Muusikoiden.net
09.12.2016
Rockway LIVE! Joka maanantai ja keskiviikko klo 17-19 

Etno, proge, latin »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Wigwam: Fairyport ja Being
1 2 3
EH
02.07.2003 21:42:37
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Tuli sitten nämä levyt ostettua ja kun tässä niitä yhden illan on kuunnellut niin päätinpä laittaa oman mielipiteeni tänne. Niistähän sitä keskustelua rakennetaan, vai mitä?
 
Being meni ensin sisään soittimeen ja omituiset melodiat pääsivät valloilleen. Hirvittävän raskasta musiikkia, enkä oikein pitänyt neljästä ensimmäisestä raidasta. Pedagoguesta eteenpäin tunnelma mielestäni keveni hieman ja aloin pitää musiikista. Toinen kuuntelukerta vahvisti tätä näkemystä. En tosiaan oikein pidä niistä neljästä ensimmäisestä sota-aiheisesta (mitä nyt sanoja luin) kipaleesta. Levy oli kokonaisuutena lievä pettymys, koska olin lukenut kaikkialta ylistyksiä ja kiitoslauluja.
 
Fairyport alkaa melko muikeasti maailman parhaalla biisillä, eli Losing Holdilla. Sen noin miljoonatta kertaa kuunneltuani siirryin eteenpäin, ja tahti ei kovin paljon huonone. Varsinkin loppupään kevyemmät kappaleet iskivät. Ja sitten ne livejamit, huhhuh mitä kamaa. Hankin itselleni tuon remasteroidun version, joka sisältää myös Losing Hold/Finlandia- liverepäisyn. Upeaa. Kokonaisuutena Fairyport on mielestäni lähellä Nuclear Nightclubin täydellisyyttä.
 
Nämä ovat vain siis minun mielipiteitäni, kerro omiasi. Erityisesti haluaisin kuulla, mikä Beingissä säväyttää niin paljon että sitä kehutaan joka puolella Wigwamin parhaana plättynä.
 
Mitä tapahtuu, jos säikähdät puolikuoliaaksi kahdesti?
Peki
02.07.2003 23:00:16
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Tuli sitten nämä levyt ostettua ja kun tässä niitä yhden illan on kuunnellut niin päätinpä laittaa oman mielipiteeni tänne. Niistähän sitä keskustelua rakennetaan, vai mitä?
 
Being meni ensin sisään soittimeen ja omituiset melodiat pääsivät valloilleen. Hirvittävän raskasta musiikkia, enkä oikein pitänyt neljästä ensimmäisestä raidasta. Pedagoguesta eteenpäin tunnelma mielestäni keveni hieman ja aloin pitää musiikista. Toinen kuuntelukerta vahvisti tätä näkemystä. En tosiaan oikein pidä niistä neljästä ensimmäisestä sota-aiheisesta (mitä nyt sanoja luin) kipaleesta. Levy oli kokonaisuutena lievä pettymys, koska olin lukenut kaikkialta ylistyksiä ja kiitoslauluja.
 
Fairyport alkaa melko muikeasti maailman parhaalla biisillä, eli Losing Holdilla. Sen noin miljoonatta kertaa kuunneltuani siirryin eteenpäin, ja tahti ei kovin paljon huonone. Varsinkin loppupään kevyemmät kappaleet iskivät. Ja sitten ne livejamit, huhhuh mitä kamaa. Hankin itselleni tuon remasteroidun version, joka sisältää myös Losing Hold/Finlandia- liverepäisyn. Upeaa. Kokonaisuutena Fairyport on mielestäni lähellä Nuclear Nightclubin täydellisyyttä.
 
Nämä ovat vain siis minun mielipiteitäni, kerro omiasi. Erityisesti haluaisin kuulla, mikä Beingissä säväyttää niin paljon että sitä kehutaan joka puolella Wigwamin parhaana plättynä.

 
Being kuuluu kyllä ehdottomiin alltime suosikkilevyihini. Itse asiassa Being oli ensimmäinen progelevyni ja sai minut kiinnostumaan progesta ja jazzista joten kaikin tavoin hyvin tärkeä levy. Tottahan tuo on että Gustavsonin sävellykset ovat jopa tekemällä tehdyn kuuloisia. siis tarkoitan että oikein yritetty tehdä vaikeita niistä. Mutta siellä on niin loistavia melodioita ja harmonioita että oksat pois. Vaikka monet levyä raskaaksi sanovat, mielestäni se on jopa menevä. Kappaleet kuten Crisader vaan potkivat niin että itkettää. Kyllä ne ekat pari biisiä on semmoisia hieman laahaavia mutta kyllä niistäkin oppi pidemmän kuuntelun jälkeen pitämään. Lyhyesti: Paras levy about ikinä.
 
Fairyport kuuluu myös Wigwam-suosikkeihini. Alkupään teemabiisit toimii mutta levy ei mielestäni ole Beingin tasoa. Olin ostanut Wigwamin Highlights-kokoelman ennen Fairyportia ja kuunnellut Losing Holdin miljoona kertaa läpi, kyllästymiseen asti, niin se ei enää aivan samalla tavalla säväyttänyt ;) Ja mitä siihen livejamiin tulee niin en ole varmaan kertaakaan kuunnellut sitä kokonaan XD
 
Wigwam = Paras.
 
"Jaa minä apea?" -Alfred E. Neumann
BaariMikko
03.07.2003 13:44:09
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Haaaa, suosikkiaiheeni! Näistä levyistä olen jauhanut kapakan pöydässä loputtomia monologeja.
 
Otetaanpa tuo Being käsittelyyn ensiksi.
Ensikuuntelulta levy oli kovin vaikea, ja avautui vasta hitaasti, mutta kolahti lopulta todella lujaa.
En menisi sanomaan Gustavsonin biisejä tekemällä tehdyn oloisiksi, tämä mielikuva saattaa hyvinkin hälvetä kun levyä on pyörittänyt lautasella vähän pidempään.
 
Levy on mielestäni varsin raskas, mutta se ei missään nimessä ole huono asia. Gutsin pessimistiset sanoitukset tukevat tätä mielikuvaa, ja ovat samalla se puoli levystä, jonka selkiämisessä kestää pisimpään. Ehkäpä raskaimmat biisit levyllä ovat startti "Proletarian/InspiRed Machine" ja "Prophet", ja näihin sopii myös mainiosti erään ulkomaalaisen toimittajan kuvaus: "kappaleet kuulostavat siltä, kuin ne olisi soitettu takaperin".
Pohjolan ja Gustavsonin yhteistuotos "Pride of the Biosphere" on suorastaan hyytävä. Päätähuimaavaa urkujensoittoa, kaunis melodia ja Pembroken churchillilaisittain lausuma rankka teksti muodostavat hienon kokonaisuuden, joka aiheuttaa kylmiä väreitä. Sitä seuraava "Pedagogue" tarjoileekin jo sitten niin huimia koukeroita, että ensikertalaisten on parempi kuunnella se raita istualtaan. Ja se Rhodes-soolo...sopii yrittää soittaa perässä.
"Crisader", alun perin B-puolen starttiraita, keventää tunnelmaa mukavasti. Tyylillisesti lähempänä Gutsin soolotuotantoa. "Planetist" on jälleen todella kaunis sävellys Pohjolalta, "Maestro Mercy" nätti pop-kappale Pembrokelta ennen legendaarista päätöskaksikkoa "Prophet/Marvelry Skimmer". Ensinmainitussa Pohjola bassottelee upeasti ja Gutsi vetää VCS3:lla hienoja koukeroita, jälkimmäinen ei kommentteja kaipaa.
 
Perkele, kaikki ne on mahtavia biisejä :)
 
Fairyport pistää kampoihin olemalla enemmän bändilevy, Beingin ollessa melko pitkälti Gustavsonin visioiden mukainen. Itse asiassa Pekka Pohjola toteaa uudessa "Bassokenraali"-kirjassa suunnilleen niin, että jos Gutsi olisi ajatellut omilla aivoillaan, olisi hän tehnyt soololevyn.
No kuitenkin: Losing Hold on tosiaankin yksi historian upeimpia progebiisejä. Gutsin "Joined to Conscience"-kokonaisuus on hieno, ja vastapainoksi sille Pembroke, osin Pohjolakin loistavat kepeämpien tunnelmien parissa. Edelleen olen kyllä sitä mieltä, että paras versio nimikappaleesta on Fresh Garbage-tuplalta löytyvä live.
 
