| Aihe: Mitä hyvän fingerstyle-kitaristin pitää osata? | 1 |
|---|
 slahtinen88
14.02.2007 03:01:03 (muokattu 14.02.2007 05:41:32) | |
|
Mukava laji tuo teräskielisen näppäily sormin. Tuntuu vaan turhauttavalta opetella Tommy Emmanuelit, Chet Atkinsit ja muut tabuista ote kerrallaan ulkoa. Korvakuulolta opettelusta ei tuu yhtään mitään, vaikka olis pelkkä melodia ja bassolinja. Jotain boomchickiä tai sointumelodioita olen yrittänyt, mutta aika alkeellista se vielä on.
Mitä "valmiin" sormikitaristin sitten pitää osata? Tekniikka hioutuu, ehkä ne biisitkin saa opittua nopeammin, mutta pitääkö todellisen fingerstyle-miehen osata improvisoida biisi kuin biisi sointuineen ja bassolinjoineen?
Mitä kannattaa opetella, muuta kuin biisejä ulkoa? Tuota boomchickiä? Sointumelodiaa? Erilaisia näppäilykuvioita säestykseen? Erityyppisiä parin sävelen harmonioita? Jotain erityisiä skaaloja tai kuvioita? Otelautatuntemusta? Tekniikkapuolelta löytyy sitten mm. sormiplektroja ja hybrid pickingiä. Niin ja pitääkö sitäkin erikseen treenata, että saa sormilla tarpeeksi kovan äänen kitarasta?
Neuvokaa te kokeneemmat. Eniten kiinnostaa teräskielinen akustinen (jazz on kyllä kanssa hienon kuuloista, klassinen ei jostain syystä niin houkuttele). | |
Pitää tajuta musaa ja soittaa hienosti. Lopuilla ei ole niin väliä. | |
Pitää tajuta musaa ja soittaa hienosti. Lopuilla ei ole niin väliä.
Juuri näin! :)
Mun mielestä kannattaa vaan tutkia vapaasti eri tyyleillä soittavia kitaristeja ja ottaa itse haltuun jotain niistä tekniikoista mitkä tuntuu sopivan omaan tyyliin.. Maailma on täynnä kitaristeja jotka osaa teknisesti soittaa Tommy Emmanuelin biisit nuotista nuottiin, mutta ehkä tärkeintä on kumminkin tuoda soittoon jotain omaa ja mielenkiintoista.
Itse suosittelisin omien kappaleiden tekemistä ja samalla niiden kautta erilaisten tekniikoiden, vireiden, harmonioiden jne. testailua..
Mielestäni hyvän soittajan ei tarvitse osata soittaa suoraa nuoteista tai korvakuulolta kaikkia maailman biisejä, voi olla hyvä soittaja vaikka ei osaisi lukea nuotteja pätkääkään tai ymmärtäisi teoriaa alkeita pidemmälle. Jos on jotain sanottavaa ja saa sen ulos soittimesta, se riittää.. Jos taas tekniset edellytykset on kunnossa, mutta ei mitään sanottavaa, parempi jättää soitin kaappiin.
Vaikein juttu soittamisessa ja musiikin tekemisessä yleensäkin on mielestäni se oman tyylin löytäminen ja se ettei toista vanhoja juttuja, jotka joku toinen on kumminkin jo vuosia aikasemmin tehnyt tuhat kertaa paremmin.
En todellakaan itse ole kovin kaksinen fingerstyle-kitaristi, joten tää nyt on vaan tämmöstä erilaisten lähestymistapojen ehdottelua ja ehkä itsestäänselvyyksien latelemista.. pahoittelen :)
"Every year I look for the nastiest, hatefulest, meanest man to represent and this year you're it." - Ben Matlock | |
Koitin tuossa äsken taas lähteä sointuotteista tapailemaan jotain biisejä (melodia ja vaihtobasso). Kyllähän tuo kovalla työllä varmaan sujumaan saadaan. Tavoitteena siis, että voisi soitella sitä mitä haluaa, eikä sitä mitä on ulkoa opetellut. Varmaan nuo omat sovitukset siinä auttaa.
Tietääkö joku hyvää opetusmateriaalia tai nettisivuja aiheeseen liittyen? Finguitar.comissa jo kävin, siellä on jotain juttua. Ei nuo pr00tkaan näköjään ilman harjoittelua biisejään vedä... |  weelie
14.02.2007 17:05:10 (muokattu 14.02.2007 17:11:26) | |
|
Mukava laji tuo teräskielisen näppäily sormin.
Korvakuulolta opettelusta ei tuu yhtään mitään, vaikka olis pelkkä melodia ja bassolinja.
Jotain boomchickiä tai sointumelodioita olen yrittänyt, mutta aika alkeellista se vielä on.
Mitä "valmiin" sormikitaristin sitten pitää osata? Tekniikka hioutuu, ehkä ne biisitkin saa opittua nopeammin, mutta pitääkö todellisen fingerstyle-miehen osata improvisoida biisi kuin biisi sointuineen ja bassolinjoineen?
Mitä kannattaa opetella, muuta kuin biisejä ulkoa? Tuota boomchickiä? Sointumelodiaa? Erilaisia näppäilykuvioita säestykseen? Erityyppisiä parin sävelen harmonioita? Jotain erityisiä skaaloja tai kuvioita? Otelautatuntemusta? Tekniikkapuolelta löytyy sitten mm. sormiplektroja ja hybrid pickingiä. Niin ja pitääkö sitäkin erikseen treenata, että saa sormilla tarpeeksi kovan äänen kitarasta?
En ole kokeneempi. Mutta silti olen sitä mieltä että soittajalle tärkeintä on loppujen lopuksi saada se mitä korvien välissä soi soittimestaan ulos. Eli korvakuuloa ja sitä kautta irti sitä mitä itse haluaa soittimestaan kuulla. Itsekin olen surkea korvakuulolta poimimaan, mutta ei se mahdotonta ole, kun junnaa jollain nopeuden puolitussoftalla kohta kohdalta. Vähitellen siinä kehittyy. Toisaalta kitara kouraan kun katsoo televisiota jne, kopioi melodioita mitä kuulet jne.
Melodiat ja rytmi on musiikin peruspilarit. Soinnut ja teoria siihen sitten tueksi.
Jotkut erilaiset saundit huiluäänillä, eri plekuilla ja otteilla sun muilla kannenkoputteluilla... on mielestäni toissijaisia. Niitä putoilee soittaessa.
Kovaa ääntä kitarasta nyt ei tarvitse saada jos tuollainen "moderni" pikkailu kiinnostaa. Enempi se on hiljaista, puhdatsa ja vikkelää, vahvarilla sitten tehostaen.
> Mitä kannattaa opetella, muuta kuin biisejä ulkoa?
Biisit ulkoa on tietysti hyvä treeni. Eli yksi kerrallaan siihen asti kunnes oikeasti osaa. Niin että voi soittaa sen ulkomuistista yleisölle vielä parin viikon päästäkin.
> Sointumelodiaa?
No en ole koskaan sen tarkemmin sisäistänyt missä menee sointumelodian ja muuten vain fingerpikkauksen ero. Sointumelodiassa mennään jo jatsia ja soitellaan kokonaisia sointuja, kai maar. http://www.angelfire.com/fl4/moneychords/chordmelody.html
> Erilaisia näppäilykuvioita säestykseen?
Ei, mielestäni tuosta ei ole mitään hyötyä.
> Erityyppisiä parin sävelen harmonioita?
No kahden äänen yhteisäänet kuullostaa hienolta. Double stopsit... terssit ja sekstit sun muut. Mikäs siinä.
>Jotain erityisiä skaaloja tai kuvioita?
