Muusikoiden.net
18.01.2018
 

Kitarat: akustinen »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Plektrat
1 2 3
Zerzy
09.07.2009 10:06:29 (muokattu 09.07.2009 10:06:54)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Ite oon tykännyt soitella Dunlopin oranssilla. Onkos se nyt se 0.60mm. Saa hyvää komppia soitettua mutta myös vähän melodian tynkää tarvittaessa.
 
Hassu juttu tähän väliin...satuin näkemään Negativen livenä jossain juhannusfestareilla ja sen laulaja heitti plekun yleisöön ja meikän eteen. Näytti olevan tuo oranssi. :) Vautsi, samanlaiset plekut.
rattledad
09.07.2009 11:34:29 (muokattu 09.07.2009 11:35:56)
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Dunlopin delrin 1.5 tai 2.0 käytössä yleensä, tavallisen kokoinen ja yleensä terävin kulma käytössä vaikka olen yrittänyt opetella käyttämään pyöreämpääkin. D'Andrean 1.5 propik oli parempi, vähän tarttuvampaa materiaalia kuin nuo nailoniset. Ohuella plekulla tahtoo soundi jäädä vaimeaksi ja diskanttiseksi ainakin itsellä, johonkin sellainen saattaa tietysti sopiakin.
 
Tuolla on plekuista hyvää juttua myös.
http://jazzmando.com/tips/archives/000718.shtml
 
"Opinions are like elbows, almost everyone has at least two!"
wedevirtanen
09.07.2009 13:02:06
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

viela en malta olla kirjoittamatta ja kysymättä: Itse kun soitan plektralla, niin rämpytän ihan normaalisti sekä soitan melodiaa sointujen kera, korostaen melodiaääniä, jolloin lyön vaihtoehtoisesti yhtä kieltä, kahta kieltä, kolmea kieltä, neljää kieltä, viittä kieltä tai kuutta kieltä yhtä aikaa sekä sinne sekaan sooloilua bassolla ja treblekielillä. Paksulla plekulla en kerta kaikkiaan saa näitä iskuja tarpeeksi hiljaisella volumella halutessani. No se kai onnistuu, mutta kuvaa hyvin eri soittajien erilaista soittotyyliä.
 
Minulla kyse on myös siitä, että paksulla plekulla soittaessani tuotan niin voimakasta ääntä, että naapurini, enkä itse edes sitä siedä. On tietenkin aivan eri asia jos soittaisin keikalla, niin varmaan täytyisikin käyttää paksua plekua, jos meinaa saada ääntä kuuluville, jos ei ole äänenvahvistusta.
 
Yleensä en pidä akustisen kitaran soittovälineistä kuin plektrasta, koska ne rajoittavat soittotekniikkaa liiaksi esim. sormi- ja peukaloplekut. Tämä on näitä henkilökohtaisia 'periaatteita', kuten se, että kitarakappaleet on pystyttävä soittamaan makuultakin, tämä vastakohtana klassisen kitaran jäykälle asennolle, jonko toki ymmärrän mahdollistavan parhaat mahdolliset soittoasennot sormillekin.
 
Vielä pari periaatetta: jos kitaransoitto-oppaassa on kappale 'Home on the range', niin jätän sen kirjan väliin, myöskin vältän perinteisesti nimettyjä klassisia kitarakappaleita sekä myös 3 sivua pdemmät nuotinnokset epäilyttävät. Usein ne sisältävät pitkäpiimäisiä, teennäisiä toistoja ja variaatioita. On tietenkin useita hienoja poikkeuksia.
 
Olen vankkumaton periaatteen mies, kuten huomaatte, mutta eipä minulla monta sellaista periaatetta ole, joka ei tarpeen vaatiessa muuttuisi. Periaatteet eivät saa estää järjen käyttöä, kuten usein valitettavasti tapahtuu. Periaate voi olla niin piintynyt, että se estää täydellisesti asian ajattelemisen. Suomalaiset ovat periaatekansaa...
 
Peace and love brothers and sisters!
mll
09.07.2009 16:40:38
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

wedevirtanen: viela en malta olla kirjoittamatta ja kysymättä: Itse kun soitan plektralla, niin rämpytän ihan normaalisti sekä soitan melodiaa sointujen kera, korostaen melodiaääniä, jolloin lyön vaihtoehtoisesti yhtä kieltä, kahta kieltä, kolmea kieltä, neljää kieltä, viittä kieltä tai kuutta kieltä yhtä aikaa sekä sinne sekaan sooloilua bassolla ja treblekielillä. Paksulla plekulla en kerta kaikkiaan saa näitä iskuja tarpeeksi hiljaisella volumella halutessani. No se kai onnistuu, mutta kuvaa hyvin eri soittajien erilaista soittotyyliä.
 
Minulla kyse on myös siitä, että paksulla plekulla soittaessani tuotan niin voimakasta ääntä, että naapurini, enkä itse edes sitä siedä. On tietenkin aivan eri asia jos soittaisin keikalla, niin varmaan täytyisikin käyttää paksua plekua, jos meinaa saada ääntä kuuluville, jos ei ole äänenvahvistusta.
 
Lähinnä tarkoitin sitä, että on täysin turhaa vaihtaa plekuotetta. Kyllä sointujen harjaaminen kevyesti onnistuu ihan "perinteiselläkin" otteella.
 
Minä en taasen ymmärrä, että mikä ongelma on soittaa paksulla plekulla hiljaa, kyllä sillä pystyy soittamaan todella hiljaa myöskin. Ja kyllähän basso yms. kuljetukset on hyvä soittaa kovempaa, että ne välittyisivät yleisölle asti, ainakin kun soittaa muiden kanssa.
 
Tai no ehkäpä olisi varmaankin parempi puhua dynamiikan ääripäistä, kun esiintyy. Merkityksellistä ei varmastikaan ole se kuinka hiljaa tai lujaa soittaa, vaan kuinka hijaisia hiljaiset kohdat ovat verrattuna lujiin... joop. Mutta toki mitä hiljempaa pystyy järkevässä määrin soittamaan, niin sen enemmän on dynamiikkavaraa myös kovissa kohdissa.
 
Yleensä en pidä akustisen kitaran soittovälineistä kuin plektrasta, koska ne rajoittavat soittotekniikkaa liiaksi esim. sormi- ja peukaloplekut. Tämä on näitä henkilökohtaisia 'periaatteita', kuten se, että kitarakappaleet on pystyttävä soittamaan makuultakin, tämä vastakohtana klassisen kitaran jäykälle asennolle, jonko toki ymmärrän mahdollistavan parhaat mahdolliset soittoasennot sormillekin
 
Eikös se plektrakin rajoita soittotekniikkaa...;D Ei kaikkia hyviä kappaleita kuitenkaan makuulta pysty soittamaan, tai no varmaan joku pystyy.
 
Vielä pari periaatetta: jos kitaransoitto-oppaassa on kappale 'Home on the range', niin jätän sen kirjan väliin, myöskin vältän perinteisesti nimettyjä klassisia kitarakappaleita sekä myös 3 sivua pdemmät nuotinnokset epäilyttävät. Usein ne sisältävät pitkäpiimäisiä, teennäisiä toistoja ja variaatioita. On tietenkin useita hienoja poikkeuksia.
 
Sisältäähän kaikki musiikki toistoa, se on tietysti oman pään sisällä mikä on teennäistä ja mikä ei.
 
Olen vankkumaton periaatteen mies, kuten huomaatte, mutta eipä minulla monta sellaista periaatetta ole, joka ei tarpeen vaatiessa muuttuisi. Periaatteet eivät saa estää järjen käyttöä, kuten usein valitettavasti tapahtuu. Periaate voi olla niin piintynyt, että se estää täydellisesti asian ajattelemisen. Suomalaiset ovat periaatekansaa...
 
Etenkin suomalaiset miehet ovat periaatekansaa. Suosittelen, ettei tätä kaikkea periaatteellisuustta vietäisi seuraaville sukupolville.
 
LL
11.07.2009 14:12:45
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Aika vakiintuneeksi on tullut käyttää kompatessa ohkasia plekuja ja tarkemmassa soitossa dunlopin jazz kakkosta tai kolmosta. Fenderin thinit ovat olleet käteviä, mutta en vain tiedä mihin ne on kadonneet. Ohkasten pletrojen merkillä ei ole ollut niin väliä. Jotenkin tuntuu, että pletran malli ja kovuus vaihtelee vähän kausittain. Jazz II ja III on vakiintuneet aikoja sitten, koska kuitenkin ylivoimainen plektra bassoa soittaessa ja menee hyvin myös akustisella.
 
wedevirtanen
12.07.2009 00:22:07
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Noniin, taas meni yksi älyttömistä periaatteistani nurin! Nimittäin se, että kaihdan perinteisesti nimettyjä klassisia kitarasävellyksiä, sillä huomasin itse, että nehän ovat kätevä tapa nimetä sävellyksiä ja niiden osia.
 
Sävellän Sonataa ja paperilla on jo first, second sekä third movements!
 
Peace and love brothers and sisters!
samueld
13.07.2009 11:11:05
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

wedevirtanen: Noniin, taas meni yksi älyttömistä periaatteistani nurin! Nimittäin se, että kaihdan perinteisesti nimettyjä klassisia kitarasävellyksiä, sillä huomasin itse, että nehän ovat kätevä tapa nimetä sävellyksiä ja niiden osia.
 
Sävellän Sonataa ja paperilla on jo first, second sekä third movements!

 
Yleensá moneen vakiintuneeseen káytántn on joku járkisyy taustalla.
 
ne on muuten suomeksi: sonaatti, ensimmáinen, toinen ja kolmas osa.
 
I'd sell my sister to whorehouse rather than play a Korean guitar.
wedevirtanen
13.07.2009 11:47:06
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

samueld: Yleensá moneen vakiintuneeseen káytántn on joku járkisyy taustalla.
 
ne on muuten suomeksi: sonaatti, ensimmáinen, toinen ja kolmas osa.

 
Mietiskelen nyt järkisyitä sonaattien osiin. En löytänyt kuin: kappaleella on motiivi, joka jatkuu, vaikka eri osat eivät toista alkuperäistä ensimmäistä osaa, mutta tyyli ja kappaleen syvempi merkitys jatkuvat näissä osissa.
 
Peace and love brothers and sisters!
tuomas30
27.07.2009 23:19:42
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

mistähän materiaalista nää plekut on yleensä tehty, kun piti sytkällä vähän taivuttaa peukaloplektraa parempaan kulmaan niin se roihahti ilmiliekkeihin ja palo poroiks =) noo offtopic mutta huvitti toi tapahtuma
 
wedevirtanen
28.07.2009 00:21:47
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kertokaa heti, jos joku löytää peukalopleku-plektran, joka muistuttaisi käytettäessä tavallista plektraa. Pitäisi olla erittäin taipuisa ja ohut.
 
Tilasinkin yhden sellaisen, mutta se oli liian jäykkä. Tilaamatta ja kokeilematta jäi sellainen malli, jossa plektra oli kiinnitetty, jonkinlaisella tarrahihnalla sormen ympärille. Se voisi olla ratkaisu, joka takaisi plektran pysymisen peukalossa sekä sen vapaamman liikkumisen, tiä si?
 
Peace and love brothers and sisters!
PappaSF
28.07.2009 00:33:54
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

wedevirtanen: Kertokaa heti, jos joku löytää peukalopleku-plektran, joka muistuttaisi käytettäessä tavallista plektraa. Pitäisi olla erittäin taipuisa ja ohut.
 
Tilasinkin yhden sellaisen, mutta se oli liian jäykkä. Tilaamatta ja kokeilematta jäi sellainen malli, jossa plektra oli kiinnitetty, jonkinlaisella tarrahihnalla sormen ympärille. Se voisi olla ratkaisu, joka takaisi plektran pysymisen peukalossa sekä sen vapaamman liikkumisen, tiä si?

 
Ite myöskään en ole oikein missään nähny peukaloplekua jotka olis ohkaisia, joten omistan kaksi kappaletta ja toisen lyhensin ja vähän ohensinkin (käytin karkeampaa hiomapaperia ja sitten sellaista jotain tosi hienoa hiomapaperia (1000?? en muista kuinka tuo hiomapaperin karkeus ilmoitetaan, muistan vaan tonnisen).
 
Juniper
28.07.2009 00:53:02
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

wedevirtanen: Kertokaa heti, jos joku löytää peukalopleku-plektran, joka muistuttaisi käytettäessä tavallista plektraa. Pitäisi olla erittäin taipuisa ja ohut.
 
Tilasinkin yhden sellaisen, mutta se oli liian jäykkä. Tilaamatta ja kokeilematta jäi sellainen malli, jossa plektra oli kiinnitetty, jonkinlaisella tarrahihnalla sormen ympärille. Se voisi olla ratkaisu, joka takaisi plektran pysymisen peukalossa sekä sen vapaamman liikkumisen, tiä si?

 
Fred Kellyt on parhaat peukkuplekut mitä löytyy. Esim slickpick on pieni kevyt ja itse pystyn sillä vetämään ihan samat jutut mitä normiplekulla.
 
tommijk
28.07.2009 01:26:19
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Juniper: Fred Kellyt on parhaat peukkuplekut mitä löytyy. Esim slickpick on pieni kevyt ja itse pystyn sillä vetämään ihan samat jutut mitä normiplekulla.
 
Näin on. Tämmönen on mulla toiminut: http://www.elderly.com/accessories/items/PKBBT-L.htm
 
wedevirtanen
28.07.2009 01:59:50
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Tommy The Cat: Näin on. Tämmönen on mulla toiminut: http://www.elderly.com/accessories/items/PKBBT-L.htm
 
No, just tuollainen minullakin on ollut testissä, mutta vaikka se on mallia light, niin se on liian paksu meikäläiselle. Kokeiliskohan tuota PappaSF:n kikkaa ja hiois sitä ohuemmaksi.
 
Peace and love brothers and sisters!
PappaSF
28.07.2009 16:03:58
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Meikä teki oman virityksen tämän topikin innoittamana.
 
Ainekset:
 
Fenderin medium pleku
Peukkupleku
Loctite Super Glue+ pikaliima
 
1) Ekaks törkkäsin peukkupelkun peukaloon kiinni niin kuin käyttäisin sitä
2) Pujotin Fenderin medium plekun sinne väliin.
3) Kattelin ja sovittelin hieman Fenkun plekun paikkaa ja katoin mistä kohtaa peukkuplekun voisi katkaista (vielä en katkaissut koska huomasin että on hyvä pienentää fenkun plekua, jotta sen plekun kieliin osuva kärkipää olisi sopivan "pitkällä" eli se mitä se nyt normaalisti käytettynä näkyisi plekun kärkeä vapaana.
4) Leikkasin Fenkun plekua sivuilta ja kämmenen puoleisesta osasta enkä koskenut plekun kärkipäähän ollenkaan
5) Taas kokeilin miten nuo kimpassa istuu mun peukalossa ja kattelin mittaillen ja sitten katkaisin vasta myös tuon peikaloplekun pään pois
6) Katkaistujen/leikattujen osion reunojen hionta kevyesti pikku viilalla ja hienosäätö santapaperilla (kuvissa tosin vaan lukee maininta santapaperista).
7) Osien liimaus vielä tarkistus sovituksen jälkeen juuri kohdilleen
 
Ei tarvinnu odotella kauhean pitkään pikaliiman kuivausta kun jo testasin plekua ja se toimi paljon paremmin kuin se toinen peukkupleku josta olen päätä pätkässy ja hionu ohkaisemmaksi.
 
Taidan tehdä toisen samanlaisen käyttäen Fenkun Thin plekua.
 
Soitto testauksessa huomasin, että vaikka käytin medium plekua niin se ikään kuin on aavistuksen ehkä ei niin taipuisa johtuen peukkuplekun jäykkyydestä joten thin on ihan kokeilun arvoinen myös ja meinaan sen piruuttani kokeilla.
 
Kuva löytyy mun profiilistani oletuskuvana ja linkissä sama kuva isompana:
 
http://koti.mbnet.fi/tapkuu/FenkkuPeukku.jpg
 
PS. se toinen peukkuplekun katkaisu ja hionta ohkaisemmaksi ei ole näin hyvä kuin tämä minkä nyt tein, ja kun viilaa plekun kärkiosaa ohkaisemmaksi niin en tiedä mitenkä sen kestävyys paljon soitettuna toimii (ei vielä kyllä mulla hajonnut) mutta jotenkin tuntuu, että valmiin normiplekun kärkipää on parempi kun vaan tuon normiplekun istuttaa siihen peukkuplekuun sopivasti.
 
Hintapuolesta en osaa sanoa mikä tulee halvemmaksi, ostaakko sitten jostain valmiina noita ihan erikoisia peukkuplekuja vai tekemällä itse.
 
Toivottavasti tästä oli iloa teille, jos ei muuta niin kun en osaa itse rakentaa kitaroita niin pysyttelen tässä plekupuolessa ;-)
 
wedevirtanen
30.07.2009 21:58:14
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

PappaSF: Joo, melkein samanlainenhan siitä tuli kuin myynnissä olevista. Tosin taitaa olla hankalampi tapa, koska muistaakseni nuo peukkuplekut maksoivat 3-4 $ kappale. Tietenkin kun itse tekee, niin saa mukailtua enemmän mieleisensä.
 
Peace and love brothers and sisters!
PappaSF
30.07.2009 22:08:54
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

wedevirtanen: PappaSF: Joo, melkein samanlainenhan siitä tuli kuin myynnissä olevista. Tosin taitaa olla hankalampi tapa, koska muistaakseni nuo peukkuplekut maksoivat 3-4 $ kappale. Tietenkin kun itse tekee, niin saa mukailtua enemmän mieleisensä.
 
Tais olla nuo pari peukaloplekua n. 1.50 ovh per kipale, fenderin medium on jotain reilusti alle euron, saiskos niitä eurolla n. 2-5 kipaletta varmaan.
 
Sikäli ihan onnistunu tuo kun nyt pleku ei ole niin paksu ja raskas kuin valmiiksi ostettu, itse en löytäny valmiiksi ostetuista ohkaisempaa kuin 0.75 mm, tuo medium lienee siinä 0.5? paikkeilla.
 
Tuolleen kun itse tekee saa just sellaisen mikä istuu parhaiten ja myös saa ohkaisemman pelun kärjen paksumman sijasta.
 
Hintoihin en huomioinu pikaliimaa kun sitä on aina kotona muutenkin.
 
Zeeboo
31.07.2009 08:10:50 (muokattu 31.07.2009 08:28:28)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

PappaSF: Meikä teki oman virityksen tämän topikin innoittamana...
 
Useimmat hyvät ideat ovat yksinkertaisia! Nationalin L-koko olisi muuten ollut sopiva, mutta paksuus ja kärjen muotoilu eivät tuntuneet omilta. Rakentelin Papan reseptillä Natikasta ja Dunlopin .99mm:stä kokeeksi oman hybridin, ja hyvin tuntuu pelaavan.
 
Pikkuisen sotkin mukaan omaa designia: Laitoin amputoidun peukkulektran peukaloon, pikaliimaa tämän tasaiselle pinnalle ja otin Dunlopin käteen niinkuin normaalisti soittaessa:
http://muusikoiden.net/dyn/users/61436.jpg
Dunlopia en muotoillut, koska halusin, että peukalo-etusormi tuntuma pysyy samana. Toisaalta, laiskotti...
 
Bumblebeetä olisi ollut mukava kokeilla, mutta lähikaupoista ei löytynyt. Tämä tuntuu toimivan, joten tällä mennään siihen asti, kunnes vielä paremmin käteensopivaa tulee vastaan.
 
"Kaikki äänet, jotka saat soitettua, syntyvät tekniikasta. Ne äänet, jotka jätät soittamatta syntyvät hyvästä mausta."
PappaSF
31.07.2009 11:06:31
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Zeeboo: Rakentelin Papan reseptillä Natikasta ja Dunlopin .99mm:stä kokeeksi oman hybridin, ja hyvin tuntuu pelaavan.
 
Pikkuisen sotkin mukaan omaa designia: Laitoin amputoidun peukkulektran peukaloon, pikaliimaa tämän tasaiselle pinnalle ja otin Dunlopin käteen niinkuin normaalisti soittaessa:
http://muusikoiden.net/dyn/users/61436.jpg
Dunlopia en muotoillut, koska halusin, että peukalo-etusormi tuntuma pysyy samana. Toisaalta, laiskotti...

 
Tuota tapaa en ajatellu, tosiaan tuolla saa myös sen peukalo-etusormen tuntuman pysymään samana, tätä voisi hyvin sanoa tuotekehittelyksi :-) (oiva idea tuo tapa kiinnittää)
 
Arttuonline
17.11.2009 19:09:36
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Dunlopin 0,50mm punasia perus plekuja käytän, toimii mulla Taylorilla soitettaessa :)
 
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1 2 3

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2018, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti