| Aihe: Skaalat funkissa ja reggaessa? | 1 |
|---|
|
On tässä jonkin ollut kiinnostusta soitella vähän rytmikkäämpää musaa nimenomaan funkin ja reggaen saralta ja olisi kiinnostusta tehdä vähän omiakin biisikokeiluja. Osaisko joku viisaampi kertoa minkälaisille skaaloille reggae ja funkki rakentuvat, eli minkälaisille asteikoilla voisin itse koittaa jotain omia räpellyksiäni lähteä kehittelemään? Kiinnoistaisi myös minkälaisia sointuja noissa kahdessa edellä mainitussa genressä yleensä käytetään. | |
Sanoisimpa että mitä vähemmän sointuja, sitä enemmän funkilta kuulostaa. Monet klassiset funkbiisit tuntuisivat perustuvan yhdelle bassolinjalle, jonka päälle on sitten jamiteltu muuta kivaa. |  sub zero
04.10.2008 18:27:42 (muokattu 04.10.2008 21:30:41) | |
|
funkin kitarariffeistä ainakin löytyy jo vähän epätavallisempia sointuja
esim james brownin sex machinen bridge-riffi:
13-13---11-11--9-10-11----
11-11---11-11--9-10-11----
11-11---11-11--9-10-11----
10-10---10-10----------------
---------------------------------
---------------------------------
mut veikkaan, ettei näiden tyylien säveltämiseen skaaloja nyt tarvii et tekee semmosta melodiaa, joka kuulostaa funkilta/reggaelta
huile alimentaire et la nudité est la paix mondiale ....
he kutsuvat sitä myrskyiseksi maantaiksi, mutta tiistai on aivan yhtä paha. keskiviikko on huonompi ja torstai on myös surullinen. | |
9-sointu on aika perus funk, ja genre kestää muutenkin 7 sun muita jännitteisiä sointuja syytää väliin kuin väliin. Rytmi on kuitenkin varsinaisia harmonisia nerokkuuksia oleellisempi tekijä kuten tuossa aiemmin jo vähän viitattiinkin.
Improtessa ja melodiassa kannattaa muistaa, että ne ketkä funkkia aikanaan ryhtyivät tekemään olivat soul/gospel -laulajia ja blues/jazz -muita muusikoita, eli niihin lajeihin löytänet muotokielesi sieltä suunnalta. Eli jos kädestä pitäen haluat niin lähesty melodian käsittelyä hyvin yksinkertaisilla muodoilla ja linjoilla, ja koita tuoda esiin esim. molliterssiä duurin päälle tai vastaavaa lievää jännitteisyyttä.
Noin se ainakin mulle ilmenee:) reggae on jo sitten eri lajia, tosin kannattanee ohjenuorana pitää, että huomattava osa nyky r'n'bstä sekä ((lähes) kaikki) räppi on funk-pöhinän ja jamaicalaisen biletahdistusmusiikin yhdistelmää. Siinä vasta synergiaa ja innovaatiota!!
"Once I wrote a song about dental floss but did anyone's teeth get cleaner?"
-Frank Zappa
http://www.myspace.com/hammeroflove |  KTR
07.10.2008 22:13:00 | |
|
http://guitar.about.com/library/weekly/aa091701a.htm
tos jotai | |
Nämä nyt on joitain mun mielikuvia funkista (kitaraa räpeltävän näkökulmasta). Oikeastaan vähän epäilen, ettei näistä ole sen soittamiseen opettelemisen kannalta mitään hyötyä, mutta ei sen niin väliksi!:
Yleensä Funkissa tosiaan pysytään aika vahvasti yhden tai kahden soinnun ympärillä, joissa sitten on seiskaa ja ysiä ja vastaavaa kamaa joka lisää rytmistä iskevyyttä siihen harmoniseen tekstuuriin (rytmiä luodaan usein myös lisäämällä ja purkamssa jännitettä yhden soinnun sisällä). Myöskin funkille ominainen groovi syntyy aika paljon juuri siitä, että jäädään junnaamaan pariin sointuun.
Sitten erikseen usein tulee esimerkiksi basson kanssa unisonissa liikkuvia kromaattista tai vastaavia lasku tai nousukohtia. Muutenkin tosiaan, kuten Eero jo huomautti, niin basson kanssa ollaan aika läheisissä tekemisissä.
Skaaloista en nyt suoraan tiedä, mutta yleensä juuri noiden sointujen paksuuden, ja toisaalta sen seikan kanssa, mitä en osaa luonnehtia muuten kuin, että funkissa jollain tavalla korostuu kvintin ja oktaavin merkitys harmonioissa korostuu, niin "skaalat" jos niitä käytetään ovat lähinnä jotain pentatonisen tyyppistä (jos liian paksuihin sointuihin soittelee "liikaa" ja muutenkin epäolennaisuuksia niin meininki menee ihan jazziksi).
Pentatoniseen sitten lisäillään sopivasti kromaattisia sivusäveliä sekä nousuja ja laskuja. Yleensäkin funk-melodioissa olennaiseen osaan nousee rytmillä leikittely ja sitä korostetaan myös sillä, että melodiassa saattaa olla aika vähän säveliä ja harmoninen materiaali pysyy muutenkin melko homogeenisenä. Noilla kromaattisilla sävelillä sitten tosiaan myöskin luodaan ja puretaan joskus jännitettä dissonanssien avulla - pääasia että se tapahtuu jotenkin järkevässä ja kaoottisuutta paikkaavassa rytmissä.
-
Reggaessa käytetään usein myös pentatonisia juttuja, mutta siellä soinnut on sitten selkeämmin duuri tai mollikolmisointuja ja harmonia muutenkin tonaalista, joten kyllä säveliä saa lainailla normaaleista duuri- ja molliasteikoistakin. Reggaessa bluessahtavat soolot ei ole mitenkään kauhean vieraita. Myöskin aika yleinen reggae klishee on se dempattu reggae-nakutus, jossa yleensä siis yleensä soitellaan kulloisenkin soivan kolmisoinnun ääniä kitaran matalilta kieliltä.
"In all times and places it is the task of politics to shed light upon and dispel prejudices, which is not to say its task is to train people to be unprejudiced or that those who work toward such enlightenment are themselves free of prejudice." -Arendt | |
Tuosta nakutuskitarasta vois viela sanoa, etta usein seurailee aika vankasti bassoa tuo nakuttelu. | sub zero
18.11.2008 11:56:40 (muokattu 18.11.2008 11:57:28) | |
|
Skaaloista en nyt suoraan tiedä, mutta yleensä juuri noiden sointujen paksuuden, ja toisaalta sen seikan kanssa, mitä en osaa luonnehtia muuten kuin, että funkissa jollain tavalla korostuu kvintin ja oktaavin merkitys harmonioissa korostuu, niin "skaalat" jos niitä käytetään ovat lähinnä jotain pentatonisen tyyppistä (jos liian paksuihin sointuihin soittelee "liikaa" ja muutenkin epäolennaisuuksia niin meininki menee ihan jazziksi).
funkiinhan sopii kuitenkin loistavasti monimutkainen ties mihin skaaloihin perustuva sooloilu, kuten jazz-funk todistaa ja esim maceon fonisoolo james brownin "super badissa" ei taida sekään pelkkää pentatonista olla...
small print: osamaksuerien viivästyessä teille lankeaa 99 prosentin suuruinen viivästyskorko, joka on maksettava yhden vuorokauden kuluessa ulosmittauksen, vangitsemisen ja kuohitsemisen uhalla. | |
Pentatoniseen sitten lisäillään sopivasti kromaattisia sivusäveliä sekä nousuja ja laskuja. Yleensäkin funk-melodioissa olennaiseen osaan nousee rytmillä leikittely ja sitä korostetaan myös sillä, että melodiassa saattaa olla aika vähän säveliä ja harmoninen materiaali pysyy muutenkin melko homogeenisenä.
Allekirjoitan. funkkeja nousuja/laskuja addailemaan.
Reggaessa käytetään usein myös pentatonisia juttuja, mutta siellä soinnut on sitten selkeämmin duuri tai mollikolmisointuja ja harmonia muutenkin tonaalista, joten kyllä säveliä saa lainailla normaaleista duuri- ja molliasteikoistakin.
Skaaloihin tai sointuihin ei kannata jämähtää.. ellei sitä tarkoituksella halua. Tietenki root-reggaessa sointukulut ovat yleensä suht yksinkertaisia.. Mutta seiskoja ja muita "jatsahtavia" sointuja pystyy lisäilemään ja mielestäni oikein sovitettuna sellaiset tuovat biiseihin, varsinkin instruversioihin, lisää mielenkiintoa.
Raggaessahan suositaan hyvin pitkälle barre-otteita kompatessa jotta pystytään säätämään helposti iskujen demppausta ja sointujen "avoimuutta".
Kitara tykkää, että sillä soitetaan! | |
Sanoisimpa että mitä vähemmän sointuja, sitä enemmän funkilta kuulostaa. Monet klassiset funkbiisit tuntuisivat perustuvan yhdelle bassolinjalle, jonka päälle on sitten jamiteltu muuta kivaa.
Soinnut on ihan suotta ylimainostettu juttu, ilman niitä soitto on paljon jämäkämpää.
Ne on niitä surkeita kitaristeja varten keksitty, jotka ilman niitä ei osaa soittaa mitään. | |
hyviä oppeja kyllä jaatte, ku viel tietäis kaikkie noitte sanojen merkityksen :S | |
Soinnut on ihan suotta ylimainostettu juttu, ilman niitä soitto on paljon jämäkämpää.
Ne on niitä surkeita kitaristeja varten keksitty, jotka ilman niitä ei osaa soittaa mitään.
Kyllä sointuvaihdokset ovat funkissa ainakin aika vähäisiä. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
