saa poistettua kitarasta, on se soundille hyvästä.
Ero pinnien vaihdolla on aika marginaalinen, mutta jos sen edes kuvittelee kuulevansa, niin kitarahan parani!
Paljon isommassa roolissa on luonnollisesti satula ja tallapala.
Se että huippukitaroissa tapaa luuta kaikkissa kolmessa, kertonee asiasta.
Toi ebony/ luu yhdistelmä kuulostaa siltä että kaikki kikat käytössä ja hyvä niin.
Saa nähdä milloin joku mainitsee kielet, hups..
. |
|
Azolith: Oma mielipiteeni on että aina kun muovia saa poistettua kitarasta, on se soundille hyvästä.
Ero pinnien vaihdolla on aika marginaalinen, mutta jos sen edes kuvittelee kuulevansa, niin kitarahan parani!
Paljon isommassa roolissa on luonnollisesti satula ja tallapala.
Se että huippukitaroissa tapaa luuta kaikkissa kolmessa, kertonee asiasta.
Toi ebony/ luu yhdistelmä kuulostaa siltä että kaikki kikat käytössä ja hyvä niin.
Saa nähdä milloin joku mainitsee kielet, hups..
Kielet ja vaikkapa plektra ovat todellakin tallapinnejä merkittävämmät soundin suhteen! Ne pitää valita tarkasti, tämä pinnijuttu on niitten rinnalla pieni säätö :)
Luin jostain, että Martin käyttäisi kautta linjan stantardimalleissaan muovisia pinnejä. Voiko pitää paikkansa? Ihmettelin tätä asiaa kun oman made in USA, 1500€ maksaneen Martinin pinnit oli muoviset. Luisten tai eebenisten laittaminen tilalle kun ei voi tuotannollisesti maksaa monta euroa enempää.. |
|
Mä hommasin aikoinaan messinkiset pinnit muovirimpuloiden tilalle. Ainakin psykoakustiikka parani.
In Finland we have this thing called "diu diu". |
 P.P.King
17.12.2015 16:11:58 (muokattu 17.12.2015 17:04:50) | |
|
discominister: Luin jostain, että Martin käyttäisi kautta linjan stantardimalleissaan muovisia pinnejä. Voiko pitää paikkansa? Ihmettelin tätä asiaa kun oman made in USA, 1500€ maksaneen Martinin pinnit oli muoviset. Luisten tai eebenisten laittaminen tilalle kun ei voi tuotannollisesti maksaa monta euroa enempää..
Kävin viimeksi eilen paikallisessa musiikkiliikkeessä testaamassa Martinin D-28:aa. Tallapinnit vaikuttivat tosiaan muovisilta. En kuitenkaan kokenut tätä mitenkään häiritsevänä. Kitara soundasi korvaani hyvältä, enkä osannut kaivata parempia tallapinnejä.
Akustisten kitaroiden varustelu on tosiaan pienoinen mysteeri. Taylorin kitaroissa luusatula tai -talla eivät lukeudu vakiovarustukseen edes valmistajan 800-sarjassa. Mielestäni tämä tuntuu jo käsittämättömältä, sillä ko. sarjan kitaraoiden hinnat alkavat 3500 eurosta. Esimerkiksi Sigman kitaroissa luinen satula ja talla taas kuuluvat vakiovarusteisiin jopa alle 300 euron malleissa.
Uskonkin, että tuotantokustannuksissa säästäminen on tarkkaan harkittua. Kannattaako tuotantokustannuksia nostaa turhaan? Onko Martinilla todellisuudessa tarvetta lisätä yli 2000 euroa maksaviin standardimalleihinsa luisten tallapinnien kaltaisia ykistyiskohtia? Martin on vakiinnuttanut stantardimalleillaan asemansa hieman laadukkaampien kitaroiden valmistajana. Jos asiakas on valmis sijoittamaan kitaraan yli 2000 euroa, päätös tuskin kaatuu muovisiin tallapinneihin. Kalliimpi kitara on usein ns. loppuelämän sijoitus, jonka huoltamiseen ja päivittämiseen ollaan valmiita kuluttamaan rahaa. Parinkymmen euron sijoitus parempiin tallapinneihin tuskin kirpaisee kitaran omistajaa kohtuuttomasti.
Halvemmissa hintaluokissa kitaroiden varustelulla on suurempi merkitys. Alle 500 euron hintaluokassa kilpailu on kovempaa. Markkinoilla on lukuisia erilaisia soittimia, joten pienetkin hintaerot vaikuttavat ostopäätökseen. Myös kitaran varustelun merkitys korostuu merkittävästi. Esimerkiksi luinen satula ja talla on houkutteleva bonus, joka saattaa sinetöidä ostopäätöksen. Edullisempia instrumentteja ollaan harvemmin valmiita huoltamaan tai päivittämään samassa mittakaavassa kuin kalliimpi soittimia. Kannattaako kitara viedä huollettavaksi, mikäli samalla hinnalla voi ostaa samanlaisen uuden soittimen? Miksi päivittää osia uusiin, jos tallalle, satulalle ja tallapinneille tulee enemmän hintaa kuin kitaralle? Epäilen, että halvemmissa kitaroissa varustelun taso vaikuttaa ratkaisevasti menekkiin. |
|
Seikka ettei luisia satuloita ja tallapaloja käytetä yleisesti edullisissa ja keskihintaisissa on ollut iso plussa Sigman myynnille (yleisen hyvän laadun lisäksi), kaikissa malleissa kun on luuta molemmat.
Luun teollisesti muotoilu poikkeaa muovista, sitä kun ei voi valaa.
Kitaraa kohden kustannus on kuitenkin pieni, loistava veto heiltä.
Jokunen aika sitten tuli "muotiin" erilaiset puristeet ääntä johtavissa palikoissa.
Grafiittia seassa, luujauheesta puristetut komposiitit jne.
Sitä eraa eletään edelleenkin..
Mutta ainakin itse pidän umpiluuta edelleen parhaana.
On hitaampi työstää, kertoo myös miten kuluu käytössä esim satulaurissa.
Seuraavaksi ehkä keskustellaan olisko hirven- tai poronsarvi parempisoundista kuin naudan lonkkaluu.. Siperian tiikerin kulmahammas vois kyllä....
Kaikki tiukat luut kuitenkin soi.
Pinnit on edelleen erittäin harvinaisia luisina miltään tehtaalta?
Ebonya näkee sentään välillä.
Periaatteessa jos on koneet työstää muotoonsa vähän kovempaakin tavaraa, niin aika sama mitä sinne syöttää. Kovemmat metallit pois sulkien.
Metalleista tehtyja palikoitahan on myös käytössa, esim pinneissä vois kuvitella toimivan hyvin vaikka messingin, pronssin, miksei alumiininkin jopa.
Satulassa ei niin selvää, metalli syö toista nopeasti ja sikäli joku liukas materiaali kuten luu ilmeisesti toimii paremmin. Toki grafiittia väliin (eli lyijykyvää) uriin, mutta kuinkas moni tulee laittaneeksi kieltenvaihdoissa?
. |
|
P.P.King: Kävin viimeksi eilen paikallisessa musiikkiliikkeessä testaamassa Martinin D-28:aa. Tallapinnit vaikuttivat tosiaan muovisilta. En kuitenkaan kokenut tätä mitenkään häiritsevänä. Kitara soundasi korvaani hyvältä, enkä osannut kaivata parempia tallapinnejä.
Akustisten kitaroiden varustelu on tosiaan pienoinen mysteeri. Taylorin kitaroissa luusatula tai -talla eivät lukeudu vakiovarustukseen edes valmistajan 800-sarjassa. Mielestäni tämä tuntuu jo käsittämättömältä, sillä ko. sarjan kitaraoiden hinnat alkavat 3500 eurosta. Esimerkiksi Sigman kitaroissa luinen satula ja talla taas kuuluvat vakiovarusteisiin jopa alle 300 euron malleissa.
