| Aihe: Resonaattorikitara, dobro | |
|---|
|
Onko kellään omakohtaista kokemusta messingin ja alpakan (German silver) soundillisista eroista resonaattorikitaroissa? Olen pitkään kypsytellyt päätöstä uuden resonaattorikitaran hankinnasta, ja alan hiljalleen kallistua National Resophonicsin Style 1 -triconen puoleen. Teräksistä tai puista triconea en halua, joten vaihtoehdot rajoittuvat joko messinkiin tai alpakkaan. Olen yrittänyt etsiä kirjoituksia, videoita ja ääninäytteitä aiheesta, mutta löytämäni tieto on melko hajanaista. Esim. Youtubesta löytyvät soittovideot harvoin antavat kovin realistista käsitystä soittimista. Mukana on niin monta muuttujaa (soittotekniikka, kielet, äänitykseen käytetyt mikit, tietokoneen äänikortti, kuulokkeet jne.), että tallenne harvoin vastaa todellisuutta. Osaisiko joku siis eritellä tarkemmin sekä alpakkaisten että messinkisten resonaattorikitaroiden ominaisuuksia sekä keskinäisiä eroavaisuuksia? |
|
Omistan 2 dobroresonaattoria:toinen on Johnson Delta Blues, jonka olen muuntanut lap steeliksi ja toinen Usasta, panttikaupasta ostettu kulma/lankkukaulainen nimeton dobroreso.
Jälkimmäinen on ollut kaapissa usean vuoden ja vasta nyt olen soittanut sitä vähän Tein vertailua ja Johnson oli ylivoimainen, hyvä sustain. Johnsonissa on continental kartio ja olen yrittänyt jäljittää tätä valmistajaa mutta vaikeaa on ollut. Johnsonhan on saman firman,Music Link, tuote kuin Recording King ja käyttää Kingeissä myös continentalia.
Tutkin Michael Messer Forumia ja siellähän continentalista ja kartioista juttua riitti!
Continental arvioitiin erittäin hyväksi ns. budjettikartioksi verrattuina mm. Nationaliin ja Quartermaniin.Taisi jopa olla, että sokkotestissä ei eroa huomattu näihin em. merkkikartioihin.
Continentalia on joskus valmistettu Euroopassa, ilmeisesti Amistarin toimesta mutta nyt valmistus on siirretty Shanghaihin Kiinaan.
Tietääkö kukaan mistä näitä continental kartioita voisi Euroopasta ostaa? Usastahan saisi Beardia, Nationalia ja Quartermania mutta budjettini on pieni.
Jatka soittamista ja löydä uutta |
|
Täytynee todeta, että kyllä sillä ohuella painosorvatulla alumiinilieriöllä oli hintaa... National Hot Rod - kartion kun ostin joskus ja aluksi olin jopa hiukan pettynytkin,kun ei ollut mitenkään suurta eroa Regalin alkuperäisen kanssa. Nyt kuitenkin huomasin,kun kielet olivat tarpeeksi "kuolentuneet",ts vanhat kuin taivas ja väännettyäni peltikopan g-vireeseen,että nyt kuullostaa sangen hyvältä.Ilmeisesti kun riittävän paljon yläsävelet häviää,niin sointi muuttuu rootsimpaan suuntaan. Tämä on tietysti vain minun näkemys ja tulokset varmasti vaihtelevat tapauskohtaisesti ,mutta "pesulauta-suomitango-meets- New Orleans" sai uuden alun,kun löytyi sellainen soundi,jota on hakenut kauan. |
 varakeef
01.02.2016 17:38:02 (muokattu 01.02.2016 17:39:09) | |
|
DEUS 60:
Tietääkö kukaan mistä näitä continental kartioita voisi Euroopasta ostaa? Usastahan saisi Beardia, Nationalia ja Quartermania mutta budjettini on pieni.
Kitarapajalla oli joitain kartioita, Nationalia ja Smith & Youngia. Millbrookissa oli joitain myös. Jaa, mutta säähän et halunnut Nationalia, unhoita.
"Käytös siivo ja hillitty sopii lehmälle"
- Laura Latvala |
|
Kiitokset vastauksista. Taitaa olla, että Continentalia ei oikein mistään saa niin toistaiseksi saa tämä vanha nimetön kartiocone olla paikallaan. Täytyy sitten kysyä Kitarapajalta niitten hintoja. Millbrook myy jotain halpaa kartiota, 20€ ja risat mutta alkuperää ja laatua tuskin kukaan oikein tietää, vai tietääkö?
Onko kenelläkään kokemusta Record Kingin resoista? Niiden kitarat ovat saaneet hyviä arvioita budjettisoittimiksi.
Jatka soittamista ja löydä uutta |
 P.P.King
05.02.2016 14:26:40 (muokattu 05.02.2016 16:10:18) | |
|
DEUS 60: Tietääkö kukaan mistä näitä continental kartioita voisi Euroopasta ostaa?
Mahdetaankohan varsinaisia Continentalin kartiota enää edes valmistaa? Continetal oli käsittääkseni eurooppalainen yhtiö, joka tuli tunnetuksi ensimmäisenä korkeluokkaisten modernien National-kopioiden valmistajana. Continental siirsi tuotantonsa 1990-luvulla Euroopasta Aasian, jonka myötä kitaroiden laatu heikkeni. Luuktravasti kartiot kokivat saman kohtalon. Samoihin aikoihin osa yhtiön perustajajäsenistä erosi ko. toiminnasta ja perusti Amistarin (nyk. Leewald). Amistar jatkoi Continentalin viitoittamalla tielä "Euroopan Nationalina" valmistaen korkealaatuisia resonaattorikitaroita.
Tietääkseni myös Amistar puuhaili aikoinaan budjettiresonaattorien parissa. Ainakin osa Kiinassa valmistetuista Johnsoneista oli Amistarin siellä teettämiä tai kasauttamia. On mahdotonta sanoa, millainen europpalainen panos todellisuudessa oli Johnsoneiden valmistuksessa. On siis hyvin mahdollista, että Johnsoneita ja Continentaleita on valmistettu samassa tehtaassa samoista osista. Uudemmat Continentalin kartiot saattavat hyvinkin olla samaa tavaraa, mitä löytyy esim. Johnsonien sisuksista. On toki mahdollista, että Continental on jatkanut kartioidensa valmistamista Euroopassa. Käsittääkseni kuitenkin Amistar/Leewald käyttää kitaroissaan omia kartioitaan.
Tiedä sitten, jos Amistarin ja Leewaldin kartiot olisivat lähempänä vanhoja Continentalin kartioita? Kenties voisit yrittää etsiä jostain käsiisi Leewaldin valmistajan yhteystiedot, jotta voisit kysellä kartioista tarkemmin. |
|
Kävin tänään hiplaamassa Fender Top Hat-resonaattorikitaraa. Saundasi varsin mukavalta mun korvaani. En tunnustaudu puristiksi, mutta vähän mulla oli nieleskelemistä Fenderin lapan kanssa. Mutta omistaako joku ja on tyytyväinen? Mulla ei ole siis minkäänlaista resonaattorikitaraa, toistaiseksi.
http://www.fmicassets.com/Damroot/L … 10005/0955006006_gtr_frt_001_rr.jpg
Krooninen sävelkorvan tulehdus ja ajoittainen rytmitajuttomuustila |
|
Koppa kokonaan metallia vai myös puuta, siinäpä pieni pulma. Eikä saundivariaatiot lopu tuohon, valitettavasti. Jos ois paljon hilloa, niin ostaisin varmaan useamman. Mutta jos aikoisi omistaa yhden aion resonaattorikitaran, kehittyä fingerpickaajana ja oppia soittamaan myös slidella jotain järkevää, niin mikä olisi kopan materiaali? Minkä saundin kanssa pärjäisi pisimpään? Kai tää on vähän sama kun pähkäilisi, että Fender vai Gibson.
Krooninen sävelkorvan tulehdus ja ajoittainen rytmitajuttomuustila |
|
Demo Harrison: Mutta jos aikoisi omistaa yhden aion resonaattorikitaran, kehittyä fingerpickaajana ja oppia soittamaan myös slidella jotain järkevää, niin mikä olisi kopan materiaali? Minkä saundin kanssa pärjäisi pisimpään? Kai tää on vähän sama kun pähkäilisi, että Fender vai Gibson.
Niinpä... oma suositukseni olisi metallikoppainen tricone. Soundi on täyteläisempi ja pidempään soiva kuin singleconeilla, mikä on mukava asia melodisemmassa slidensoitossa, enkä muista puukoppaista triconea koskaan kohdalle sattuneen. Singleconet ovat triconeen verrattuna selkeästi banjomaisempia.
Korjatkaa toki viisaammat ja kokeneemmat.
"Te ette pitäisi Nietzschestä, sir. Hänen filosofiansa on pohjimmiltaan epätervettä." |
|
Kyllähän spiderit tapaavat soida pitkään, vaikka ovatkin yksikartioisia. Minusta banjomainen plonk liittyy bisquit-tallaan.
"Käytös siivo ja hillitty sopii lehmälle"
- Laura Latvala |
|
varakeef: Kyllähän spiderit tapaavat soida pitkään, vaikka ovatkin yksikartioisia. Minusta banjomainen plonk liittyy bisquit-tallaan.
Jälkimmäisissä on minusta muutenkin enemmän sellainen bluesiin soveltuva soundi. Taitaapa moni bluesin soittajakin noilla enemmän soittaa ja sitten spider kennoiset ovat taas country ja bluesgrass soittajien mieleen. Toki mikäänhän ei estä millään resonaattorilla soittamasta sellaisella vireellä kuin haluaa ja musa myös maun mukaan.
Tuo spider kenno suuntaa tuota soundia aika voimakkaasti eteenpäin tuosta kartiosta ja tosiaan bisquit on enemmän sellainen honottova soundinen.
Ei slidellä soittoon kuitenkaan tarvitse olla edes resonaattorikitaraa, että sen puolesta on ihan sama minkä valitsee tai on valitsematta. Minusta myös resonaattorikitara on sellainen, että jos haluaa oikein kunnolla sillä soittaa-->Niin se soi todella voimakkaasti ja ääntä voi lähteä jopa kerrostaloonkin liikaa. Mielipide juttu, mutta resot eivät ole niin sellaisia hiljaa hiplattavia kitaroita ja soivat mielestäni parhaimmalta kun niitä soittaa hieman kovemmalla kädellä.
Jos slidekitaraa tarvitsee sellaiseen hieman dynaamisempaan ja hiljempaan soittoon, voi joku ihan tavallinen akustinen olla jopa parempi siihen hommaan. Tämä kuitenkin vain oma havaintoni ja en ole kaikkia maailman resoja tai muitakaan akustisia kokeillut :)
Resonaattorikitara on soundiltaan sellainen, että sen oikein hyvä äänittäminen on jonkin verran haastellista. Siksipä noita kannattaisi kokeilla jossain liikkeessä ihan itse ja todeta millaisia eroja niissä on soundillisesti. Tosin jotain laadukkaita resoja ei oikein edullisesti saa ja muutamien satasien resonaattorit eivät soundaa samalle kuin vaikka Nationalin 2500-3500 euron kitarat. Kennon vaihtamalla sekä tallan ja satulan saa noista halvemmistakin ihan hyviä soittimia soundillisesti. Sellainen voi myös olla ihan järkevääkin, koska tuosta noin 500-1000 euron hintaluokasta pompataan aika suoraan tuonne likemmäksi 2500 euroa ja siitä ylöspäin.
Hyvä kenno kuitenkin jossain metallikoppaisessa parantaa sitä soundia jo todella paljon, toki myös puisessakin. Samalla kannattaa myös satula ja tallakin vaihtaa.
Spider kennoiset ovat monesti puisia ja triconet ja bisquit kennoiset metallikoppaisia. Kaikkia noita erilaisia kennoja on kuitenkin käytetty niin puisissa kuin metallikoppaisissakin. Monesti halvemmissa puisissa on kylläkin kansi jotain laminaattia, mutta voi se silti olla soundiltaan ihan asiansa ajava.
Ei noita eroja oikein voi kunnolla selittää, muuta kuin kokeilemalla. Resonaattorikitara kyllä kuulostaa osaavan soittajan käsissä todella hyvältä ja siiinä mielessä sellaisen hankkiminen voi olla hyväkin ostos.
Aika monet metallikoppaiset ja varsinkin laadukkaammat ovat satulaltaan hieman normaaleihin sähkökitaroihin leveämmillä satuloilla. Sormisoitossa monet tykkää tuosta, mutta sekin on aika henkilökohtainen seikka.
Halvemmat resot ovat lähes kaikki sähkökitaran tyylisiä kaulaltaan, olipa ne kennot sitten mitä tahansa niissä.
Squareneck soittimet ovat sitten erikseen joita soitetaan lap steel kitaran tyyliin, mutta niitäkin on vähemmän liikenteessä vaikka on kyllä nykyään paremmin saatavilla kuin joskus kymmeniä vuosia sitten.
Niin on kyllä muutenkin resonaattorikitaroita ja se on minusta hyvä asia. |
|
Kiitos hyvistä kommenteistanne.
Vaikkakin puukoppaiset, singleconet tai duolianit miellyttävät esteettistä silmääni enemmän, niin metallikoppainen tricone taitaa sittenkin kiinnostaa enemmän tällä hetkellä... Semmoista vaiheilua kuitenkin, että en taida vielä lukita vastaustani, vaan saatanpa kilauttaa vielä aika montaa kertaa kaverille ja tarttua oljenkorsiinkiin. :-)
"Se on niinkuin roskapönttö, johon laitettu kitarankielet", vai mites se Johnny Winter olikaan kuulemma murjaissut aikanaan?
Krooninen sävelkorvan tulehdus ja ajoittainen rytmitajuttomuustila |
|
Laitoin omaan halpaan metallikoppaiseen Harley Benton resonaattoriin tallan uusiksi. Entinen muovinen sai lähteä ja tilalle tuli 9mm paksua ruostumatonta terästankoa. Vielä en ole uria viilannut kielille, mutta tuntuu toimivan ihan hyvin jo näinkin ja kielet pysyvät paikoillaan ilman uria. Yhteen lap steelin olen joskus tehnyt samanlaisesta tangosta tallan ja satulan. Onhan siinä kyllä viilaamista, mutta kyllä se myös toimiikin siinä hommassa ihan hyvin. Täytyy vielä hieman soitella ja viilata urat myöhemmin...
Kitara on tosin nyt lap steel soittoon säädetty ja tuo satulan vaihtaminen rosteritankoon paransi ainakin sustainia.
En tiedä jääkö tämä lopulliseksi tähän, mutta joidenkin kymmenien minuuttien soiton jälkeen tuntuisi olevan varsin hyvä. Ainakin parempi kuin aikaisempi. |
|
Minkälaisia kielisettejä resonaattorikitaroissa pidetään? Perussettiä?
Olen aina välillä pohtinut laittaa paksummat kielet halpis-Gretschiini (Americana) ja tuunata siitä eräänlaisen "dobron". Kopassahan on itsessään aika läpitunkeva blues-saundi, eikä ole ollut toistaiseksi vakavasti mielessäni survoa siihen mitään kartiota (ja tuskin sopisikaan).
Krooninen sävelkorvan tulehdus ja ajoittainen rytmitajuttomuustila |
|
Demo Harrison: Minkälaisia kielisettejä resonaattorikitaroissa pidetään? Perussettiä?
Tämä riippuu aika paljon käytettävistä virityksistä, soittotekniikasta, kitarasta ja soittajan omista mieltykyksistä.
Omassa resonaattorissani (NRP Style "O") olen käyttänyt John Pearsen Spanish Neck Resophonic- kielisettiä (013-056). Soitan kitaralla lähinnä slideä erilaisissa avoimissa virityksissä, ja olen ollut ko. kieliin todella tyytyväinen. Pearsen kieliä pystyy hankkimaan kohtuulliseen hintaan esimerkiksi kitarapajalta.
Soittotyylillä on kuitenkin suuri vaikutus. Standardivirityksessä saattaa pärjätä ohuemmillakin kielillä. Toisaalta taas kovakouraisemmat slidesoittajat saattavat avoimissa virityksissä tarvita huomattavasti paksummat kielet. |
|
Kuinkas kartion vaihto? ; Beardin sivuilta luin, että kartio olis hyvä uusia parin vuoden välein. |
 Riiski
26.07.2016 15:21:27 (muokattu 26.07.2016 15:39:55) | |
|
Demo Harrison: Minkälaisia kielisettejä resonaattorikitaroissa pidetään? Perussettiä?
Olen aina välillä pohtinut laittaa paksummat kielet halpis-Gretschiini (Americana) ja tuunata siitä eräänlaisen "dobron". Kopassahan on itsessään aika läpitunkeva blues-saundi, eikä ole ollut toistaiseksi vakavasti mielessäni survoa siihen mitään kartiota (ja tuskin sopisikaan).
Omaani vaihdoin eilen ghs:n white bronze acoustic/ electric kielet 12-54.
Soitan pääasiassa normivireellä ja ainakin mun soittotyyliin tuntuu sopivan oikein hyvin; jotenkin notkeampi ja kevyempi soittaa kuin phosphor bronze kielet. Tietenki, jos soittaa pelkästään slidellä, niin käsittääkseni vähintään 13-sarjan kielet tulis olla. Aluksi mulla oli .10- sarjan kielet ja tulin siihen tulokseen, että aivan liian hepposet resonaattoriin. |
|
Ihan tavallisia daddarion fosforipronssikieliä olen käyttänyt, joskus Newtonen settiäkin kokeilin. 015 ylimpänä kielenä on kiva sliden kanssa, mutta tekee normivireellä soittamisesta vähän turhan kankeaa. Yllättäen 012 -settikin toimii triconen kanssa hyvin. |
|
Jos jotakuta kiinnostaa, tulin äänittäneeksi biisin, jossa soi sekä metallikoppainen tricone (vasemmalla, D-duuriviritys) että puukoppainen singlecone (oikealla, G-duuriviritys). Molemmat ovat Regal-merkkisiä ja ne on äänitetty samalla signaaliketjulla samassa tilassa, joskin mikrofonin etäisyydessä kitaraan saattaa olla pieniä eroja.
https://soundcloud.com/studio-yrttimaa/skrobyliainen-demo-2016
(Soitan tuossa omien vaatimattomien taitojeni äärirajoilla, mistä pahoittelut osaavammille ja tarkkakorvaisemmille. Kommentteja biisistä kyllä kuulen mielelläni, mutta ehkä paremmin privaviesteinä, mikäli ne eivät liity tämän ketjun teemaan.)
"Te ette pitäisi Nietzschestä, sir. Hänen filosofiansa on pohjimmiltaan epätervettä." |
|
Riiski: Kuinkas kartion vaihto? ; Beardin sivuilta luin, että kartio olis hyvä uusia parin vuoden välein.
Jep, ja Jerry Douglas vaihtaa kerran vuodessa.
Apropoo, olisin vaihtanut 30-vuotiaaseen Dobrooni kartion, mutta vääränkokoisen tilasin. Tässäpä verraton tilaisuus aitoon Beard-kartioon biscuit-resonaattoriharrastajille.
"Käytös siivo ja hillitty sopii lehmälle"
- Laura Latvala |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
