| Aihe: Resonaattorikitara, dobro | |
|---|
|
Musiikkiliike Thomann.de myy näköjään kahta erimallia Regalin squareneck resonaattori kitaraa
ja yhtä roundneck mallina ilmeisesti aika hyvä Hinta/laatusuhde |
 jkourula
29.04.2012 11:52:35 (muokattu 29.04.2012 11:53:43) | |
|
Kävin eilen tsekkaamassa Millbrookissa Staggin halpaa squareneck-dobroa. Kuulosti aloittelijan korvaan ihan kelvolta, joten se lähti mukaan. Tässä olen nyt viikonlopun ajan soitellut ja kyllä tuolla halpiksellakin ihan mainiosti soittelee. Varmaan se on aika epäherkkä ja hiljainen verrattuna kalliimpiin malleihin, mutta tässä vaiheessa ja kerrostalossa se on ihan hyväkin juttu.
Pitänee sitten panostaa johonkin parempaan soittimeen, jos tämä innostus tästä kasvaa. |
|
Minulla on myös Stagg squareneck ja ostin sen ,kun näiden valikoima kivijalkaliikkeissä vähän suppean puoleista... Itse soitan Tut Taylorin tyyliin normaaliplekulla ja kyllähän siinä dobron soundia on ,mutta tosiaankin sellainen äänen syttyvyys on vähän hukassa. Virityksenä on "standardi-G" ja tyylinä on tuollainen Tiikerihai/Kuningaskobra ,entisajan iskelmää, humppaa ja tangoa..
"Onni Gideon-osastoa" |
 Jemo
10.05.2012 15:11:10 | |
|
Old Guitar: PS. En ole muuten koskaan nähnyt tai kuullut bluesartistista, joka olisi tuluut kaapista ulos.
Jason Ricci ei oikein saa keikkaa bluesfestareille, se kun on näinä päivinä melko läpikonservatiivisen yhteisön hallinnassa. Nauratti yksi päivä, kun katsoin Bob Brozmanin ihan hienoa dobropätkää Tubesta. Miehellä on mirri kaulassa ja kiiltävä musta puku, biisi kertoo sydänsuruista ja maantien laidasta.
Ihan kiinnostuksesta, mikä on halvin blueskeikka, jolla olette käynyt?
---
Mitä dobroihin tulee, olen tässä tuuminut muokata vanhasta Alvarezin dreadnoughtistani dobron. Ihan pätevä kitara, mutta kalpenee Martinille niin, ettei sille oikein ole funktiota omassa taloudessa. Myöskin katusoittotouhuissa resonaattori voisi auttaa kitaran kuulumisessa. Onko kellään kokemusta akustisen modaamisesta dobroksi? Olen ajatellut, etten laittaisi tuohon laisinkaan sitä kromattua kansipalaa vaan askartelisin esim. kankaasta oman. Olisi vähemmän esteitä soundin ja yleisön välissä. Resonaattori, talla ja tailpiece tuohon pitäisi tilata, ja biscuitiin olen päätymässä sen kuulemma ollessa hieman spideria äänekkäämpi. Muutostyöt menevät harrastustoiminnasta.
Jemo
In the fourth second of forever
I could remember nothing that I did not love |
 WnbPunk
10.05.2012 23:29:25 (muokattu 10.05.2012 23:29:54) | |
|
Ohoi!
Juuri kuin tilauksesta, tälläinen ketju on olemassa.
No kitarakamojen uusimisprosessi on siinävaiheessa että huomasin Resonaattorikitaran kiinnostavan kovasti.
http://www.thomann.de/fi/johnson_jm998s_dobro.htm
Onko moisesta Johnsonista mihinkään? Vai onko tarjolla tähän hintaan parempia? En uskalla kuitenkaan ihan halvinta ostaa.
Tarkoituksena on nimenomaan päästä Resonaattorikitaroinnin alkuun. Pyrkimyksenäni on soittaa Countrya, Bluesia ja epämääräisiä Poppisjuttuja lähes täysin näppäillen, ja strummaillen. Sliden osuus soitossani on marginaalisen pieni, mutta aina joskus sekin käsille eksyy.
Arvostan kovasti jos joku viitsiytyy Resoamatööriä valistamaan. :)
Onko näin? |
|
WnbPunk: Ohoi!
Juuri kuin tilauksesta, tälläinen ketju on olemassa.
No kitarakamojen uusimisprosessi on siinävaiheessa että huomasin Resonaattorikitaran kiinnostavan kovasti.
http://www.thomann.de/fi/johnson_jm998s_dobro.htm
Onko moisesta Johnsonista mihinkään? Vai onko tarjolla tähän hintaan parempia? En uskalla kuitenkaan ihan halvinta ostaa.
Tarkoituksena on nimenomaan päästä Resonaattorikitaroinnin alkuun. Pyrkimyksenäni on soittaa Countrya, Bluesia ja epämääräisiä Poppisjuttuja lähes täysin näppäillen, ja strummaillen. Sliden osuus soitossani on marginaalisen pieni, mutta aina joskus sekin käsille eksyy.
Arvostan kovasti jos joku viitsiytyy Resoamatööriä valistamaan. :)
Tämä on kiinnostanut itseäkin kovasti. Hyvän hintainen satunnaiseen rämpytykseen.
Luin ketjun alkupäätä, olisiko jollain toimivaa linkkiä miltä näyttää nuo suolahappokäsittelyt? :D |
|
Osaisiko kukaan suositella resonaattroikitaralle erityisen hyvin sopivia kielisettejä?
Soitan Amistarin "Style-O"-mallisella metallikoppaisella resonaattorilla, ja sopivan kielisetin löytäminen on osittautunut sangen ongelmalliseksi. Useampaa eri virtystä käytettäessä (avoin-G, avoin-D/Dm, drop-D, sekä standardi) kompromissiratkaisuksi on vakiintunut 0.13-setti, jossa ylä E on korvattu 0.15:lla. Paikallisen musiikkiliikkeen ainoat 0.13-setit ovat DR:n "RARE phospor bronze" (vihreä paketti) sekä Martinin pronssikielet, joista kumpiinkaan en ole ollut järin tyytyväinen.
DR:n kielet soivat kyllä kovaa, mutta kuulostavat kuolleilta - mielestäni DR:n kielten soinnissa ei ole minkäänlaista väriä. Lisäksi ko. kielet ovat osoittauuneet käytössäni todella lyhytikäisiksi.
Tavallisessa akustisessa toimiviksi osoittautuneet Martinin kielet eivät ole parhaassa elementissään resonaattorikitarassa. Sointi on kovin ponneton, soundi liian kirkas ja kielet reagoivat slidesoitossa lähinnä häiriöäänin.
Suosituksia kielisetin merkkiin, materiaaliin sekä paksuuten (olisiko 0.13-setti kuitenkin liian ohut resonaattoriin?) liittyen otetaan mieluusti vastaan. |
 rattledad
30.10.2012 19:39:05 (muokattu 31.10.2012 10:28:01) | |
|
Tavallisia pronssikieliä olen käyttänyt, d'addarion mediumia yleensä, 012 taitaa olla nyt. 015 ylin helpottaa slidesoittoa mutta on 'normaalivireessä' (kokosävelaskelen alas viritettynäkin) vähän raskas sormittaa. True Medium -settiä pitää joskus kokeilla myös.
NRP laittaa tehtaalla John Pearcet.
http://www.nationalguitars.com/admin/faq.html
Newtone tekee resoille myös mediumsettiä jossa on valmiina 015. Pearcen tapaan nuo on käsittääkseni punottu pyöreään ydinlankaan ja ovat kevyemmät tuntumaltaan kuin normikielet.
http://www.newtonestrings.com/acoustic_page.htm |
|
Mielestäni riippuu aikalailla siitä, millaista soittelee ja millä virityksillä ( ja asetuksilla)
Slidesoitossa kielet on hyvä olla korkeammalla ja paksummat kielet. Minulla taas sormet ei jaksa pitkään sitten noilla asetuksilla soittaa esim. Keb Mo:n biisejä tai Dire Straitsin Romeo & Juliet tms. soinnutusta.
Noita Nationalin suosittelemia John Pearseja on täältä vähän vaikea saada (eikä Thomannkaan niitä myy), joten olen päätynyt D'Addarion EJ17 kieliin (.013). Natikan tehdasasetuksilla käyvät monipuoliseen soitantaan slidesta yllämainitun tapaisiin näppäilybiiseihin.
Niiden saundi (PhosphorBronze) on myös pehmeämpi kuin 80/20 kielien.
"Work. Wasted time between gigs." |
|
Eki C: Mielestäni riippuu aikalailla siitä, millaista soittelee ja millä virityksillä ( ja asetuksilla)
Slidesoitossa kielet on hyvä olla korkeammalla ja paksummat kielet
Jep. Vaikka resot usein slidesoittimiksi mielletäänkin niin voi niillä tehdä muutakin. Itsellänikin tuo slidesoitto on ihan marginaalinen osa koko Resojuttua.
Nostalgia on vanhojen ihmisten heroiinia. |
|
ajatus squareneck- resonaattorista on alkanut houkuttaa viime aikoina yhä enemmän. Tarkoituksenani olisi löytää mahdollisimman laadukas budjettiluokan squareneck. Kitaran tulisi siis muistuttaa soundiltaan ja soittotuntumaltaan mahdollisimman paljon "oikeaa" resnaattorikitaraa. Abertonen, Staggin, Fenderin HB:n, Deanin tekeleet voitaneen siis rajata suoraan laskuista.
Budjettiluokan squareneck- tarjontaa tutkiessani huomioni kiinnittyi kahteen kiinnostavaan, mutta itselleni tuntemattomaan kitaraan.
Gretsch G9210 Boxcar
http://www.thomann.de/fi/gretsch_g9210_boxcar_squarneck.htm
sekä
Recording King RR-60VS
http://www.thomann.de/fi/recording_king_rr60vs_squareneck.htm
Osaako kukaan kertoa mitään em. kitaroiden laadusta? Gretsch vaikutti ainakin omasta mielestäni hinta-laatusuhteeltaan todella lupaavalta. Recording King puolestaan epäilyttää hieman vaikka ko. merkki onkin kehuja saanut. Kuinka siis vertaisitte Gretschia ja Recording Kingia tutumpiin budjettiresonaattoreihin, kuten Johnsoniin, Regaliin tai Dobro Hound Dogiin?
Suositukset ja kokemukset eri squareneck-mallien suhteen olisivat siis enemmän kuin tervetulleita. |
RJU
09.01.2013 16:22:55 | |
|
^Squareneck-kitaroista en kovin paljoa tiedä, mutta Recording Kingin resonaattorikitaroista osa on samoja kuin Johnsonin vastaavat. Sekä suunnittelijat että tehtaat taitavat olla samoja. Lisätietoa löytyy Unoffical Blueridge guitar forumilta. |
|
RJU: ^Squareneck-kitaroista en kovin paljoa tiedä, mutta Recording Kingin resonaattorikitaroista osa on samoja kuin Johnsonin vastaavat. Sekä suunnittelijat että tehtaat taitavat olla samoja. Lisätietoa löytyy Unoffical Blueridge guitar forumilta.
Kiitos tiedosta. Pitää tutustua paremmin Recording Kingin kitaroihin. Itselläni oli aikoinaan Vintage AMG-1 roundneck (Johnsonin brittiversio), joka oli hintaisekseen oikein pätevä soitin.
Squareneck-kitaroita ei useinkaan pääse musiikkiliikkeissä testaamaan, joten itse olen tehnyt päätelmäni valmistajan vastaavan roundneck-mallin pohjalta. Mikäli rakennusjälki, suunnittelu on heikkoa eikä soundissa ole kehumista, voi saman valmistajan vastaavalta squareneckilta tuskin odottaa enempää.
Tänään keskihintaisten squareneckien tarjontaa tutkiessani tuli mieleen, onko budjettihintaisia Weissenborn kopioita olemassa, ja ennen kaikkea, saako niitä Suomesta. |
|
Republic ainakin myy kohtuuhintaista weissborn-kopsua,mutta ei löydy maahantuojaa tuolle merkille tästä maasta.Tenayo on/oli toinen,molemmat kaiketi itämaistä alkuperää.Kerran kyselin parista kaupasta,mutta ei ollut kiinnostusta aiheeseen.Ehkäpä Millbrookista voisi kysyä,kun kuitenkin pitävät vähän laajempaa valikoimaa akustisten kielisoittimien puolella |
|
Kohtuuhintaisia weissenborneja. Myy myös ebayn kautta, toimitus
suomeen n. 25 euroa.
http://www.anderwoodguitars.com/index.php |
|
simis: Kohtuuhintaisia weissenborneja. Myy myös ebayn kautta, toimitus
suomeen n. 25 euroa.
Suuri kiitos linkistä. Osaatko kertoa mitään ko. kitaroiden laadusta? |
|
Vaikka aihe on resonaattorikitara niin suosittelisin tutustumaan myös lap steel kitaroihin jos hakusessa on nimenomaan squareneck tai weissenborn tyylinen kitara. Sillä Rahalla jolla hankkii edes jotenkin soitettavan ja soundaavan squareneck resonaattorin saa jo tosi hyvän lap steel kitaran ja sellaisen tekeminen itse tai teettäminen jollain rakentajalla ei tule ainakaan kalliinmaksi sekään. Lap steelissä on se etu että sillä voi soitella pienemmälläkin volumella tai sitten isommalla,riippuen vahvarista ja sitä voi efekteilläkin hieman muokata halutessa.Ei tarvitse erikseen mikitellä.Myös ebayssä on vanhempia ja laadukkaita lap steel kitaroita suhteellisen edullisesti myynnissä.Resonaattori kennon vaihtaminen halvasta soittimesta parempaa ja mahdollisesti erillaisten mikki ratkaisujen tekeminen ei ole ihan halpaa puuhaa ja niitä hyviä kennoja ei suomesta löydy mistään varastosta. |
P.P.King
05.02.2013 22:57:41 (muokattu 05.02.2013 22:58:41) | |
|
Squareneckin etsintä on tältä erää ohi, pari viikkoa sitten talouteen tuli Gretschin Boxcar. Vaikka en suureksi budjettiresojen ystäväksi tunnustaudukaan, voin kehua Gretschia varauksetta. Rakennusjäljessä ei ole moitittavaa (virityskoneisto tosin hieman heppoinen) ja soundi on upea. Kitara soi kovaa, mutta samalla äärimmäisen tasapainoisesti ja erottelevasti. Ylärekisterissä on spiderille ominaista "makeutta" ja bassoäänissä syvyyttä. Hintaa kitaralla oli 390 euroa, joten budjettihintastenkin resonaattrikitaroiden joukosta on ilmeisesti mahdollista löytää todellisia helmiä.
mpekkanen: Vaikka aihe on resonaattorikitara niin suosittelisin tutustumaan myös lap steel kitaroihin jos hakusessa on nimenomaan squareneck tai weissenborn tyylinen kitara.--
Omistan jo yhden lap steelin (Framus Electra vm. 1964), joka lähinnä pölyttyy tarpeettomana nurkassa. Rehellisesti sanottuna en oikein ymmärrä kuinka ko. insturumentti kompensoisi squareneckia tai weissenbornia - soundilla on eroa kuin yöllä ja päivällä. Vahvistimesta, efekteistä tai mikeistä huolimatta lap-steelista tuskin voi saada irti resonaattorikitaran soundia. |
|
P.P.King: Squareneckin etsintä on tältä erää ohi, pari viikkoa sitten talouteen tuli Gretschin Boxcar. Vaikka en suureksi budjettiresojen ystäväksi tunnustaudukaan, voin kehua Gretschia varauksetta. Rakennusjäljessä ei ole moitittavaa (virityskoneisto tosin hieman heppoinen) ja soundi on upea. Kitara soi kovaa, mutta samalla äärimmäisen tasapainoisesti ja erottelevasti. Ylärekisterissä on spiderille ominaista "makeutta" ja bassoäänissä syvyyttä. Hintaa kitaralla oli 390 euroa, joten budjettihintastenkin resonaattrikitaroiden joukosta on ilmeisesti mahdollista löytää todellisia helmiä.
Omistan jo yhden lap steelin (Framus Electra vm. 1964), joka lähinnä pölyttyy tarpeettomana nurkassa. Rehellisesti sanottuna en oikein ymmärrä kuinka ko. insturumentti kompensoisi squareneckia tai weissenbornia - soundilla on eroa kuin yöllä ja päivällä. Vahvistimesta, efekteistä tai mikeistä huolimatta lap-steelista tuskin voi saada irti resonaattorikitaran soundia.
Itselläkin on ollut ja on vieläkin resonaattorikitara ja parikin lap steel kitaraa.On aivan totta että soundi on aivan toisenlainen,mutta resonaattori soi aika kovaa ja voi olla joskus naapuriensuhteen hieman ongelmallinen.Resonaattorikitara taas bändin kanssa voi usein vaatia mikitystä ja siihenkin uppoaa kyllä jokusia satoja ,riippuen miten se toteutetaan.Hyvä resonaattorikitara pistää suun väkisin hymyyn jos vaan soittaja osaa asiansa.Niissä on hyvä soundi mitä ei miltään youtube näytteestä kunnolla kuule.Mukava kuulla että tuohon rahaan saa hyviä spiderkennoisia kitaroita |
|
Uusi Recording King palkkikaula Tricone tuli sieltä saksanpahvi-kaupasta viime viikolla.Ei rämise mistään,virittimet ok,tosin kiristin nuppien ruuvit,olivat löysällä mutta kielet kyllä ihan luokattomat,ohuet pronssisatsin jämät. Kokeilen muita vaihtoehtoja,ehkäpä nikkelikieliä ?,kunhan ehdin...
Myös soittoraudan tulin uusineeksi viime kuussa. Shubb Gs,jossa on puinen yläosa.Oikein mukava,joskin pyöristin raudan etuosan,on liian terävä ja menee vakiona helposti kielen alle.
Muuten Kauko Käyhköllä oli Dallape-orkesterissä aikoinaan varmaankin suomen ensimmäinen resonaattorikitara 30-luvun lopulla. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
