| Aihe: Kitaran vireys | |
|---|
|
Onko se edes teoreettisesti mahdollista, että kitara olisi joka soinnusta täysin vireinen? Olen joskus kuullut ettei olisi?
Käytännössä kuitenkin olen itse etsinyt eri kitaroille optimaalista tapaa virittää ne niin, että toimivat soitossa. Jos kitaran säädöt ovat kohdallaan sellainen kyllä löytyy. Kuitenkin jos ottaa avosoinnut C, D, E peräkkäin on viritys aina jonkun soinnun kannalta hieman epäedullinen. Siksi hyvässä soittimessa parhaiten toimii jonkinlainen kopromissi, jota en kutsuisi epävireeksi, kun se ei sellaiselta mielestäni kuulosta.
Kuitenkin varsinkin nauhoittaessa voi virettä hieman muuttaa kappaleen sointujen mukaan. Jos on paljon d-tä ja G.tä tai jos on puolestaan e:tä ja a:ta pikkuisen korjata virettä. Keikkatilanteessa tällaisella ei mielestäni ole merkitystä, mutta äänittäessä joskus on
Itse viritän kitaran niin, että otan a-kielen avulla h- ja e-kielen (ylä e) painamalla kevyesti a-kieltä toiselta nauhalta ja seitsemänneltä/ huiluäänenä. Ala e:n viritän painamalla a ja e-kieliä esim 5 ja 7-nauhoilta. Näin ylä ja alakielet soivat näppäilyissä vireisinä koko kaulalta. G kielen viritän h-kielen avulla painamalla esim. g-kieltä 2 nauhalta ja h -kieltä 5 nauhalta tai avonaisen d -soinnun avulla. D-kielen viritän sitten vapaana g:n kanssa tai tuon d soinnun avulla. Tästä tulee itselleni aika hyvä yleisvire joka toimii varsinkin avonaisten d, g, c sointujen kanssa ja barre otteilla. Kuitenkin yleensä näin jää jonkinlainen pieni heitto a- ja d-kielen välille. Kompromissia voi tehdä muuttmalla hieman g- ja d kielen viritystä ja saada paremopi vireisyys piiseihin joissa on paljon esim e-duuria tai a-duuria. Viritys mittarilla kun virittää tulee yleensä juuri tuohon kohtaan hieman eroa, mutta mittarille on vaikea vaan saada aina niin tarkkaan virettä kun se heiluu.
Miksikö näin pitkä sepustus Yleensä kun virittää a-kielestä lähtien kielei kerrallaan yläkieliä kohti, jäävät h-ja e-kieli helposti hieman alavireisiksi, joka kuuluu varsinkin näppäilyissä. Viritysmittarin kanssa nuo yläkielet menevät kohdalleen, mutta saattaa jäädä kuuluva epäviren juuri g- ja h-kielen väliin juuri d-duuria soitettaessa, joka korjaantuu virittämällä g-kieli h-kielen avulla. Silloin d kieltä usein joutuu korjaamaan....
Kitarat ovat kuitenkin yksilöitä ja siksi kannattakin kokeilla eri tapoja virittää, niin todennäköisesti pääsee suotuisampaan lopputulokseen. itselläni ei ole kovin halpoja kitaroita, mutta mitä olen nuoria avustanut kitaran hankinnoissa, on ollut positiivista huomata, että vireisyys on halvemmissakin kitaroissa (alle 400e) parantunut. Toki nuo säätämistarpeet tulevat useammin eteen, kuin paremmissa kitaroissa. |  baron
16.02.2010 08:01:37 (muokattu 16.02.2010 08:05:16) | |
|
Kitara on tasavireinen soitin (erotuksena puhdasvireiselle). Jos joku sointu on täysin puhdas, jotkut muut ovat vastaavasti enemmän pielessä.
Ainoa oikea tapa on virittää mittarilla jolloin kaikki soinnut ovat saman verran pielessä mutta niin vähän etteivät häiritse.
(Tämä tietenkin oletuksella että kitaran kaikki säädöt ovat kunnossa)
You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) | |
baron: Kitara on tasavireinen soitin (erotuksena puhdasvireiselle). Jos joku sointu on täysin puhdas, jotkut muut ovat vastaavasti enemmän pielessä.
Ainoa oikea tapa on virittää mittarilla jolloin kaikki soinnut ovat saman verran pielessä mutta niin vähän etteivät häiritse.
(Tämä tietenkin oletuksella että kitaran kaikki säädöt ovat kunnossa)
Pystyy ton Baron hoitamaan korvallakin jos opettelee kuuntelemaan tasavireiset kvartit ja oktaavit (käytännössä E-kielet).
Asia ei silti aina ole ihan noin yksinkertainen - kitaraa voi soittaessa "virittää" manipuloimalla kieliä vasemman käden sormilla joko yksittäisen äänen virettä laskien tai nostaen. Silloin on mahdollista toimia (etenkin sähkökitaralla) enemmän samalla filosofialla kuin jousi- tai puhallinsoittimilla. Ei tietty onnistu kaikissa tilanteissa eikä silloin kun soittaa sointuja joissa on tosi paljon säveliä.
"Dr. Dominant, I presume?" | |
Dr Dominant:Asia ei silti aina ole ihan noin yksinkertainen - kitaraa voi soittaessa "virittää" manipuloimalla kieliä vasemman käden sormilla joko yksittäisen äänen virettä laskien tai nostaen.
No sitten se on pianon suhteen "pielessä"
You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) | |
baron: No sitten se on pianon suhteen "pielessä"
Ei bändissä aina oo pianoa ;-)
"Dr. Dominant, I presume?" | |
Usein on niin, että hyvissä säädöissä oleva kitara kuullostaa mittarin mukaan viritettynäkin tietyissä asemissa epävireiseltä suhteessa pianoon. Vaikka molemmat soittimet ovat tasavireisiä, pianon viritys on temperoitu. Buzz Feiten -systeemi, josta minulla ei ole kokemusta, on suunniteltu korjaamaan tämä ongelma. | |
Dr Dominant: Ei bändissä aina oo pianoa ;-)
Joo, kunnon rokkibändissä on flyygeli
http://www.youtube.com/watch?v=QFL047fmsgg&feature=related
You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) |  Dr Dominant
16.02.2010 11:51:09 (muokattu 17.02.2010 08:58:13) | |
|
Mun näkemys on, että kitara on lähtökohtaisesti "epävireinen" soitin. Se ei luonnostaan ole samalla tavalla tasavireinen kuin piano (kuten yllä mainittiinkin jo), eikä se ole puhdasvireinenkään.
Vire on muutenkin niin tilannekohtainen määre, että on hankalaa määritellä sitä jonkin absoluutin kautta. Esimerkiksi Big Band jossa on piano, kitara ja kasa puhaltimia tuo yhteen vähintään neljä toisistaan poikkeavaa systeemiä (kitaran ja pianon lisäksi saksofonit läppineen ja vaskisoittimet venttiileineen/slaideineen). Mitä sitten käytännössä tapahtuu kun soitetaan, on se että jokainen soittaja korjaa virettä korviensa mukaan niissä tilanteissa joissa sävelet soivat niin pitkään että vireisyys ehtii riittävässä määrin hahmottua.
Aloittajan havainnot kitaran virittämisestä niin, että kitara itsessään kuulostaa "hyvältä" (joka sekin on vähän kelluva käsite :D) ovat ainakin minulle itselleni tuttuja - samojen asioiden kanssa olen painiskellut.
Itse ratkon kitarani virittämisen nykyään siten, että muokkaan viritystä tarpeen mukaan, ja viritän aina ilman mittaria, jos mahdollista (voi virittää rauhassa, ettei tartte melun vuoksi virittää mittarilla takahuoneessa ennen keikkaa tms.)
Virittäminen ainakin itselläni on myös hieman soitinkohtaista, itse en omista kahta kitaraa jotka pitäis virittää ihan just samalla tavalla että ne sois kompromissina yhtä hyvin suunnilleen joka tilanteessa... nauhoituksessa kaiketi eroja koska säädöt pitäis olla kyllä aika kohdillaan.
Mutta itse ainakin ratkon etenkin sähkiksellä aika paljon tiettyjä virejuttuja ihan vaan vasemman käden näpeillä jos mahdollista.
"Dr. Dominant, I presume?" | |
Joo. Mittarilla en saa kyllä itsekään minkäänlaista järkevää kompromissia edes sähkökitaralla. A:n viritän bänditouhuissa mittarilla ja akustisen nykyään huuliharpun mukaan, harpusta riippuen, imuäänillä.. eli esimerkiksi kun G-duuri harppu on tällä hetkellä kovassa huudossa (tai imussa ;) ), niin toisen oktaavin imu-A:n (nyt tulee jo outoa tekstiä) mukaan virittäessä kuulostaa aika hyvältä. Harputkin on aina enemmän tai vähemmän epävireisiä, Marine Bandit oman kokemuksen mukaan vähiten..
Mutta kun nostin tätä ketjua muuan viikko sitten, valitin että en saa yhtään akustista kitaraa vireeseen. Enkä saanutkaan. Nyt on kantapään kautta opittu säätämään jo aika lähelle, tuhottu puolen kymmentä tallaluuta (muovia), irroiteltu satuloita ja väännelty kaularautoja... ja vaihdeltu kitaroita, kunnes lopulta ostettu yksi uusi (http://www.waldenguitars.com/CD670.html) ja nyt olen aika tyytyväinen.
Kiitos keskustelussa tässä kohtaa omasta puolestani! | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
