| Aihe: Tahtoo tuottajaksi | |
|---|
 teroyk
03.02.2006 14:10:59 (muokattu 19.02.2006 18:30:03) | |
|
Haluaisin tuottaa erästä artistia, mutta kuinka minä saan rahat pois tuotannosta?
Olen varautunut jopa pieneen tappiioon, mutta kunhan varmistaisin, että 75% rahoistani saisin takaisin. Eli miten musiikkibisnes toimii tuottajan kannalta, uuden artistin tapauksessa? ja kun kyse ei ole oma kustanteesta vain olisi tarkoitus saada lopullinen tuote isolle levy-yhtiölle. |  kivi
03.02.2006 14:13:49 | |
|
mutta kunhan varmistaisin, että 75% rahoistani saisin takaisin.
Niinpä niin.
Kannattaa perehtyä perusteellisemmin tuottajan toimenkuvaan, ja ottaa selvää siitä, mikä tuottaja on ja mitä tuottaja tekee.
Yrittäjän riskiä et saa kierrettyä muuten kuin anomalla apurahaa tai starttirahaa yritystoiminnalle. | |
Haluaisin tuottaa erästä artistia, mutta kuinka minä saan rahat pois tuotannosta?
Olen varautunut jopa pieneen tappiioon, mutta kunhan varmistaisin, että 75% rahoistani saisin takaisin. Eli miten musiikkibisnes toimii tuottajan kannalta, uuden artistin tapauksessa? ja kun kyse ei ole oma kustanteesta vain olisi tarkoitus saada lopullinen tuote isolle levy-yhtiölle.
Musiikkibisnes ei toimi mitenkään. Ja kaikilla mahdollisilla tavoilla. Yhtä aikaa. Ja silloin kun huvittaa.
Tollasta tuottajan ja bändin välistä yhteistyötä voidaan kutsua ns. spec-diiliksi (On speculation). Eli tehdään sopimus jossa työstä maksetaan vain silloin jos levy myy/masterin saa myytyä eteenpäin yms. Jenkeissä olivat ainakin jossain vaiheessa aika yleisiä ja studiotkin saattavat "myydä" hukka-aikoja ns. house-projekteille josta tulee rahaa vain siinä tapauksessa että joku levy-yhtiö ostaa masterin. Eli studiot maksetaan takautuvasti.
Jos taas artisti ei menesty, kukaan ei saa mitään. Joten kannattaa tarkkaan miettiä mihin projektiin lähtee mukaan. Sanoisin että jos uskot tosissaan artistiin, sulla itellä on kivaa ja riskit ja budjetit ei oo valtavia, voit harkita. Mitään takeita ei ole.
En tiedä vastasinko sun kysymykseen.
Korjatkaa/jatkakaa muut.
"Modulaatiot...mä inhoon niitä...kyllä sävellajista toiseen pääsee muullakin tavalla" | teroyk
06.02.2006 14:46:02 (muokattu 06.02.2006 14:47:25) | |
|
Tollasta tuottajan ja bändin välistä yhteistyötä voidaan kutsua ns. spec-diiliksi (On speculation). Eli tehdään sopimus jossa työstä maksetaan vain silloin jos levy myy/masterin saa myytyä eteenpäin yms. Jenkeissä olivat ainakin jossain vaiheessa aika yleisiä
Tätä mä juuri meinaankin.
Jos taas artisti ei menesty, kukaan ei saa mitään. Joten kannattaa tarkkaan miettiä mihin projektiin lähtee mukaan. Sanoisin että jos uskot tosissaan artistiin, sulla itellä on kivaa ja riskit ja budjetit ei oo valtavia, voit harkita. Mitään takeita ei ole.
En tiedä vastasinko sun kysymykseen.
Siis varsinainen kysymys onkin se, että kuinka tuottaja saa yleensä levy-yhtiöltä tuotantoon laittamiaan rahojaan takaisin. Eli usein puhutaan mitä artisti saa sopimuksessa, mutta mitä tuottajaa saa?
Tietenkin voisin tätä lähteä kyselemään levy-yhtiöstä päin, mutta haluan vähän muilta ensin taustatietoa. | |
Yrittäjän riskiä et saa kierrettyä muuten kuin anomalla apurahaa tai starttirahaa yritystoiminnalle.
Mitenkäs onnistuu pop-rock julkaisulle saada apurahaa?
Taitaa olla tuotantoyhtiön perustamiseen starttirahat tiukassa... |  milcoin
06.02.2006 20:13:31 (muokattu 06.02.2006 20:14:49) | |
|
Siis varsinainen kysymys onkin se, että kuinka tuottaja saa yleensä levy-yhtiöltä tuotantoon laittamiaan rahojaan takaisin. Eli usein puhutaan mitä artisti saa sopimuksessa, mutta mitä tuottajaa saa?
Tällanen artisti->tuotantoyhtiö->levy-yhtiö tyyppinen kuvio on suomessa toistaiseksi aika harvinainen. Yleisin tilanne lienee se että levy-yhtiö maksaa palkkaa tuottajalle (taiteellinen tuottaja) siitä että tämä tuottaa artistin levyn. Tai on maksavinaan.
Ehkä en ymmärtänyt kysymystäsi.
Starttirahaa saa puolestaan sellainen yrittäjä jonka liikeidea todetaan uusyrityskeskuksessa toimivaksi. Mulla on ns. tuotantoyhtiö joka myy mun tuotantopalvelua. Ja starttirahaa irtosi puoleksi vuodeksi. Mutta työkkärin starttiraha ei oo mitään projektipääomaa vaan yrittäjän toimeentulotukea yrityksen alkuvaiheessa. Summa on n. 600-700 eur/kk brutto.
ESEK:iltä voi pienetkin lafkat saada tuotantotukea. Kivi tietää tosta enemmän.
"Modulaatiot...mä inhoon niitä...kyllä sävellajista toiseen pääsee muullakin tavalla" | |
Tällanen artisti->tuotantoyhtiö->levy-yhtiö tyyppinen kuvio on suomessa toistaiseksi aika harvinainen. Yleisin tilanne lienee se että levy-yhtiö maksaa palkkaa tuottajalle (taiteellinen tuottaja) siitä että tämä tuottaa artistin levyn. Tai on maksavinaan.
Ehkä en ymmärtänyt kysymystäsi.
Ymmärsit kysymyksen oikein. Eli Onko Suomessa on turha lähteä kikkailemaan uuden artistin kanssa ennen levytys-sopimusta, vaikka olisi valmis kantamaan riskiä? Itseäni pelottaa, että jos artisti tekee levytys-sopimuksen suoraan levy-yhtiön kautta, niin en pääse tuottamaan ja joku toinen tuottaja pilaa artistin hiomalla särmät pois. | |
Ymmärsit kysymyksen oikein. Eli Onko Suomessa on turha lähteä kikkailemaan uuden artistin kanssa ennen levytys-sopimusta, vaikka olisi valmis kantamaan riskiä? Itseäni pelottaa, että jos artisti tekee levytys-sopimuksen suoraan levy-yhtiön kautta, niin en pääse tuottamaan ja joku toinen tuottaja pilaa artistin hiomalla särmät pois.
Sama tilanne on kaikilla tuottajilla jotka tavallaan "löytää" jonkun artistin tai jolla on artistin kanssa yhteinen "tuotantohistoria". Aina voi tulla kenkää. Sun täytyy vaan osoittaa korvaamattomuutesi bändille ja lafkalle. Silloin ne ei uskalla/halua tiputtaa sua yhtälöstä.
Mulla on esim. menny joidenkin laulajien kanssa niin hyvin että ne ei suostu enää äänittämään muiden kaa. Ja sun pitää olla se tyyppi joka saa session henkiin. Eihän sellasta tyyppiä voi jättää pois, eihän?
"Modulaatiot...mä inhoon niitä...kyllä sävellajista toiseen pääsee muullakin tavalla" | |
mutta kunhan varmistaisin, että 75% rahoistani saisin takaisin
Mä en nyt niinku oikein tajua. Siis sä haluaisit niinku tuottaa artistia, sillee taiteellisesti? Tosta saa jotnekin sellasen kuvan että pistät rahojasi kiinni myös tohon? Eikös sen pitäisi mennä päinvastoin, että artisti maksaa sulle, että teet duunia...tai sitten tää on jotain suurempaa matematiikkaa, jota ei ole vielä tullut koettua.
Mr. Muzak: "ku Note soittaa ni kaikki kuulostaa Whitney Houstonilta" | teroyk
09.02.2006 16:24:38 (muokattu 09.02.2006 16:38:01) | |
|
Mä en nyt niinku oikein tajua. Siis sä haluaisit niinku tuottaa artistia, sillee taiteellisesti? Tosta saa jotnekin sellasen kuvan että pistät rahojasi kiinni myös tohon? Eikös sen pitäisi mennä päinvastoin, että artisti maksaa sulle, että teet duunia...tai sitten tää on jotain suurempaa matematiikkaa, jota ei ole vielä tullut koettua.
Siis pistäisin rahojakin kiinni, että ylipäätänsä ne biisit tulis äänitettyä. Artisti ei taatusti lähde maksaa minulle suoraan heti ja pikaisen demon tekeminen levy-yhtiölle pudottaa helposti minut yhtälöstä pois. Tämähän tässä tuotannossa onkin se matemaattinen ongelma. Eli joudun ottamaan taloudellista riskiä, jonka avulla voisin tehdä "taiteellista"-tuottamista. Taloudellinen riski ei sinänsä ole ongelma, vaan se että kuinka edes teoreettisesti minulla olisi mahdollista saada rahaa takaisin. | |
Sama tilanne on kaikilla tuottajilla jotka tavallaan "löytää" jonkun artistin tai jolla on artistin kanssa yhteinen "tuotantohistoria". Aina voi tulla kenkää. Sun täytyy vaan osoittaa korvaamattomuutesi bändille ja lafkalle. Silloin ne ei uskalla/halua tiputtaa sua yhtälöstä.
Miten osoittaa korvaamattomuus, jos lafka tarjoaa kättelyssä bändille jotain toista tuottajaa, jolla on ollut nimekkäitä artisteja yhteistyössä. | milcoin
09.02.2006 19:29:36 (muokattu 09.02.2006 19:37:33) | |
|
Artisti ei taatusti lähde maksaa minulle suoraan heti...
Eti joku toinen artisti joka maksaa. Vaikka se tarkottaiskin paikallista demobändiä, kavereita tai omaa bändiä yms.
ja pikaisen demon tekeminen levy-yhtiölle pudottaa helposti minut yhtälöstä pois.
Toivottavasti ei! Mulla on just sama tilanne kahden bändin kanssa ens kuussa. Pikaset demot jotka toivottavasti johtaa täyspitkän tuotantoon.
Tämähän tässä tuotannossa onkin se matemaattinen ongelma. Eli joudun ottamaan taloudellista riskiä, jonka avulla voisin tehdä "taiteellista"-tuottamista. Taloudellinen riski ei sinänsä ole ongelma, vaan se että kuinka edes teoreettisesti minulla olisi mahdollista saada rahaa takaisin.
Tässä tapauksessa voidaan ajatella että kyse on markkinoinnista. Maksat itse siitä että sun työnjälki huomataan ja että sun tulevat asiakkaat näkee mitä sä voit saada aikaan. Tavallaan kasaat portfolion. Ja siitä maksat sinä.
Miten osoittaa korvaamattomuus, jos lafka tarjoaa kättelyssä bändille jotain toista tuottajaa, jolla on ollut nimekkäitä artisteja yhteistyössä.
