Muusikoiden.net
05.12.2016
Into-Luthman | Yli 300 sivua parasta musakamaa 

Kitarat: akustinen »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Bediaz ja De Diego "Weissenborn" vaneriaskeista.
1
Qmies
11.11.2015 19:15:52 (muokattu 11.11.2015 19:38:00)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Olin himoinnut Weissenbornia jo vuosia, kun satuin saamaan ylimääräistä rahaa ja tilasin Espanjasta 70 milliä paksun mallin. Hinta oli alle pari sataa ja postiukulut 40 egee. Satuin sitten eksymään ebayhin, jossa oli 12,5 senttinen Bediaz erikoishinnalla. Olen ollut itse kaupan alalla, joten sovelsin käänteistä psykolgiaa ja sain pitkällisen kirjeenvaihdon jälkeen aikaan kaupat kitarasta niin halvalla, etten kehtaa edes kertoa sen hintaa. Kitarassa on vieläpä aktiivinen mikki taajuuskorjaimen kera.
 
Okei. Akustisina niiden äänen pääasiallinen ero on, että ohuessa on enemmän attackia ja se on diskantti/keskialuevoittoinen, vaikka bassotkaan eivät ole mitkään heiveröiset. Sillä tulee soiteltua bluesia.
 
Paksummassa mallissa ääni on kauttaaltaan pehmeämpi, korvia hyväilevä ja selkeästi bassovoittoinen. Se sopii parhaiten "taiteelliseen" ilmaisuun, transsitunnelmointiin ja kaikenlaiseen hipistelyyn höpöheinän kanssa.
 
Molemmissa oli kielisatsina 0.11-0.52 fosforipronssit, jotka taivuttivat kannen kuprulle tallan takaa avoimessa D ja G virityksessä. Laskin viritysastetta kolme nauhanväliä, ja molemmat kitarat ovat nyt avoimessa matalassa E vireessä. Kansi pysyy muodossaan, mutta kielet ovat niin ohuet ja löysällä, että niitä joutuu hiplaamaan varovaisesti kuin neitsyttä, että saa puhtaan saundin aikaan. Tosin se saundi on sitten sellainen, että se saa sielun soimaan ja naisilta housut kastumaan.
 
Ongelmana tässä on se, että olen tottunut soittamaan lankkukaulaista "kiinandobroa" ja triconea kielisatseilla, jotka alkavat 16-18 haarukasta ja paksummasta päästä mieluiten 60 tai yli. Näitä masiinoita joutuu soittamaan tosissaan otsa hiessä ja peräsuoli pitkällä, että niistä saa kunnon saundin aikaan ja nyt pitäisi opetella aivan uusi tekniikka.
 
Kaiken kaikkiaan; nämä vaneriaskit ovat taipuisampaa materiaalia, kuin kokopuukantinen kitara. Sen kansi ei kestä taipumatta tallan vääntöä yhtä hyvin, kuin kokopuiset kitarat. Siksi näihin on valikoitava kielet virityksen ja sen aiheuttaman kaikkien kielten yhteenlasketun vedon perusteella, muussa tapauksessa sinulla on aika nopeasti kasa päreitä sylissäsi.
 
Tuo mikilä varustettu oli yllätys. Akustisena sen sointi on kuin maitoa ja hunajaa, kunhan osaa käsitellä sitä tarpeeksi hellästi. Kun kytkin sen vahvistimeen, ääni oli pelkkää keskiääntä ja diskanttia. Edes korjailu ei saanut sitä sopimaan minun korvaani. Tilanne muuttui, kun pistin vahvistimesta räkähevisäröä päälle ja säädin sisäänmenon kierron rajalle. Siihen loppui kukkaiskieli ja alkoi maalit rapista ovenpielistä.
 
Ihan tyydyttävä hankinta tietynlaista musisointia varten, koska kitaran rakenteellinen heikkous ei kestä rajua meininkiä. No, sitä vartenhan on peltikitarat. Soittimen vaihtaminen vähäksi aikaa tuo yleensä uusia ulottuvuuksi pääasialliseen instrumenttiin ja näillä keksinnöillä on todella hyvä harjoitella nyansseja. Kädet oppivat herkemmiksi ja se alkaa kuulua pian raskaan kaluston soitossakin.
 
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

» Kirjaudu sisään

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti