Aihe: Camel | |
---|
|
Mitään varsinaista asiaa ei ole, mutta pitääpä nyt kuitenkin kirjoittaa tähän ja tunnustautua suureksi faniksi. Toistaiseksi olen tutustunut tuotantoon Moonmadnessiin asti, ja pitänyt ihan älyttömästi. Luultavasti musiikillisesti kaunein bändi, mitä olen kuullut. Melodiat ihan uskomattomia. "Only people can change the world" -Yoko Ono |
|
Mitään varsinaista asiaa ei ole, mutta pitääpä nyt kuitenkin kirjoittaa tähän ja tunnustautua suureksi faniksi. Toistaiseksi olen tutustunut tuotantoon Moonmadnessiin asti, ja pitänyt ihan älyttömästi. Luultavasti musiikillisesti kaunein bändi, mitä olen kuullut. Melodiat ihan uskomattomia. Ihan tässä herkistyy kun näin kaunista tekstiä lukee =). On kyllä itsellänikin välissä kyynel herkässä kun kuulee Camelia. Se on kaikessa rujoudessaan ja epävirtuoosimaisuudessaan kuitenkin niin koskettavaa ja kaunista että ei luultavasti enää yksikään bändi sen ylitse tule omalla arvosteluasteikollani nousemaan... On kuin kotiin palaisi kun kunnon vitutus iskee. |
|
Aika yllättävää, ettei bändi ole enemmän jutuissa, vaikka proge onkin nykyään melko suosittua. Varsinkin kun ihan kelpo levyjä tullut ihan lähivuosina... Opinions are like assholes, everybody's got one. (Harry Callahan) |
|
Moonmadness on ainoa levy mikä koristaa minun levyhyllyä (toistaiseksi), mutta täytyy sanoa, että se on yksi parhaista progelevyistä mitä olen tähän mennessä kuullut. Kuten sanottu, melodiat ovat loistavia. W00t? |
|
Aika yllättävää, ettei bändi ole enemmän jutuissa, vaikka proge onkin nykyään melko suosittua. Varsinkin kun ihan kelpo levyjä tullut ihan lähivuosina... Taitaa olla jäänyt dinosaurusten jalkoihin. "Only people can change the world" -Yoko Ono |
|
Yksi kaikkien aikojen kauneimmista levyistä on "Harbour of tears". Avautui vasta n. kymmenenen kuuntelukerran jälkeen. Kauniit sanat sulautuu vielä kauniimpaan musiikkiin kybällä. Kasarikauden helmiä noin kaiken kaikkiaan on ehdottomasti Stationary Traveller. Aor meets Proge 100%:lla ammattitaidolla |
|
Yksi kaikkien aikojen kauneimmista levyistä on "Harbour of tears". Avautui vasta n. kymmenenen kuuntelukerran jälkeen. Sama vika. En aluksi tykännyt ollenkaan koko levystä, mutta sitten kun se avautui niin en hetkeen mitään muuta kuunnellutkaan. Tuolla levyllä vain hieman häiritsee paskoilla soundeilla trigatut rumpusoundit ja poikkihuilun lievä ylävireisyys läpi levyn... Kasarikauden helmiä noin kaiken kaikkiaan on ehdottomasti Stationary Traveller. Aor meets Proge 100%:lla ammattitaidolla Stationary Traveller on kans ihan ok levy, mutta ei kuitenkaan oman soittolistan kärjessä. On kuin kotiin palaisi kun kunnon vitutus iskee. |
|
Moonmadness ja The Snow Goose lähti levykaupasta herätteinä, eikä oikeastaan kaduta yhtään. The Snow Goose ei juurikaan ole sytyttänyt, mutta Moonmadnessia oon pyöritellyt ahkeraan soittimessa. Jotenkin liian 'pilipali'-henkistä tuo TSG, Moonmadnessilla tuntuis olevan kaikki elementit paremmin tasapainossa (ja kitara enemmän esillä, sellaisena kuin siitä pidän). Olisko Moonmadnessista vedettävissä viiva johonkin toiseen albumiin, joka kannattais hankkia seuraavaksi? Tuon TSG-osaston suhteen ei taida olla aika vielä kypsä, turhan korkealentoista kohkausta eikä seesteisetkään hetket ei oikein erotu edukseen. "I've been busier than a one-armed bass player."
Liity sinäkin TIISTAI-klubiin. Kaupan päälle klubitakki kuolakaukalolla ja keskuslämmityksellä! |
2541 19.05.2004 13:01:34 | |
|
Olisko Moonmadnessista vedettävissä viiva johonkin toiseen albumiin, joka kannattais hankkia seuraavaksi? Tuon TSG-osaston suhteen ei taida olla aika vielä kypsä, turhan korkealentoista kohkausta eikä seesteisetkään hetket ei oikein erotu edukseen. No ei oikeastaan, minustakin tuo levy on alkuperäisen Camelin huipentuma. Miragea voisit kokeilla, ei tosin omia suosikkilevyjäni. Jos uskallusta riittää, niin osta Rain Dances. Jo aika erilaista (jazzahtavampaa, saxofonia, pehmeämpää), mutta ne melodiat ovat tallella ja tällä levyllä osaa jo joku laulaakin (Richard Sinclair). |
|
Olisko Moonmadnessista vedettävissä viiva johonkin toiseen albumiin, joka kannattais hankkia seuraavaksi? Mirage. Vähemmän kypsää ja hiottua, millä on kuitenkin välillä myös hyviä vaikutuksia musiikkiin. Miragen "Nimrodel" lienee suosikkini bändin tuotannosta. "BaariMikkoa ymmärtääkseen täytyy olla mieluiten keskivahvassa humalassa" -Järvihirviö |
|
Helsinkiläisten kannattaa muuten käydä Tunnelin levyssä, siellä kaikki vanhat Camelit maksavat vain kympin. Mukaanlukien "A Live Record" -tuplalevy, ehdottomasti hankinnan arvoinen. "BaariMikkoa ymmärtääkseen täytyy olla mieluiten keskivahvassa humalassa" -Järvihirviö |
|
Helsinkiläisten kannattaa muuten käydä Tunnelin levyssä, siellä kaikki vanhat Camelit maksavat vain kympin. Mukaanlukien "A Live Record" -tuplalevy, ehdottomasti hankinnan arvoinen. Ja muut voi kääntyä cdonin puoleen... halvalla niitä vanhoja... Opinions are like assholes, everybody's got one. (Harry Callahan) |
|
Omat suosikkini ovat myös Moonmadnes ja Snow Goose. Diggailu lähti "vahingossa" Snow Goosesta. Yksi romanttisimpia, haikeimpia ja kauneimpia teemoja koko rockmusiikin historiassa löytyy mielestäni La Princess Perdue kappaleen aikakoodin huidellessa 2:15. Samoin Echoes-biisin aikana on tullut tippa silmään. Yksi maailman aliarvostetuimpia bändejä. "Facts are stupid things" Ronald Reagan |
|
Kuulin joskus puolisen vuotta sitten Nimrodelin ja se parin minuutin kohdalla alkava melodia räjäytti tajunnan niin totaalisesti, kuin mikään musiikki voi räjäyttää. Mirage ja The Snow Goose löytyvät nyt hyllystä, ja Moonmadness sekä debyytti ovat ostoslistalla. Suosikkibiisejä tällä hetkellä Nimrodel, Rhayader ja Mystic Queen. *Vapaa on vasta kun päivissä sekoaa* -Tommi Liimatta |
|
Kuulin joskus puolisen vuotta sitten Nimrodelin ja se parin minuutin kohdalla alkava melodia räjäytti tajunnan niin totaalisesti, kuin mikään musiikki voi räjäyttää. Koin tismalleen saman noin vuosi sitten kun kuuntelin Miragen ensimmäistä kertaa. Huh huh. Mirage on siitä lähtien ollutkin yksi lempilevyistäni ja Camel-suosikkini. Moonmadness ja Snow Goose ovat myös kovasti kuunneltuja. seksinovellin kaava on kuin bluesin - arvattava, aina kiehtova.
-Tommi Liimatta |
|
sitku mä niinku trippailen ja kuuntelen tot niinku kamelii, ni mä saan aivan armottomii fiiliksii. tai siis niinku ei mun tarvii ees olla sekasi et se kuulostaa hyvältä!
sarkasmista huolimatta ylistän bändiä.. |
Cup 11.09.2004 17:36:16 | |
|
The Snow Goose on erittäin kiva pikku levy. Muuta en omista, enkä ole juuri ehtinyt kuuntelemaankaan. Jep. Samoin. |
|
The Snow Goose on erittäin kiva pikku levy. Eiku aivan loistava sellanen. Mahtavan piristävää progea. Miragea kuuntelin vasta levykaupassa ja meinasinpa melkein ostaa sen. Pitäis cdonista pistää kunnolla tulemaan kun saa halvalla laatua. "Do you have that one with the guy who was in that movie that was out last year?" IHKK #8 |
|
En ole kuullut muita levyjä kuin "Rain Dances" ja "Breathless". Aivan loistavia albumeja...Varsinkin Breathlesiltä "You Make Me Smile"," Down On The Farm"... Nuo albumit on kuitenkin vissiin liian poppia, progediggareiden mielestä. |
|
Hyllystä löytyy vinyylinä PRESSURE POINTS Camel Live in concert vuodelta 1984 ja on kyllä pahuksen hyvä levy. Kappaleet levyllä ovat: Pressure points Drafted Captured Lies sasquatch West Berlin Fingertips Wait Rhayader Rhayader goes to town Soundit mahtavat ja ukot hyvässä vedossa. Kokoonpano tolla levyllä on seuraava: Andy Latimer / Kitara ja laulu Colin Bass / Basso ja laulu Ton Scherpenzeel / Koskettimet Cris Rainbow / koskettimet ja laulu Richie Close / Koskettimet Paul Burges / Rummut ja perkussio Mel Collins / Saksofoni Pete Bardnes / Urut |
« edellinen sivu | seuraava sivu » | |
---|