| Aihe: Earth, Wind & Fire | 1 |
|---|
 Pendulum
11.11.2007 06:38:39 (muokattu 19.11.2007 06:09:28) | |
|
Aihetta ei löytynyt tästä legendasta, eli on aika korjata asia välittömästi. Faijan levyhylly on kultainen asia, sillä sieltä löysin tämän bändin kokoelmalevyn ja se osui ja upposi välittömästi. Tosta levystä onki muodostunu tän syksyn soundtrack, vaikka jotkut falsettilaulut menevätkin yli hilseen :P.
Ai niin ja Verdine White on todella tyylikäs (ja taitava) basisti http://www.verdinewhite.com/ :D |
|
Meikäläisen all time favourite! Eka EWF levyn ostin -79 tai -80 Nykyään omistan kyseisen levyn CD version joka sekin on hankittu heti kun se CD formaatissa ilmestyi. Levy on tuplalevy "Faces" Kannattaa kuunnella, levyllä on paljon hyviä piisejä, jotka eivät ainakaan täällä ole koskaan olleet mitään hittejä. Myös "Raise!" levy on kokonaisuutena hyvä.
Jos menee perseelleen, menee komiasti perseelleen! |
hempest
19.11.2007 00:41:39 (muokattu 19.11.2007 00:42:53) | |
|
Suosittelen levyä Gratitude, jossa on sekä energisiä live-pätkiä aiemman levyn (That's the Way of the World) materiaalista, että hyviä studiossa purkitettuja uusia kappaleita.
Verdine White on todella hieno muusikko, kuten muutkin EWF:n ydinjäsenet. |
Jucciz
21.11.2007 03:10:51 (muokattu 21.11.2007 03:13:26) | |
|
Porukoiden I Am -levyä tuli kuunneltua paljon silloin kun opin käyttämään vinyylisoitinta, eli joskus kahden tai kolmen vanhana 80-luvun alkupuoliskolla. Biisit syöpyivät mieleen ja 20 vuotta myöhemmin koin elämänlaatuni kohoavan mitä suurimmassa määrin kun kyseinen levy julkaistiin CD:nä. Harvoin on mikään levy ollut yhtä pakko-ostos kuin tämä.
Heti ei tule mieleen yhtään huonoa biisiä tuolta levyltä. Älyttömän hienoja, harmonisesti rikkaita biisejä ja niin tiukkaa soittoa komppiosastolla, että koskaan ei tiedä etukäteen, tuleeko itku, kylmät väreet vai molemmat.
Line6 flextonessa Small Tweed mallinnus kuulostaa aidommalta kuin putkivahvistimet aikoinaan kuulostivat. - ode_ |
 Notefix
22.11.2007 12:25:12 (muokattu 22.11.2007 12:26:43) | |
|
Porukoiden I Am -levyä tuli kuunneltua paljon silloin kun opin käyttämään vinyylisoitinta,
Toi oli eräs niistä levyistä jotka sai mut aikoinaan muutti mun msuiikillista suuntaa...tuli kuunneltua kans puhki. Aika täydellinen esmimerkki siitä miten harmoninen ja sovituksellinen hienostuneisuus on mahdollista yhdistää kevyeen musaan luonnollisesti. Pirun hienoa musaa kyllä. Ja samaa pätee EWF:n muuhunkin tuotantoon. Yks kovimmista bändeistä kyllä mielestäni.
"Layers of layers of shit!" |
|
Suosittelen levyä Gratitude, jossa on sekä energisiä live-pätkiä aiemman levyn (That's the Way of the World) materiaalista, että hyviä studiossa purkitettuja uusia kappaleita.
Komppaan täysin. Gratitude on rautaa.
Hipness is not a state of mind, it's a fact of life! |
|
itselle skulaa Heritage niminen levy! varsinkin vissiin aretha franklinin alkuperänen biisi daydreamin' groovaa! |
|
Yks parhaista ikinä. Aamen.
www.strangefruit-band.net
www.groovinghighallstars.com
www.ketolajawitikainen.com
Syksyistä meininkiä. |
 egiw
30.11.2007 10:32:58 | |
|
Very best of Earth, Wind & Fire.
Tuli kuunneltua poikasena isosti kyseistä kokoelmaa mikä faijalla oli.
Loistavaa materiaalia ja tiukkaa groovea. "In the stone" kuuluu edelleen suosikkeihin.
Suosittelen kaikkia EWF:stä pitäviä tubettamaan yhtyeen 1980 uudenvuoden keikan livepätkiä.
Bassment |
|
Meikäläiselle uppoaa parhaiten "The Need of Love"-levy 1970-luvun alusta. Toki myöhemmätkin levyt ovat todennäköisesti rautaa, mutta olen kuullut vain hajanaisia biisejä muilta levyiltä. Hetkinen, kyllähän AllnAll on tuttu plätty myöskin. Loistavaa musiikkia ja pitkää uraa ovat tehneet. En ole kuitenkaan vannoutunut fani, mutta omasta mielestäni laatu on ilahduttavan tasaista pelkästään myönteisessä mielessä. eli pojjaat eivät ole tietääkseni levyttäneet paljoa kuraa. |
|
Itselläni on tuo All'N'All ja Spirit ja varsinkin ensimmäinen on brassijuttuineen todella hyvä platta, etenkin biisit Serpentine Fire, Jupiter ja I'll Write a Song for You. Täytyypä hankkia tuo I Am-levykin kun noin kehuitte. |
sus
23.01.2008 20:22:35 | |
|
Loistava bändi. Klassikko. Yksi parhaista. Juuri soi AllnAllin A-puoli.
The swirling sound of the universe, streaming through your soul. The vibration of ALL, right here, right now...! |
|
ensimmäinen levy ("earth, wind & fire") on hyvää funkia. siinä on neljä ekaa raitaa upeita.
myöhemmin soundi valitettavasti pehmeni ja levyillä on joka toinen biisi joku slovari. no, omapa on asiansa.
ekan levyn lisäks oon kuunnellu enemmän "spirit" levyä, jossa oli hyviä "getaway" ja "saturday night"
get up, get into it & get involved! |
|
Maurice White kuollut. http://edition.cnn.com/2016/02/04/e … ce-white-earth-wind-fire-dies-feat/
Out on the street for a living, picture's only begun. Got you under their thumb. |
|
All `N All on meikäläisen kestosuosikki. Magic Mindissa on aivan jäätävän hienoa funkkitarointia, aina menee iho kananlihalle kun sitä kuuntelee. Ja kohdan 3.12 lähtö, huh, huh kun kulkee. Serpentine Fire on myös biisi, joka toimii aina. Järjetön poljento! Samoin Jupiter. Aina alkaa hymyilyttää positiivisessa kun sen kuulee. |
 Keny
02.03.2016 12:55:54 | |
|
Vaikuttavin bändi meikäläiselle ja 70 ja 80 luvulla kuunneltu paljon.Noina vuosin bändi oli parhaimmillaan.Livenä oli 80 luvun alussa hifki hallissa vai millä nimellä nykyään onkin.Se keikka räjäytti.
Blow wind blow, where ever you may go... - Tom Waits |
|
Muistan aikoinani ihastelleeni Stockalla Gratitude-tuplan hienoa keskiaukeamaa ja itse levykin on upeaa tavaraa; energistä, ilmavaa, hyvät livesoundit. Nelossiivulla olevat studioraidatkin ovat oikein onnistuneita.
Sitten loistavan Gratituden jälkeen Spirit oli jonkinmoinen pettymys. Levy tuntui hiukan muoviselta tuotteelta, tuon liven rentous oli ahdettu tiukkaan formuun, josta kyllä löytyvät hittien koukut ja torvien iskut. Tiedä sitten oliko niiden pyramidien kanssa puuhastelu vienyt tekijöiden energiat.
Kuuntelin juuri All'n'Allin läpi ja suoraan sanoen materiaali alkoi olla luvattoman heikkoa. Esimerkiksi Be Ever Wonderful voisi olla suoraan Celine Dionen laulukirjasta.
Tietysti meikäläisen onnettoman musiikkimaun vuoksi Spotifyista suosikiksi ponnahti The Need of Love, josta juuri kukaan ei oikein arvosta, mutta jota veli sommokin jo aiemmin suositteli. Lievästi sanoen hieman erilaista kamaa verrattuna 70-luvun lopun tuotoksiin. Tuolta kun pyöräyttää Energyn, niin ihmettelee, että mitä viihdeaineita Maurice on käyttänyt taantuakseen vetämään boogieta Wonderlandissä. |
|
uusikaveri: Muistan aikoinani ihastelleeni Stockalla Gratitude-tuplan hienoa keskiaukeamaa ja itse levykin on upeaa tavaraa; energistä, ilmavaa, hyvät livesoundit. Nelossiivulla olevat studioraidatkin ovat oikein onnistuneita.
Sitten loistavan Gratituden jälkeen Spirit oli jonkinmoinen pettymys. Levy tuntui hiukan muoviselta tuotteelta, tuon liven rentous oli ahdettu tiukkaan formuun, josta kyllä löytyvät hittien koukut ja torvien iskut. Tiedä sitten oliko niiden pyramidien kanssa puuhastelu vienyt tekijöiden energiat.
Kuuntelin juuri All'n'Allin läpi ja suoraan sanoen materiaali alkoi olla luvattoman heikkoa. Esimerkiksi Be Ever Wonderful voisi olla suoraan Celine Dionen laulukirjasta.
Tietysti meikäläisen onnettoman musiikkimaun vuoksi Spotifyista suosikiksi ponnahti The Need of Love, josta juuri kukaan ei oikein arvosta, mutta jota veli sommokin jo aiemmin suositteli. Lievästi sanoen hieman erilaista kamaa verrattuna 70-luvun lopun tuotoksiin. Tuolta kun pyöräyttää Energyn, niin ihmettelee, että mitä viihdeaineita Maurice on käyttänyt taantuakseen vetämään boogieta Wonderlandissä.
Joo, kyllä tässä lynkatuksi varmasti monien mielissä tulee kun totean, että mulle tän bändin alasajo alkoi "That's the Way of the World -levyn aikohin.
Soulista tuli tuolloin Disco-soulia. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
