| Aihe: lemppari R&B -rakkausslovarit/balladit? | |
|---|
|
Ketjun innoittamana tulin hankkineeksi Isaac Hayesin Black Moses-levyn cd-muodossa. Onhan tuo tupla-albumi varsin komiaa menoa; väessä ja sovituksissa ei ole säästelty. Nuorempaa sukupolvea saattaa kiusata korkeaäänisten akkakuorojen kailotus tai jousien ylitsevuotava herutus, mutta Isaacin täydellinen fraseeraus luottamusta herättävällä rekisterillä vei levyn R&B listaykköseksi 1971 pysyen siellä seitsemän viikkoa.
Vaikka Isaac Hayes on armoitettu lauluntekijä omasta takaa, niin vain yksi kappale levyn neljästätoista on hänen omaa käsialaansa, mutta hän tekee versioista kyllä omanlaisiansa.
En aiemmin tiennytkään levyn olevan teemalevyn liittyen hänen omiin parisuhdekiemuroihinsa kappaleiden muodostaessa tarinan rungon.
Oma suosikkini on tämä Curtis Mayfieldin kirjoittama kertomus miehen liiallisen testosteronitason aiheuttamista paineista.
https://www.youtube.com/watch?v=hi8rZPPV3TE
Seuraavassa biisissä sitten haetaankin osa-aikarakkautta pidemmän kaavan kautta, jonka jälkeisessä kipaleessa katuvana julistetaan, että nyt on alkanut uusi aika ja että sortumista ei enää ikinä tapahdu eli normiviikonloppu. |
|
uusikaveri: Ketjun innoittamana
Kuuntelin lisää tuota Isaac Hayesia ja on kyllä tiukkaa kamaa, varsinkin lyriikat. Montako biisiä tuokin jamppa on levyttänyt?
Welho-77: Noi sun tyhmä fantasiat on sairaita. |
 Marlowe
13.03.2019 19:19:06 (muokattu 13.03.2019 19:20:36) | |
|
uusikaveri: Oma suosikkini on tämä Curtis Mayfieldin kirjoittama kertomus miehen liiallisen testosteronitason aiheuttamista paineista.
Uuh, "Man's Temptation". Loistava biisi, johon törmäsin ensimmäistä kertaa Bloomfield, Kooper & Stills -trion esittämänä. Vuonna 1968 levytetty kappale on ihan hyvää sinisilmäistä soulia, vaikka Hayesin eeppisen tulkinnan rinnalle ei ehkä ylletä.
https://www.youtube.com/watch?v=cBopPNUn8kA
Gene Chandlerin esitys taitaa olla ensimmäinen levytetty, vai olenko ihan hakoteillä?
https://www.youtube.com/watch?v=TFmPZSd2o0A
"Barry, Dick ja minä olemme tulleet siihen tulokseen, että vakavasti otettavalla ihmisellä täytyy olla... vähintään viisisataa levyä" (Nick Hornby) |
|
Jos olen oikein ymmärtänyt ameriikkalaiset kurkku- ja korvatohtorit ovat jo pitkään suositelleet Stephanie Millsin sielukasta vokalisointia korvakäytävien hoonaamiseen. Nykyisin myös jenkkipsykiatrit määräävät Stephanieta korvien välisen ryönän poistoon.
Eli ei muuta kuin laadukkaat kuulokkeet täpöille ja hoitoon.
https://youtu.be/mUBfrhGWK1g?t=21 |
|
Aamusella hartauden jälkeen Tuubi ehdotti tämmöistä Marvin Sease-pätkää. Vähän arvelutti, sillä Marvinilla on vähän sellainen 'Candy Licker'-maine, mutta ihan mainion saarnan hän tässä pudottaa. Marvinin isohko kokoonpano osaa vetää varsin hienosti diminuendo solistia tukien.
Vaikka Marvin ei oikein ole kultakurkku eikä varsinainen silmäkarkki, naispuolinen seurakunta tuntuu lankeavan loveen aivan kuin Siltsun tai Elwoodin keikoilla.
https://www.youtube.com/watch?v=MW7LxQmdiCM |
|
Tuossa taannoin yritin kaivella Rammstein-vieraille jotain mukavaa konserttivaihtaria ja päädyin tähän Betty Wright-klippiin.
https://www.youtube.com/watch?v=ryM4ZK1OyYo
Ymmärrettävästi klippi ei kauheasti imponeerannut megalomaanisessa mekkalassa turtunutta porukkaa, mutta tulipa mieleen, että tänne se saattaisi kelvata.
Betty oli Porin Jokilavalla hyvää energiaa pursuavana hyvän bändin kera, mutta saateri soikoon miksaus oli tolkuttoman basso/rumpuvoittoinen. Lampsittuani miksausteltalle syykin selvisi: pitkätukkajantterit olivat valinneet Soundcraftiin presetiksi: jytä. Eli kölveillä ei ollut mitään käsitystä esitettävästä musasta.
Aivan päinvastoin oli Lokkilavalla Archie Sheppin musisoidessa, jossa soundit olivat lähes hifistiset. |
|
Viiltävä räntäinen viima hyväilee renkaanvaihtajan kylmeneviä poskipäitä jäädyttäen kyyneltipan silmänurkkaan hänen huomatessaan, että jarrupalojen parasta ennen päiväys on aikoja sitten mennyt vanhaksi ja että kaupalliset toimijat ovat niin marmorin ääreltä kuin tarvikepisteiden rasvaisten tiskien takaa jo poistuneet koteihinsa takkatulen ääreen.
Tällöin tuohon alakulon maksimiin tuo lohtua parhaiten joko lämmin kaakao tai vielä lämpöisempi isä/tytärduetto.
https://www.youtube.com/watch?v=tJsDScn5QyY |
|
Tulinpa tänään katsoneeksi hiljan telkkarista tulleen Teddy Pendergrass-dokkarin ja ajattelin vinkin siitä sopivan tämän otsikon alle, vaikka varmaankin asiasta kiinnostuneet ovat sen kyllä noteeranneet. https://areena.yle.fi/1-4601680
Aika hienosti dokkari taustoittaa niin Teddy Pendergrassin vaiheita kuin myös sen aikuisen mustan musabisneksen kiemuroita. Ennakkoon suhtauduin varsin negatiivisesti Teddyn onnettomuuden jälkeisestä toipumisesta kertovaan osaan luullen sen olevan pelkkää teennäistä hymistelyä, mutta onnettomuus ja toipuminen laulukuntoon neliraajahalvauksesta oli kerrottu todella hyvin että myös liikuttavasti.
Vaikka Wake Up Everybody oli suosikkilistani kärjessä, en sillon aikoinaan saanut otetta Teddyn soolouran biiseistä. Materiaali oli ehkä liian MORria ja niinhän dokumentissa Gamble ja Huff myöntävät, että biisejä alettiin tehdä naisväki mielessä ja juuri ennen onnettomuutta Teddystä suunniteltiin cross-over artistia ihan Elviksen luokkaan.
Pistetääs tuosta pikku klippi hurmurista Blue Notesien kanssa.
https://youtu.be/Q3-253-Su0U?t=22 |
|
Ethän uusikaveri oo sattunu mitään soittolistaa sattunut näistä tekemään? Tai jotain vastaavaa.
Saa jatkaa monologia, tykkejä biisejä. |
|
Mukavahan tässä on jatkaa löpinöitä kannustuksen myötä.
Tässä keväällä soittimessa on pyörinyt viitososa edesmenneen brittigurun Dave Godinin Deep Soul Treasures-sarjasta, jolta levyltä korviin on tarttunut tällainen kova kolmikko.
Helenan parisuhde on päättynyt, mutta Helena ei ole moksiskaan vaan kyselee bailujen perään. https://www.youtube.com/watch?v=-QtdkYUkSMk
Vastaavassa tilanteessa Carolyn menee ihan tilttiin. https://www.youtube.com/watch?v=BAfI2oXpmDg
Eikä ole Esherinkään kotioloissa kehumista. Oloa helpottavat hieman mahdottoman komiat taustat CTI-levymerkin huippujannujen Richard Tee, Cornell Dupree, Eric Gale, Hank Crawford ja Bernard Purdie, soittamina.
https://www.youtube.com/watch?v=Ad8pGrFY2UY
Valitettavasti tuo striimipuoli on meikäläisellä aika vähällä käytöllä eikä siten ole tullut rustailtua kuuntelulistoja. |
 seppo69
14.07.2020 22:06:38 (muokattu 14.07.2020 22:08:03) | |
|
uusikaveri: Eikä ole Esherinkään kotioloissa kehumista. Oloa helpottavat hieman mahdottoman komiat taustat CTI-levymerkin huippujannujen Richard Tee, Cornell Dupree, Eric Gale, Hank Crawford ja Bernard Purdie, soittamina.
Tämä on kova. Kuka bassossa? Ja miksi loppuu tuolla tavalla?
EDIT: Ron Carter bassossa? |
|
Discogs ja netin tietäväiset ovat sitä mieltä, että bassossa on Gordon Edwards.
Ron Carter kyllä pyöri kovasti CTI:n sessioissa noihin aikoihin ja kaiketi myös näpelöi sähköbassoa joillain levyillä. |
|
uusikaveri: Discogs ja netin tietäväiset ovat sitä mieltä, että bassossa on Gordon Edwards.
Ron Carter kyllä pyöri kovasti CTI:n sessioissa noihin aikoihin ja kaiketi myös näpelöi sähköbassoa joillain levyillä.
Jees, kiitos tiedosta, tuosta kommenteista vain nappasin tuon Carterin. Hyvää bassottelua tuossa(kin) veisussa. |
|
Hieman hiljaista on ollut täällä hituriosastolla. Mukava pompauttaa säie listakärkeen jouluisella tunnelmapalalla.
https://www.youtube.com/watch?v=sDZf7nZZARs |
|
Blackstreet - no diggity.
Long live the King of Mercy. |
|
Vanhemmille ikäluokille nimet JFK, Lyndon B. ja Tricky Dicky ovat varmaankin tuttuja ja Vietnamin sota. Tuli vaan mieleen lukiessani, että juuri viisikymmentä vuotta sitten sinne saatiin tulitauko, joka tosin ei kauaa kestänyt ja sotiminen jatkui vielä pari vuotta. Herkempien nuorten ei kannata wikittää kyseistä sotaa. Siviilien kärsimykset ovat olleet järkyttävät.
Sattumoisin olen kuunnellut paria Vietnamissa sotimiseen liittyvää kokoelmaa, jotka anniltaan liippaavat säikeen otsikkoa.
Aluksi tulee tietysti kutsukirje ja hieman on haikeaa velvollisuudentuntoa ilmassa.
https://www.youtube.com/watch?v=khoATp8Ew7Y
Mutta eipä elo poterossa ole kovinkaan hääppöistä.
https://www.youtube.com/watch?v=CekwVny4GBc
Kotoväkikin alkaa vuosien myötä kypsyä kaukaiseen sotaan.
https://www.youtube.com/watch?v=--fFhunuUJM |
|
Juuri soittimessa pyöri sielukas kokoelma, jossa oli peräkkäin pari natsaavaa raitaa.
Ensin Teddy vokottelee ansiokkaasti baritonillaan ylen täyteläisten Sigma-taustojen päälle ja pimatsu selvästi alkaa lämmetä.
https://www.youtube.com/watch?v=uKg7HxAFo60
Olisi kyllä kannattanut kuunnella Syl Johnsonin mietteitä muutamaa vuotta aiemmin. Siinä kaverilla on aamusella pussit tyhjät ja sen myötä paha morkkis.
https://www.youtube.com/watch?v=iyQJzNpMrqQ |
|
John Colbert eli J. Blackfoot oli jäsenenä Soul Children-lauluyhtyeessä Staxilla 60/70 lukujen vaihteessa.Soolourallaan hän osui kultasuoneen (pieneen sellaiseen) kappaleella Taxi.
Sattumoisin vastaan tuli hellyttävä liveversio vuodelta 2011. Sankari on varsin heikossa kunnossa (kuolikin muutaman kuukauden kuluttua), mutta hieno biisi irtoaa silti vaikuttavasti.
https://www.youtube.com/watch?v=VU-fj1stCTg |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