No perusskaalat on hyvä tietää mutta moodit voi mielestäni heittää ikkunasta ulos. Onhan osa niistä hienon kuuloisia, että jos kiinnostaa niin mikäs siinä. Mutta voi niitä käyttää ajattelematta monimutkaisesti tahi moodeina.
>Otelautatuntemusta?
Mielestäni on erittäin käyttökelpoista osata soinnut. Siis C7 kymmenellä tavalla jne. CAGED-tyyliinhän osaa jo suuren osan, siis soittaen avoimien sointujen tavoin eri kohdista kaulaa. Sitten voi opetella jatsimmin vaikka eri kieliryhmillä soinnut (1-4, 2-5 jne). Tässä on hyvä perussetti sointuja: http://www.youtube.com/watch?v=iSfzKflDoLI
Skaalaboksit mielestäni ei sinänsä ole hyvä asia, ne kun jotenkin monesti kangistaa soittoa. Pituussuunta on luonnollisempi tapa. Mutta kun fingerpikkaa ja siis soittaa sointuja samalla, on hyvä osata tietää kaikki ylettävissä olevat "sopivat" äänet tuohon sointuun nähden.
>Tekniikkapuolelta löytyy sitten mm. sormiplektroja ja hybrid pickingiä. Niin ja >pitääkö sitäkin erikseen treenata, että saa sormilla tarpeeksi kovan äänen >kitarasta?
No miksei. Mutta mielestäni jos peukkupleku tai hybrippicking ei sormille tunnu sopivan, eikä kuullosta sen paremmalta kuin toinen tekniikka, niin ei sitten. Mielestäni ei mitään mieltä ole ryhtyä kaiken osaavaksi vain sen takia että olisi kaikenosaava. Itse en "hybridillä" juuri soittele kuin vahingossa.
Niin... Ja nehän on parhaita jotka soittaa eniten.
ja lisälinkkejä en juuri osaa antaa, kun ne parhaimmat olen jo tuolla finguitar.comissa paljastanut. :) http://www.finguitar.com/forum/viewtopic.php?t=18
No täällä on jotain mielenkiintoisia juttuja:
http://www.eltjohaselhoff.com/
Pahoittelen syvästi kaikkia tekemiäni yhdyssana- ja kielioppivirheitä sekä niitä viestejäni jotka eivät tarjoa merkittävää lisäinformaatiota kaikille lukijoille, kiitän korjauksista ja pyydän anteeksiantoa. | |
Tässä on muutama juttu edellämainittuihin
Peukalon pitää olla itsenäinen. Se on lähtökohta kun halutaan melodiaa ja komppausta samaan aikaan.
Tämä vaatii reenausta ja lisää reenausta.
Erilaisia näppäilykuvioita on mielestäni hyvä opetella. Näitä on muutama usein toistuvia peruskuvioita. Tähän suosittelen tutustumista Mark Hansonin Contemporary Travis Picking kirjaan. Tästä opuksesta on ollut itselleni paljon hyötyä.
Soinnut opetellaan kaikilla mahdollisilla otteilla ja sormituksilla. (itse en osaa sinnepäinkään:-) )
Perus vire toimii aina, mutta tietyt vireet toimivat fingerstylissa hienosti, yleisesti dropped D (ehkä eksoottisin, mutta hienon kuulloin on esim. CFCFCF kuuntele Doyle Dykes Howling of the wood)
Mitään ei tule ilmaiseksi, tämä tyyli vaatii paljon töitä.
Mutta tehty työ kyllä palkitsee moninverroin . | |
Olen itsekin lähiaikoina treenaillut fingerpickingiä ja boom-chiciä aikalailla. Omalla kohdallani toimii ihan tällainen sointujen "rämpyttely" peukalo+sormet -yhdistelmällä.
Eli otetaan esim. C-avosointu ja boom-chic vaihtobasso C:n ja G:n välillä. Peukku pitää vaihtobasson menossa, ja muilla sormilla näppäillään erilaisia rytmityksiä soinnun lopuista sävelistä. Esim. jotain tähän tyyliin:
1 - 2 - 3 - 4 - 1 - 2 - 3 - 4 -
e-----------------|----------------|
B-----1-----1-----|1-----1---1-1---|
G-----0-------0---|0---0---0---0---|
D-----2-------2---|----2-------2---|
A-3---------------|3---------------|
E---------3-------|--------3-------|
1 - 2 - 3 - 4 - 1 - 2 - 3 - 4 -
e-----------------|----------------|
B-1---1---1-------|1---1-----1-----|
G---0-----0---3---|3-----3-0---0---|
D-----2-------2---|----2-------2---|
A-3---------------|3---------------|
E---------3-------|--------3-------|
Tuon kun saa sujumaan, niin sitä soittelee ilokseen vaikka kuinka kauan. Kun alkaa sujumaan, niin kokeile muillakin sointuotteilla. Vanhat lastenlaulut ovat mukavia treenejä alkuun, esim. pienen pieni veturi, ukkonooa jne. :)
Eipä tässä kai muu auta kuin soittaa vaan niin paljon kuin takapuoli kestää. Hauskuus ennen kaikkea!
yrah cepai. | |
Oman soittamisen tueksi kannattaa opiskella alan historiaa. Netin myötä tämä on juuri nyt erityisen kiinnostavaa ja palkitsevaa, kun esim. youtubesta löytyy autenttisia tallenteita vanhoilta mestareilta. Ehdottamasti kannattaa tsekata miten helppoa "vaihtobasson kuningas" Missisippi John Hurtille on tuon maagisen peukalorytmin ylläpitäminen. Toinen ohittamaton on tallenne, jossa Freigth Train biisin säveltäjä Elisabeth Cotten soittaa (ja laulaa) kappaleen vasenkätisesti kitaralla, jossa kielet oikeakätisesti. Molemmat löytyvät helposti youtuben haulla. | |
Sen verran hyviä neuvoja noissa aikaisemmissa jutuissa, ettei niihin paljon lisättävää löydy. Tässä hieman omia kokemuksia lyhyen f-style "uran" ajalta:
Ihan ensalkuun piti opetella peukkuplekun käyttö. Vaikka se alussa tuntui yhtä kömpelöltä kuin pottuvarpaalla soittaminen, oli se lopulta yllättävän nopeasti opittavissa.
Sormilla on tullut satunnaisesti näppäiltyä vaikka kuinka kauan, mutta enimmäkseen silleen stairwaytoheaven-tyylillä hissukseen. Kun täytyy saada ääntä melodiaan, tuppaavat sormet takertumaan kieliin ja ääni tietysti kuuluu vähän myöhässä. Siihenkin harjaantuu koko ajan, mitä enemmän soittaa - ei kannata mielestäni erikseen harjoitella.
Boomchick oli ja on edelleen se vaikein paikka. Topahin ohje (finnguitar.com), "Sanoisin, että noin 2 viikkoa kun harjoittelee päivittäin alkaa tekniikka jo löytyä", piti ainakin omalla kohdallani paikkansa. Siis ei mitään 15min/päivä vaan paljopaljon enemmän. Kyse on vasta perusasioista, ja tekniikan suhtkoht täydellinen oppiminen tullee viemään vielä vuosia.
Liikkelle kannattaa lähteä kokeilemalla helppoja biisejä. Kyllä sen äkkiä huomaa, mikä sujuu ja mikä on liian vaikea. Itse sorruin siihen, että läksin liian aikaisin tavoittelemaan kuuta taivaalta. Blue Moon lähti heti alussa sujumaan niin hyvin, että luulin sitä helpommaksi mitä onkaan. Sormituksia on tullut vaihdettua parikin kertaa ja homma on pitänyt aloittaa melkein alusta, mutta periksi en anna...
Improvisointi riippuu tietenkin soittotaustasta ja lahjakkuudesta. Veikkanpa että jos esim. Marzi Nyman päättäisi ruveta fingerstyle-kitaristiksi, niin lyhyehkön perustekniikan opettelun jälkeen soittaisi oman versionsa biisistä kuin biisistä. Aloittelevan kitaristin taas kannattaa unohtaa improvisoinnit, ja keskittyä perusasioiden opetteluun.
Korvakuulolta soittoa niin paljon kuin se on mahdollista. Sen mitä korvalla ei kuule niin tabeista, ja samalla voi tarkastaa tuliko kuultua oikein. Aika usein käy niin, että väärin meni. Teoriapuolta kannattaa tietenkin pikkuhiljaa opetella soittamisen lomassa, kunhan muistaa, että soittamisen ilo on loppujen lopuksi se pääasia.
"If you always have to read from musical scores, you're not a musician, you're a robot" - Tommy Emmanuel | |
Peukalon pitää olla itsenäinen. Se on lähtökohta kun halutaan melodiaa ja komppausta samaan aikaan.
Tämä vaatii reenausta ja lisää reenausta.
Mun mielestä yksi tärkeinpiä yksittäisiä asioita peukku. Ilman hyvää peukkutekniikka siitä soitosta vaan ei tule mitään. Eikös joku sanonutkin, että peukalosta pitää tulla ikäänkuin kolmas käsi. :)
Just because I rock doesn't mean I'm made of stone. | |
Asiaan paneudutaan aika hyvin ihan populaarimusiikin alkuajoista lähtien tässä uudessa mahtavassa kitaralehdessä, jota jotkut gurut ovat alkaneet tehdä... hehehe!
Vitsit sikseen, mutta Guitar Fan -lehden eka numerossa on aika hyvin selitetty sitten tuo vaihtobassoidea ja tutustutaan mm. Minstrel -musiikkin fingerstylellä. Myöhemmin tulee synkopoidut rytmit Ragtimen tiimoilta. Bluesin, folkin, gospelin, rockin, jazzin, hevin yms. kautta ihan J Karjalaisiin jne.
Eikä todellakaan tarvitse osata kaikkea. Tutustuu vain eri musiikkeihin ja naatiskelee. Unohda improvisaatio tärkeimpänä asiana maailmassa. Soita biisejä alusta loppuun. Eli luo itsellesi kattava ohjelmisto eri musiikkityylien biisejä. Hauskuus syntyy ennen kaikkea biisien soittamisesta ja osaamisesta.
I play more best than you! | |
Mark Knopfler - Marbletown
Hienoja juttuja biisissä. Hieno biisi. Hieno tulkinta. Hieno soundi.
"Siinähän se tuubi on." | |
Tommy E. sanos että opettele biisejä.
http://www.maton.com.au/ | |
Unohda improvisaatio tärkeimpänä asiana maailmassa. Soita biisejä alusta loppuun. Eli luo itsellesi kattava ohjelmisto eri musiikkityylien biisejä.
Hyvä pointti. Tietysti tämä pointti tuli klassisen koulutuksen saaneelta muusikolta, ja jatsikoulut käynyt olisi eri mieltä?
No silti, mielestäni jos biisit osaa kunnolla, niin niitä on suh helppo hivenen muutellakin. Ja mielestäni improvisaation pitäisi lähteä kappaleen melodiasta, eikä jostain skaaloista. Samaan tapaan kuin laulaessakin, sitä tulkitsee sitä melodiaa, eläytyy siihen, eikä vedä jotain "A-mollipentatonista" säkeiden väliin.
Jos improvisaatio on tätä Freebird-tyylistä bluessooloilua, niin voiko yhdenpäiväisempää musisointia ollakaan. Ja toisaalta George Benson -tyylistä jazz-diipadaapaa kukaan jaksa kuunnella (ellei ole sen jatsikoulun käynyt).
Pahoittelen syvästi kaikkia tekemiäni yhdyssana- ja kielioppivirheitä sekä niitä viestejäni jotka eivät tarjoa merkittävää lisäinformaatiota kaikille lukijoille, kiitän korjauksista ja pyydän anteeksiantoa. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
