Muusikoiden.net
10.12.2016
 

Kitarat: akustinen »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Kielet: siirtyminen 12 -> 11-settiin
1 2
MoreK
14.10.2010 16:15:26
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Taisi olla Tommy Emmanuel kun totesi, että kevytsoittoinen kitara soundaa paremmalle, koska sillä on helpompi toteuttaa hankalampia juttuja. Tai jotain tuonne päin.
 
No - itse olen näppäillyt ja rämpytellyt 12-setillä iät ajat. Kielet ovat melko alhaalla, ja pientä särinääkin esiintyy varsinkin lujempaa soitettaessa. Mutta soittotuntuma ja tatsi on kyllä paljon kevyempi kuin tehdassäädöillä - kitaraa on tosi mukava soittaa!
 
Nyt lukaisin jostain, että kevyempi kielisetti värähtelee vähemmän, ja sallii matalamman actionin. Itse olin kuvitellut juuri päinvastoin, että paksummat kielet ovat suuremmalla jännityksellä - ja huojunta pienenee. Nyt kun ajattelen, niin taisin tosiaan olla väärässä.
 
Tästä innostuneena ajattelin testata 11-settiä. Äänenvoimakkuus varmaan hieman tippuu, mutta meitsin Martin on niin kovaääninen, että ei haittaa.
 
Onko muilla näkemystä siirtymisessä ohuempaan settiin? Kenties kokemuksia 11-setistä?
 
Numb
14.10.2010 16:45:49
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Tämä on kovin kitarakohtaista. Jotkut kitarat eivät tahdo syttyä .11-setillä, jonkun toisen taas .13 tukkii täysin. Kolme kappaletta akustisia löytyy, kaikki tosin tuolta hintaluokan edullisemmasta päästä. Yksi niistä selvästi tykkää .13 -kielistä, yhdessä voisi toimia .11 soinnin puolesta - mutta soittotapa on sen verran... öh... perkussiivinen, että olkoon :) Mutta pääsääntöisesti tuntuisi paksummilla kielillä syntyvän rikkaampi sointi.
 
Kun minä kuolen, vaadin, että kuolinilmoitus laitetaan Myydään: Veneet ja Moottorikelkat -osastolle. -Sir Härö
tbnoer
15.10.2010 17:40:22
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Aloitin soittelun .11-setillä (custom light). En muista silloisia fiiliksiä, mutta varmasti oli sormet ruvella niistäkin. Sitten siirryin pikkuhiljaa .12:sta mediumeihin eli .13-settiin ja soittelin sillä pitkän aikaa.
 
Olin oikeastaan aika tyytyväinen .13-settiin. Kitara kuullosti hyvältä ja kielet tuntuivat pehmeältä sormen alla. Sitten soitin kaverin kanssa pikku bile-keikan jossa tuli parissa biisissä armotonta barrekomppia. Reenaillessa keikkabiisejä .13-setillä käsi alkoi puutumaan aika pahasti joten vaihdoin keikan ajaksi .12-setin kitaraan. Alkuun kielet tuntuivat yllättäen epämukavemmilta kuin .13-setin kielet, ne tuntuivat "terävämmiltä" sormen alla. Mutta sen huomasi kyllä, että kielet olivat kuin spagettia verrattuna aikaisempaan ja .13-setin jälkeen pitkä barrekomppailu ei juuri tuntunut missään.
 
Noh, kaikkeen tottuu ja nyt on edelleen .12-kielet kitarassa kiinni enkä välttämättä laita enää .13-kieliä takaisin, kun soundinkin puolesta soi kelvollisesti noi ohkasemmat kielet.
 
Kerran minulle myytiin .11-setin kielet puolivahingossa ja ei niillä sietänyt soittaa muutamaa päivää pidempään. Jotkut saattavat tykätä, mutta omaan makuuni niissä oli aika ohkanen soundi, ja pidän enemmän siitä tunteesta, että kielet ovat hieman jämäkämmät sormien alla kuin mitä .11-setti tuntuu. Makusteluasoita nämä.
 
