Muusikoiden.net
10.12.2016
Rockway LIVE! Joka maanantai ja keskiviikko klo 17-19 

Kitarat: akustinen »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Kokopuisen akkarin valinnan vaikeus
1 2
Orson
19.12.2012 18:52:21
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Mittariini tulee kohta 30 v ja tarkoituksenani olisi löytää instrumentti, jota jaksaisi katsella ja mielellään myös soitella pitkän aikaa. Valintaprosessin lähtökohdat ovat hieman kehnot. Soittelin kitaraa enemmän yläaste- ja lukioikäisenä, mutta tämän jälkeen soittaminen on erinäisistä syistä johtuen jäänyt valitettavan vähälle. Osasyy tähän on kalustossa. Aikoinaan hankkimani Jackson + isokokoinen Marshall -yhdistelmä asuu tänäkin päivänä eri osoitteessa. Hieman myöhemmin hankkimani Yamahan klassinen kitara puolestaan, ainakin omasta mielestäni, rajoittaa soitettavaa materiaalia liikaa. Teräskielistä kitaraa en ole omistanut ikinä, joten olen joutunut lähtemään aika tyhjältä pöydältä liikkeelle.
 
Olen käynyt Musamaailmassa ja DLX:ssä tutustumassa valkoimiin ja saanut molemmissa erinomaista palvelua. Tämän ja lukuisten interwebissä vietettyjen tuntien avulla tahtotilani on alkanut ainakin hieman kirkastumaan. Haen mitä todennäköisimmin kokopuista kitaraa, jota tulee olla mukava soittaa sylissä vaikka sohvalla istuen. Hyvä soundi ja helppo soitettavuus ovat ehkä keskeisimmät valintaperusteet. Toivoisin kitaran olevan elektroakustinen, mutta tämä ei ole aivan kiveen kirjoitettua. Soololovelliset mallit miellyttävät omaa silmääni, mutta tämäkään ei ole kriteeristön kärkipäässä. Jos pitäisi valita hyvin rämpytettävän ja hyvin fingerpickattavan väliltä, kallistuisin jälkimmäiseen. Toivoisin kitaran olevan sarjavalmisteinen ja ostaisin sen mielelläni uutena. Budjetti on melko joustava, mutta luonnollisesti haluan saada käytettävälle rahalle vastinetta. Sanotaan, että liikuttaisiin mieluummin lähempänä tonnia kuin kolmea tonnia, mutta kolme alkaa olemaan jo aikamoinen kipupiste.
 
Pidin kovasti Musamaailman Tanglewood TSM1 -mallista. Periaatteessa tämä kitara kattaa vaatimukseni melko mukavasti, mutta kitaran valmistusmaa ja jälleenmyyntiarvo (joskaan en toivoisi joutuvani kitaraa vahtamaan) arveluttavat. Taylorin 400-sarja vaikutti hyvältä, mutta ainakaan välitöntä rakkautta kokeilemaani malliin tuntenut. Martinin D-18 (New) kuulosti erinomaiselta, mutta D-mallisena ei oikein tuntunut kivalta sylissä ja luonnollisesti elektroniikka puuttui. Todennäköisesti seuraava askel on käydä tutustumassa Martineihin hieman laajemmin Kitarapajalla, erityisesti GPCPA(1-3) ja OPCPA(1-3) sekä ehkä mikittömät ei-D-malliset kiikarissa. Olen lukenut hyviä arvosteluita ainakin Lakewoodista, mutta kitaraa pitäisi päästä kokeilemaan ennen ostamista. Takaminet ovat hieman edullisempia, mutta ehkä myös kokeilemisen arvoisia.
 
Tuntuu, että tässä hintaluokassa on paljon hyviä vaihtoehtoja. Ongelma on käytännössä siinä, että en ihan täysin vieläkään tiedä mitä olen hakemassa ja edelleen olen hieman kädetön havaitsemaan pieniä eroja eri soittimien välillä varsinkin, jos niitä ei pääse vertaamaan samalla kerralla.
 
Osaatteko suositella kuvaamani perusteella esimerkiksi jotain tiettyjä malleja, joka ovat erityisen onnistuneita ja hyvin hinnoiteltuja tarpeisiini?
 
OFFTOPIC: Ensimmäinen postaus muusikoiden.netin paluumuuttajana vanha tunnus on unohtunut, kuten myös aikoinaan käytössä ollut sähköposti :p
 
Rg505bk
20.12.2012 08:28:57
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Mulla on Tanglewoodin TSR-1, enkä löydä siitä pahaa sanottavaa - vaikka onkin Kiinassa kasattu. Tosin jos budjetissa on rajaa, niin katsoisin ainakin noita 2 ja 3 malleja.
 
Kannattaa ottaa reippaasti aikaa ja katsella myös käytettyjä akustisia. Ihan hirveän suurta valikoimaa ns. Parempia akustisia tuskin kivijalkaliikkeistä ihan heti löytyy...
 
pappasfin
20.12.2012 13:24:17
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Mieti hommaa rauhassa koska tuolla budjetilla on valinnan varaa reilusti.
 
- mieti kuinka tärkeää on kitaran oma elektroniikka ja pelkästään sen avulla tuotettu ääni, jos se on tärkeää niin hyvinkin akustisesti soivassa kitarassa voi olla vähemmän hyvin soiva elektroninen ääni
 
- kun akustisista puhutaan niin ainakin minulla on ykkös kriteerinä se kitaran oma luonnollinen sointi ilman mitään vahvistuksia joten tämän pitäisi olla itsestään selvä ykkös kriteeri valinnassa
 
- noihin kahteen ylempään kohtaan liittyen sitten eritoten se asia, että meinaatko jossain vaiheessa äänittä soittoasi esim. teet omia kappaleita jne. vai etkö äänitä.
Tämä on sitten yleensä se vaihe jossa on huomannut, ettei elektroakustisen oma sisäinen mikitys tuota ääntä josta pitää, mutta jos se kitara on hyvin soiva ilma vahvistusta niin sen luonnollisen äänen voi ottaa ulkoisilla mikeillä sellaisenaan talteen. Mutta mieti tätäkin kohtaa yhtenä kriteerinä
 
Jos olet testannut Tanglewoodin TSM1 niin testaa myös sitten TSR3 joka on pikkasen kalliimpi, noissa on eri puut sivuilla joten ääni poikeaa hieman.
 
Kitarapajalla juurikin Martinin nuo soololovelliset elektroakkarit kandee testiä mutta siellä on myös Gibsonia ja Santa Gruzia ja paria muuta eli nämä läpi testit ja mietit rauhassa.
 
DLX:ssä jos vielä käyt niin testaapa Taylorin 814CE, jos sellainen siellä on tämä oli mun oman valintani puolitoista vuotta sitten, on hyvin näppäilyyn sekä komppaukseen, sormi/plekusoittoon taipuva soundiltaan tosin kipurajasi yläpään hinnoissa. Vastaavia löytyy varmasti Martinilta ja osin myös halvemmalla noissa Martineissa kuten myös Taylorilla malleissa sarjoissa 400, 500, 600, 700).
 
Kitarapaja muuten myy Lassi Nurmen kitaroita käsintehtyjä joten vaikka nämä maksaa niin ei näitä voi ohittaa, hyvästä kitarasta kun kannattaa maksaa reilumminkin. Ja muitakin käsintehtyjä kannattaa harkita ilman muuta.
 
Itsellä oli sama tilanne akustisen suhteen tuossa puolitoista vuotta sitten ja pidemmän harkinnan ja testien jälkeen päädyin Taylorin 814CE eikä ole pätkääkään kaduttanut vaikka lompakko oheni melko lailla syöden säästöt :-)
 
Jos jotain kysyttävää niin saa kysyä, yritän parhaani avittaa vaikka en olekaan alan syvää luotaava asiantuntija.
 
PappaSFin
Orson
27.12.2012 15:38:24
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kiitoksia kommenteista. Tanglewoodin osalta haluan ehdottomasti testata myös muita koppamalleja sekä niiden ruusupuisia versioita mahdollisuuksien mukaan.
 
Rg505bk: Kävit varmasti itsekin melkoisen valintarumban aikoinaan läpi. Mitä kaikkea muuta testasit ja miksi lopulta päädyit Tanglewoodiin?
 
pappasfin: DLX:n myyjä teroitti myös tuota samaa - elektroniikka on aina vaihdettavissa (tai hankittavissa myöhemmin, jos ei alunperin ole lainkaan), mutta akustisille ominaisuuksille ei ihan kamalasti mitään ole tehtävissä ja niiden kanssa on elettävä. Itsellenikin se kitaran soitettavuus ja akustinen soundi ovat kaksi tärkeintä kriteeriä. Sen jälkeen ehkä tulevat ulkonäkö ja elektroniikka. Taylorin 6-, 7- ja 8xx-sarjat on kaikki aika herkullisen oloisia. Valitettavasti Suomessa noiden (ainakin lista-) hinnat on aika korkealla. Arvosteluiden mukaan esim. 814 on todella kova haataja esimerkiksi Martinin GPCPA1:lle sekä vastaavasti vastaavasti 812 OMCPA1:lle. Mitkä sulla oli 814ce:n kovimmat haastajat ja millä perustella teit lopullisen valinnan?
 
Tällä hetkellä vaikuttaa, että Martin, Taylor ja Tanglewood -akselilta kitara saattaisi löytyä, mutta luonnollisesti myös muita merkkejä on testattava. Huomenna matka jatkuu mitä todennäköisemmin Kitarapajalle mahdollisuuksien mukaan käyn samalla reissulla F-musiikissa ja toisella rundilla Musamaailmassa ja DLX:ssä. Onko stadissa vielä muita käymisen arvoisia musaliikkeitä akustisia katsottaessa?
 
mhs
27.12.2012 17:23:29
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  


Tällä hetkellä vaikuttaa, että Martin, Taylor ja Tanglewood -akselilta kitara saattaisi löytyä, mutta luonnollisesti myös muita merkkejä on testattava. Huomenna matka jatkuu mitä todennäköisemmin Kitarapajalle mahdollisuuksien mukaan käyn samalla reissulla F-musiikissa ja toisella rundilla Musamaailmassa ja DLX:ssä. Onko stadissa vielä muita käymisen arvoisia musaliikkeitä akustisia katsottaessa?

 
Soitatko enemmän sormilla/kynsillä/peukkuplekulla/plekulla? Tuo vaikuttanee kitaravalintaasi.
 
Jos Musamaailmaan menet, kokeile Larriveeta, erityisesti niitä vähemmän kiiltäviä malleja, joiden hinnat pyörivät siellä 1300--1500 euron nurkilla. DLXssä kandee tsekata, istuuko Breedlove kouraan. Äffällä on satunnaisesti ollut Lakewoodeja, jotka saattavat olla ihan mainioita; paras soittamani reilun tonnin kitara on ollut Lakewood, muistaakseni M14.
 
...mutta aloita kuitenkin Kitarapajalta. No, testilistalle kuitenkin vaikkapa Martin 00016GT, OM21, 00018, HD28 ja joku performance-malli. Ja Gibsonilta kouraan J45 ja Hummingbird --- eiköhän tuolla se makumaailma ala selvitä :).
 
pappasfin
27.12.2012 17:51:03
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Orson: Mitkä sulla oli 814ce:n kovimmat haastajat ja millä perustella teit lopullisen valinnan?
 
Tällä hetkellä vaikuttaa, että Martin, Taylor ja Tanglewood -akselilta kitara saattaisi löytyä, mutta luonnollisesti myös muita merkkejä on testattava. Huomenna matka jatkuu mitä todennäköisemmin Kitarapajalle mahdollisuuksien mukaan käyn samalla reissulla F-musiikissa ja toisella rundilla Musamaailmassa ja DLX:ssä. Onko stadissa vielä muita käymisen arvoisia musaliikkeitä akustisia katsottaessa?

 
Hmm.. hyvä kysymys, tuli kokeiltua aika tavalla eri merkkejä/malleja. Vastaan tähän sen perusteella mitä silloin kokeilin/oli saatavilla sekä mitä jälkikäteen olen päässy testaileemaan, koska on hyvä huomioida myös jälkiäteen testailut.
 
Martin, Breedlove ja sitten ehkä Larrivee, Gibson, Guild, Seagull, Tanglewood.
Sanoisin näin jälkiviisaana että noista vieläpä Martin on hienoinen ykköshaastaja (nämä ovat vähän makukysymyksiäikin).
 
Martinilla on hyvin samantapaisia malleja kuin tuo Taylorin 814CE (ja niitä muita malleja lähtien 400 sarjasta ylöspäin), Martineissa on kanssa kivasti sitä valinnan varaa eri puidenkin suhteen, joten ehdoton vertailu Taylor vs Martin on paikallaan.
Hyvin saman tapaisia nämä ovat ja puhutaan vieläpä yksilöiden erosta.
 
Breedlovessa oli silloin hankintahetkellä enempi valinnan varaa ja tämä oli varsin miellyttävä merkki joka suhteessa, joten ehdoton testaus tästä merkistä vs Taylor (viimeksi vaan oli vähempi DLX:ssä Breedlovea).
 
Larriveekin oli kiva (MusaMaailma) mutta jotenkin se jäi soundin tuhtiudessa hieman Taylorista/Martinista ja eikä siitä ollut kuin se yksi malli Suomessa kaupassa jota testasin, se oli kyllä hyvä mutta siitä puuttu sitä jotain, ehkä tuo soundi ei ollut niin tuhti kuin oletin sen olevan tuossa merkissä.
 
Gibson / Guild, nämä olivat hyviä mutta soundillisesti hieman erillaisia kuin Taylor ja Martin, esim. Guild Vantaan Musiikki Fazerilla oli varsin kiva ja tuhtikin mutta sointi oli hieman ehkä "kova" verrattuna Taylor ja Martin.
 
Seagull oli kanssa ihan kiva mutta sointi taasen Tayloriin ja Martiniin verrattuna hieman "pieni" ja ehkä liian tasainen.
 
Tanglewood oli ehdottomasti iloinen yllätys kun silloin testasin, siinä 1000 - 2000 välillä oli varsin kivoja pelejä muttei kuitenkaan ns. helmeä käsiini osunut, joka olisi Taylorin voittanut.
 
Mä luulen että sulla on aika hyvä kattaus tuossa Martin, Taylor ja Tanglewood linjassa.
 
Yamahoista en tainnu kauheasti mainita, joten vaikka olen tätä merkkiä yleensä kehunut akustisissakin niin täytyi sanoa, että Yamaha oli hienoinen pettymys, jopa se niiden lippulaiva yli 3K maksava hävisi soundissaan Tangelwoodin 1000 - 2000 kitaroille (tosin nämä ovat makukysymyksiä), jotenkin Yamahat tällä erää tuntuivat olevan "hieman tukkoisia", tämä oli minulle aika moinen yllätys kun olen merkkiä aina arvostanut korkealle, Yamahatkaan toki eivät huonoja olleet mutta siis jotenkin tukkoisia soundiltaan.
 
Stadissa on myös Levytukku, vaikka siellä on Ibanezia pelkästään niin eihän se vara venettä kaada jos tämänkin käy katsastamassa läpi varmuudeksi, mulla oli aikaisemmin meinaan AW800 ECENT joka oli ihan kiva tosin reilusti alle tonnin vehje, Ibanezilla on aika hyvin soivaa se elektroniikka ainakin AW mallistossa.
 
Olihan tuossa noita, sanoisin, että Martin Taylor on todella tiukkaa vääntöä :-)
 
Hemmetti jos noi kaikki testattavat kitarat olis vieläpä samoilla kielillä mitä ite tykkää käyttää niin se soundin vertailu olisi täydellistä, mutta tämäkin kandee ottaa huomioon kun testaa.
 
Toivottavasti vastaukseni valaisi hieman lisää tai antoi jotain uutta avuksi valintaan.
 
PappaSFin
Lancelot
27.12.2012 20:57:45
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

mhs: Äffällä on satunnaisesti ollut Lakewoodeja, jotka saattavat olla ihan mainioita; paras soittamani reilun tonnin kitara on ollut Lakewood, muistaakseni M14.
 
Jos suinkin mahdollista niin suosittelen testaan Lakewoodit, pirun hyvin tehtyjä ja hienosaundisia kitaroita. Itseltäni löytyy M-18.
 
Orson
29.12.2012 01:26:23
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Aika intensiivinen testauspäivä takana. Suurin osa ajasta kului Kitarapajalla, jossa sai erittäin hyvää palvelua, vaikka päivä oli Pajalla selkeästi kiireinen. Pidin kovasti D-mallisten Martineiden suuresta ja lämpimästä soundista, mutta omaan tyyliini ja ennen kaikkea omaan syliini pienemmät mallit sopivat huomattavasti paremmin. Perinteisistä malleista ensimmäinen pysäyttävä kokemus oli OM-21 (uusi versio), jonka kaulaprofiili oli erittäin miellyttävä ja soundi kaikessa tummuudessaan miellyttävä. Olin jo aika varma, että oikea soitin on löytynyt, mutta halusin kuitenkin vielä testata GPCPA1 Plussaa. Yllätys oli todella positiivinen. GPCPA1:n kaulaprofiili oli myös erittäin helpposoittoinen. Tämän lisäksi GPCPA1:sen akustinen soundi, ainakin minun korvaani, oli erittäin miellyttävä. Ei aivan yhtä tumma kuin OM-21:ssä, mutta erittäin tasapainoinen ja erotteleva. Tähän yhdistettynä kitaran jäätävän kaunis ulkomuoto, hyvä elektroniikka ja ehkä hienoin näkemäni kitaralaukku, alkaa homma olla lähes taputeltu. En keksi GPCPA1:sta juuri huonoa sanottavaa. Ehkä se, että tämä ei ole välttämättä yhtä ajaton kuin standard-sarjalaiset, mutta sitäkin monipuolisempi. Kokeilin myös luonnollisesti OMCPA1:stä, mutta jotenkin GPCPA1:sen aavistuksen isompi soundi teki vaikutuksen. Edelleen molemmat istuivat syliin todella hyvin, joten en tämänkään vuoksi antanut OMCPA1:lle tästä ylimääräisiä pisteitä. Aika todennäköisesti valinta on nyt tehty.
 
Orson
01.01.2013 17:38:27
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Orson: Aika intensiivinen testauspäivä takana. Suurin osa ajasta kului Kitarapajalla, jossa sai erittäin hyvää palvelua, vaikka päivä oli Pajalla selkeästi kiireinen. Pidin kovasti D-mallisten Martineiden suuresta ja lämpimästä soundista, mutta omaan tyyliini ja ennen kaikkea omaan syliini pienemmät mallit sopivat huomattavasti paremmin. Perinteisistä malleista ensimmäinen pysäyttävä kokemus oli OM-21 (uusi versio), jonka kaulaprofiili oli erittäin miellyttävä ja soundi kaikessa tummuudessaan miellyttävä. Olin jo aika varma, että oikea soitin on löytynyt, mutta halusin kuitenkin vielä testata GPCPA1 Plussaa. Yllätys oli todella positiivinen. GPCPA1:n kaulaprofiili oli myös erittäin helpposoittoinen. Tämän lisäksi GPCPA1:sen akustinen soundi, ainakin minun korvaani, oli erittäin miellyttävä. Ei aivan yhtä tumma kuin OM-21:ssä, mutta erittäin tasapainoinen ja erotteleva. Tähän yhdistettynä kitaran jäätävän kaunis ulkomuoto, hyvä elektroniikka ja ehkä hienoin näkemäni kitaralaukku, alkaa homma olla lähes taputeltu. En keksi GPCPA1:sta juuri huonoa sanottavaa. Ehkä se, että tämä ei ole välttämättä yhtä ajaton kuin standard-sarjalaiset, mutta sitäkin monipuolisempi. Kokeilin myös luonnollisesti OMCPA1:stä, mutta jotenkin GPCPA1:sen aavistuksen isompi soundi teki vaikutuksen. Edelleen molemmat istuivat syliin todella hyvin, joten en tämänkään vuoksi antanut OMCPA1:lle tästä ylimääräisiä pisteitä. Aika todennäköisesti valinta on nyt tehty.
 
Kävin Pajalla vielä toisella testaussessiolla ja tämän johdosta olen nyt OM-21:sen onnellinen omistaja. Värinä on amber sunburst ja asennutin kitaraan K&K:n pure mini -mikityksen. OM-21 oli jo edellisen testaussession perusteella noussut ylivoimaiseksi suosikikseni OM/000 -mallien vaihtoehdoista. GPCPA1:sen kaunis ja moderni ulkomuoto ja kehuttu elektroniikka olivat kuitenkin jo lähes sokaisseet minut siinä määrin, että pidin GPCPA1:sen valintaa lähes varmana. Tiukka parivertailu laittoi minut kuitenkin vielä toisiin ajatuksiin. GPCPA1 on hyvä kitara ja varmasti paljon keikkailevalle muusikolle loistava valinta. Itse en kuitenkaan ole säännöllisesti keikkaileva muusikko - haen pitkäaikaista soitinta ensisijaisesti kotiin. Mielestäni OM-21 on käytännössä ajaton soitin, mitä GPCPA1 ei vastaavasti ole. Kuitenkin kriteereistä se kaikista tärkein, soundi, ratkaisi valinnan OM-21:sen eduksi. Soitettuani näitä vuorotellen en vain voinut tehdä muuta kuin lähteä kaupasta OM-21 kädessä kotiin :)
 
pappasfin
02.01.2013 09:22:20
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Onnea uuden Martinin onnelliselle omistajalle ;-)
 
PappaSFin
mhs
02.01.2013 14:00:44
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

^^ Mainio valinta, OM-21 on minunkin suosikkini perus-Marteista!
 
sickboy
03.01.2013 00:52:54 (muokattu 03.01.2013 00:54:51)
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Muista, että noi K&K:n passiivimikit toimii kunnolla vain sen (K&K:n oma etuaste, tai joku muu) etuasteen kanssa. Saundissa on todellakin huikea ero verrattuna siihen, että vetäis ilman etusta linjaan.
 
milahtee
03.01.2013 12:37:31
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

sickboy: Muista, että noi K&K:n passiivimikit toimii kunnolla vain sen (K&K:n oma etuaste, tai joku muu) etuasteen kanssa. Saundissa on todellakin huikea ero verrattuna siihen, että vetäis ilman etusta linjaan.
 
Tai sitten sopiva DI-boksi. Jos sattuu omistamaan Petersonin pedaalimallisen virittimen, se natsaa erinomaisesti impedansseiltaan K&K:n kanssa, kerrottiin joskus Kitarapajalla. Ilman etusvahvistinta tai DI-boksia saundi on tosiaan nasaalia räpsettä.
 
Beardie
31.12.2013 10:56:50
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kaivelen tässä vanhaa viestiketjua uudelleen eloon.
 
Seurailin lähes samoja jalanjälkiä akustisen kitaran valinnassa. Minulla oli Pajalla vertailussa GPCPA4 rosewood ja OM-21. Jälkimmäinen jäi käteen sondillisista syistä.
 
Mitenkä ratkaisit mikitysasian?
 
Ajattelin omaani asentaa k&k:n ja soitella ilman erillistä esivahvistinta Roland AC-60:n kanssa. Onko vastaavanlaisesta yhdistelmästä muilla kokemuksia?
 
timppa64
12.08.2014 12:50:26
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Onkos tästä mallista kenelläkään kokemusta.
Larrivee D-03E
Kyseessä elektroakustinen Larri.
Nyt olisi suht hyvä tarjous sisässä Enkusta. Hyvää el.akustista haeskelen.
 
pappasfin
12.08.2014 15:03:17
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

timppa64: Onkos tästä mallista kenelläkään kokemusta.
Larrivee D-03E
Kyseessä elektroakustinen Larri.
Nyt olisi suht hyvä tarjous sisässä Enkusta. Hyvää el.akustista haeskelen.

 
Kyllähän tuo pitäisi ihan laatusoitin olla. Larriveetä ei paljoa kaupoista löydy Suomessa joten kokemukset tuosta merkistä on mulla aika vähäiset mutta mitä tuota Larriveen 10 mallia ilman elektroniikkaa olen kokeillut niin varasin hyvin soiva peli kevyillä puilla oli ja laatua tuntui olevan.
 
Jos en väärin muista niin ainakin silloin kuin kattelin Larriveetä niin niissä tais olla LR Baggsin elektroniikkaa mikä ainakin mun korvaani kuullosti hyvältä.
 
Tuosta mallista ei ole kokemuksia, mutta jos tykkäät tuon soinnista, käsiin sopii ja on kaikin puolin laatu kunnossa kyseisessä yksilössä niin mikäs siinä ja kannattanee ostaa pois.
 
Ja kun kyse on laatukitarasta niin Suomen talvessa varmuudeksi kosteutus hoidettava (vaikka ne kannet ei halkeasikaan jne. mutta varmuudeksi aina kandee hoitaa tuokin puoli sitten ja varsinkin mitä kalliimpi akkari kyseessä).
 
PappaSFin
Old Guitar
14.08.2014 10:38:21
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Larrivee tarkoittaa käytännössä laatua, ainakin oman kokemuksen mukaan: muutama itselläkin ollut ja kaikki laadukkaita, erinomaisia kitaroita. Vähintäänkin Gibsonin ja Martinin laatua ja parempaakin, koska ei esim. tee nähdäkseni ns. halpismalleja. Hintahaitari (samoissa merkeissä) vaihtelee Suomessa melkoisesti. Hintavertailuja kannattaa tehdä myös ulkomaisten myyjien hinnoilla.
 
Ota iisisti - loppu lähestyy...
timppa64
14.08.2014 12:16:10
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

D-02 malli onkin nyt kiikarissa, kun hintaeroa D-03E on useampi satku. Voihan senkin myöhemmin mikittää jos tarvitsee vahvistimen kautta soittaa.
Keikkailutarkoitukseen en kitaraa tarvitse.
 
Old Guitar
14.08.2014 15:15:44
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Joo, mitä sitä mikillä tekee akustisesa kitarassa!? Se vain nostaa reilusti kitaran hintaa.
 
Ota iisisti - loppu lähestyy...
timppa64
14.08.2014 19:35:50
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

D-02 lähti nyt tilaukseen gear4musicista. Samalla pistin yamahan dw8 myyntiin tuonne torille. Soiva pelihän sekin vielä on.
 
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1 2

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

» Kirjaudu sisään

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti