| Aihe: Itsensä "plagioiminen" | 1 |
|---|
|
Jonkun aikaa olen väsäillyt omia biisejä, ja tuolla melodisen metallin/hard rockin puolella ne liikkuvat. Palaute noista omista demotuksista on ollut todella positiivista ja biisejä on kehuttu melodisesti voimakkaiksi. Että hittipotentiaaliakin kuulemma löytyy.
Asia joka minua itseäni vaivaa on että aika monet itsenikin mielestä kovat melodiat ovat jotenkin lähellä toisiaan. Eli tuntuu että oma melodiataju noudattaa tiettyä kaavaa ja huomaa vasta myöhemmin että biisin A c-osan melodia on selkeästi biisin B kertsin "sukulainen". Eli tuntuu että omaan jonkinlaisen "signature" tyylin melodioiden suhteen. Vai onkohan tämä asioita joita ei edes huomaa muut kuin minä itse? Tätä on hassu selittää mutta yritinpä kuitenkin. :)
Tiedän että tietysti ilman näytteitä on vaikea täysin kommentoida kysymystäni ja voin toki joitain juttuja laittaa tässä myöhemmin, mutta onko muilla biisintekijöillä tämmöisiä kokemuksia?
Vertauksena voisin heittää Mr. Tom Morellon. Mielestäni miehen biiseistä voisi valkata aikamoisen nipun biisejä joiden koukuttavat riffit ovat kutakuinkin nerokkaita variaatioita toisistaan.
Tästä olisi mielenkiintoista keskustella. Kiitos!
puuttuu. |  strophe
09.06.2010 14:44:39 (muokattu 09.06.2010 14:44:55) | |
|
Olen havainnut, syyllistynyt ja selvinnyt. Tuo on mielestäni malliesimerkki siitä, miksi bändin kannattaa säveltää bändinä. Jos kaikki tavara tulee yhden sällin kynästä, alkaa materiaali melkein automaattisesti toistaa itseään jossain vaiheessa, ellei säveltäjä sitten ole todella taitava. "Signaturetyylissä" ei varsinaisesti ole mitään pahaa, mutta jos samat jutut kiertävät jatkuvasti biisistä toiseen, voisi ehkä olla syytä kuunnella välillä jotain erilaista musiikkia.
Itsehän luonnollisesti sävellän sellaisia melodioita, joita haluaisin kuulla ja hokkuspokkus! ne usein kuulostavat samantyyppisiltä. Olen progea soittavana ratkaissut ongelman siten, että samoja elementtejä käyttävät kappaleet on niputettu idealla "osa I" tai "osa II". Halpa temppu, jopa tekotaiteellinen, mutta toimiva. Joskus ihan tarkoituksella kierrätän samoja teemoja. Muistan aikanaan, kun kuuntelin Dream Theaterin Metropolis part II:n ja löysin levyltä ykkösosan juttuja. Olin aivan fiiliksissä, koska tiesin, että se oli tehty tarkoituksella. Toisin kuin Kotiteollisuudella.
~Volyymi korvaa puuttuvan taidon~
http://www.youtube.com/vonpalmhoff | |
Slayerin soolo? Sehän on se sama joka biisissä.
Äskeinen kirjoitus ansaitsee plussan. | |
arrska77: onko muilla biisintekijöillä tämmöisiä kokemuksia ?
On.
Parempi kuitenkin kääntää, vääntää ja varioida omia ideoita ja biisejä itse, kuin antaa muiden tehdä niin. | |
monella hittimaakarillahan on tasan ne kaks biisiä: se hidas ja se nopea. näitä sit varioidaan sen mukaan, kuinka paljon hilloo tarvii uuden Rolls Roycen ostamiseen :)
joo, itselläkin tuppaa kyllä tietyt jutut puskemaan biiseistä läpi vaikka kuinka yrittäis funtsia jutut "outside the box"...niin se vaan menee.
viina. hanuri. ja naiset. | |
Kyllähän tuo ihan tuttu ilmiö on. Joskus niitä biisien tai osien välisiä yhteyksiä huomaa vasta vuosien päästä.
Mielestäni soinnutus määrää kappaleen osan tunnelmaa enemmän kuin melodianpätkä. Niinpä jos huomaan että kahdessa biisissä on liian samankaltaiset osat, muutan aluksi toisen osan soinnutusta. Jo tämä vie kokonaisuuksia kauemmas toisistaan. Lisäksi tulee kyllä muokattua myös melodioita. Toki kaikki muutkin sovitukselliset ratkaisut vaikuttavat asiaan myös.
Eipä se oma tunnistettava sormenjälkikään pahasta ole, kunhan ei liiallisuuksiin mennä. Itse en kirjoittaisi tieten tahtoen useampia biisejä samojen sointujen päälle. |  CryptoFib
27.08.2010 16:59:38 (muokattu 27.08.2010 17:02:33) | |
|
Tuttu homma.
Itsensä plagiointi on melko helppoa sillon, ku ei opi/omaksu mitään uutta. Kaikki omat riffit voi yllättäen nojata pariin biisiin, joita on opetellu joltain levyltä. Jos mietit tarkkaan, että mitä riffejä/melodiakulkuja itse mukailet ja tunnustat itelles, että "nojuu.. onhan tuossa melkolailla sama idea". Se on avain tavoistaan pääsemiseksi. Ei sillä, etteikö samaa biisiä voi soittaa ikuisesti, menestyksellä. AC/DC'itä on maailma täynnä.
Samat manööverit ei kilpisty vain yhteen asiaan, vaan moniin asioihin. Niistä pitää tietosesti ottaa välissä pesäeroa. Itsensä toistaminen voi tapahtua asioissa, mitä ei edes itse tiedosta. Rytmittely, melodiakuljetus, tempo jne.. Mutta sinuna tutkisin, että mikä se asia on, mitä eniten itsessäsi toistat.
Väittäisin, että syylliseksi osottautuu skaala. Vedät kaikki biisit tietyllä asteikolla. Jospa se vaikka olisi D-pentatoninen, niin opettele joku muu asteikko ja vedä biisi sillä asteikolla. Väkisin. Tee biisi eri sävellajista. jne.
Toisin, kuin itekki monta vuotta väitin: Musiikin teorian opetteleminen kannattaa. Sitä opiskellessa tajuaa, kuinka kapealla sektorilla on ite tullu säveltäjänä liikuttua.
E: Ja jos ei kiinnosta teorian opiskelu, yks hyväksi toteamani tapa on pistää radiosta joku poppikanava päälle. Soitella niitä biisejä, mitä siellä soi ja varioida niitä omasta mielestään paremmiksi lennosta. Sieltä voi tarttua sormiin yllättäviä sävelkulkuja, joita ei ois "normaaleissa olosuhteissa" tullu ikinä kokeiltua.
Siitä huolimatta, että eläminen on niin kallista, se on edelleen hyvin suosittua. | |
Kiitti kaikille hyvistä ajatuksista! Tässä tuli monta hyvää vinkkiä!
puuttuu. | |
Tuohon aiempaan kirjotukseen vedoten, jos esim' sävellät D-pentatonisen melodian, niin hae se skaala eri paikasta(olettaen että sävellät kitaralla)
Sillon ne hyvät äänet menee eri järjestykseen.
Ja kyllähän monilla artisteilla ja bändeillä vois sanoa että on yks biisi.
esim. R.E.M tai vaikkapa Rollarit.
Kai hyttisen "kurki" on ihan paras biisi!" |  Quu
07.12.2010 19:37:05 | |
|
http://users.kymp.net/konsta.kaalikoski/helamela.mp3
http://users.kymp.net/konsta.kaalikoski/Q_NbK.mp3
http://users.kymp.net/konsta.kaalikoski/theLastinline.mp3
Kyl tuo itsensä plagioiminen on hyvinkin tuttua. :D Ei tullut mietittyä sitä silloin kun noita biisejä tein. Jälkikäteen kun on noita biisejä kuunnellut niin on tullut huomattua, että kuulostavat ihan toisiltaan.
Sekin on tullut huomattua nyt kun on bändissä soitellut, että kun yksi tekee biisit niin sieltä ei kamalasti erilaisia biisejä tule. Variaatioita niistä muutamasta jutusta ja se on siinä.
"Upein" kerta mitä mulla on ollut oli joku 3 vuotta sitten; tein biisin yhden melodian pohjalta jonka olin kitaralla keksinyt. Vasta paljon myöhemmin huomasin, että olin jo jokunen vuosi aikaisemmin sen saman melodian keksinyt bassolla.
Se ei kuulu missään ja sielläkin missä se kuuluu huonosti niin se ei kuulu ollenkaan. |  Numb
13.12.2010 16:27:42 | |
|
Jonkinmoinen itsensä plagioiminen on olennainen osa jonkun tietyn säveltäjän soundia. Vaikkapa Bruce Springsteenillä on aika lailla tunnistettava käsiala, johon kuuluu tietyn tyyppisiä sointukulkujen ja melodioiden yhdistelmiä.
Tai Keith Richardsin viiskieliriffit, joista hän ei itsekään aina muista mikä oli mikä oli mikäkin :)
Tai Pete Townshendin tietyt sävellyspiirteet, joita hän itsekin kutsuu The Who -kliseiksi.
Mutta jossakin on se raja, jossa käsiala muuttuu itsensä toistamiseksi ja -plagioinniksi.
Mrwggrgrgglrlrlrlrgrglrllgrl - Kampela77 | |
Tsemppiä teille kaikille uusien melodioitten etsiskelijöille!
Pitkänlinjan ammattilaisena ehdotan seuraavaa:unohtakaa toviksi loppuun kaluamanne jonkin yhden tyylin esim. hevin ilmaisuskaalat ja tutustukaa myös muihin populaarimusiikin valtavirtoihin pohjamutia myöden. Näin saatte paljon uusia eväitä tulevia - kenties omaperäisiä biisejänne varten. Ainut katto, joka on olemassa on oma lahjakkuus, ja sitä pitää aina kunnioittaa. Sellaiset biisit kuin tekijä, ellet hairahdu plagiointiin. Älä siis tee "lordeja" vuosimalliin 2006, siitä häpeästä et selviä koskaan.
t. Hanttu | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