Hienoja levyjä molemmat, Being kuitenkin vie minun papereissani voiton.
 
"Ensin puhutaan naisista ja viinasta ja sen jälkeen rumpali alkaa höpöttämään omista kannuistaan"
2541
03.07.2003 16:41:29
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Edelleen olen kyllä sitä mieltä, että paras versio nimikappaleesta on Fresh Garbage-tuplalta löytyvä live.
 

 
Siis se Liisankadun studiossa '73? Se on kyllä loistava. Studioversiossa Gustavsonin laulu on aika kankeaa, mutta tuossa versiossa laulaa loistavasta. On jo Stevie Wonder vaikutteet astuneet kuviin!:)
 
Jamminen
04.07.2003 12:15:07
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Being on kokonaisuutena parempi, ellei pidä huumorimusiikista.
 
Sanotaanpa vielä, että enpä ole kunnianhimoisempaa levyä (kuin Being) nähnyt missään. Aivan uskomaton jööti. Sanoituksissa ja sävelissä riittää pohditttavaa moneksi vuosikymmeneksi.
 
Maailmanlaajuisesti merkittävä levy.
 
Maybe nothing matters anyway...
Aivokalvo
04.07.2003 19:47:53
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Olin itteasiassa juuri ajatellut pistää tällasen otsikon kuin Wigwamin Being, mutta tämähän löytyi jo.
Siis Being on ihan huippu hyvä levy, ja/koska Jukka Gustavson on mielestäni maailman paras urkuri.
Sekä mielettömän hyvä laulaja.
Levyn parhaat raidat ovat 4,5,6 ja 10.
PS: suositelkaas jotain muita levyjä, missä Gustavson loistaa urkujen kanssa.
 
Abloodeja Eric Claptonille: Clap ClapClap Clap Clap Clapclapclap
hörhö
04.07.2003 23:02:14
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Hassua, että jotkut eivät diggaa beingin 1-4 raidoista. Minulle ne ovat planetistin ohella vahvimmat biisit.
 
"Tritonus on harmonian ketsuppi" -E Rautavaara
BaariMikko
05.07.2003 18:27:00
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

PS: suositelkaas jotain muita levyjä, missä Gustavson loistaa urkujen kanssa.
 
No Gutsin soolot tietenkin. Uusin, Between Fire And Ice, on aivan loistava etenkin juuri urkujen kannalta. Toinen suosikkini Gutsin sooloista on Yksin yhdessä-levy(...jaloa ylpeyttä yletän...ylevää nöyryyttä nousen), mutta sillä urut eivät ole niin isossa roolissa.
 
"Ensin puhutaan naisista ja viinasta ja sen jälkeen rumpali alkaa höpöttämään omista kannuistaan"
Aivokalvo
05.07.2003 19:35:44
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Baarimikko, minkäslaista musiikkia se sitten on? Ja laulaako Gustavson niillä?
 
Abloodeja Eric Claptonille: Clap ClapClap Clap Clap Clapclapclap
BaariMikko
05.07.2003 19:51:10
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Tuosta levystä on enemmänkin höpinää toisessa ketjussa:
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=5&t=23192&o=0
 
Ehkä selkiää, kun lukee tuon läpi.
 
Niin ja edelliseltä soololta "Moments" löytyy vähän tradimpaa ja akateemisempaa urkujazzia.
 
"Ensin puhutaan naisista ja viinasta ja sen jälkeen rumpali alkaa höpöttämään omista kannuistaan"
zernobyl
08.07.2003 02:59:48
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Jee! Löysin isän vinyylihyllystä jonkin wigwamin levyn. Kunhan saan soittimen toimimaan, niin jumankekka. Toinen löytö oli Pekka Pohjolan Pihkasilmä, kaarnakorva (olikohan noin?).
 
Käy sivistämässä itseäsi! täällä.
Jucciz
08.07.2003 07:57:10
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Voit onnitella itseäsi. Pihkasilmä kaarnakorva on kyllä Pohjolan tuotannon parhaimmistoa, aivan kuten seuraava levy Harakka Bialoipokku. Kyllä tuohon aikaan mies oli soittoteknisesti ihan uskomattomassa kunnossa. Nykyään pääpaino tuntuu olevan enemmänkin säveltämisessä ja etenkin livesoittelu tuntuu jääneen vähemmälle. Bassokenraali-kirja oli kyllä mielenkiintoista luettavaa, suosittelen.
 
diibadaaba
08.07.2003 13:22:15
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Planetist on meikäläisen mielestä se biisi, joka räjäyttää tajunnan. Sen jälkeen suosikkina Maestro Mercy sekä raidat 1-3.
 
Ekan kerran kun kuulin Beingin, olin minäkin mieltä, että miten tämä nyt voi olla niin ihmeellinen, että joka puolella hehkutetaan. Muistin kuuntelun päätyttyä, että jossain kipaleessa oli joku hyvä kohta. Vasta kuukausia myöhemmin levy alkoi avautumaan.
 
There will come a time when you can even take your clothes off when you dance.
Aivokalvo
08.07.2003 14:58:38
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Joo, kyllä se on niin vaikeeta musiikkia että sitä ei voi kerralla niinku kuunnella. Nyt kun mäkin oon sen jokusia kymmeniä kertoja ympäri pyörittäny, niin kyllä siitä pitää tosissaan. Kyllä 5 & 6 on ehdottomasti parhaat raidat, kutonen lauluosuuksien takia ja vitonen sähköpiano-osuuksien takia.
Taustamusiikkinahan tätä ei voi kuunnella.
 
Abloodeja Eric Claptonille: Clap ClapClap Clap Clap Clapclapclap
PIM
09.07.2003 12:15:26 (muokattu 09.07.2003 12:16:50)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Pienenä välikevennyksen muistutan että Wigwamin nykykunnin pääsee tsekkaamaan ensi sunnuntaina eli 13.7 Hämeenlinnan LinnaJazzien pääkonsertissa. Ja vieläpä ILMAISEKSI.
 
Lisäys: Samassa konsertissa myös Trio Töykeät ja pari vähemmän nimekästä aktia.
 
Peten KesäAle, klikkaa nimimerkkiä.
EH
09.07.2003 14:16:10
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Pienenä välikevennyksen muistutan että Wigwamin nykykunnin pääsee tsekkaamaan ensi sunnuntaina eli 13.7 Hämeenlinnan LinnaJazzien pääkonsertissa. Ja vieläpä ILMAISEKSI.
 
Ilmaiseksi? No siinä tehdään kyllä aikamoinen kulttuuriteko. Höh, mistähän sitä saisi kyydin viikonloppuna Hämeenlinnaan...
 
Alkuperäiseen aiheeseen palaten: Nyt kun olen todella ehtinyt tutustua tuohon Beingiin, niin kyllä se on upea levy. Aivan mahtava. Kertakaikkisen upea. Niin se vaan on, että ei tästä levystä ensimmäisillä kuuntelukerroilla tajua mitään. Sitten se jonain kauniina päivänä iskee koko voimallaan ja bang, sinulla on uusi suosikkilevy. Etenkin sanoissa on sitä jotakin, niissä todellakin riittää mietittävää, kuten joku jo mainitsikin.
 
Joo, kyllä se on niin vaikeeta musiikkia että sitä ei voi kerralla niinku kuunnella.
 
Aijaa? Noh, tapansa kullakin. Itse jos nykyään laitan ensimmäisen raidan soimaan, sitä vain jotenkin jumiutuu paikalleen ja on pakko kuunnella koko levy yhteen putkeen.
 
Taustamusiikkinahan tätä ei voi kuunnella.
 
Allekirjoitan tämän.
 
Mitä tapahtuu, jos säikähdät puolikuoliaaksi kahdesti?
Motte
09.07.2003 15:50:45
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Pienenä välikevennyksen muistutan että Wigwamin nykykunnin pääsee tsekkaamaan ensi sunnuntaina eli 13.7 Hämeenlinnan LinnaJazzien pääkonsertissa. Ja vieläpä ILMAISEKSI.
 
Lisäys: Samassa konsertissa myös Trio Töykeät ja pari vähemmän nimekästä aktia.

 
...mutta pelkäänpä, että siellä ei kyllä tulla kuulemaan "yhtään" tämän vanhemman osaston kappaletta?!
Toki keikka tullee olemaan hieno (vaikka/joskin Tasavallan pressan viime vuotinen samassa konsertissa tekemä comeback olikin hienoinen pettymys...), mutta niiden vanhojen jannujen ja sävellysten väärentämätön tunnelma ei enää taida palata...
 
BaariMikko
10.07.2003 01:21:33 (muokattu 10.07.2003 01:22:07)
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

...mutta pelkäänpä, että siellä ei kyllä tulla kuulemaan "yhtään" tämän vanhemman osaston kappaletta?!
Toki keikka tullee olemaan hieno (vaikka/joskin Tasavallan pressan viime vuotinen samassa konsertissa tekemä comeback olikin hienoinen pettymys...), mutta niiden vanhojen jannujen ja sävellysten väärentämätön tunnelma ei enää taida palata...

 
No, Wigwam on soitellut kesän keikoillaan kaksi kertaa seuraavan setin:
 
Bless Your Lucky Stars | Simple Human Kindness | Must Be The Devil | Vegetable Rumble | Remains To Be Seen | Lucky Golden Stripes And Starpose | Bitesize | Answer To Life | Colossus > Bertha Come Back | Heaven In A Modern World | Tombstone Valentine > Do Or Die | encores: Nuclear Nightclub | Eddie And The Boys | No New Games To Play
 
Esmes Beingin biisejä ei ole koskaan soitettu livenä, yrittivät käsittääkseni kyllä, mutta eivät saaneet toimimaan. Ainoat vaikeammat progebiisit, joita bändi ikinä livenä soitti, olivat Fairyport ja Pohjolan 1. soololta löytyvä Nipistys(omasta tuotannosta siis). Näiden soitto livenä loppui 1974 Pohjolan ja Gustavsonin eroon.
Wigujen livemateriaalihan koostui syvimmällä progekaudella paljolti Pembroken helpommista biiseistä ja covereista(The Band, The Beatles, Procol Harum jne) sekä vapaasta jammailusta.
 
Mutta vaikka en ole itse ollut 70-luvulla meininkiä todistamassa, niin ainakin helmikuisten Tavastian-keikkojen voisi kuvitella vastanneen noita vanhoja keikkoja suuressa määrin. Ja kyllähän nyky-Wigwamia kannattaa mennä katsomaan jo pelkästään Esa Kotilaisen takia. Kun bändi hyvin luultavasti jossain vaiheessa soittaa Do Or Dien, takaan äijän irrottavan moogistaan sellaisia ääniä, että lennätte perseellenne.
 
"Ensin puhutaan naisista ja viinasta ja sen jälkeen rumpali alkaa höpöttämään omista kannuistaan"
Aivokalvo
10.07.2003 13:12:29
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Onhan Beingiä siis joskus 70-luvulla kyllä soitettu livenä, radiosta tuli jotain pätkääkin niistä keikoista.
Ei kyllä tää Wigwam mikä vieläkin soittelee oo pätkääkään sama asia kuin Wigwam, missä on Jukka Gustavson. Se niinku mun mielestä tekee siitä Wigwamin.
 
Niin ja muuten olihan Friend from the fields ainankin Wigwam play Wigwam - Live-levyllä mukana. Mutta ei kai alkuperäsessä Gustavson soittanutkaan.
 
Abloodeja Eric Claptonille: Clap ClapClap Clap Clap Clapclapclap
Aivokalvo
10.07.2003 13:15:49
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Aijaa? Noh, tapansa kullakin. Itse jos nykyään laitan ensimmäisen raidan soimaan, sitä vain jotenkin jumiutuu paikalleen ja on pakko kuunnella koko levy yhteen putkeen
 
Siis voihan sen kerralla tietty kuunnella, mutta ei siitä saa irti mitään, ellei keskity jokaseen biisiin erikseen. Vitonen ja kutonen vaativat vähän suurempaa keskittymistä ja ovatkin parhaat biisit tältä levyltä.
 
Abloodeja Eric Claptonille: Clap ClapClap Clap Clap Clapclapclap
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1 2 3

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

» Kirjaudu sisään

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti