| Aihe: Taylor guitars | |
|---|
 mll
04.12.2009 12:34:31 | |
|
weelie: Johan täällä jauhetaan. Kyllä minäkin muistan että Wede kertoi ostaneensa Taylorin tai pari DLX:n varastontyhjennyksestä. Ehkä se oli sitten myynti-ilmoituksessa missä kertoi, jossei palstalla.
Löytyi muuten netistä tämmöinen
http://tori.suomi24.fi/myyd%C3%A4%C … 855+12-kiel.+akustinen+kitara/23924
Weden täylöri myynnissä ja ilmoituksessa lukee aika selvästi DLX. Ilmoitus lienee aikast vanha;D
"Ostettu n. 2 viikkoa sitten DLX Musiikista."
Internet ei unohda koskaan...
Wede lienee ihan hyvä tyyppi, ei siinä mitään. Mutta palstalla meni aivan mutkalle. Annetaan sen jutun jo olla.
Eihän Wedessä todellakaan mitään vikaa ole. Ainahan vastarannankiiskejä kaivataan mukaan keskusteluja värittämään. Näitten foorumeiden kritiikkejä ei vain saisi ottaa liian henk. koht.
Juu. Mutt annetaan asian olla. | |
Mutta varokaa te Taylor-kitaroiden omistajat lentämästä United Airlinesillä: http://www.youtube.com/watch?v=5YGc4zOqozo&feature=fvst |  tumo7
11.11.2012 21:15:23 (muokattu 11.11.2012 21:17:26) | |
|
Vaikka ketju on muutamia vuosia vanha, nostan aihetta enkä turhaan heitä tiskiin uutta threadia.
Löytyykö kokemuksia GS Ministä, erityisesti mahonkikantisesta? Ensimmäistä teräskielistä tässä olen hankkimassa noin 6 vuoden soittokokemuksella. GS Mini kiinnostaa ja erottuu edukseen, se vaikuttaa hyvältä ja kaikin puolin laadukkaalta, pienestä koosta huolimatta soundia sanotaan silti isoksi. Testailemaan en ole vielä päässyt.
Vielä yleisesti kysymys: GS Miniä on saatavilla seko Sitka-kuusikantisena että troopisella mahonkikannella. Luoko mahonkikansi sitkankuusikantta tummemman äänen, koska kuten sähkökitaroissakin, mahonkirunkoiset ovat tummasoundisempia kuin esimerkiksi leppärunkoiset?
EDIT: http://www.dlxmusic.fi/Product/product.aspx?id=233140 | |
tumo7: Vaikka ketju on muutamia vuosia vanha, nostan aihetta enkä turhaan heitä tiskiin uutta threadia.
Löytyykö kokemuksia GS Ministä, erityisesti mahonkikantisesta? Ensimmäistä teräskielistä tässä olen hankkimassa noin 6 vuoden soittokokemuksella. GS Mini kiinnostaa ja erottuu edukseen, se vaikuttaa hyvältä ja kaikin puolin laadukkaalta, pienestä koosta huolimatta soundia sanotaan silti isoksi. Testailemaan en ole vielä päässyt.
Vielä yleisesti kysymys: GS Miniä on saatavilla seko Sitka-kuusikantisena että troopisella mahonkikannella. Luoko mahonkikansi sitkankuusikantta tummemman äänen, koska kuten sähkökitaroissakin, mahonkirunkoiset ovat tummasoundisempia kuin esimerkiksi leppärunkoiset?
EDIT: http://www.dlxmusic.fi/Product/product.aspx?id=233140
Tiedä sitten onko kysyjä jo kitaransa valinnut, mutta mahonkikantinen GS Mini tuli vähän aikaa sitten hommattua. Mahonkiin päädyin juurikin lämpimämmän äänen takia (youtubea tuli vakoiltua, hakusanoilla "GS mini spruce vs mahogany"). Ero ei ihan suurensuuri ole, mutta kuultavissa.
Äänihän tässä on todella miellyttävä, sanoisin että tasapainoinen ja selkeä. Alapäätä on jopa enemmän kuin koosta voisi kuvitella. Kuulostaa hyvältä jo hiljaisessa sormisoitossa, ja siinä mielessä on aivan eri planeetalta kuin joskus aiemmin omistamani D-koppainen kiinalaisakkari.
Kitara on oikein näppärän kokoinen ja laadukkaan oloinen. Työnjälki on kauttaaltaan hyvää, nauhatyö hyvää, kaula suora, kielten korkeus sopiva. Itse asiassa helpposoittoisin kitara mitä olen ikinä päässyt soittamaan, varmaankin lyhyen skaalan ja hyvien säätöjen ansiosta. 13-setin kielet tuntuvat riittävän jämäkiltä tässä lyhyessä skaalassa. Yksi vähän kuollut ("tumppu") nuotti löytyy otelaudan puolenvälin tienoilta, ei toistu muualla. Virittimet ovat tarkan ja jämäkän oloiset. Ainoana ulkonäkövirheenä plekusuoja oli vähän huono, tortoiseväri puuttui muutamasta paikasta niin että suoja oli vähän repaleisen näköinen. Irrotin sen kokonaan kun en semmoista tarvitse ja kitara näyttääkin paremmalta ilman.
. | |
Teilorilla musaa vääntävät...... onko paljonkin talven mittaan kuivuus ongelmaa? Tuplakostutinta joudun pitämään ja säätämään talvella ihan sitä tehen.
DLX:lle kuuleman mukaan Teiloreita hoitoon tuotu kannen poksahtelun tiimoilta. Suomi on nykyisin niin armoton maa - myös kitaroille...... |  konnamatti
11.01.2014 17:05:54 (muokattu 11.01.2014 17:06:28) | |
|
raapas: Teilorilla musaa vääntävät...... onko paljonkin talven mittaan kuivuus ongelmaa? Tuplakostutinta joudun pitämään ja säätämään talvella ihan sitä tehen.
DLX:lle kuuleman mukaan Teiloreita hoitoon tuotu kannen poksahtelun tiimoilta. Suomi on nykyisin niin armoton maa - myös kitaroille......
Pitääköhän tämä tornari paikkansa? Onhan tuolla torilla joka kolmas Martinikin kansi halki, niistä ei silti liika jauheta mutta Tayloreista kuulee jatkuvasti että eivät kestä täällä. Oma Martinikin kuulemma elänyt pari ekaa talvea mutta sittenhän ne rauhottuvat ja yhdellä kostuttimella menee talven läpi ilman että tarvitsee edes juuri virittää.
On vaan GS Mini poltellut kovasti ja nyt varsinkin kun on niin perkeleen kauniilla takakannella varustettuja editioneja osunut silmään:
http://www.musicstore.de/de_DE/EUR/ … e740040-7ad0-11e3-90b7-c86000be4267
http://www.musicstore.de/de_DE/EUR/ … 2f47821-7ad1-11e3-90b7-c86000be4267 | |
raapas: Teilorilla musaa vääntävät...... onko paljonkin talven mittaan kuivuus ongelmaa? Tuplakostutinta joudun pitämään ja säätämään talvella ihan sitä tehen.
DLX:lle kuuleman mukaan Teiloreita hoitoon tuotu kannen poksahtelun tiimoilta. Suomi on nykyisin niin armoton maa - myös kitaroille......
Itsellä on "vain" GS Mini. Oma anekdoottini on, että eipä ole sitten minkäänlaisia ongelmia ollut. Talvella säilytän kitaraa pehmeässä laukussa, kostutan omatekemällä sieniviritelmällä kun jaksan. Kansi ei tunnu elävän eikä paukkuvan, eikä edes vire vaella kauheasti ilmankosteuden mukana. Otelauta tosin kutistui ensimmäisenä talvena niin että nauhanpäät piti viilata, mutta tämä lienee meidän ilmastossa ihan rutiinitoimenpide.
. | |
Jännä homma että olen nyt neljä vuotta omistanut Taylorin Babytaylorin ja sitä ennen ja samaan aikaan muitakin akustisia kitaroita, enkä ole koskaan kuullut enkä nähnyt että kansi voisi kuivuuden tai yleensäkin ilmastonvaihtelun takia haljeta, tai että niitä pitäisi kostuttaa. Ei vaan ole tullut mieleenkään moinen. No aina oppii uutta kun näitä keskusteluja syventyy lueskelemaan..
Kostiainen. Karumpi saundi, parempi mieli www.mikseri.net/kostiainenproj | |
Tämä koneellinen ilmastointi yhdistettynä lattialämmitykseen on se meikäläisen vihonviimeinen yhdistelmä. Taylor on edelleen ehjä, mutta joka toinen päivä on kostuttimen sieni kasteltava ja nippanappa sen 30% olen saanut pidettyä kotelossa kosteuden. Koko puiset kuitarit ilmeisesti rakennetaan siellä jossakin vakiokosteudessa, joka lienee 45% tienoilla. Vanha Landola on riutunut ilman kostutusta ja lakka on hienosti krakkeroitunut, nauhan päät törröttävät ja talla alkaa irrota.... |  thedude
21.03.2014 19:25:53 (muokattu 21.03.2014 22:36:47) | |
|
Pakko vähän fiilistellä, tai pikemminkin pohtia ääneen tänne. Ostin tossa joku 1-2 kuukautta sitten käytetyn Big Baby Taylorin (Made in Mexico, 2010) parilla sadalla eurolla. Syy tähän ostoon oli se, että tarvitsin näppäränkokoisen "matkakitaran", jota ois mahdollisimman helppo roudata selässä fillarilla täysin akustisilla soittokeikoilla. Haluun hankkia hieman edukkaampi, mutta silti mahdollisimman laadukas, kitara vaikutti myös kohderyhmät joiden kanssa tätä tulisin käyttämään. Säestäisin sillä lähinnä lapsiryhmiä yms, jotka varmasti haluavat räpeltää sitä kitaraa. Muut omistamani akkarit ovat kokopuiset D-koppainen Martin ja 000-koppainen Martin. Kelasin, että en viitsisi näitä kokopuisia skeboja kuskata selässä fillarilla liikuttaessa ja soittaessa mm. lasten kanssa. Olis parempi ostaa sellanen "beater", jonka vahingoittuminen ei haittais niin paljoo.
Aluksi kelasin, Martin-uskovainen kun olen, että hankkisin tähän tarkoitukseen Little Martinin (LX1). Kävin testailemassakin sitä, mutta sen soundi ei kuitenkaan vakuuttanut mua ihan täysin. Soundi oli hieman laatikkomainen ja sen koko oli mun tarkotukseen ja syliin vähän turhan snadi. Satuin sitten jotenkin iskemään silmäni tuohon BBT:hen, kun sen sai melko edukkaasti. Eihän tää mikään perinteinen matkakitara kokonsa puolesta oo, mut silti todella kompakti. En ollu testannut BBT:tä aiemmin, mutta eipä tarvinnutkaan. Se oli näihin mun tarkotuksiin erinomainen - loistava soundinen, lähes täyskokoinen skeba, erittäin kevyt ja sen mukana tuli hyvä sekä kestävä gigbag. Varsinkin toi sen paino oli jotain aivan huikeeta - en tiiä tarkkaan, mutta painaa varmaa vaa joku bout puolet mun D-koppasesta Martinista. Todella helppo ja vaivaton siis kuskata ympäriinsä selässään. Vaihdoin siihen uudet Elixirin nanowebit (phosphor bronzet), viilasin vähän tallaluuta ja avot! Todella hieno ja kuuluva soundi, jota kuitenkin tarviin kun käytän sitä keikoilla ilman vahvistusta. Puristille tää kitara ei kenties natsaa, koska varsinkin kaulassa on käytetty hieman normaalista poikkeavia ratkaisuja (ruuvikiinnitys, ei heelcapia jne.). Ainoo murhe mulle tän kaa on se, et miten hyvin tää pysyy kasassa, koska se on tulossa melko kovaan ja huolettomaan käyttöön...
Sen verran pitää viel lisätä, et tästä muutaman satasen BBT:stä onkin sittemmin tullut ihan mun lemppari-kitara. Tartun siihen näiden edellä mainittujen keikkojen lisäksi erittäin usein myös kotona soitellessa, vaikka ois tossa vieressä noita paljon "laadukkaampiakin" skeboja. Dear Eki - Näinkö semi-hc Martin-miehestä oiskin tulossa vähitellen Taylor-mies? Heh! Tuskin sentään, mutta pitänee tulevaisuudessa testailla myös noita Taylorin hintavampiakin malleja ;) | |
Onko kukaan testaillut Taylorin mahonkikoppaisia lyhytskaalaisia akustisia: 322ce, 522e jne.? Entäs GS Mini, joka vois olla kans näppärä peli?
Kuitenkin nyt toiveet on suunnattu noihin ensiksimainittuihin malleihin, ne kun voisivat toimia hyvänä yleiskitarana kotisoittoon, niin pikkailuun, kuin plektrasoittoonkin.
Mahonkikoppainen voisi tuoda sopivaa pehmeyttä sointiin ja jos soinnissa kuitenkin kuuluisi myös Tayloreille ominaista kirkkautta, niin lopputulos voisi olla hyvä. Aikoinaan, kun omistin Alvarez Yairin täysin koa-kantisen kitaran, jossa nuo soinnit yhdistyivät hienosti, sointi pehmeän kirkas.
Onkohan näitä Suomessa missään päin myynnissä?
Ota iisisti - loppu lähestyy... | |
Old Guitar: Onko kukaan testaillut Taylorin mahonkikoppaisia lyhytskaalaisia akustisia: 322ce, 522e jne.? Entäs GS Mini, joka vois olla kans näppärä peli?
Kuitenkin nyt toiveet on suunnattu noihin ensiksimainittuihin malleihin, ne kun voisivat toimia hyvänä yleiskitarana kotisoittoon, niin pikkailuun, kuin plektrasoittoonkin.
Mahonkikoppainen voisi tuoda sopivaa pehmeyttä sointiin ja jos soinnissa kuitenkin kuuluisi myös Tayloreille ominaista kirkkautta, niin lopputulos voisi olla hyvä. Aikoinaan, kun omistin Alvarez Yairin täysin koa-kantisen kitaran, jossa nuo soinnit yhdistyivät hienosti, sointi pehmeän kirkas.
Onkohan näitä Suomessa missään päin myynnissä?
DLX Music myy Taylor merkkiä ja heiltä mm. löytyy tuo GS Mini mikä on ihan mukava peli, soundi on kokoa huomattavasti isompi ja oikein kiva.
PappaSFin | |
Old Guitar: Onko kukaan testaillut Taylorin mahonkikoppaisia lyhytskaalaisia akustisia: 322ce, 522e jne.? Entäs GS Mini, joka vois olla kans näppärä peli?
Onkohan näitä Suomessa missään päin myynnissä?
pappasfin: DLX Music myy Taylor merkkiä ja heiltä mm. löytyy tuo GS Mini mikä on ihan mukava peli, soundi on kokoa huomattavasti isompi ja oikein kiva.
Myös Top Soundilta Seinäjoelta löytyy läjäpäin Tayloreita, pirun iso liike kun on. Itse ostin juurikin tuollaisen mahonkisen Taylor GS minin tammikuussa sieltä. Olin ensin kahden kuukauden ajan ilostuttanut myyjiä vierailemalla GS Minien luona säännöllisin väliajoin. Lopulta mukaan tarttui kaikkein syvimmän ruskea ja parhaiten soiva GS mini mitä liikkeellä oli esillä tai paketissa. Sen valitsimiseenkin kului puolisen päivää liikkeessä soitellessa (olen melkoinen nirsoilija). :D
Vaikka rakastan omaa GS Miniäni, niin valitettavasti Martinin D-15M on vain pakko saada ja laitankin todennäköisesti Minin myyntiin torille lähipäivinä rahoittaakseni Martinin oston. Wink, wink, Old Guitar.
Old Guitar: Mahonkikoppainen voisi tuoda sopivaa pehmeyttä sointiin ja jos soinnissa kuitenkin kuuluisi myös Tayloreille ominaista kirkkautta, niin lopputulos voisi olla hyvä.
Tämä ratkaisi itsellänikin kuusikantisen ja mahonkikantisen GS Minin välillä. Mahonkikannen soinnin perusluonne ja tonaalinen vaste on lämmin, mutta Taylorille tyypilliseen tapaan kuitenkin kirkas ja erotteleva. Itse olen täysin mahonkiin hurahtanut muutaman kuusikantisen Martinin ja Yamahan jälkeen. | |
Kävinpä eilen taas testusrundilla DLX:ssä ja Martin D-28 oli mielessä. Pitkän rundin lopputuloksena täytyy sanoa, että ai että oli upeita soittimia nämä uudelleen suunnitellut 814 ja 614. Harmi ettei kyseisistä sarjoista ollut useampia soittimia testattavana ja ainoat talosta löytyvät olivat soololovella, jota en voi sietää.
Nämä kyseiset Taylorit toimivat mielestäni molemmat todella hyvin sekä rämpytyksessä että näppäilyssä. Ja laatu huokui jokapuolelta. Onko porukalla kokemusta näistä uusista 800- ja 600-sarjoista ja kuka on valmis myymään mulle käytetyn halvalla? :P | |
Kävin kesällä samassa paikassa Martineja kokeilemassa ja samalla muutamaa Tayloriakin. Pidin 712e mallissa melkein kaikesta muusta, paitsi hinnasta. Varmasti laadukkaita soittimia, mutta hinta oli aika kova ja tarvittaessa jälleenmyyntiarvo arvoitus... | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