Zeeboo
16.10.2010 11:28:32
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

MoreK: ...Onko muilla näkemystä siirtymisessä ohuempaan settiin? Kenties kokemuksia 11-setistä?
 
Aikaisemmin teräskielisessä pidin 12-settiä, mutta kokeilin joku aika sitten pykälää ohuemmilla. Soitin on matalakoppainen jumbo, ja tässä ohuemmat toimivat hyvin. Action on liki sähkiksien luokkaa ja soundi on mun mielestä parempi kuin paksummilla (yllätys itselleni).
 
White men can't Monk
KenParker
16.10.2010 14:20:16
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Eikö muuten ole aika järjen vastaista, että monilla kielimerkeillä 11- ja 12 setin a- ja d- kielet ovat saman paksuisia? Mielestäni kitaran kielien jännityksen pitää nousta tasaisesti ohuimmasta paksuimpaan ja siksi käytän custom- kieliä, joissa ohuin on 0.12.
 
flattopguitar
16.10.2010 22:19:01
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Omasta mielestäni se, että valmistajat joutuvat takaamaan kitaran kestävyyden 13-seteille on suuri haitta kitaroiden soundissa ja esim. 12-setti max varaus parantaisi kaikkien kitaroiden soundia yleisesti, koska kansi voitaisiin rakentaa ja tukea kevyemmin. Aina kuintekin löytyy niitä, jotka haluavat "enemmän ääntä" ja laittavat kitaraan paksumman setin. Taitaa ongelma olla lähinnä niiden joukossa, jotka soittavat perinnemusiikkia livenä, ilman vahvistusta banjon ja viulun kera, kitara kun jää muuten kuulumatta. Vähän samaan mentaliteettiin liittyy mielestäni D-koppaisten suosio, joka ei omasta mielestäsi johdu kopan muista ominaisuuksista kuin lujasta ja pakkaavasta äänenvoimmakkuudesta, joka on monien mielestä paras ominaisuus kitarassa. Soi voimakkaasti=kuulostaa hyvältä, kun on monien ainut mittapuu. Toisaalta hyvässä akustisessä mikä tahansa kielisetti toimii, myös sähkökitaran nikkeli- ja flatwoundkielet, kun kitara on niin hyvin rakennettu. Se vain kuulostaa eriseteillä hieman erilaiselta, mutta aina hyvältä.
 
Zeeboo
16.10.2010 22:32:19
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

flattopguitar: ...Toisaalta hyvässä akustisessä mikä tahansa kielisetti toimii, myös sähkökitaran nikkeli- ja flatwoundkielet, kun kitara on niin hyvin rakennettu. Se vain kuulostaa eriseteillä hieman erilaiselta, mutta aina hyvältä.
 
Omien havaintojen pohjilta olen ihan samaa mieltä. Joskus pidin akkarissa sähkiksen kieliä ihan sen takia, että tykkäsin enemmän punomattomasta G-kielestä. Soundissa ei ole just ollut valittamista.
 
White men can't Monk
mhs
16.10.2010 23:44:43 (muokattu 16.10.2010 23:45:09)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

flattopguitar: Omasta mielestäni se, että valmistajat joutuvat takaamaan kitaran kestävyyden 13-seteille on suuri haitta kitaroiden soundissa ja esim. 12-setti max varaus parantaisi kaikkien kitaroiden soundia yleisesti, koska kansi voitaisiin rakentaa ja tukea kevyemmin.
Jep, samaa mieltä ollaan...

Vähän samaan mentaliteettiin liittyy mielestäni D-koppaisten suosio, joka ei omasta mielestäsi johdu kopan muista ominaisuuksista kuin lujasta ja pakkaavasta äänenvoimmakkuudesta

... mutta tästä ei enää ihan ollakaan. En osaa ajatuksiani kovin hyvin eritellä, mutta kyllä D-kopassa kovasti muutakin tenhoa on. Hyvä D-koppainen kitara (esim. Santa Cruz D-12) tuottaa tasaista, lämmintä ääntä kevyella sorminäppäilytatsilla; saman laatutason OM on yleensä räiskyvämpi ja dynaamisempi, mutta esim. laulusäestyksessä se ei välttämättä ole etu.
 
Mulla on D-koppaisena kitarana Hummingbird, ja kyllä tuo Townes Van Zandtia näppäillessä useammin kouraan osuu kuin OM- ja 00-koppaiset kitarani, vaikka noissa volyymia ja herkkyyttä enemmän onkin kuin Hummingbirdissä.
 
D-mallit ovat kelvanneet myös kevyttatsisille fingerstyle-taitajille; esim. John Renbourn soitti 70-luvulla Guildin D-mallilla, ja saundihan oli varsin komea.
 
...mutta parhaat soittamani kitarat ovat kyllä olleet OM-koppaisia; sellaisia, että D-mallin lämpö ja voima yhdistyi OM:n herkkyyteen...
 
milahtee
17.10.2010 17:21:19
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

flattopguitar: Omasta mielestäni se, että valmistajat joutuvat takaamaan kitaran kestävyyden 13-seteille on suuri haitta kitaroiden soundissa ja esim. 12-setti max varaus parantaisi kaikkien kitaroiden soundia yleisesti, koska kansi voitaisiin rakentaa ja tukea kevyemmin. Aina kuintekin löytyy niitä, jotka haluavat "enemmän ääntä" ja laittavat kitaraan paksumman setin. Taitaa ongelma olla lähinnä niiden joukossa, jotka soittavat perinnemusiikkia livenä, ilman vahvistusta banjon ja viulun kera, kitara kun jää muuten kuulumatta. Vähän samaan mentaliteettiin liittyy mielestäni D-koppaisten suosio, joka ei omasta mielestäsi johdu kopan muista ominaisuuksista kuin lujasta ja pakkaavasta äänenvoimmakkuudesta, joka on monien mielestä paras ominaisuus kitarassa. Soi voimakkaasti=kuulostaa hyvältä, kun on monien ainut mittapuu. Toisaalta hyvässä akustisessä mikä tahansa kielisetti toimii, myös sähkökitaran nikkeli- ja flatwoundkielet, kun kitara on niin hyvin rakennettu. Se vain kuulostaa eriseteillä hieman erilaiselta, mutta aina hyvältä.
 
Asia ei ehkä ole näin yksinkertainen. Medium-kielet eivät aina lisää kitaran voluumia, vaan kevyesti rakennetuissa soittimissa ne voivat tukahduttaa soinnin. Tähän vaikuttaa mm. kannen jäykkyys, kitaran geometria (tallanluun korkeus jne).Toisaalta toisissa kitaroissa mediumit antavat lisää voluumia, mutta myös täyteläisemmän saundin. Ja mikä on sitten hyvä saundi? Usein on niin, että se mikä toimii hienosti itsekseen soitettaessa ei toimi lainkaan yhtyeessä soitettaessa. Mediumien antama iskevyys, punch, voi olla siis saundikysymys yhtyesoittajalle eikä pelkästään voluumikysymys. Mainittakoon, että hienostunut sormipikkaaja Woody Mann käyttää mediumeja, eikä saundia voi juuri moittia.
 
Itse käytän yleensä light-kieliä, mutta lyhytskaalaisissa joskus myös true medium-settiä (pykälää paksumpi E, h ja e).
 
hidaskäsi
18.10.2010 13:30:39
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Joskus tuntuu että tällaisissa asioissa etsitään turhaankin sellaista parasta "oikeaa"ratkaisua. Itselleni oli jotenkin hankalaa laittaa toiseen 6-kieliseen kitaraani 11-settiä. Mielikuvani oli että onhan se jotenkin lepsu, kunnes ärähdin itselleni, että "laita nyt hyvä mies sellaiset kielet mitkä tuntuu toimivan." Skaala, mensuuri tai mikä lie on tuossa sentin pidempi kuin toisessa kitarassani jossa on 12-setti, mikä lienee selittävä tekijä.
 
Määrääviä tekijöitä itselleni ovat sointi ja jotkut seikat soitettavuudessa. Pidäntoivottavana, että h- ja e- kieliä pystyy venyttämään sävelaskelen. G-kieli menee oikeastaan akustisella aina voimailun puolelle niin olen tyytynyt, siinä 1/2 sävelaskeleeseen. Mutta jos ei soitossaan koskaan venytä kieliä, niin eihän tuollaisella sitten ole mitään arvoa.
 
Pidin entisessä jumbo Gibsonissa 13 settiä, kun soitin 90% plektralla. Se soundasi niillä mielestäni selkeästi paremmin kuin 12-setillä. Sävelaskeleen venytyksistä luovuin tuon hyvän soundin takia. Kun aloin treenaamaan sormin soittoa tuntui 13- kielet minulle liian raskailta, näppäily ei oikein toimi kovalla voimalla ainakaan kokemattomalle. Sitten huomasin ettei kitarakaan ollut näppäilyyn paras mahdollinen vaikka olin ollut siihen 100% tyytyväinen 15 vuotta. Vaihdoin kitaran ja 12-setin kielet ja kakkos kitaraan 11-setin ja nyt mennään niillä ja nämä tuntuu parhaalta yhdistelmältä.
 
Pointtini on, että oma soittotapa muuttuu ja kehittyy. Samoin kuin se mitä toivoo soundilta usein muuttuu. Ajattelen, että ei ole hyvä jämähtää yhteen vaihtoehtoon joka joskus tuntui parhaalta. Välillä kun kokeilee jo kerran kokeiltujakin juttuja, saattaa huomata, että se minkä joskus totoesi huonoksi onkin muuttunut itselle paremmaksi. Tämä on itselleni suuri osa soittamisen hauskuutta.
 
Old Guitar
24.10.2010 22:16:58
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Aattelinpa itekin lisätä tähän tuoreen kokamukseni 13 vahvuisten kielien vaihtamisesta kakstoistasiin. Kitara on Gibson Dove. !3 setillä kitarasta ei irronnut herkimpiä nyansseja, vaan 12 setin vaihdon jälkeen kitara alkoi elää aivan uudella tavalla. Niillä kitara soi vallan mainiosti. Ensi alkuun en digannut koko kitaraa, mutta kielten vaihdon jälkeen pidän kitarasta päivä päivältä enemmän.
 
Ehkä osaltani asiaan vaikutti, että soittotekniikkani sopi 12 vahvuisille paljon paremmin. Venytykset, vibraatiot ja kaikki muutkin soittotekniset jutut sujuivat paremmin. Tosin kyllä sointi muutenkin parani huomattavasti, vaikka soittotekniikkaa ei otettaisi lukuun.
 
Kielten vaihtoa kannattaa ennakkoluulottomasti kokeilla, jos sillä on näin suuri vaikutus kitaran sointiin, kuten tapauksessani.
 
Kielet, jotka vaihdoin olivat muuten:
 
Rotosound CG12 Country Gold String Set for Acoustic
Guitar, Phosphor Bronce, Gauges 012 - 016 - 024 - 032 -
044 - 054
Hinta per kpl 7.30 EUR Thomannilta
 
Helvatan hyvät!
 
Ota iisisti - loppu lähestyy...
Imper
29.10.2010 00:30:50
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Ite oon kanssa sitä koulukuntaa, että melkein sähkiksissä paksummat kielet ku akkareissa. Mun Martin vaan menee tukkoon 12-setilläkin (oon käyttänyt jo pitkään 11-52 customlightiä, joka toimii ku tauti ton kanssa).
 
Nyt sit ostin kesällä Gibson J-45, joka olikin eri maata: siinä toi 11-52 ei riittänyt sytyttämään kitaraa ja tää toimiikin paljon paremmin 12-53-setillä. 13-setti ei tuonnut enää mainittavia lisähyötyjä ja oli liian raskas bendata joten takasin 12-settiin...
 
Noilla paksummilla kieliseteillä akustisesta katoaa todella osa nyansseista.
 
Everyone is a per-son
hallu
29.10.2010 09:23:28
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

MoreK: Taisi olla Tommy Emmanuel kun totesi, että kevytsoittoinen kitara soundaa paremmalle, koska sillä on helpompi toteuttaa hankalampia juttuja. Tai jotain tuonne päin.
 
No - itse olen näppäillyt ja rämpytellyt 12-setillä iät ajat. Kielet ovat melko alhaalla, ja pientä särinääkin esiintyy varsinkin lujempaa soitettaessa. Mutta soittotuntuma ja tatsi on kyllä paljon kevyempi kuin tehdassäädöillä - kitaraa on tosi mukava soittaa!
 
Nyt lukaisin jostain, että kevyempi kielisetti värähtelee vähemmän, ja sallii matalamman actionin. Itse olin kuvitellut juuri päinvastoin, että paksummat kielet ovat suuremmalla jännityksellä - ja huojunta pienenee. Nyt kun ajattelen, niin taisin tosiaan olla väärässä.
 
Tästä innostuneena ajattelin testata 11-settiä. Äänenvoimakkuus varmaan hieman tippuu, mutta meitsin Martin on niin kovaääninen, että ei haittaa.
 
Onko muilla näkemystä siirtymisessä ohuempaan settiin? Kenties kokemuksia 11-setistä?

 
No itselläni on ollut ihan sama kuvitelma, että paksumpaa settiä voisi pitää matalammalla, koska se värähtelisi vähemmän, koska kielet ovat tiukemmalla (tai siis jotenkin jännitteisemmät). Omat käytännön havaintoni jopa ovat tätä näkemystä olleet tukevinaan. No nykyisin tiedän, tai olen kuullut, että kielisettien jähmeydessä on eroja samojenkin paksuuksien sisällä joten se ei ole ihan niin yksioikoinen juttu kuin luulin. Edelleen elän sellaisessa fantasiassa, että letkummat kielet särisee enemmän nauhoja vasten eli niitä on pidettävä korkeammalla, mutta löysyytensä takia ne on silti kevyitä soittaa. Tiukemmat kielet voi laskea taasen alemmas, mutta ovat jähmeämmät. Voi olla, että tässä mennään psykologian puolelle ja että oikeasti erot eivät ole ihan niin isoja kun luulemme.
 
Itse tykkään tuossa jazzlootassa napaksta tuntumasta ja 012 setti tuntuu siinä mukavammalta, mutta akustisessa tykkään käyttää 011 settiä (tässä voi olla just se aktioni juttu, että akkarissa ohkasempi setti on vähän korkeemalla, mutta ohkaisuuden takia kummiskin kevyt soittaa).
Lankkukitaroissa pidän perus 011 settejä, mutta niissä on punomattomat geet joten ne on muutenkin ihan eri maailmasta.
 
Martinin pronssit on olleet tähän mennessä kaikkein mieluisin setti akustisessa (luulen etten ihan kohta ole enää palaamassa fosforipronssiin). Nyt juuri on kylläkin kultapronssikielet (joku DeanMarkley alchemy) ja ei nämäkään tunnu pöllömmiltä, mutta martinin pronssi vie vielä ja ovat halvemmatkin, vaikka ei se hinta tässä mikään ratkaiseva tekijä ole.
 
Imper
29.10.2010 14:32:45
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

hallu: Martinin pronssit on olleet tähän mennessä kaikkein mieluisin setti akustisessa (luulen etten ihan kohta ole enää palaamassa fosforipronssiin). Nyt juuri on kylläkin kultapronssikielet (joku DeanMarkley alchemy) ja ei nämäkään tunnu pöllömmiltä, mutta martinin pronssi vie vielä ja ovat halvemmatkin, vaikka ei se hinta tässä mikään ratkaiseva tekijä ole.
 
Mitäs nimenomaista Martinin pronssisettiä oot käyttänyt? Noitahan on vaikka kuinka ja paljon, ja laadultaankin kyllä aika ääripäistä...
 
Everyone is a per-son
hallu
30.10.2010 00:00:20
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Imper: Mitäs nimenomaista Martinin pronssisettiä oot käyttänyt? Noitahan on vaikka kuinka ja paljon, ja laadultaankin kyllä aika ääripäistä...
 
