Muusikoiden.net
09.12.2016
Musamaailma.fi - Soittimet helposti netistä 

Kitarat: akustinen »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Plektrat
1 2 3
tommijk
08.07.2009 14:22:18
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Voipi olla vähän tämmönen hifistelyaihe, mutta tottahan se on että varsinkin akustisen soitossa plektralla on todella iso vaikutus soundiin ja soittomukavuuteen. Tullut käytyä monenlaisia plekuja läpi, mutta tuntuu että oikeanlaista ei ole vielä löytynyt.. Pitäis löytää semmonen hyvä kompromissi pleku jolla taittuis rämpyttely ja soolot. Tällä hetkellä käytössä dunlopin 0.88 nylon pleku.
 
Minkälaisia plekuja itse käytät mihinkin soittotilanteeseen ja miksi?
 
weelie
08.07.2009 14:52:54 (muokattu 08.07.2009 15:19:05)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Oikeastaan on kahta tyyppiä:
 
Shell / Tortoise shell tyyppiset. Paksuus on M tai L. Merkki Fender, Dunlop, tms. Puhtaisiin sähkökitarasaundeihin (strato). Tai joskus akkarilla jos haluaa lepsumpaa. Paksuus ehkä sellaista 0.63 - 0.95mm.
 
Vihreä gator 1.4mm tai D'Andrea sininen läpikuultava 2.0mm. Särömmät saundit sähkökitaralla (strato) tahi yleissoitto akkarilla. Tuo D'Andrea on se lempparini.
 
Kaikki nämä ovat normaalimuotoisia ja kokoisia. Piskuiset stubbyt tai muut oudon malliset eivät minulle ole sopineet.
 
Sormiplekut ja sormiplekut on erikseen, niitäkin minulla toki on ja käytänkin. Tosin pelkästään sormillakin tulee soitettua.
 
'Music is not a sport, there's no competition' (Ronnie Earl)
Blain
08.07.2009 15:13:19
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Mulla on yleensä joko dunlopin pinkki 0,88 tai sitten Jazz III tai Big Stubby akustisella rämpytellessä. Plektra saa olla aika paksu, en tykkää ohuista ollenkaan.
 
x
masterhat
08.07.2009 15:20:56
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

ite taas soittelen tolla dunlopin punasella, tosi ohut, tyyliin jotaa 0.63mm tjms.
 
voi soittaa kompit vähän ronskimminkin, eikä lopputuloksena o pelkkää räminää. nyt oon alkan käyttää myös sähkiksen kanssa noita ohuita plekuja, hyvä tatsi niin akkariin ku sähkikseenkin
 
''On moraalitonta antaa tyhmien ihmisten pitää rahansa''
papitsu
08.07.2009 17:04:16
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Dunlopin pinkkejä. Vähän tarpeesta riippuen .46 - .96 paksuuksia käytän, sen paksummista en tykkää edes sähkiksellä.
 
BACON IT!
blackmore81
08.07.2009 17:33:07
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Dunlopin pinkillä mennään täälläkin. Paksuus .71 mm. Sillä soitetaan sekä akustista että sähkistä.
 
What the hell is wrong with freedom? That's what it's all about
mll
08.07.2009 18:27:16 (muokattu 08.07.2009 18:28:07)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Käytin pitkään Claytonin plekuja, mutta sitten löysin täydellisen plektran. Wegenin plekut ovat sairaan hyviä, mutta kyllä ne maksavatkin.
 
Perinteisemmän mallinen 1,4mm paksu
http://elderly.com/accessories/items/WP-BG-WHT.htm
 
Iso kolmio 1,4mm paksu
http://elderly.com/accessories/items/WP-TF140-WHT.htm
 
Minulla on kestänyt vuoden verran tuollainen kolmion mallinen plektra, joten ei niiden käyttäminen niin kallista ole kuitenkaan.
 
wedevirtanen
08.07.2009 18:53:01
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Erittäin ohut pitää olla, että saa säädeltyä soiton voimakkuutta etenkin nopeissa edestakaisissa kompeissa, joita en voisi kuvitellakaan soittavani paksulla plekulla, joilla soitettuna saundi on karu ja kulmikas.
 
Soitan rennolla ranteella ja pidän ohuilla plektroilla aikaansaaduista herkistä nyansseista. Ehkä sitten Green Day tyyliseen soittoon nuo paksut plekut sopivat, raskaasti koko kädellä, mutta eikö siitä lähde hirveä meteli?
 
Ohuet plektrat saa myös soitettaessa jäykemmiksi, kun vaihtaa plekun asentoa eli siirtää peukaloa plekun taakse tukemaan.
 
Peukaloplekujakaan en ole löytänyt vielä tarpeeksi ohuita, vaikka tilasin pari plektra/peukalopleku yhdistelmää.
 
Peace and love brothers and sisters!
mll
08.07.2009 19:33:33 (muokattu 08.07.2009 19:33:57)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

wedevirtanen: Erittäin ohut pitää olla, että saa säädeltyä soiton voimakkuutta etenkin nopeissa edestakaisissa kompeissa, joita en voisi kuvitellakaan soittavani paksulla plekulla, joilla soitettuna saundi on karu ja kulmikas.
 
Soitan rennolla ranteella ja pidän ohuilla plektroilla aikaansaaduista herkistä nyansseista. Ehkä sitten Green Day tyyliseen soittoon nuo paksut plekut sopivat, raskaasti koko kädellä, mutta eikö siitä lähde hirveä meteli?

 
Olen täysin eri mieltä. Paksuilla plekuilla nimenomaan saa enemmän kontrollia soittoon, sekä myös kontrolloitua dynamiikkaa.
 
Ei paksuilla plekuilla soittaminen todellakaan tarkoita jäykkää rannetta. Lähes kaikki bluegrass-soittajat käyttävät paksuja plekuja. Mustalaisjazzin soittajat käyttävät käsittääkseni todella paksuja plekuja, 2,5-5mm.
 
Ohuet plektrat saa myös soitettaessa jäykemmiksi, kun vaihtaa plekun asentoa eli siirtää peukaloa plekun taakse tukemaan.
 
Olen itse ajatellut, että plekun asennon muuttaminen kielii huonosta soittotekniikasta ja kontrollista. Samalla otteella pystyy, ainakin paksuilla plekuilla, tekemään kaiken mitä ikinä tarvitsee. Tämä on tietysti makuasia.
 
Veikko
08.07.2009 19:46:50
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Johtuu vähän millä akustisella soittaa. Resonaattoria rämpytellessä on yleensä 0,84mm pleku tai ei plekua lainkaan. 12-kielistä ratoessa on mahollisimman ohut ja tavallista aksutinta soitettaessa yleensä 0,69mm
 
Kun soittelu on lähinnä komppaamista, siihen hommaan en ole saanu tatsia paksuilla plekuilla. Niin ja plekut on yleensä Planet Waves -merkkisiä.
 
Selvinpäin ateisti, krapulassa hindu
wedevirtanen
08.07.2009 21:23:41
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Joo tarkoitin etupäässä komppaamista. Bluegrassissahan käytetään paljon bassokuvioita korostamaan komppejakin.
 
Mitä herkkiin nyansseihin ja kontrolliin, niin paksulla plektralla (nimenomaan kompatessa) ei saa lähellekään sitä sävymäärää kuin ohuella. Ohuella plekulla saa aivan hienonhienoja liippasuja.
 
Jos pitää plektaa koko ajan samassa asennossa, niin se rajoittaa myös saundimaailmaa. Ei ole mitään pakonomaista sääntöä, että pleku pidettäisiin aina samassa asennossa. Vaihtelamalla asentoa, kuten sanoin, saa rikkaamman saundimaailman.
 
Peace and love brothers and sisters!
Zeeboo
08.07.2009 21:41:39
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

mll: ... Paksuilla plekuilla nimenomaan saa enemmän kontrollia soittoon, sekä myös kontrolloitua dynamiikkaa.
 
Just. Ohuet läpsyt tuntuu ainakin omaan käteen... läpsyiltä. Ihan hentoon menoon varmaan OK, mutta dynamiikan kanssa on vähän niin ja näin.
 
Itse soitan sekä sähköt että akustiset Dunlopin (DELRIN 500 PICK) 0.96mm, D'Addarion 0.99mm tms, kunhan on pyöristetty reuna ja ei ihan täys mattapinta.
 
Makuasioitahan nämä, eipä näitä plektroja muuten ziljoonaa erilaista tehtäisi...
 
"Kaikki äänet, jotka saat soitettua, syntyvät tekniikasta. Ne äänet, jotka jätät soittamatta syntyvät hyvästä mausta."
mll
08.07.2009 21:55:39 (muokattu 08.07.2009 22:04:55)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

wedevirtanen: Joo tarkoitin etupäässä komppaamista. Bluegrassissahan käytetään paljon bassokuvioita korostamaan komppejakin.
 
Onhan bassokuvioidenkin soittaminen komppaamista. Ei komppaaminen tarkoita pelkästään sointujen harjaamista.
 
Mitä herkkiin nyansseihin ja kontrolliin, niin paksulla plektralla (nimenomaan kompatessa) ei saa lähellekään sitä sävymäärää kuin ohuella. Ohuella plekulla saa aivan hienonhienoja liippasuja.
 
Olen kyllä asiasta aivan eri mieltä. Paksulla plekulla saa todella suuren sävypaletin käyttöön. Ihan yhtä lailla paksulla plekulla saa hienonhienoja liippasuja aikaisiksi.
 
Jos pitää plektaa koko ajan samassa asennossa, niin se rajoittaa myös saundimaailmaa. Ei ole mitään pakonomaista sääntöä, että pleku pidettäisiin aina samassa asennossa. Vaihtelamalla asentoa, kuten sanoin, saa rikkaamman saundimaailman.
 
Plektran kulmaahan voi muuttaa, vaikkei ote muuttuisikaan. Otetta ei tarvitse välttämättä muuttaa, jotta saisi eri soundeja aikaiseksi kitarasta. Tää vaahtoaminen plektran asennosta liittyy hyvin kiinteästi opetustyöhöni. Minusta plektran asennon vaihtaminen kesken soiton, tai ylipäätään, on täysin turhaa. Asennon vaihtamisella tarkoitan plektran siirtämistä esimerkiksi "hyppysiin", jotta olisi helpompi kompata kevyesti, kevyesti komppaaminen onnistuu pelkestään tatsia keventämällä. Toki esimerkiksi käsi nyrkissä tai vapaana olevat sormet avoimena ei ole plektran asennon muuttamista. Asennon vaihtaminen on energian tuhlaamista ja jos pitää siirtyä harjaamisen lomassa soittaa tiukasti bassokuvioita tai siirtyä melodiasoittoon, niin plektran asennon muuttaminen hidastaa pahoin tällaista toimintaa. Pahoittelen vaahtoamistani.
 
Mites tämän voisi päättää jotenkin järkevästi... Jos sinä koet, että ohuella plektralla saa sen aikaiseksi, mitä sinä kaipaat, niin todella hyvä juttu. Mutta kuitenkin paksu plektra osaavissa käsissä pystyy varmasti tuottamaan paljon laajemman sävyvalikoiman, kuin ohut plektra.
 
Mutta kuten Zeeboo tuossa kirjoitti
 
Makuasioitahan nämä, eipä näitä plektroja muuten ziljoonaa erilaista tehtäisi...
 
tommijk
08.07.2009 22:02:00
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Onko muuten jollain kokemusta kuinka eri materiaalit vaikuttaa soundiin?
 
mll
08.07.2009 22:11:30
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Tommy The Cat: Onko muuten jollain kokemusta kuinka eri materiaalit vaikuttaa soundiin?
 
Ne vaikuttavat todella paljon...;D
 
wedevirtanen
08.07.2009 22:48:14
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Eniten saundiin vaikuttaa soittaja, oli pleku mikä hyvänsä.
 
Oli pakko ottaa oikein pleku käteen ja koittaa. Minäkin vielä vaahtoan: on selvää, että paksulla plekulla ei saa samoja saundeja kuin ohuella, koska se ei taivu kieliä vasten. Silloin kosketus on aina voimakkaampi. Se on fysiikan lakien mukainen tosiasia. Toisaalta ohuella plekulla saa jämäkämpää soundia jos siirtää peukkua enemmän tyveen.
 
Muutenkin 'oikea' plektra-asento on jäykempi, sillä mitä enemmän plektraa pitää pinsettiotteella eli siirtää otteen sormen viimeisen nivelen varaan, niin sitä enemmän plektra mukailee kieliä, sillä etusormen ja peukalon viimeinen nivel taipuu sekin. Välillä itsekin pidän plektraa 'oikeassa' otteessa esim. sooloillessa joskus, mutta sitten kun vaihdan takaisin komppiin, niin plektran ote vaihtuu. Taatusti on monipuolisempi tapa. Ehkä vaikeampi hallita, koska variaatioita on enemmän.
 
En silti välttämättä suosittele tapaa, mutta itselleni pidän tätä ehdottomasti parhaana.
 
Eihän tässä mitään totuuksia ole, mutta fysiikan lait on huomioitava väitteissään. :) Tottahan toki myös paksun plektran kaikkia saundeja ei saa ohuemmalla aikaiseksi.
 
Peace and love brothers and sisters!
konehes
08.07.2009 23:38:13
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Folk-punk -duossa soitan akkaria todella kovaa, plektrana Fender thin. Olen kokeillut yli kymmenen vuotta kaikenlaisia plektroja, mutta tuo on ainoa, mikä sopii minulle tuohon meininkiin. Sillä saan mielestäni parhaan kontrollin soittoon.
 
Miinuksena on se, että plektroja kuluu kasoittain vuodessa. Joka keikalla pari ja treeneissäkin silloin tällöin.
 
cherub with heavy metal machine
Suuri Sekopersoona
09.07.2009 00:14:25 (muokattu 09.07.2009 00:16:35)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Soitan nylonkielistä akustistani lähinnä .46 nylonilla, kovin hevit biisit .60 nylonilla. Vieläkin ohuempaa voisi kokeilla jos löytäsin. Sooloja en juuri soittele, joten tuo vaikuttaa varmasti. Soundi ei ole minulle niin tärkeä. Joitain biisejä soitan sormillanikin.
 
wedevirtanen
09.07.2009 01:29:51
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Uskomatonta höpinää, itseltäni meinaa, mutta toin vain esiin aatoksia, jotka yhtäkkiä tulivat mieleen.
 
Oikeasti olen sitä mieltä, nyt, että tietenkin ohuilla ja paksuilla saa omanlaisensa kontrollin ja niiden käytön hallitsija saa omalla tavallaan parhaat sävyt soitosta esiin, koska hallitsee oman tyylinsä parhaiten. (uskomaton höpinä jatkuu...) Molemmilla keinoilla, tavoilla, plektroilla saa varmasti haluamansa sävyt esiin, muutoinhan sitä olisi vaihtanut tyyliä ja plektran vahvuutta.
 
Yksi asia tietenkin 'oikealla' otteella on parempi, juuri mll;n mainitsema tarkkuuden ja täsmällisyyden saavuttaminen on niin helpompaa. Jos ei plektra ole aina samalla tavalla, niin se hankaloittaa oppimista ja kestää todella kauan, ennen kuin saavuttaa saman tarkkuuden kuin paksummalla plekulla. Vähän sama juttu kuin klassisen kitaran soiton oppimisessa, jos ei käytä oikeita asentoja yms.
 
joo, ohuita plektroja menee kyllä vuodessa melkoinen kasa ja loput hukkuu. Vielä kun keksittäisiin hukkumaton plektra ja sekoamattomat johdot, niin soittajan elo olisi paljon helpompaa.
 
Peace and love brothers and sisters!
mll
09.07.2009 09:54:09
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Eniten saundiin vaikuttaa soittaja, oli pleku mikä hyvänsä.

Totta maar. Tsekatkaapa miten Pat Metheny soittaa. Mutta tämä vaahtoaminen todennäköisesti johtuu opettajan roolistani. Tapasin joskus taanoin aloittelevan sähkökitaristin, joka piti plektraa niin kuin Metheny. Oikeassa kädessä ei ollut minkäänlaista kontrollia. Opastin häntä pitämään plektraa ns. "oikein", niin soitto alkoi heti kuulostaa paremmalta.
 
Oli pakko ottaa oikein pleku käteen ja koittaa. Minäkin vielä vaahtoan: on selvää, että paksulla plekulla ei saa samoja saundeja kuin ohuella, koska se ei taivu kieliä vasten. Silloin kosketus on aina voimakkaampi. Se on fysiikan lakien mukainen tosiasia. Toisaalta ohuella plekulla saa jämäkämpää soundia jos siirtää peukkua enemmän tyveen.
 
Sinä väititkin ensimmäisessä kirjoituksessa, että paksut plekut sopivat lähinnä greenday-tyyliseen renkutukseen. Paksulla plekulla saa ihan yhtä lailla nyansseja ja dynamiikkaa, tai no minun mielestäni enemmän, kuin ohuella plekulla.

Muutenkin 'oikea' plektra-asento on jäykempi, sillä mitä enemmän plektraa pitää pinsettiotteella eli siirtää otteen sormen viimeisen nivelen varaan, niin sitä enemmän plektra mukailee kieliä, sillä etusormen ja peukalon viimeinen nivel taipuu sekin. Välillä itsekin pidän plektraa 'oikeassa' otteessa esim. sooloillessa joskus, mutta sitten kun vaihdan takaisin komppiin, niin plektran ote vaihtuu. Taatusti on monipuolisempi tapa. Ehkä vaikeampi hallita, koska variaatioita on enemmän.

En silti välttämättä suosittele tapaa, mutta itselleni pidän tätä ehdottomasti parhaana.


Mun mielestäni tämä metodisi on pelkkää kontrollin puutetta. Ei sinun tapasi ole sen monipuolisempi, pikemminkin päinvastoin. Minulle komppaaminen ei ole pelkkää sointujen harjaamista, välillä voi soittaa bassokuljetuksia, melodia/stemmapätkiä, riffejä tai näppäillä enemmän yksittäisiä kieliä. Näiden eri soittotapojen välillä pitää pystyä siirtymään mahdollisimman sujuvasti ja nopeasti, joka taasen tarkoittaa sitä, että plektraa on suotava pitää samalla tavalla koko ajan.
 
Oikeasti olen sitä mieltä, nyt, että tietenkin ohuilla ja paksuilla saa omanlaisensa kontrollin ja niiden käytön hallitsija saa omalla tavallaan parhaat sävyt soitosta esiin, koska hallitsee oman tyylinsä parhaiten. (uskomaton höpinä jatkuu...) Molemmilla keinoilla, tavoilla, plektroilla saa varmasti haluamansa sävyt esiin, muutoinhan sitä olisi vaihtanut tyyliä ja plektran vahvuutta.
 
Nyt alamme saavuttaa jonkinlaista yhteisymmärrystä asiasta. Mutta se minkä olen kokenut käytönnössä ja minkä asian jotkut viisaammat kirjojakin kirjoittaneet soittajat ovat sanoneet on, että paksummalla plektralla saa enemmän dynamiikkaa ja laajemman sävyvalikoiman. Seppo Sillanpään mandoliiniopas kertoo seuraavanlaisen tarinan:
 
"Monet ammattilaiset konsertoivat mandolinistit pitävät parhaina aivan jäykkiä ns. heavy- tai extra heavy -plektroja, joihin tottuminen vaatii sinnikästä harjoittelua. Jäykän plektran avulla on mahdollista aikaansaada kaikkein laajin sävyvalikoima hienostuneista hiljaisista sävyistä voimakkaisiin ja pistäviin sävyihin."
 
Tottakai, jos ohuen plektran soundi on "sun juttu", niin sehän on mahtavaa. Ei siinä mitään. Lähinnä annoit hyvän syyn vaahdota, koska väititi paksujen plektrojen sopivan vain kulmikkaaseen hakkaamiseen green day -tyyliin.
 
Yksi asia tietenkin 'oikealla' otteella on parempi, juuri mll;n mainitsema tarkkuuden ja täsmällisyyden saavuttaminen on niin helpompaa. Jos ei plektra ole aina samalla tavalla, niin se hankaloittaa oppimista ja kestää todella kauan, ennen kuin saavuttaa saman tarkkuuden kuin paksummalla plekulla. Vähän sama juttu kuin klassisen kitaran soiton oppimisessa, jos ei käytä oikeita asentoja yms.
 
Kyllä. Juurikin näin.
 
joo, ohuita plektroja menee kyllä vuodessa melkoinen kasa ja loput hukkuu. Vielä kun keksittäisiin hukkumaton plektra ja sekoamattomat johdot, niin soittajan elo olisi paljon helpompaa.
 
Osta tarpeeksi kalliita plektroja niin eivät huku niin helposti. Minulla toiminut todella hyvin.
 
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1 2 3

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

» Kirjaudu sisään

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti