| Aihe: Kielet: siirtyminen 12 -> 11-settiin | |
|---|
|
Kai JR:lläkin on nylonkielinen kitara, kuten varmaan lähes kaikilla akustisen kitaran soittajilla, vaikka voihan teräskieliselläkin soitella klassisia kappaleita ihan huoletta ja hvyältä kuulostaa. Kunpa löytäisi vielä kunnolliset teräskielisten ja nylonkielisten välimuodon, niin se olisi hienoa. Tietäiskö joku moisista kielistä. Silk&Steelejäkin on monella kielivalmistajalla valikoimissaan, mutta mikähän niistä olis lähinnä nylonkielten ja terästkielten risteytystä.
Kysyisin tähän samaan syssyyn, että mitkä ovat sellaiset teräskielet, jotka eivät kirkkaimmilla kielillä ole liian teräväsointiset? Toisivat pehmeyttä kitaran sointiin yläpäässä. Joillakin kielillä soitettaessa esim. vapaat eka ja tokakieli tuottavat liian terävän äänen. Vai onko se enemmänkin kitarassa tuo ominaisuus? Luulisin kuitenkin, että sopivilla kielillä tilanne paranisi. Kai sekin muuttaisi tilannetta, jos käyttäisi kieliä, joissa jännite olisi vähäisempi, olisiko ehdotuksia?
Ota iisisti - loppu lähestyy... | |
Old Guitar: Kai JR:lläkin on nylonkielinen kitara, kuten varmaan lähes kaikilla akustisen kitaran soittajilla
En muista JR:n nylonilla levyttäneen, mutta enpä valtavasti ihmettelisi vaikka noita häneltä löytyisi.
vaikka voihan teräskieliselläkin soitella klassisia kappaleita ihan huoletta ja hvyältä kuulostaa.
Hermitillä on aika lailla klassisen kitaran tekniikka ja tunnelma, vaikka biisit Renbournin käsialaa ovatkin. Vai mitä?
Kysyisin tähän samaan syssyyn, että mitkä ovat sellaiset teräskielet, jotka eivät kirkkaimmilla kielillä ole liian teräväsointiset?
Voipi olla ongelma tuollaisia löytää, kieliseteissä kun kaksi ylintä kieltä ovat koko lailla samanlaisia ja samaa materiaalia IMO. Tietysti voi yrittää keinotekoisesti tehdä noista ylimmistä kielistä "vanhat". | |
Voipi olla ongelma tuollaisia löytää, kieliseteissä kun kaksi ylintä kieltä ovat koko lailla samanlaisia ja samaa materiaalia IMO. Tietysti voi yrittää keinotekoisesti tehdä noista ylimmistä kielistä "vanhat".
Taitaa päästä helpommalla kun vaihtaa koko setin uusiin niin balanssi paranee. Eikös esim Lowdeneissa ole aika paksu soundi yläkielillä? Tai yleensäkin hinnakkaammissa kitaroissa. Archtopithan on tuossa myös edukseen, mutta niiden soundi ei varmaankaan muuten ole ihan sitä mitä OG hakee. | |
Kysyisin tähän samaan syssyyn, että mitkä ovat sellaiset teräskielet, jotka eivät kirkkaimmilla kielillä ole liian teräväsointiset? Toisivat pehmeyttä kitaran sointiin yläpäässä. Joillakin kielillä soitettaessa esim. vapaat eka ja tokakieli tuottavat liian terävän äänen. Vai onko se enemmänkin kitarassa tuo ominaisuus? Luulisin kuitenkin, että sopivilla kielillä tilanne paranisi. Kai sekin muuttaisi tilannetta, jos käyttäisi kieliä, joissa jännite olisi vähäisempi, olisiko ehdotuksia?
Testaisin sinuna silk and steel -kieliä, niissä on pienempi jännite sekä pehmeämpi saundi..
Moni sormipikkaaja käyttää light-setissä .013 ja .017 e- ja h-kieliä saadakseen pyöreämmän saundin punomattomille kielille. Kannattaa kokeilla new medium tai true medium -settejä, joissa punomattomat kielet ja ala-e ovat medium-setistä ja keskimmäiset kielet lighteja.
Toisaalta kitara vaikuttaa tosi paljon. Esim. joku Goodall on pyöreäsaundinen. AP Paasosen kitaroissa on myös pyöreähköt treblet. Martin-koulukunnan OM:issa taas on aika kristallinkirkkaat treblet. |  mhs
16.11.2010 13:18:52 | |
|
milahtee: Testaisin sinuna silk and steel -kieliä, niissä on pienempi jännite sekä pehmeämpi saundi..
Moni sormipikkaaja käyttää light-setissä .013 ja .017 e- ja h-kieliä saadakseen pyöreämmän saundin punomattomille kielille. Kannattaa kokeilla new medium tai true medium -settejä, joissa punomattomat kielet ja ala-e ovat medium-setistä ja keskimmäiset kielet lighteja.
Toisaalta kitara vaikuttaa tosi paljon. Esim. joku Goodall on pyöreäsaundinen. AP Paasosen kitaroissa on myös pyöreähköt treblet. Martin-koulukunnan OM:issa taas on aika kristallinkirkkaat treblet.
Komp. (silk&steeleistä en tiedä, eivät kaupassa koskaan niitä mulle suosittele :))
Yksinkertaistaen, jos haluaa suhteellistä pehmeyttä/bodia trebleen, voi joko vaihtaa bassokielet uusiin (kenties mieluummin peruspronssi, ei fosfori) tai diskanttikielet paksumpiin. Mä käytän silloin tällöin John Pearse Medium Light -settiä, se ainakin toimii ja soi kivasti.
Jos käyttää Elixirin kieliä, trebleen saa huomattavan parannuksen laittamalla e- ja h-kieliksi Martinit tai DR:t, vaikka vielä pykälän paksumpaa settiä.
Aiheessa pysyäkseni, ostin just Martinin 11--52 -setin, tarkoituksena testata, kuinka 00-18 pelittää ohuemmilla kielillä. Kun nyt nuo Elixirit vaan kuluisivat vaihtokuntoon ensin. | |
mhs: Aiheessa pysyäkseni, ostin just Martinin 11--52 -setin, tarkoituksena testata, kuinka 00-18 pelittää ohuemmilla kielillä. Kun nyt nuo Elixirit vaan kuluisivat vaihtokuntoon ensin.
Heh, ihan sama täällä 000-16GT:n kanssa. Martin 11-52 setti oottaa tossa hyllyllä, mutta Elixirit ei meinaa kulua millään vaihtokuntoon. Tuntuu, että Elixirien soundi vaan paranee iän myötä, turhan terävä diskantti on pyöristynyt sopivasti. | |
mhs: Komp. (silk&steeleistä en tiedä, eivät kaupassa koskaan niitä mulle suosittele :))
En ole testannut minäkään, mutta tässä arvio: http://www.maurysmusic.com/john_pearse_silks___todd_s_review | |
Kysyisin tähän samaan syssyyn, että mitkä ovat sellaiset teräskielet, jotka eivät kirkkaimmilla kielillä ole liian teräväsointiset? Toisivat pehmeyttä kitaran sointiin yläpäässä. Joillakin kielillä soitettaessa esim. vapaat eka ja tokakieli tuottavat liian terävän äänen. Vai onko se enemmänkin kitarassa tuo ominaisuus? Luulisin kuitenkin, että sopivilla kielillä tilanne paranisi. Kai sekin muuttaisi tilannetta, jos käyttäisi kieliä, joissa jännite olisi vähäisempi, olisiko ehdotuksia?
Oletko kokeillut Eb-viritystä tähän liiallisen kirkkauden hoitoon? Mun mielestä tämä vire tuo moniin kappaleisiin paremman, pehmeämmän sävyn ja kitara on paljon helpommin soitettava. | |
Joo-o, hyviä vihjeitä, mutta vielä noista kielten jännityksistä.
Onko teräskieliä tai silk&steel- kieliä, joiden jännite on niin pieni, että niitä voisi käyttää nylonkielisissä kitaroissa?
Tai toisaalta mitä nylonkieliä käyttäisitte teräskielisessä kitarassa?
Taidan nyt kuitenkin kokeilla vaikkapa John Pearsen Silk&Steel -kieliä, vai onko suositella parempaa, kun haen sointiin pehmeyttä, eritoten korkeimmille e- ja h- kielille?
Ota iisisti - loppu lähestyy... | |
Taidan nyt kuitenkin kokeilla vaikkapa John Pearsen Silk&Steel -kieliä, vai onko suositella parempaa, kun haen sointiin pehmeyttä, eritoten korkeimmille e- ja h- kielille?
Jos oikein muistan niin JP S&S -setissä on e -ja h -kielet ihan normi terästä, joten niillä tuskin saa pehmeyttä näille kielille. Yleissointi voi toki vähän pehmentyä, koska punotut soivat "tumpusti". Edelleen suosittelen pehmeämmän soinnin puolestä alempaa virettä. | |
KenParker: ...Edelleen suosittelen pehmeämmän soinnin puolestä alempaa virettä.
Komppia. Kaikenkaikkiaan kitara soi paremmin puolikkaalla alennettuna. Vissiin jotain tekemistä kielien yläsävelsarjan äänesten suhteiden kanssa.
White men can't Monk | mhs
18.11.2010 11:40:43 | |
|
Zeeboo: Komppia. Kaikenkaikkiaan kitara soi paremmin puolikkaalla alennettuna. Vissiin jotain tekemistä kielien yläsävelsarjan äänesten suhteiden kanssa.
Riippuu aika kovasti kitarasta... Minusta (= mun kitaroillani ja tatsillani) Capo 3 tekee useimmiten hyvää :).
Jos kitaran koppa- ja kansiresonanssit ovat voimakkaita, niiden taajuuksien ympäristössä saundi muljahtelee. Jos kitara on optimoitu normaalivireeseen, puolikkaan tiputtaminen saattaa sotkea pakkaa paljonkin.
Old Guitar, onko nyt kyseessä Cruz D-12 vai jokin muu peli? Tuosta Cruzista en menisi virettä tiputtamaan; mielestäni kyseinen soitin on varsin optimoitu normaalivireeseen. Mutta eipä siinä kyllä terävää trebleäkään ole, joten tokkopa tuosta on kyse. | |
Old Guitar:
Taidan nyt kuitenkin kokeilla vaikkapa John Pearsen Silk&Steel -kieliä, vai onko suositella parempaa, kun haen sointiin pehmeyttä, eritoten korkeimmille e- ja h- kielille?
Käytin näitä aikanaan, ja ne ovat erittäin hyvät kielet vaikkakaan eivät hirveän pitkäikäiset. Siirryin JP:n 600L sarjaan jokunen vuosi sitten, kun tuntuivat istuvan omaan soittooni paremmin. Samat kaksi ylintä kieltä niissä kumminkin on eli ongelma ei parane sillä setillä. | |
mhs: Riippuu aika kovasti kitarasta... Minusta (= mun kitaroillani ja tatsillani) Capo 3 tekee useimmiten hyvää :).
Tämähän on vähän eri asia. Tässä ei kielten jännitys varsinaisesti muutu. Se vaan siirtää avoimen aseman ylemmäksi.
Mutta on se nähty monta kertaa että liian tiukat kielet "imaisee kannen tukkoon". Tämä on täysin kitarakohtaista.
I'd sell my sister to whorehouse rather than play a Korean guitar. | KenParker
19.11.2010 10:39:29 (muokattu 19.11.2010 10:39:58) | |
|
mhs: Jos kitara on optimoitu normaalivireeseen, puolikkaan tiputtaminen saattaa sotkea pakkaa paljonkin.
Mitä tuo kitaran optimointi tiettyyn vireeseen tarkoittaa käytännössä? Mun kitara soi mielestäni kaikilla vireillä vallan mainiosti. Ehkä herkimmin puoli sävelaskelta laskettuna. | mhs
20.11.2010 12:00:42 (muokattu 20.11.2010 12:03:11) | |
|
KenParker: Mitä tuo kitaran optimointi tiettyyn vireeseen tarkoittaa käytännössä? Mun kitara soi mielestäni kaikilla vireillä vallan mainiosti. Ehkä herkimmin puoli sävelaskelta laskettuna.
Yritän hieman ajatella ääneen. Menee vähän teoreettiseksi, mutta uskoisin, että idea välittyy :).
Kopassa / kannessa / pohjassa on tietyillä taajuuksilla resonansseja. Eka reso on ääniaukon ns. Helmholtz-resonanssi, joka vastaa klassista kaljapulloonpuhaltamisefektiä. Tuo reso on, kitarasta riippuen, kutoskielellä kakkos- ja vitosnauhan välillä. Jos resonanssi on vahva, se kuuluu selkeästi saundissa; ison Martinin tumpsahdus on pitkälti tätä resonanssia. Sen ympäristössä äänessa voi olla vireongelmaa, kun yläsävelsarja vääntyy kohti resonanssia.
Seuraava resonanssi tulee neloskielellä, E:n ja G:n välillä, sitä seuraava loikkaa jo kehiin aika pian --- mun kitarassa nää ovat about E ja G#. Jostain syystä niiden vaikutus on vitoskieleltä soitettaessa suurempi kuin neloskieleltä (oletan tämän liittyvän kielen suurempaan poikittaisliikeeseen, kun näpätään keskempää / erilaiseen yläsävelsarjan syttymiseen)
Resonanssin ympäristössä yläsävelsarjat vetävät epävireeseen, ja resonanssitaajuudella perustaajuus käyttäytyy vaihtelevasti; korkeammilla resonansseilla se vaimenee nopeasti, alimmassa resonanssissa ääni saattaa ensin vaimentua ja sitten humahtaa voimakkaammin, vireessä tai ei. Mitä herkempi kitara, sitä enemmän nämä kaikki efektit kuuluvat. Monessa OM:ssä kolmosresonanssi g-kielellä G:ssä tai A:ssa korostuu voimakkaasti ja sävyttää ääntä.
Olen havainnut, että joissain kitaroissa, joissa alin resonanssi on huolella viritetty tukemaan säveltä, kitaran käytös muuttuu, kun kutoskielen virettä tiputetaan. Tähän tuntuu vaikuttavan myös soittotekniikka: tarkka plekusoitto on vähemmän altista näille ongelmille kuin klasarityyppinen peukkukynsinäppäily, jota itse harrastan. Tämän voisi selittää se, että pleku ei poikkeuta kieltä yhtä paljon sivuun kuin kynsi; kielen poikkeutus vääntää yläsävelsarjoja, jotka kenties kytkeytyvät tuohon resonanssiin.
Mahonkikoppaisilla tämä efekti on selkeämpi, sillä niiden saundissa perustaajuus usein korostuu, jolloin perustaajuuden ja yläsävelten ristiriidatkin noussevat esiin.
Resonanssien vuoksi kitaran saundi (kun soitetaan samoilla otteilla) muuttuu usein paljon, kun laitetaan Capo tai tiputetaan virettä; minusta tämä on osa akustisen soittimen hohtoa, mutta studiomiehet saattavat manata noita puhkuvia bassoja ja piikkaavia g-kieliä :).
Käytännössä: Jos D-koppainen kitara on optimoitu herkäsksi, voimakasääniseksi flatpicking-soittimeksi, jota soitetaan normaalivireessä, se ei välttämättä toimi optimaalisesti fingerstylessä avoimilla vireillä. | |
MoreK: Heh, ihan sama täällä 000-16GT:n kanssa. Martin 11-52 setti oottaa tossa hyllyllä, mutta Elixirit ei meinaa kulua millään vaihtokuntoon. Tuntuu, että Elixirien soundi vaan paranee iän myötä, turhan terävä diskantti on pyöristynyt sopivasti.
Joko olet vaihtanut, paraniko? Mun Martin 000X1AE odottaa kans 11-52 -settiä. Jotenkin raskassoittoiselta on tuntunut tehdaskielillä, sais vähän tatsi keventyä. | mhs
11.03.2011 13:37:32 | |
|
Trifon: Joko olet vaihtanut, paraniko? Mun Martin 000X1AE odottaa kans 11-52 -settiä. Jotenkin raskassoittoiselta on tuntunut tehdaskielillä, sais vähän tatsi keventyä.
Mä kokeilin kevytsoittoisessa, herkkäkantisessa Martin 00-18:ssani. Vanhat ei-fosfori-Elixirit (12-53) vaihtuivat Martin 11-52 -settiin.
Tatsi keveni vähän yläpäässä, mutta tuli mielestäni raskaammaksi alapäässä. Tämä raskaampi soitettavuus bassoilla on tyypillinen Elixir/Martin -ero. Bassot pelittävät hienosti. Yläpään saundi muuttui ohuemmaksi ja kirkkaammaksi, ja mielestäni sointibalanssi huononi. Joku toinen voisi olla toista mieltä. Seuraavat kielet ovat taas 12-settiä.
11-setin sijaan suosittelisin kokeilemaan DR:n,Daddarion tai Elixirin 12-settiä. DR on minun kouraani mukavin ja soi myös hienosti. | |
Saas nährä miltä tuntuu, kun olen tottunut yleensä soittelemaan 11-52 kielillä ihan stankku E-vireessä, niin nyt sitten päätin kokeilla Dean Markleyn Alchemy (Gold/Bronze) 12-54 settiä. Sain 3 settiä (Ebaystä) yhteis hintaan 33€, kun Suomen joissain liikkeessä yhdesät paketista pyydettiin ilman postikuluja jo 24€, mielenkiinnolla ja innolla odotan.
Aikaisemmin oli Curt Manganin 11-52 kielet ja olivat soundiltaan pari päivää ihan hyvät ja kirkkaat, mutta sitten kun niillä sen muutaman päivän oli soittanut niin alimmat kielet kuulostivat todella tunkkaisilta ja eivät soineet kunnolla. Muutenkin muutaman päivän soiton jälkeen ne kielet jotenkin rupesivat pitämään ns. "käsijarrua" päällä, todella tahmean tuntuiset. Putsailin tuolla Kyserin string cleaner suihkeella ja se tuntui enemmänkin epätoivoiselta kielten elvytys yritykseltä. Mielenkiinnolla halusin kokeilla ja tunnustella, että miten paksummat kielet toimivat? mitä se tuo lisää? miltä sormet tuntuvat niiden kanssa? ym.
Kitarana siis toimii Martinin DC-1E.
Räyh! | |
Trifon: Joko olet vaihtanut, paraniko? Mun Martin 000X1AE odottaa kans 11-52 -settiä. Jotenkin raskassoittoiselta on tuntunut tehdaskielillä, sais vähän tatsi keventyä.
Uusi bändi on vienyt ajan ja energian ja Martin on nyt levännyt kotelossaan pari kuukautta. Harmittava tauko akustisen treenauksessa, palataan asiaan jahka taas aika riittää. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