Uskonkin, että tuotantokustannuksissa säästäminen on tarkkaan harkittua. Kannattaako tuotantokustannuksia nostaa turhaan? Onko Martinilla todellisuudessa tarvetta lisätä yli 2000 euroa maksaviin standardimalleihinsa luisten tallapinnien kaltaisia ykistyiskohtia? Martin on vakiinnuttanut stantardimalleillaan asemansa hieman laadukkaampien kitaroiden valmistajana. Jos asiakas on valmis sijoittamaan kitaraan yli 2000 euroa, päätös tuskin kaatuu muovisiin tallapinneihin. Kalliimpi kitara on usein ns. loppuelämän sijoitus, jonka huoltamiseen ja päivittämiseen ollaan valmiita kuluttamaan rahaa. Parinkymmen euron sijoitus parempiin tallapinneihin tuskin kirpaisee kitaran omistajaa kohtuuttomasti.
Halvemmissa hintaluokissa kitaroiden varustelulla on suurempi merkitys. Alle 500 euron hintaluokassa kilpailu on kovempaa. Markkinoilla on lukuisia erilaisia soittimia, joten pienetkin hintaerot vaikuttavat ostopäätökseen. Myös kitaran varustelun merkitys korostuu merkittävästi. Esimerkiksi luinen satula ja talla on houkutteleva bonus, joka saattaa sinetöidä ostopäätöksen. Edullisempia instrumentteja ollaan harvemmin valmiita huoltamaan tai päivittämään samassa mittakaavassa kuin kalliimpi soittimia. Kannattaako kitara viedä huollettavaksi, mikäli samalla hinnalla voi ostaa samanlaisen uuden soittimen? Miksi päivittää osia uusiin, jos tallalle, satulalle ja tallapinneille tulee enemmän hintaa kuin kitaralle? Epäilen, että halvemmissa kitaroissa varustelun taso vaikuttaa ratkaisevasti menekkiin.
Oman käsitykseni mukaan Taylor kitaroissa käytetään kaikissa TUSQ-materiaalista tehtyjä satuloita ja talloja, jota Taylor tuskin näkee minkäänlaisena kompromissina. Ilmeisesti he ja moni muu pitää TUSQia luun veroisena ja jopa parempana materiaalina. No paremmuus järjestykseen näitä ei voi oikein laittaa kun kaikki ovat erilaisia ja kuka tykkää mistäkin.
Anyways kyllä mua vähän riipisi ostaa lähemmäs 3000€ Martin, jossa on muovista tehdys tallapinnit. Toki saattaisin ostaa sellaisen, koska ne vaan ovat niin hyviä ja päivittäisin pinnit luisiin kuten kirjoitit. Kyllä se silti vähentää pojoja Martinilta, joskin hyvin vähän. Vähän sama juttu oli noitten keinotekoisista materiaaleista tehtyjen otelautojen ja tallojen kanssa. Itsellä on juuri sellaiset tuossa Martinissa ja voin sanoa, että ennakkoluulot on karissut käytön mukaan. Silti olisihan se kivempi, jos tietäisi sen olevan oikeaa eebeniä ja voisi fiilistellä puun syitä. Nykyinenhän on täydellisen tasainen. |
|
discominister: Oman käsitykseni mukaan Taylor kitaroissa käytetään kaikissa TUSQ-materiaalista tehtyjä satuloita ja talloja, jota Taylor tuskin näkee minkäänlaisena kompromissina.
TUSQ on materiaalina kiistatta korkealaatuista. Uskon kuitenkin, että Taylorin kohdalla materiaalivalintaan on vaikuttanueet myös tuotannolliset seikat. Kuten Azolith aiemmin kertoi, on luu talla- ja satulamateriaaleista vaikeimmin työstettävä. Helpommin työstettävä TUSQ lienee järkevämpi valinta sarjatuotannossa. Lisäksi TUSQ on synteettinen materiaali, joten kuvittelisin sen olevan aitoa luuta tasalaatuisempaa ja helpommin saatavaa.
Veikkaisin, että materiaalivalintoihin vaikuttaa myös valmistajan imago. Esim. Martin valmistaa melko perinteisiä kitaroita, ja tuo kernaasti julki pitkää historiaansa kitaranrakennuksessa sekä käsityöläisyyttään (jälkimmäistä luultavasti jopa hieman liioitellussa määrin). Uskoisin, että perinteinen design ja materiaalit (esim. juuri luusatula ja -talla) ovat tärkeä osa Martinin imagoa. Martinin kitaran myötä hankitaan tavallaan "pala elävää historiaa". Ainakin itse pitkälti roots-pohjaisena kitaristina kallistun helpommin Martinin kitaroihin. Jotenkin ne tuntuvat hyvällä tavalla "kotoisilta".
Taylor puolestaan tunnetaan "moderneista klassikoistaan". Taylorin kitarat ovat ulkonäöltään ja rakenteellisilta ratkaisuilta esim. Martinin kitaroita modernimpia. Taylorin kohdalla materiaalivalintojen perinteikkyydellä on tuskin yhtä suurta merkitystä, kunhan kitarat ovat laadukkaita (jota ne kiistatta ovat). Taylorin ja Martinin erilaisuudesta saa melko hyvän käsityksen vertaamalla esim Taylorin 510 ja Martin D-18:aa rinnakain. Kitarat ovat materiaaleiltaan ja spekseiltään jokseenkin samankaltaiset, mutta soundiltaan ja tuntumaltaan täysin erilaiset. Tästä huolimatta molemmat ovat kuitenkin erinomaisia soittimia.
Vähän sama juttu oli noitten keinotekoisista materiaaleista tehtyjen otelautojen ja tallojen kanssa. Itsellä on juuri sellaiset tuossa Martinissa ja voin sanoa, että ennakkoluulot on karissut käytön mukaan. Silti olisihan se kivempi, jos tietäisi sen olevan oikeaa eebeniä ja voisi fiilistellä puun syitä. Nykyinenhän on täydellisen tasainen.
Pidin ensikuulemalta ajatusta Martinin vaihtoehtoisten kitarapuiden etsimisestä erinomaisena. Veikkaisin, että kitaranrakennus tulee kokemaan pakon edessä radikaaleja muutoksia seuraavan 50 vuoden aikana. Hyväksihavaitut rakennusmateriaalit (esim. eebenpuu ja ruusupuu) alkavat huveta uhkaavasti. Tulevaisuudessa ko. materiaalien saatavuus tulee heikkenemään rajusti ja hinta nousemaan huomattavasti. Jossain vaiheessa kyseisiä puita ei tulla näkemään enää keskihintaisissa kitaroissa. Olisi hienoa, jos korvaavia korkelaatuisia materiaaleja löytyisi.
Käytännön tasolla suhtautumiseni kuitenkin on toinen. En ole koskaan liiemmin arvostanut Martinin Road- tai X-sarjaa (suurena syynä on varmasti Fishmanin kömpelö elektroniikka). 16- ja SW-sarjan kitarat eivät nekään ole herättäneet järin voimakasta ihastusta. 16-sarjan kitarat tuntuvat omaan makuuni jotenkin vaisiulta. Soundi on korvaani liian steriili, eikä siinä ole oikein mitään järin persoonallista. Kitaroista jää "ihan kiva" vaikutelma. SW-sarjan kitarat (SWOMGT ja SWDGT) jäivät mieleeni todella bassovoittoisina ja soundiltaan "kovina". Alarekisteri dominoi soundia jopa liiaksi. Ongelma korostui etenkin näppäilysoitossa, jolloin kitara kuulosti jotenkin epätasapainoiselta.
Jonkun muun käsittelyssä em. kitarat luultavasti käyttäytyvät toisin. Martinin 16-sarja tuntuu keränneen runsaasti kiitosta. Rakennuslaadultaan ko. kitarat ovat kiistatta korkealaatuisia, ja tavallaan ymmärrän, miksi kyseisistä kitaroista pidetään niin kovasti. Hyvä soundi on vain niin kovin subjektiivinen asia. |
|
TUSQ ja vastaavien etu on kiistatta soivuus verrattuna puhtaasti muovisiin osiin.
Asetelma kuitenkin muuttuu jos verrataan luuhun nimenomaan kulutuskestävyydessä.
Puristetavaraa on helppo hio vaikka punotulla kielellä ja sitähän ne just tekee varsinkin satulaurissa.
Molemmat on kyllä helppoja korjata pikaliima+luujauhe/ pika+komposiittivastaava/ pika+leivinjauhe jne metodeilla koska tarttuvat pintaan ja lopputulos on suht kova. Muoveissa on laatuja joissa ei oikein pysy mikään tullut todettua.
Epoksi on myös erinomainen liima jos kulutusta kestäväksi korjailuja.
. |
|
Ibanez on kehittänyt akustisiinsa uudenlaisen pinnin en kyllä tiedä mitä soundiin vaikuttaa, mutta toimii paremmin (helpompi asentaa uudet kielet).
Niitä voi kai tilatakin jostain ?
Markkinat tekevät ostajista ja myyjistä vihollisia. Jokaisessa kaupankäynti tilaisuudessa yksi osapuoli saa enemmän vain jos joku toinen osapuoli saa vähemmän. |
|
Kipponi: Ibanez on kehittänyt akustisiinsa uudenlaisen pinnin en kyllä tiedä mitä soundiin vaikuttaa, mutta toimii paremmin (helpompi asentaa uudet kielet).
Niitä voi kai tilatakin jostain ?
http://www.ibanez.co.jp/products/images/feat/1126.jpg
Jos kysessä on tämä, niin onpahan vuosisadan keksintö. |
 Kipponi
26.12.2015 21:06:33 (muokattu 26.12.2015 21:08:26) | |
|
discominister: http://www.ibanez.co.jp/products/images/feat/1126.jpg
Jos kysessä on tämä, niin onpahan vuosisadan keksintö.
Tämäpä tämä. Ibanez on yksi innovatiivisimmistä kitara-firmoista maailmassa.
edit.Ei tuo heidän uusi 9-kielinen sähkökitarakaan huono ole.
Markkinat tekevät ostajista ja myyjistä vihollisia. Jokaisessa kaupankäynti tilaisuudessa yksi osapuoli saa enemmän vain jos joku toinen osapuoli saa vähemmän. |
|
Ibanezille pojot tuosta keksinnöstä: peruspinnit on kyllä viheliäinen tapa kiinnittää kielet.
Mitä pinnien vaikutuksesta sointiin tulee, niin en usko siihen lainkaan. Nehän vain lukitsevat kielen paikalleen, mutta kielten kontakti runkoon välittyy tallaluun kautta.
Martiinissani on kaiketi ebenpuiset pinnit, mutta ajan myötä ovat alkaneet tyvestä hapertua. Helposti voisin kuvitella vaihtavani ne muovisiin - esimerkiksi noihin Ibanezin judansseihin.
"Käytös siivo ja hillitty sopii lehmälle"
- Laura Latvala |
|
varakeef: Ibanezille pojot tuosta keksinnöstä: peruspinnit on kyllä viheliäinen tapa kiinnittää kielet.
Mitä pinnien vaikutuksesta sointiin tulee, niin en usko siihen lainkaan. Nehän vain lukitsevat kielen paikalleen, mutta kielten kontakti runkoon välittyy tallaluun kautta.
Martiinissani on kaiketi ebenpuiset pinnit, mutta ajan myötä ovat alkaneet tyvestä hapertua. Helposti voisin kuvitella vaihtavani ne muovisiin - esimerkiksi noihin Ibanezin judansseihin.
Jo pelkän tallan massan muutoksen on pakko vaikuttaa saundiin. Miten paljon, se on sitten eri keskustelu. Paras pinniratkasu on mummielestä ja monen ammattilaisenkin tänä päivänä vallan täysi slotti ja pinnit, joissa ei ole tuota kourua ollenkaan.
More Nintendo, less Marshall. |
|
Myrkky Nuoli: Jo pelkän tallan massan muutoksen on pakko vaikuttaa saundiin. Miten paljon, se on sitten eri keskustelu. Paras pinniratkasu on mummielestä ja monen ammattilaisenkin tänä päivänä vallan täysi slotti ja pinnit, joissa ei ole tuota kourua ollenkaan.
Et kai tarkoita, että kouruttomaan aukkoon löis vielä kouruttoman pinnin? Ei mahdu! Mitenkähän muuten on tekeekö käytännössä kukaan isoista valmistajista kitaroihinsa kourullisia tallareikiä? |
 Myrkky Nuoli
31.12.2015 16:15:57 (muokattu 31.12.2015 16:16:20) | |
|
discominister: Et kai tarkoita, että kouruttomaan aukkoon löis vielä kouruttoman pinnin? Ei mahdu! Mitenkähän muuten on tekeekö käytännössä kukaan isoista valmistajista kitaroihinsa kourullisia tallareikiä?
Slottaamisesta oli puhe.. Silloin se kieli menee sinne slottiin ja pinni täyttää muun reiän. Eli varmaan sama asia kuin tuo tallareiän kouru mistä sie puhut.
More Nintendo, less Marshall. |
|
Myrkky Nuoli: Slottaamisesta oli puhe.. Silloin se kieli menee sinne slottiin ja pinni täyttää muun reiän. Eli varmaan sama asia kuin tuo tallareiän kouru mistä sie puhut.
Tarkoitin juuri tätä slottaamista. Pahoittelen, jos valitsemani suomennos ei antanut niin ymmärtää : ) |
|
varakeef: Ibanezille pojot tuosta keksinnöstä: peruspinnit on kyllä viheliäinen tapa kiinnittää kielet.
Mitä pinnien vaikutuksesta sointiin tulee, niin en usko siihen lainkaan. Nehän vain lukitsevat kielen paikalleen, mutta kielten kontakti runkoon välittyy tallaluun kautta.
Martiinissani on kaiketi ebenpuiset pinnit, mutta ajan myötä ovat alkaneet tyvestä hapertua. Helposti voisin kuvitella vaihtavani ne muovisiin - esimerkiksi noihin Ibanezin judansseihin.
Peruspinnillä ei ole tuota Ibanezin väittämää ongelmaa kun toimii niin, että vetää kielen tiukalle ennen kun painaa tallapinnin kokonaan pohjaan. Kielen pää tulee ylös kantta vasten.
Itse en usko siihen että pinnin materiaalilla on vaikutusta saundiin ellei massaa muuteta rajusti, mutta tuolla saattaa jo ollakin: http://www.premierguitar.com/articl … k_Engineering_Introduces_Power_Pins
vasemmassa lahkeessa-klubin elinikäinen kannatusjäsen |
|
hollstro: Peruspinnillä ei ole tuota Ibanezin väittämää ongelmaa kun toimii niin, että vetää kielen tiukalle ennen kun painaa tallapinnin kokonaan pohjaan. Kielen pää tulee ylös kantta vasten.
Itse en usko siihen että pinnin materiaalilla on vaikutusta saundiin ellei massaa muuteta rajusti, mutta tuolla saattaa jo ollakin: http://www.premierguitar.com/articl … k_Engineering_Introduces_Power_Pins
Näinhän se on, ei ongelmaa jos vain osaa.
Nuo Power Pinnit jää kaupan hyllylle jo ihan esteettisitä syistä. Pointti sinänsä sekin, että jos kitaran estetiikkaa arvostaa, on luu ja eebeniset pinnit sen puolesta hyviä. |
 varakeef
31.01.2016 13:18:52 (muokattu 31.01.2016 13:20:28) | |
|
hollstro: Peruspinnillä ei ole tuota Ibanezin väittämää ongelmaa kun toimii niin, että vetää kielen tiukalle ennen kun painaa tallapinnin kokonaan pohjaan. Kielen pää tulee ylös kantta vasten.
Olen kyllä sellaista pulmaa tavannut, että kieltä kiristettäessä se koko pinni nousee sieltä mukana, sitä saa painaa alspäin moneen kertaan ennen kuin lopulta asettuu - mutta kuvasta päätellen silkkaa osaamattomuuttahan tämä on ollut.
"Käytös siivo ja hillitty sopii lehmälle"
- Laura Latvala |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
