Aihe: XL-yhtye tekee comebackin! | 1 |
---|
|
XL-yhtye juhlakiertueella Vuonna 1992 perustettu XL-yhtye viettää syksyllä 20-vuotisjuhlaansa kiertueen merkeissä. Yhtye saavutti aikanaan kulttimaineen kunnianhimoisella musiikillaan ja ahkeralla keikkailullaan. Heidät muistetaan myös lukuisista yhteistyöprojekteistaan esimerkiksi Pekka Pohjolan, Michael Breckerin, Kie von Hertzenin, Pekka Kuusiston, Marzi Nymanin, Jukka Perkon sekä eri kamariyhtyeiden ja UMO Jazz Orchestran kanssa. Vaikka yhtye lopetti toimintansa vuonna 2004, tarjoutuu yhtyeen faneille ainutlaatuinen tilaisuus kuulla yhtyeen maagista sävelkieltä juhlavuoden kunniaksi. XL-yhtye esittää fantasiamusiikkiaan loisteliaan valo- ja äänisuunnittelun ryydittämänä. Yhtyeen visuaalisen musiikin vaikutteet ovat peräisin elokuvista, progressiivisesta rockista, jazzista, klassisesta sekä elektronisesta musiikista. XL esiintyy juhlakiertueellaan loka-marraskuussa mm. Jyväskylässä, Mikkelissä, Porissa, Joensuussa, Oulussa, Turussa ja Helsingissä. XL: Arttu Takalo - vibrafoni Jarmo Saari - kitara Tuure Koski - basso Tomi Salesvuo - rummut Dj. Bunuel - äänitehosteet https://www.facebook.com/XLfinland http://www.xlfinland.com/ | |
Ei hullumpi homma! XL teki hyviä levyjä, livenä en nähnytkään koskaan. | |
antnis: Ei hullumpi homma! XL teki hyviä levyjä, livenä en nähnytkään koskaan. Itse näin livenä Provinssissa Pekka Pohjolan kanssa... Tekis mieli hommata XL:n levyjä. Onko tietoa mikä olis helmi, joka kannattais hankkia? Jokainen paistaa omat makkaransa | |
Eli XL 5 mutta missä on Mica Ikonen? Tunkkaisen soundin salaisuus SEYMOUR DUNCAN. | |
Mahti: Itse näin livenä Lutakossa Pekka Pohjolan kanssa... Itse asiassa ensimmäinen ja viimeinen kerta kun näin mestarin livenä. Soittivat muutaman Pekankin biisin. Jos diggaan Pohjolasta, mikä ois tärkein XL-levy? Käsittääkseni XL:n leireissä Pohjolaa arvostettiin muusikkona aika korkealle. Jos kevyen musiikin nuotinkirjoitus ja komppilaput kiinnostavat, tutustu ihmeessä sivustooni: Lappu soimaan! | |
XL-albumeista Jukola (1998) on äänimaisemaltaan paikoin massiivinen ja monikerroksinen, mutta hienoja teemoja levyllä löytyy paljon, oma suosikkini. Vuonna 1999 ilmestynyt Jeti on enemmän suoraa soittoa, parissa biisissä on tosi kauniit melodiat, toimii. "It's not really what you play, but what you leave out that counts." Rick Danko, 1976 | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
---|
|
|