Sekin toinen tuottaja on varmaan joskus paininu saman ongelman kanssa. Aloita pienestä ja kasvata pikkuhiljaa. Niin mäkin tein. Ei siihen oikeen oo mitään oikotietä.
Sun pitää vaan ajatella että sä vielä joskus oot se tuottaja jota tarjotaan uusille kiinnityksille. Ja sillon joku toinen jää nuolemaan näppejään.
"Modulaatiot...mä inhoon niitä...kyllä sävellajista toiseen pääsee muullakin tavalla" |  Notefix
09.02.2006 19:39:20 (muokattu 14.02.2006 11:36:33) | |
|
Siis pistäisin rahojakin kiinni, että ylipäätänsä ne biisit tulis äänitettyä. Artisti ei taatusti lähde maksaa minulle suoraan heti ja pikaisen demon tekeminen levy-yhtiölle pudottaa helposti minut yhtälöstä pois. Tämähän tässä tuotannossa onkin se matemaattinen ongelma. Eli joudun ottamaan taloudellista riskiä, jonka avulla voisin tehdä "taiteellista"-tuottamista. Taloudellinen riski ei sinänsä ole ongelma, vaan se että kuinka edes teoreettisesti minulla olisi mahdollista saada rahaa takaisin.
Hmmm, kyllähän yleensä bändit maksavat demon teon, vaikka aloittelevan tuottajan saisikin ilmaiseksi. Siis, penään vaan sitä että onko artisti valmis panostamaan juttuun ja pistämään omiaan kiinni? Ja kuinka tosissaan se on? Siitähän loppupäässä riippuu se kuinka pitkälle projekti menee. Jos se menee niin että sulla on eniten kiinni hommassa, niin se ei hirveän lupaavalta kuulosta.
Levy-yhtiöt eivät signaa tuottajaa, vaan artistia. Artisti on se joka oikeesti myy ja merkkaa. Toki on mahdollista saada tuottaa levy, jos esim. tuotanto on vakuuttanut levy-yhtiön & artisti haluaa sun kanssa tehdä duunia. Kaikki on itseasiassa mahdollista.
Eli, paras strategia on, kuten Milcoin tuossa jo sanoikin, löytää nälkänen bändi jolla on hyviä biisejä ja karismaa. Ei sen tuotannon mitään amerikkaa tarvitse olla, kunhan on vaan sellasta että biiseille tulee oikeutta.
Mr. Muzak: "ku Note soittaa ni kaikki kuulostaa Whitney Houstonilta" | kivi
09.02.2006 21:40:55 | |
|
Siis pistäisin rahojakin kiinni, että ylipäätänsä ne biisit tulis äänitettyä. Artisti ei taatusti lähde maksaa minulle suoraan heti ja pikaisen demon tekeminen levy-yhtiölle pudottaa helposti minut yhtälöstä pois. Tämähän tässä tuotannossa onkin se matemaattinen ongelma. Eli joudun ottamaan taloudellista riskiä, jonka avulla voisin tehdä "taiteellista"-tuottamista. Taloudellinen riski ei sinänsä ole ongelma, vaan se että kuinka edes teoreettisesti minulla olisi mahdollista saada rahaa takaisin.
Kuule, mä en tiedä miten mä tän kauniisti sanoisin, mä kun olen tuottajana verrattain amatööri toisin kuin kaksi äsken vastannutta ammattilaista.
Mutta: hommat voi tehdä kalliilla tai ne voi tehdä halvalla laadun silti kärsimättä. Kun mä palkkaan tuottajan, tai kun mut palkataan tuottamaan, tavoitteena on aina vähintään jompikumpi kahdesta kuviosta.
a) Tuottaja säästää ainakin palkkansa verran rahaa sillä, että levystä tulee hyvän kuuloinen. Hän myös tietää, missä osissa produktiosta voi säästää, ja vastaavasti tietää missä saa hyvää jälkeä juuri sille projektille edullisimpaan hintaan. On turha maksaa isosta salista kun äänitetään kitaransoittajaa, on turha maksaa kalliista kaiuista kun äänitetään rokkibändiä, on turha maksaa mikeistä kun SM57 hoitaa homman, ja luovan työnkin voi ehkä hoitaa jo treeniksellä.
b) Tuottajalla on suhteita. Hänen nimensä on käyntikortti mestoille, ja kaikki hänen produktionsa kuunnellaan jonon ohi.
Tuotantoyhtiö-tyyppisessä lähestymistavassa, jota selvästikin olet hakemassa, avain on siinä, että tuottajalla on sekä tietoa, osaamista että oma studio ainakin projektin aikaavievimmille osille käytössä. Niissä tuottajan riski pitää sisällään minimimäärän kallista studiovuokraa, ja maksimimäärän omaa aikaa - ja nämä ovat nimen omaan tuottajan riskejä. Jos homma kusee, niitä ei saa takaisin.
Toinen vaihtoehto on tehdä kuten mä olen monen levyn kohdalla tehnyt, maksaa tuottajalle pienehkö päiväpalkka (+ matkat, majoitus, ruuat) ja toivoa parasta. Mä olen ollut monta kertaa sekä maksajana että maksettavana tuolla tavalla, ja parhaimmillaan se toimii oikeinkin hyvin. Mutta jos saisin valita, mä hoitaisin suhteilla jonkun studion kotistudiokseni, ja toisin "omaan pajaan" kaikki lupaavat bändit mitä ikinä kuulen, sillä riskillä ettei homma myykään ja takkiin tulee (mutta vain sen verran että sen kestää).
Kaikkea kun ei voi mitata rahassa. On levyjä, jotka on pakko tehdä, vaikka tappiollakin. Koska ne vain pitää tehdä. Onneksi tällä alalla on vastavuoroisuus vielä käypää valuuttaa.
:-) | |
Mutta: hommat voi tehdä kalliilla tai ne voi tehdä halvalla laadun silti kärsimättä.
Noh tuosta olen hieman eri mieltä. Etenkin joissakin nykytuotannoissa kuuluu halpuus: homma on äänitetty paskoilla mikeillä ja etuasteisiin ei ole jaksettu perehtyä jne. Luultu, että tietokoneella sitten laitetaan kaikki kuntoon. Eli heti alkuvaihe mokattu niin, että miksauksessa ja masteroinnissa sitä ei ole enää saatu korjattua ja väkisten korjaus kuuluu tai sitten homma on vain niin mitäänsanomattoman kuuloinen.
on turha maksaa mikeistä kun SM57 hoitaa homman, ja luovan työnkin voi ehkä hoitaa jo treeniksellä.
Itsekkin olen jotain joskus äänitellyt tuolla, mutta ei se oikein kunnon konkka mikeille pärjää. Etenkin jos laulusta haluaa viimeisetkin kähinät esiin, niin siihen joutuu Rode:n tai jonkun muun kaivamaan.
Kaikkea kun ei voi mitata rahassa. On levyjä, jotka on pakko tehdä, vaikka tappiollakin.
Niin, siis tässä minä mietinkin enempikin tappioiden minimoimista, kuin että siitä saisi rahaa. Koska uuden tuottajan täytyy tavallaan ostaa "käyntikortti". | |
mutta anyway...kiitos näistä valaisevista kommenteista, nyt ehkä uskaltaa paremmin tarttua härkää sarvista. | |
Itsekkin olen jotain joskus äänitellyt tuolla, mutta ei se oikein kunnon konkka mikeille pärjää. Etenkin jos laulusta haluaa viimeisetkin kähinät esiin, niin siihen joutuu Rode:n tai jonkun muun kaivamaan.
Pakko sanoa väliin off-topikkina henk. koht. mielipide, että jos vaihtoehtoina ovat 57 tai röden kähinä niin todnäk valitsisin sen viisseiskan... Eli sit vois olla joku hyvä se konkka jos sellaista tahtoo käyttää. Kuten tuo aina mainostamani U47. ;)
Blah. | kivi
12.02.2006 14:52:54 (muokattu 12.02.2006 14:57:00) | |
|
Noh tuosta olen hieman eri mieltä. Etenkin joissakin nykytuotannoissa kuuluu halpuus: homma on äänitetty paskoilla mikeillä ja etuasteisiin ei ole jaksettu perehtyä jne.
Huonoilla mikeillä tai laitteilla ei ole väliä, jos homman osaa. Toki signaalitien ero kuuluu, jos sama levy tehdään markan kalustolla tai huippukortilla, mutta se ei loppujen lopuksi ole kovin tärkeää.
Mä olen ollut studioiden kanta-asukas nyt vuodesta 1981, ja monet niistä 2" 24-raitureista joilla tehtiin loistavia levyjä, olivat hifi-mielessä lähempänä luokkaa "autostereot kirpputorilla alle 50mk", mutta niin vain levyjä tehtiin.
:-)
Kaveri luki pitseriassa Hifi-lehden kaiutinvertailua, jossa asteikolla 1-5 Yamaha NS10 sai 0 tähteä :-D
Itsekkin olen jotain joskus äänitellyt tuolla, mutta ei se oikein kunnon konkka mikeille pärjää.
Et vain osaa.-)
Jo 57:n vertaaminen konkkamikkiin on järjetön ajatus. Se on joissain asioissa helpompi, joissain asioissa hankalampi, mutta aina eri. Mikä ei silti tarkoita sitä, etteikö se sopisi saman äänen taltioimiseen.
Niin, siis tässä minä mietinkin enempikin tappioiden minimoimista, kuin että siitä saisi rahaa. Koska uuden tuottajan täytyy tavallaan ostaa "käyntikortti".
Just. Pitää ostaa, ja oppirahat on maksettava joka tapauksessa.
Vielä et ole sanonut mitään palkan arvoista, sori vain. On varsin inhimillistä verrata laitteita, laatua ja hintaa, koska ne ovat vertailtavissa olevia asioita, mutta niiden pitäminen kynnyskysymyksinä on vähän perse edellä puuhun kiipeämistä. |  koopop
13.02.2006 01:21:54 (muokattu 13.02.2006 01:55:43) | |
|
Aloita pienestä ja kasvata pikkuhiljaa. Niin mäkin tein. Ei siihen oikeen oo mitään oikotietä.
Sun pitää vaan ajatella että sä vielä joskus oot se tuottaja jota tarjotaan uusille kiinnityksille. Ja sillon joku toinen jää nuolemaan näppejään.
näin. mä menetin ekan bändini tuottajana sen takia että mulla ei ollu nimee (eikä oo vieläkään) eikä sopimusta bändin/lafkan kanssa ja lafka vaihtoi mut toiseen ekaa levyä tehdessä. Aloitin niin että rupesin vaan tekemään bändin kanssa ahkerasti töitä ilman palkkaa free-tuottajana ja uskoin siihen bändiin täysillä, vaikka alussa kukaan muu ei tuntunut komppaavan. Parin vuoden päästä kun bändi sainattiin demojen jälkeen, bändi sinkosi listojen ja äänestysten kärkeen ja siitä tuli todella suosittu. Harmitti, mutta ei ollu mun hetki, ja jälkeenpäin huokasin oikeestaan helpotuksesta että se homma meni puihin sillä en olisi hoitanut hommaa. Mulla ei silloin ollut kunnon kalustoa, ei studiota, mentiin tosi budjettimeiningillä, mikä sitten kuului saundissa ja koitui mun kohtaloksi. Tuntemattojen tyyppien kanssa käy täällä usein niin että tuottaja = miksaaja. Jos demolla oleva demomiksaus demosta on huono, on silloin tuottajakin on huono.. Vaikka ne ovat kaksi eri asiaa. Toisaalta, ilman mua ja mun panosta bändi ei olisi nyt siinä missä se on nyt. Ei vaan auttanu itkee vaan yrittää kahta kauheemmin, ja pikkuhiljaa tulosta on alkanut syntyä. Alkutaipaleella tässä todellakin ollaan, mutta kaikki vei aikansa. On periaatteessa hyvä mokailla, jotta tietää missä petrata. Seuraavien prokkisten kanssa on jo ollut helpompaa sillä jokainen tuotanto mitä teet vie sua jossain määrin eteenpäin. Tarttee vaan voimia, uskoa ja omistautumista.
Mä uskon tuotantoyhtiömalliin, teen sitä itse suurimman osan ajasta. Antaa vapauksia kehittää omaa juttuaan ja kasvaa alalla. Vaatii tietty paljon rahoitusta mutta toistaiseksi kaikki on mennyt enemmän kuin hyvin. Aloitin ensin muusikkona, sitten ryhdyin tuntipalkkaiseksi äänittäjäksi, siitä freelancer-miksaajaksi ja aloitin tuotantohommat, ja sitten oli vuorossa studion rakennus ja tuotantoyhtiöön siirtyminen. Toimintaperiaate on mulle enemmän kuin sopiva. Studio toimii pääosin itselle, ei kaupallisena vuokrastudiona. Ja nimet on AINA tuotantosopimuksessa.
Tuli mieleeni vielä Milcoinin kommentti siitä että jättääkö hyvä tuottaja huonon matskun kokonaan julkaisematta.. sitä sopii miettiä.. | |
Huonoilla mikeillä tai laitteilla ei ole väliä, jos homman osaa.
Niin no...Beastie Boysin:Sapotage on kieltämättä äänitetty marketista löydetyllä lelumikillä, joten jos huonoja vehkeitä käytetään luovasti, niin niillä saadaan se
oma juttunsa.
Mä olen ollut studioiden kanta-asukas nyt vuodesta 1981, ja monet niistä 2" 24-raitureista joilla tehtiin loistavia levyjä, olivat hifi-mielessä lähempänä luokkaa "autostereot kirpputorilla alle 50mk", mutta niin vain levyjä tehtiin.
Jos 2" 24-raiturista ei ole saanut hifiä, niin on kyllä säädöt ollut pielessä tai ei ole muistettu tehdä määräaikaisia huoltoja tai muuten osattu homma ryssiä...mikä on kyllä helppoa verrattuna nyky digivehkeisiin, jossa mokat tulee vähän muuta kautta.
Kaveri luki pitseriassa Hifi-lehden kaiutinvertailua, jossa asteikolla 1-5 Yamaha NS10 sai 0 tähteä :-D
Perus NS10 onkin toi (joka todennäköisesti on ollut lehden vertailussa), mutta NS-10 Studio on alle 60hz ääniä lukuunottamatta jo ihan asiallinen. Tosin ei sekään hyville geneleceille pärjää.
Jo 57:n vertaaminen konkkamikkiin on järjetön ajatus. Se on joissain asioissa helpompi, joissain asioissa hankalampi, mutta aina eri. Mikä ei silti tarkoita sitä, etteikö se sopisi saman äänen taltioimiseen.
Sitä minäkin meinaan, ettei hyvää livemikkiä kannata kunnon studio mikkiin verrata. Tosin pikaiseen äänittämiseen 57 on helpompi, mutta helppo on harvoin parasta.
Vielä et ole sanonut mitään palkan arvoista, sori vain. On varsin inhimillistä verrata laitteita, laatua ja hintaa, koska ne ovat vertailtavissa olevia asioita, mutta niiden pitäminen kynnyskysymyksinä on vähän perse edellä puuhun kiipeämistä.
Se on kyllä totta, että tässä laite keskustelussa on eksytty varsinaisesta aiheesta, mutta uudella tulokkaalla ei olisi varaa aloittaa huonolla laadulla. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