Martin acustic SP 80/20 Bronze joku tommonen mallimerkintä. Sellaisia mustia pakkauksia, jossa on muistaakseni 012 setissä punainen etiketti ja 011 setissä semmoinen lila etiketti. Noista laatueroista en osaa sanoa kun en aikaisemmin niin järjestelmällisesti kiinnittänyt huomiota kieliin (nyt olen koittanut vähän kokeilla ja tehdä huomiota erilaisista kielistä). Hommaa hankaloittaa vielä se, että musakaupoissa on aika rajallinen valikoima hyllyssä vain niitä yleisimmin käytettyjä kieliä. Jos sulla on ehdotuksia kieliksi niin kokeilen mielelläni.
 
Elixirejä ajattelin jossakin vaiheessa testata (mulla on sähkiksessä nyt sellaiset nanowebit ja alkuun tuntu vähän spagetilta, mutta akustisessa en ole kokeillut). Noi mainitut martinin pronssit on toimineet nyt hyvin kahdessa akustisessa Yamahassa käytin 012 settiä ja Blueridgessä 011 settiä. Se on heleämpi kun esim. tuo kultapronssi, joka on kyllä ihan maukas sekin pitäisi vaan vielä kotvanen totutella. Se hyvä noissa Dean Markleyn alchemyissä on, että vaikuttavat kestäviltä laitoin setin 30.8. ja edelleen tuntuu ihan terveiltä.
 
jhurtti
30.10.2010 01:35:23
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

mhs: D-mallit ovat kelvanneet myös kevyttatsisille fingerstyle-taitajille; esim. John Renbourn soitti 70-luvulla Guildin D-mallilla, ja saundihan oli varsin komea.
 
Joo, silloin Guildit olivat tiettävästi hienoja soittimia, Dave van Ronkin Guild soundaa myös hienolta. "Another Monday" levyllä Renbournilla oli joku karmaiseva archtop (?) ja sai senkin soimaan omituisen hienosti paikoitellen.
OM:ssa on parempi kielten balanssi kuin D:ssä, ja se on yleisesti ottaen sormisoittajille tärkeää. Mutta tatsistahan se riippuu ja tietty siitä miltä haluaa kuulostaa.
 
Luulen kuitenkin, että Renbourn ei siihen aikaan ollut niin valtavan kiinnostunut millä soittaa. Tiettävästi kuitenkin sen jälkeen kun Grossman esitteli Renbournille Franklinin (Nick Kukichin rakentama), ei mies ole soittanut muulla kuin OM:lla. Soitti hyvin pitkään keikoilla juuri tuolla vanhalla Franklinillaan kunnes totesi, että kitara on kärsinyt tarpeeksi maailman kiertämisestä ja päätti antaa ultrahypersuperhienolle soittimelle rauhalliset eläkepäivät. (Mies tekee gigit nykyään Ralph Bown -nimisen miehen rakentamalla kitaralla). Yo. on muuten ensi käden tietoa... Pääsin juttelemaan miehen kanssa kun täällä kävi 2004, ja itse asiassa kysyin tuosta Franklinista. Hieno äijä, lämmin persoona.
 
JR käyttää käyttää käsittääkseni .010 settiä (luultavasti Rotosound). Toinen ukko, joka saa .010 kielet soimaan on Rick Ruskin. Itse en onnistu .012 ohuemmilla. Laittaisin varmaan .013 kielet, mutta kun sormet on verillä nytkin....
 
mhs
31.10.2010 15:16:06
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Terve,
 
Kappas, täällähän on muitakin Renbournin musasta pitäviä.
jhurtti: Joo, silloin Guildit olivat tiettävästi hienoja soittimia, Dave van Ronkin Guild soundaa myös hienolta. "Another Monday" levyllä Renbournilla oli joku karmaiseva archtop (?) ja sai senkin soimaan omituisen hienosti paikoitellen.

... jep, Renbourn aloitti kummalla brittikitaralla, jota hän käytti ekalla levyllään ja muissa sen aikaisissa proggiksissa. Another Mondaylla käytössä lienee enimmäkseen Gibson J-50; webbisivulta www.john-renbourn.com löytyy pitkä tarina miehen kitaroista.
 
En tiedä, onko tässä tapauksessa kyseessa kamala uudelleenmasterointi vai mikä, mutta Renbournin ekan levyn kitarasaundi on paljon parempi kuin tokalla.
 
Hermitillä ja Black Balloonilla on todella hienoa soittoa, käsittääkseni juuri tuolla Gibsonilla ja Guildilla. Renbournin saundissa perinteinen D-mallin kitara toimii niin hyvin kenties juuri hänen erittäin kevyen tatsinsa vuoksi; ei lähde basso käsistä.
 

OM:ssa on parempi kielten balanssi kuin D:ssä, ja se on yleisesti ottaen sormisoittajille tärkeää.

Tämä on usein esitetty väite, mutta en oikein tiedä, mistä se juontaa. Toki, jos verrataan vaikka Martin D-35 vs. OM-21, tämä pitää paikkansa. Mutta kun verrataan Gibson Hummingbird vs. 60-luvun 000-18, homma on aika erilainen. En siis yleistäisi koppamalliin. Nämä havainnot soittajan korviin; yleisön korvaan tilanne voi toki olla eri.
 
Kaupan kitaroita testatessani minusta usein tuntuu, että OM:sta haettu herkkyys muodostaa usein liian vahvoja resonansseja johonkin kohtaan; moni perus-OM muhkuu d- ja g-kielellä jne. OM-21 on tuntunut tasapainoiselta. Oma Cruz OMPW:ni on aika kivassa balanssissa, kunhan muistaa annostella peukalolla voimaa suht kevyesti (tuota on verrattu soinniltaan mini-D:hen :)).
 
Apropoo, juuri Renbournin sivuilta lukaisin, että tuleva Martin-nimikkomalli pohjautuu juurikin OM-21:een; siitä voi tulla kiinnostava peli.

Mutta tatsistahan se riippuu ja tietty siitä miltä haluaa kuulostaa.

Juurikin niin.
 

Tiettävästi kuitenkin sen jälkeen kun Grossman esitteli Renbournille Franklinin (Nick Kukichin rakentama), ei mies ole soittanut muulla kuin OM:lla. Soitti hyvin pitkään keikoilla juuri tuolla vanhalla Franklinillaan kunnes totesi, että kitara on kärsinyt tarpeeksi maailman kiertämisestä ja päätti antaa ultrahypersuperhienolle soittimelle rauhalliset eläkepäivät. (Mies tekee gigit nykyään Ralph Bown -nimisen miehen rakentamalla kitaralla). Yo. on muuten ensi käden tietoa... Pääsin juttelemaan miehen kanssa kun täällä kävi 2004, ja itse asiassa kysyin tuosta Franklinista. Hieno äijä, lämmin persoona.

Jep, Franklin taisi olla pääkitara pitkään, mm. levyllä Nine Maidens, joka on kelttiläisempien maisemien ystäville oikein hieno paketti.
 
Nykyinen Renbournin Bown-OM on aika persoonallinen peli. Sen saundi on selkeä ja erotteleva, hyvin perussäveltä korostava; kannen resonanssit eivät muljauttele ääntä, eikä basso tumpsahda, vaan syttyy selkeästi ja kirkkasti. Mielestäni siis kirkas, mutta tasapainoinen soitin, joka on kuitenkin tyyliltään kaukana perinteisestä Martin-OM:stä. Tämä kuulijan korvin; itse en jostain syystä soitinta tajunnut testata, vaikka tilaisuus ja tunnelma sopiva olikin.
 
Franklin OM:ää (Grossmanin ja Renbournin kitaroiden speksien mukaan rakennettua) ja yhtä Bownia oon testannut; upeita soittimia, ns. kaikki kunnossa. Tuo Bown varsinkin oli mahtava --- herkkyyttä, voimaa, balanssia. Vielä kun osaisi soittaa samalla tavalla kuin soittimen omistaja...
 

JR käyttää käyttää käsittääkseni .010 settiä (luultavasti Rotosound). Toinen ukko, joka saa .010 kielet soimaan on Rick Ruskin. Itse en onnistu .012 ohuemmilla. Laittaisin varmaan .013 kielet, mutta kun sormet on verillä nytkin....

Vaikea uskoa, että Renbournilla olisi noin ohuet kielet. Herra kun ei juuri venyttelystä (puolisävelaskelta pidemmälle) vaikuta perustuvan, ja kourissa on kokoa ja voimaa. Itse soitan 12-setillä ja välillä custom light 13-56:lla. Ajattelin kyllä kokeilla 11-settiä.
 
Sopiiko kysyä, millä kitaroilla itse soitat?
 
jhurtti
02.11.2010 19:57:43
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

mhs: Kappas, täällähän on muitakin Renbournin musasta pitäviä.
 
Joo, Renbourn on mulle jumala. Se mies on niin kertakaikkisen umpimusikaalinen, monipuolinen, yms., yms, ... Tämä Andy McKee-Vicky Genwan-etc.-osasto on mulle aika yhdentekevä; Renbourn on kitaristi.
 
... jep, Renbourn aloitti kummalla brittikitaralla
 
Erityisesti siltä ekalta levyltä Judy on kovasti mieleeni, ja luulen, että sen soundi on peräisin juuri tästä kummasta kitarasta. Soundi istuu siihen biisiin niin kuin nyrkki silmään, ja vaikka tuo hienolta kuulostaa Bownillakin, niin joku mystinen asia siitä silloin puuttuu.
 
Mitä tuohon kielten tasapainoon tulee (OM vastaan D), niin siinä lienee kopan syvyys suurin tekijä. Mutta muuttujia on tietty paljon, ja olisi mukava ymmärtää asiasta muutenkin kuin mutu-pohjalta. OM/PW on tietysti yksi OM, jossa bassot korostuvat (mikä ei tietenkään ole huono asia, varsinkin kun siinä ei ole D-kitaran bassolle aika tyypillistä kuminaa).
 
Franklin OM:ää (Grossmanin ja Renbournin kitaroiden speksien mukaan rakennettua) ja yhtä Bownia oon testannut;
 
No nyt sitten teit yhden miehen kateelliseksi. Franklin kun on minulle se suuri kaukainen unelma. Niissä on aika ominainen sointi, jonka voi tunnistaa joskus kaikesta äänenkäsittelystä huolimatta. Woody Mannilla on myös erittäin hieno vanha Franklin, ja nykyään joidenkin mukaan Franklinit ovat parempia kuin koskaan. Mene ja tiedä.
 
Vaikea uskoa, että Renbournilla olisi noin ohuet kielet.
 
.010 kielet saattaa olla vanhentunutta tietoa (luettu yhdestä vanhasta haastattelusta, jonka äsken kaivoin esille). Mutta miehen touch on kyllä hyvin kevyt, ja kestää noin ohuet kielet plus että Renbournin pingispallo-kynnet ovat kanssa aika poikkeuksellinen juttu.
 
Sopiiko kysyä, millä kitaroilla itse soitat?
 
Kaikennäköistä tuossa lojuu sohvalla, lattialla, yms. Mutta SCGC OM/PW on se mun soitin (meillä on ihan aito rakkaussuhde, vaikka Franklinista haaveilenkin).
 
Hienoa, jos Renbourn kolahtaa sinullakin. Se on fiksun miehen merkki :)
 
samueld
03.11.2010 17:35:19
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

jhurtti: Joo, Renbourn on mulle jumala. Se mies on niin kertakaikkisen umpimusikaalinen, monipuolinen, yms., yms, ... Tämä Andy McKee-Vicky Genwan-etc.-osasto on mulle aika yhdentekevä; Renbourn on kitaristi.

 
Selkeästi vähemmän huonon kuuloista kun westernkitaroiden rassaajat yleensä.
 
I'd sell my sister to whorehouse rather than play a Korean guitar.
jhurtti
04.11.2010 18:06:48
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

samueld: Selkeästi vähemmän huonon kuuloista kun westernkitaroiden rassaajat yleensä.
 
Niinpä. JR sanoi yhdessä vanhassa haastattelussa, että mukana oli sattumaa, kun rupesi soittamaan teräskielistä eikä pumppaamaan nylonia. Erittäin hieno sattuma.
 
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1 2

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

» Kirjaudu sisään

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti