| Aihe: Improvisointi - vain hieno sana? | |
|---|
|
"improvisoi niin paljo kun voit, kuulostaa paremmalta", sanoi muuan ystävä kerran.. Ite oon miettinyt tota improvisointia aika paljon viime aikoina.. En osaa kauheen hyvin mitään kikkoja vaikka kattelinkin jotain suuresta kitarakirjasta, en silti hallitse niitä melki yhtään.. ja muutenkin mun mielestä on ihan tyhmää improvisoida siis jotenkin yleisillä kikoilla, koska eihän se sillon tuu syvältä vaan se on jonkun muun keksimää ja jotenkin pinnallista.. soolojenhan kuuluis tulla syvältä sydämestä niinkun kitaristi itseään haluaa itse ilmaista kitaran välityksellä.. niin itseasiassa kysymyshän on siis yksinkertaisesti vain se että kuinka paljon livenä keikoilla uskallatte ja kehtaatte improvisoida? Ja miten improvisoitte yleensä? tilutteletteko vaan 26minuuttia vai oletteko mielestänne melodisia?
itse kun improvisoin, en tiluta, vihaan tiluttelua.. Pyrin olemaan mahdollisimman hyvän kuuloinen ja melodinen kuin vain mahdollista..
Ei kiitos, ei enää viinaa minulle... | |
Fraaseeraus on aika olennainen juttu, kuten myös se, että tämän kuuluisi olla mitä ilmeisimmin kitarat: soittaminen palstalla. | |
tämän kuuluisi olla mitä ilmeisimmin kitarat: soittaminen palstalla.
Minkä takia? Eihän improvisointi ole vain kitaristien juttu. Kun kysyy kitarapalstalla improvisoinnista, pääsääntöisesti saa vastaukseksi vain kitaristien näkökulmia asiasta. Kuitenkin esim. pianisteilla, puhaltajilla ja kitaristeilla kaikilla on oman soittimensa puitteista johtuen hieman erilainen lähestymistapa asiaan. |  kivi
17.01.2007 22:37:28 (muokattu 17.01.2007 22:44:21) | |
|
niin itseasiassa kysymyshän on siis yksinkertaisesti vain se että kuinka paljon livenä keikoilla uskallatte ja kehtaatte improvisoida? Ja miten improvisoitte yleensä? tilutteletteko vaan 26minuuttia vai oletteko mielestänne melodisia?
Ensinnäkin mun täytyy sanoa, että aika harvassa bändissä saa improvisoida livenä. Todella vapaa improvisaatio sopii yllättävän harvoihin musiikkityyleihin. Muutamassa bändissä se on sopinut, ja niissä on saatettu jopa jättää settiin muutama rakenteeltaan avoimempi kappale - siis niin, että vaikka biiseistä yleensä hiotaan ja viilataan joka ikinen nuotti tarkalleen, saattaa silti joukossa olla b-osa jonka kuvaus lapussa on "jotain kivaa E-mollissa vähintään 32 tahtia, tai kunnes kitara/basso/rummut/huilu/piano... palaa teemaan".
Improvisoinnissa olen tukeutunut itseäni viisaampien jatsiveikkojen oppiin, ja aloitankin omalta osaltani soittamalla jonkin kappaleeseen sopivan pohjasävelkulun ja siihen liittyvän melodialinjan. Sen jälkeen alan kehitellä ja pirstoa tätä linjaa eri suuntiin, kunnes lopussa palaan teemaan uudelta ja yllättävältä suunnalta.
Näin mua on neuvottu niiden taholta jotka - toisin kuin mä - jotain Charlie Parkerista ymmärtävät. On myös nasta yrittää improvisoidessa käyttää muiden soitinten tontteja ja niille sopivia tai luonteenomaisia rakenteita sen kitarameiningin sijaan. Esim puhaltimet lähtee kitaralla hienosti.
Lopuksi vielä sellainen juttu, että improvisointihan ei tarkoita sitä, että vedetään sooloa hatusta, ja muut komppaa. Improvisoidessa kaikki soittajat kuuntelevat toisiaan, ja pyrkivät yhdessä kuljettamaan kappaletta jonnekin missä se ei ole vielä käynyt ...ja löytämään lopuksi takaisin.
PS. Helsingissä asuessa meillä oli joka maanantai rauhoitettu treenikämpällä improvisaatiojameiksi. Eri bändien soittajat tulivat paikalle, sovittiin sointu tai ehkä kaksi, ja katsottiin mihin asti kuvio kantoi, kun kyllin veivattiin. Jotain Eb/Bbdim -yhdistelmää saattoi tulla neljäkin tuntia ilman tupakkataukoa, ja kaikilla oli hauskaa. Toki soinnut pyrittiin valitsemaan niin, että ne olisivat "kaikille yhtä pahoja", eli idea oli, ettei niistä ainakaan mollipentatonisella bluesilla selviä
:-D | |
Muistetaan nyt kuitenkin, että Livetoiminta-ryhmän kuvaus sanoo "LIVE: Konserttiäänentoisto, PA- ja valokalusto ja niiden käyttö, laulukamat."
Soittajille on omat alueensa, tää on luotu ihan meille tylsille roudarihörhöille kaikenlaista tappelemista varten. :)
Haistakaa p*ska koko valtiovalta. | |
Ensinnäkin mun täytyy sanoa, että aika harvassa bändissä saa improvisoida livenä
????
Oonks' mä eri planeetalta?
Mä soitan rokkia, humppaa, jatsia, bilemusaa ja musta se on kohokohta kun tulee mun soolon vuoro ja me vedän sen aina hatusta eli improvisoin.
Musta se sopii joka genreen.
"The piano is the ultimate percussive and harmonic instrument" | |
Mä soitan... ja musta se on kohokohta... mun soolon vuoro ja mä vedän sen aina hatusta...
Musta se sopii...
Sori. en mahtanu ittelleni mitn.
Viltsu
kajarijätkä
Viltsu
audiokantaja | |
.. niin itseasiassa kysymyshän on siis yksinkertaisesti vain se että kuinka paljon livenä keikoilla uskallatte ja kehtaatte improvisoida?...
...että improvisointihan ei tarkoita sitä, että vedetään sooloa hatusta, ja muut komppaa...
...aika harvassa bändissä saa improvisoida livenä. Todella vapaa improvisaatio sopii yllättävän harvoihin musiikkityyleihin...
Joo, ei se mielestäni ainakaan covereissa käy päinsä juuri lainkaan. Ainakaan meidän keikoilla. Ei välttämättä käy edes nuo "hattusoolot".
Kun on nähty iso vaiva siinä, että on löydetty bändille istuva biisi. Instrumentoitu/muutettu/sovitettu se kokoonpanoon. (ja soittotaitoon;-) ) Useimmiten "luotu" kolmiääniset laulustemmat. Raakattu ne, jotka syystä tai toisesta ei sitten kuitenkaan kulje niinkuin pitäisi, tai eivät muuten vaan eivät istu ohjelmistoon, kaikesta treenaamisesta ja vääntämisestä huolimatta.
Ja sitten keikalla vedettäisiin improvisoiden ?
One kind of music only - the good kind | kivi
18.01.2007 13:36:39 | |
|
????
Oonks' mä eri planeetalta?
Mä soitan rokkia, humppaa, jatsia, bilemusaa ja musta se on kohokohta kun tulee mun soolon vuoro ja me vedän sen aina hatusta eli improvisoin.
Musta se sopii joka genreen.
Sä olet viimeinen suuri diletantti-playboy, swinging sixties keskuudessamme. Ihmiset tulee teidän keikoille nähdäkseen sut, ei musan takia. Sen vuoksi sä voit soittaa mitä sä haluat, kun muut soittaa minkä ne osaa.
:-D |  oizo
18.01.2007 16:31:17 (muokattu 18.01.2007 16:39:04) | |
|
kuinka paljon livenä keikoilla uskallatte ja kehtaatte improvisoida? Ja miten improvisoitte yleensä? tilutteletteko vaan 26minuuttia vai oletteko mielestänne melodisia?
itse kun improvisoin, en tiluta, vihaan tiluttelua.. Pyrin olemaan mahdollisimman hyvän kuuloinen ja melodinen kuin vain mahdollista..
No bilekeikoilla tulee tavallaan improvisoitua koko ajan. Pelataan kitaristin kanssa silleen silmäpeliä, että lennosta sovitaan kumpi fillailee mihinkin ja kumpi komppailee. Pitkään ku soittelee yhdessä niin oppii tunteen hyvin toisen tapoja.
Itse sooloista ehkä noin puolet tulee hatusta ja puolet oon opetellu ja säveltänyt itse. Riippuen ihan biisistä ja soolosta. Esim. johonkin 16 tahdin venuksen urkusooloon on iha turha säveltää mitään. Vetää vaan raivolla jottai mitä mieleen tulee. Hevikeikoilla ja ison orkesterin kanssa nuotteja lukiessa ei tule improvisoitua vaan pidättäydytään siinä mitä on nuotteihin kirjoitettu.
sattuuhan näitä | |
Ensinnäkin mun täytyy sanoa, että aika harvassa bändissä saa improvisoida livenä. Todella vapaa improvisaatio sopii yllättävän harvoihin musiikkityyleihin.
Improvisointia rajoittavana tekijänä taitaa usein olla riski siitä, että homma voi karata hanskasta jos tulee kovin yllättäviä käänteitä.
Treeneissä on joskus tullut otettua puheeksi, että on hyvä pystyä seuraamaan reaaliaikaisesti mitä tapahtuu livetilanteessa. Itselle tavoitteeksi, ettei tipu kärryiltä jos on nuotit edessä ja vaikka pianistina ja laulaja voi tehdä yllättäviä käänteitä ilman varsinaista etukäteissopimista. Hyödyllinen taito jos bändi laulajineen pystyy viestimään reaaliaikaisesti niin, että on sijaa vapaalle tulkinnalle. | |
En osaa kauheen hyvin mitään kikkoja vaikka kattelinkin jotain suuresta kitarakirjasta, en silti hallitse niitä melki yhtään.. ja muutenkin mun mielestä on ihan tyhmää improvisoida siis jotenkin yleisillä kikoilla, koska eihän se sillon tuu syvältä vaan se on jonkun muun keksimää ja jotenkin pinnallista.. soolojenhan kuuluis tulla syvältä sydämestä niinkun kitaristi itseään haluaa itse ilmaista kitaran välityksellä.. niin itseasiassa kysymyshän on siis yksinkertaisesti vain se että kuinka paljon livenä keikoilla uskallatte ja kehtaatte improvisoida? Ja miten improvisoitte yleensä? tilutteletteko vaan 26minuuttia vai oletteko mielestänne melodisia?
itse kun improvisoin, en tiluta, vihaan tiluttelua.. Pyrin olemaan mahdollisimman hyvän kuuloinen ja melodinen kuin vain mahdollista..
Yks yhteen soitetut kikat ei ole improvisointia, kuten mainitsit. "Yleiset kikat" jeesaa tuossa homassa alkuun kyllä ihan kivasti. Jos olet "kattelut jotain kitarakirjasta", et voi hallita noita lickejä saati sitten improvisointia kovinkaan kaksisesti. Harjoitus tekee tässäkin mestarin. Opettelemalla esim. nuo yleiset kikat opit tuntemaan instrumenttiasi ja ymmärtämään miten saat instrumentistasi ulos niitä syvältä kumpuavia tunteita.
Oppilailleni olen usein antanut neuvoksi opetella mahdollisimman paljon erilaisia makean kuuloisia lickejä tyylistä riippumatta ja sen jälkeen unohtamaan ne. Jos/kun näitä juttuja sitten käyttää improvisoidessa, ne todennäköisesti muistaa hieman väärin ja tuloksena on usein jotain tuttua muistuttava "oma" juttu. Myös se oma tyyli kehittyy samalla, koska et toista mitään tiettyä orjallisesti. Avaimena tässä tavassa on osata paljon enemmän kuin tarvitset, jotta vältytään toistolta. Bonuksena saatat saada tungettua jonnekin sooloon hetken mielijohteesta pätkän jotain tuttua biisiä ja ehkäpä joku yleisöstä vieläpä huomaa sen!
Tuo melodisuus on mun mielestä ihan hyvä lähtökohta ja siihen tukeudun pääosin itsekin. Soittokumppaneita pitää tietysti kuunnella koko ajan, jotta on mukana oikeanlaisessa boogiessa ja tyylinmukaisilla jutuilla. Tiluttelu ei mun mielestä ole mitenkään pahasta. Ei sitä tarvitse joka paikkaan tunkea, mutta varmuudella käy syömään jos ei tarpeen vaatiessa (äkillisen tilutunteen kummutessa sielun syövereistä...) lähde lainkaan. Parempi jättää vähän jotain reserviinkin, eikä mennä koko ajan äärirajoilla.
KYLMÄ KAHVI KAUNISTAA, MUTTA MAHA EI KESTÄ NIIN PALJON KUIN NAAMA VAATIS. | |
kun unohtaa laulaessa sant niin joutuu improfisoimaan ne...tulokset yleensä aika rankkoja ..jne....jos koko bändi alkaa improfisoimaan kesken biisin niin koko musa tyylisuuntineen yleensä vaihtuu...
Ray - Ska Rocks and Rolls | |
kun unohtaa laulaessa sant niin joutuu improfisoimaan ne....
Tuo ei ole improvisointia, vaan itsesuojeluvaistoa.
Jos vedät jotain "Satumaata" tms... , niin siinä ei auta unohtaa, yleisö osaa sen ulkoa kuitenkin.
Muuta kotimaista vetäessä, niin yhdistelemällä edellisen ja tulevan säkeistön pätkiä saattaa pärjätäkin. Snadisti maistissa oleva yleisö ei välttämättä huomaa juurikaan mitään.
Tuokaan ei ole improvisointia, vaan jos se toimii, niin se on hemmetin kovaa rutiinia.
En sano, että itse osaan. En osaa. Pari kertaa eläissäni olen tuohon joutunut turvautumaan. Toivon, että ei tarvitse enää koskaan.
Engelsmanneissa "Remu" auttaa kummasti: "Burnin star on a haiwei far, look my jar, kou my paar"...
Tuommoinen menee jo ehkä läpi, mutta ei kannata sen varaan laskea. Tuo ei ole improvisointia, vaan välinpitämättömyyttä. Tuli ehkä vedettyä biisi, jota oikeasti ei osannutkaan?
Onko hyvät lunttilaput joku häpeä?
One kind of music only - the good kind |  Jimi
21.01.2007 03:35:26 | |
|
"soolojenhan kuuluis tulla syvältä sydämestä niinkun kitaristi itseään haluaa itse ilmaista kitaran välityksellä.. "
eipä ole kauhian helppoa tuo ennen kun on joku hemmetin virtuoosi :D
Japaninkielistä PUNK musiikkia www.mikseri.net/kabe !!!! | |
eipä ole kauhian helppoa tuo ennen kun on joku hemmetin virtuoosi :D
Pöh, helppoo kun heinänteko, ei tartte muuta kun roimasti asennetta ja uskallusta...
Ei kiitos, ei enää viinaa minulle... | Jimi
22.01.2007 20:09:13 | |
|
Pöh, helppoo kun heinänteko, ei tartte muuta kun roimasti asennetta ja uskallusta...
Lopputulos on kuitenkin kuraa :D Jos ei tunne kaiken maailman skaaloja ja tiedä, että mitä skaalaa soittamalla saa mimmosenkin tunnelman on todella vaikea vääntää mitään oikeasti uskottavasti.
Japaninkielistä PUNK musiikkia www.mikseri.net/kabe !!!! | |
Lopputulos on kuitenkin kuraa :D Jos ei tunne kaiken maailman skaaloja ja tiedä, että mitä skaalaa soittamalla saa mimmosenkin tunnelman on todella vaikea vääntää mitään oikeasti uskottavasti.
Vai että pitää sillä saavuttaa jotain uskottavuuttakin :D Kyllä se on paras kitaristi joka tietää että on paras... Mutta silti jos nousee kusi päähän ni se on asia erikseen :>
Ei kiitos, ei enää viinaa minulle... |  saastara
25.01.2007 11:57:48 (muokattu 25.01.2007 11:57:59) | |
|
Jos otettaisiin hieman muuta näkökulmaa kuin soittoa tähän keskusteluun mukaan..? Itse olen huomannut, että enemmän tarvetta improvisoinnille on siellä tiskin takana seisoessa kuin siellä edessä ollessa. Lavalla sitä usein on kuitenkin matsku melko tarkkaan treenattua ja improvisointi jää tasolle "pieni irrottelu". Monet ratkiriemuisat luovat hulluuskohtaukset olen saanut juuri tiskin takana toimiessa. Kun huomaa yhtäkkiä, että "jahas eihän tämäkään toimi" ja sitten kun vielä puuttuu se jokin taktisesti arvokas liitin, piuha ymv härpäke, tulee välillä venyttyä lähes ilmiömäisiin säätöihin. :)
I live for this shit. ;)
Lisää middleä ja vähemmän volumea. | |
Jos otettaisiin hieman muuta näkökulmaa kuin soittoa tähän keskusteluun mukaan..? Itse olen huomannut, että enemmän tarvetta improvisoinnille on siellä tiskin takana seisoessa kuin siellä edessä ollessa.
No kyllähän siellä tiskin takana tulee improvisoitua kovastikkin tarvittaessa. Varsinkin jos pändi ei ole tuttu.
Tämäkin tietenkin edellyttää sitä, että bändin puolelta tulee tervettä matskua, johon voi niitä tiloja ja efektointia sitten soveltaa.
Äänimiehen hommiin tosin ei ehkä kuulu välttämättä sotkea niitä piisien osia omanlaisekseen, vaan paremminkin elää siellä pändin mukana. Perustylsä pändi esim ei anna varaa hirveästi tehdä muuta, kun lyhennellä ja pidennellä kaikuja sekä korostaa tarvittaessa delaytä. Mikäli taas pändillä on tutumpaa matskua tai yleensäkkin vaihtelevaa materiaalia, niin äänimiehellä on sitten helpompi rakennella vaikkapa phaseria ja chorusta psykedeelisiin kohtiin ja kehitellä todella isoja tiloja ja avaruuksia hitaisiin unelmointeihin. Vetää tavallaan isosti sen bändin homman ja liioitella (no järki mukana kuitenkin) tarvittaessa kontrastien luomiseksi.
Tietenkin tämä sitten vaatii aika paljon esiohjelmoituja efektejä jne. mitä sitten tarvittaessa saa äkkiä ruuvattua kohdilleen sieltä efektilaitoksesta,
Esim eräälle funkkipändille (Stu-merkkinen), jota olen tehnyt jonkusen kerran, rakensin ylimääräisen efektilaitoksen toimimaan ryhmien kautta. Ideana oli, että ajan tiettyjä asioita kahteen stereoryhmään. Näistä toinen routataan suoraan l&r-lähtöihin ja toinen pelkästään efektilaitteeseen. Efektilaite sitten palautetaan kanaviin, jotka ajetaan l&r:n. Tuosta on sitten helppo tarvittaessa nykiä toinen ryhmä pois ja toista tilalle. Helppo oli leikkiä efekteillä ja niiden tasapainolla. Samalla periaatteella sitten saa tehtyä myös eq:lla efektejä. Puskee vaan efektin bypassille ja alkaa ruuvaamaan eq:ta.
Phuh... tästä on hyvä jollakin muulla jatkaa ;) | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
