| Aihe: Rolling Stonen 100 parasta progelevyä | |
|---|
 bedlam
12.07.2015 07:34:22 (muokattu 12.07.2015 07:34:44) | |
|
antnis: Ai niin, ehkä hyväksyn Lateraluksen progeksi. Mutta vain juuri ja juuri. Hyvä levy sinänsä.
Oho tosiaan :D Lateralus on mulle kuitenkin paljon enempi progelevy, kuin vaikka Moving Pictures, joka ei minusta kuuluisi listalle lainkaan.
http://www.petrilampela.net |
|
nirzin:
29 Dream Theater, 'Metropolis 2: Scenes From a Memory' (1999)
Dream Theater ei ole progea. |
|
DT ja Rushan on poppia pahimmillaan.
No ei noin Sergei, nyt mä soitan teille. |
|
2541: Itseasiassa ihan kiva lista, esim. Crack The Skyn debyytti on hauska nähdä millä tahansa listalla. Onko se progea, en tiedä.
Tää oli uusi ja mielenkiintonen tuttavuus, kahlasin siis tosta listasta läpi kaikki levyt joita en ollut kuullut. Progeus kieltämättä vähän kysymysmerkki, mulle tuli ainakin ensimmäisenä kyllä mieleen Beatles ja Pembroken Wigut. Mut ihan kelpo iloittelua kuitenkin.
Jormaz: Porilaisuus on puhevamma, ymmärretään, mutta joku selko olis kiva saada. |
|
Marillionin Misplaced Childhood kuuluisi myös omalle listalleni. Samoin Camelin debyytti ja Moonmadness. Oldfieldiltä Ommadawn, Hergest Ridge ja Five Miles Out.
Rushin Clockwork Angels on myös jäätävän hyvä levy. Heittämällä omalle listalleni, kuten Roger Watersin loistava "Amused to Death". Monet Floyd-fanitkaan eivät ole ilmeisesti tuota kuulleet? |
|
Timetokill: Rushin Clockwork Angels on myös jäätävän hyvä levy. Heittämällä omalle listalleni, kuten Roger Watersin loistava "Amused to Death". Monet Floyd-fanitkaan eivät ole ilmeisesti tuota kuulleet?
Jos näin on, niin on kyllä synti ja häpeä. Amused to Death on meinaan heittämällä parempi kuin Gilmourin aikaisen Floydin äpöstykset, mahdollisesti jopa paras myös Watersin töistä silloinkin jos niiden joukkoon luetaan myös The Wall ja The Final Cut.
Jormaz: Porilaisuus on puhevamma, ymmärretään, mutta joku selko olis kiva saada. |
|
Vessajono: Jos näin on, niin on kyllä synti ja häpeä. Amused to Death on meinaan heittämällä parempi kuin Gilmourin aikaisen Floydin äpöstykset, mahdollisesti jopa paras myös Watersin töistä silloinkin jos niiden joukkoon luetaan myös The Wall ja The Final Cut.
Pitää paikkansa. Itse lasken sen elinikäisenä Floyd-fanina jopa The Wallin tasoiseksi levyksi. Lähes täydellinen albumi.
http://www.palasokeri.com/levyt/94608 |
|
Animalsin jälkeisen PF:n päihittämiseen tosin ei paljoa vaadita. Yhtään Procol Harumia ei listalla näy, Grand Hotel vaikka olis kuulunut sinne. |
|
Mistäköhän johtuu, että Mike Oldfieldiä ei juurikaan USA:ssa noteerata? Tubular Bells tuolla listalla oli, mutta Ommadawn ja Hergest Ridge olisivat milestäni kuuluneet ehdottomasti listalle.
Muutenkaan Oldfield ei ole koskaan lyönyt USA:ssa läpi mitenkään erityisemmin. Konserttipaikatkin olivat sellaisia muutaman tuhannen ihmisen musiikkiteattereita.
Euroopassa parhaimmillaan suosio oli kovaa. |
|
Kysymykseen en osaa vastata, mutta löysin artikkelin, jossa Oldfield kertoo Sibeliuksen viidennen sinfonian vaikutuksesta Tubular Bellsiin.
http://tubular.net/articles/1995_08 … ssentials-Mike-Oldfield-on-Sibelius |
|
Onkos mielestänne oikein, että Wigwamia ei löydy listalta? |
|
Bassokuviokellunta: Kysymykseen en osaa vastata, mutta löysin artikkelin, jossa Oldfield kertoo Sibeliuksen viidennen sinfonian vaikutuksesta Tubular Bellsiin.
http://tubular.net/articles/1995_08 … ssentials-Mike-Oldfield-on-Sibelius
Lieköhän saanut Hergest Ridgeen inspistä Beethovenin pastoraalisinfoniasta? Molemmat yhtä pysäyttäviä teoksia ja samojen asioiden äärellä.
No ei noin Sergei, nyt mä soitan teille. |
|
Bassokuviokellunta: Onkos mielestänne oikein, että Wigwamia ei löydy listalta?
Ihan ymmärrettävää. Eihän se nyt kansainvälisessä mittakaavassa ole millään tavalla tunnettu bändi progenörttipiirien ulkopuolella.
Kampela77: Itsekin jaksoin 15 vuotta ravata salilla ja laskea kilokaloreita, mutta lopulta tajusin, että kaljan juominen alasti ja syöminen mitä huvittaa on paljon hauskempaa. Kuolen sitten kun kuolen. |
 2541
27.08.2015 15:10:43 | |
|
Bassokuviokellunta: Onkos mielestänne oikein, että Wigwamia ei löydy listalta?
Ymmärrettävää kyllä, mutta "Being" noteerattiin brittilehdistössäkin sen verran näkyvästi, että olishan jenkitkin voineet edes nyt. Eli ei oikein. :) |
 sub zero
27.08.2015 21:00:17 (muokattu 27.08.2015 21:00:39) | |
|
Jännää muuten, että erikseen on proge-rock ja "kokeellinen rock". Tämän jälkimmäisen klassikoitahan vois olla sen tyyppiset levyt kuin Enon "Another Green World", "Here Come the Warm Jets", Zappan "Lumpy Gravy", "Jazz from Hell", Captain Beefheartilta jotain jne. ja näitä levyjä ois vaikee kuvitella tohon proge-listalle. Mitäköhän muita artisteja tähän kuuluis...
meikäläinen kyllä tietää rasvasimmat vitsit |
|
Timetokill: Mistäköhän johtuu, että Mike Oldfieldiä ei juurikaan USA:ssa noteerata? Tubular Bells tuolla listalla oli, mutta Ommadawn ja Hergest Ridge olisivat milestäni kuuluneet ehdottomasti listalle.
Oldfield on parhaimmillaan oikein hyvä, mutta itse oisin Pekka Pohjolaa mielummin nähnyt listalla. Minusta ollut aina selkeästi säveltäjänä Oldfieldia kovempi.
http://www.petrilampela.net |
|
Itseäni usein häiritsee näissä listauksissa se, että usein listataan sellaisten bändien levyjä, jotka yleisesti mielletään \"progeksi\", vaikka itse levy ei olisikaan progressiivista musiikkia. Kuitenkin monet progebändit ovat jossain vaiheessa siirtyneet yksinkertaisempaan ilmaisuun. Olisi mukava nähdä enemmän listoja, jotka olisi yritetty suhteuttaa musiikin laadun ja progressiivisuuden väliseen suhteeseen. Toisaalta omasta mielestäni ProgArchivesin top 100-lista vastaa tätä ajatusta suht hyvin, kun kärkikolmikossa kilpailevat jatkuvasti Selling England by the Pound, Close to the Edge ja Thick as a Brick. Varsinkin kaksi ensimmäistä edustavat allekirjoittaneelle sitä, mitä progelta toivon: yllätyksellisyyttä, mielikuvituksellisuutta ja musiikillisia seikkailuja, jotka vievät kuulijat tutkimusmatkoillaan moniin yllättäviin paikkoihin ja tunnelmiin.
"Music must serve a purpose; it must be part of something larger than itself, a part of humanity." - Pablo Casals |
|
Wild String Of Voodoo Strat: Itseäni usein häiritsee näissä listauksissa se, että usein listataan sellaisten bändien levyjä, jotka yleisesti mielletään \"progeksi\", vaikka itse levy ei olisikaan progressiivista musiikkia. Kuitenkin monet progebändit ovat jossain vaiheessa siirtyneet yksinkertaisempaan ilmaisuun. Olisi mukava nähdä enemmän listoja, jotka olisi yritetty suhteuttaa musiikin laadun ja progressiivisuuden väliseen suhteeseen. Toisaalta omasta mielestäni ProgArchivesin top 100-lista vastaa tätä ajatusta suht hyvin, kun kärkikolmikossa kilpailevat jatkuvasti Selling England by the Pound, Close to the Edge ja Thick as a Brick. Varsinkin kaksi ensimmäistä edustavat allekirjoittaneelle sitä, mitä progelta toivon: yllätyksellisyyttä, mielikuvituksellisuutta ja musiikillisia seikkailuja, jotka vievät kuulijat tutkimusmatkoillaan moniin yllättäviin paikkoihin ja tunnelmiin.
Niin siis varsinkin Thick as a Brick edustaa tuota kaikkea. Paras levy koskaan.
Mut joo, perseily sikseen. Haluisin tähän väliin moittia tota ProgArchivesin valintapolitiikkaa, sillä tuntuu että ne ottaa sinne sivulle ihan mitä mieleen juolahtaa. Kunhan on joku progetahti jossain, niin hyvä on. Hyvänä esimerkkinä tästä on Ancient, tämä norjan black metal -/pellegootti-ihme. Tai sitten ne tuhannet folk rock -yhtyeet, joilla ei ole mitään tekemistä progen kanssa, ei vaikka progea pidettäisiin tiettynä "movementtina" 70-luvulla. Sitten kun sekaan vielä heitetään tuo hirveä "prog-related" niin saadaan sivusto joka vain sekoittaa ihmisten päät, vaikkakin muutamat hyvät progesuositukset voi sieltä saada.
Itse tämä lista ei meikäläistä pahemmin liikuta. Olen aina kaihtanut Floydeja, Yessejä ja Rusheja, joten en mielelläni nää niitä palkintopallilla, vaikka ovatkin olleet merkittäviä pumppuja aikanaan. Enemmän Canterburyä, enemmän RIOa ja enemmän Zeuhlia, näin on jämpti.
No ei noin Sergei, nyt mä soitan teille. |
|
bedlam: Oldfield on parhaimmillaan oikein hyvä, mutta itse oisin Pekka Pohjolaa mielummin nähnyt listalla. Minusta ollut aina selkeästi säveltäjänä Oldfieldia kovempi.
Samaa mieltä. Ihan selkeästi parempi. Ja kyllä vaikkapa Harakka Bialoipokku ehdottomasti ansaitsisi paikan viidenkymmenen parhaan progelevyn listalla.
Itse heittäisin villinä korttina jopa pari vuotta sitten ilmestyneen Juha Kujanpään levyn Kivenpyörittäjä. Todella hienoa musiikkia progen ja etnon välimaastossa ja Pohjolat on selvästi kuunneltu. Vaan voiko noin tuore levy sitten olla klassikko? |
|
Listan laatijoiden täytyy olla pahasti pihalla, jos Steven Wilsonin The Raven That Refused to Sing ei päädy ollenkaan listalle ; ) Näissä listoissa tuntuu olevan toki yksi albumi per artisti kiintiöintiä. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
